***MAALISKUISTEN viikonloppu***

Kirjoitellaanpa pitkästä aikaa...



Äitiysloma on mennyt hurjaa vauhtia, jo 2 viikkoa! Kotona alkaa oleen kaikki kunnossa, pinnasänky vielä uupuu. Vauvelia vaan on kova ikävä jo! Eilen alkoi tuntumaan, että jotain oikeesti tapahtuu! Koko päivän oli kovaa vihlontaa ihan tuolla alhaalla aina kun vauva möngersi. Musta tuntuu, et se tunkee nyt päätään alaspäin oikein urakalla! Vaikka se onkin inhottavan tuntuista, niin kuitenkin samalla jotenkin hienoa, kun tietää, et ainakin JOTAIN tapahtuu. No, tiistaina oli vika lääkäri, eikä vauva ollut vielä kiinnittynyt, paikat ei ollut phmentynyt eikä yhtään auki, joten odotella vielä saa. Uudelle viikolle kuitenkin taas päästiin, tänään täynnä tasan 37!!! Jeeeeeeeeeeeee!!!!!!!!! =)



Olo on alkanut oleen entistä enemmän tukala. Etenkin öisin se kääntyminen. No, tehän nyt tiedätte nämä ongelmat!



Koko raskaus on kuitenkin mennyt huippuhyvin! Kaikki arvot on ollu koko ajan kohdillaan ja vauvalla ei oo kertaakaan ollu mitään hätää. Painoa mulle on tullu 11 kg. Pari päivää sitten pidin vielä pumppitunninkin (sijaisuus, kun ei saatu ketään muuta). Tietty tein itse hyvin pienillä painoilla ja osittain myös lintsaillen (selällä tehtävät jutut), mut oli kuitenkin tosi ihanaa ohjata, kun se on niin verissä! Sitten kyllä hiukan supistelikin enemmän illalla ja yöllä...



Omaksi ihmetykseskikin nyt tulee niin positiivista tekstiä että! Kai se on hyvin nukuttu yö tehnyt taas tehtävänsä! Illalla vois tulla sitten taas ihan erimallista valitusta...



Kaikille oikein pirteää ja aurinkoista viikonloppua! Niin, ja erityisesti hyvää vointia! Maarge 37+0 (Jee =)!!!)

Eilen olikin pitka pino... Tuntuu nama pinot loppua kohti kasvavan :) Mulla siis vkl takana, ja oikein mukava sellainen. Kovasti jo odotan etta jotakin alkaisi tapahtua, mutta ei pieni halua viela tulla ulos :) Keskiviikkona oli supistuksia joka 4 minuutti ja aika kipeita, mutta sitten loppuivat. Nyt ei ole ollut mitaan ' lupaavaa' viimeiseen pariin paivaan. Joten odottelu jatkuu..

Kohtahan sita on jo maaliskuukin..



Maanantaina on taas seuraava laakari, mutta tuskin siella mitaan uutta selviaa. Kiva kuitenkin etta on naita valietapppeja, tekee tasta odottelusta vahan siedettavampaa..



Aika negatiivista tekstia taitaa tulla. Alan vaan NIIN kyllastya tahan olotilaan...



Browniette 38+2

laittaa. Järjestellään nääs kuopuksen synttäreitä. Yhdeltä ekat vieraat kutsuttu ; ) Juuri tein munavoita jääkaappiin. Nyt pitäsi siivoilla vielä isommat pois ja laittaa ruoka. Sitten kattaa pöytää valmiiksi. Kupit, servietit yms. Apaut 15 henkilöä tulossa tänään. Huomenna sitten lapsi/kaveri perheiden vuoro..mikä varmasti rankempaa kuin tämä päivä. Aikuisia sukulaisia.

Viimeyönä taas meinas mennä herne nenään kun yritin mennä nukkuun ennen 23 niin ukkoseni rymisteli täällä ja katteli olympialaisia...Sillä seurauksella kuopus tuli herättään mut klo 24. Yski sitten ainakin tunnin ja nyt on räkä poskella silläkin. Mulla myös nuhaa siis. Onneks ei oo kuumetta joten juhlat voidaan pitää. Lopulta sitten nukahdin luultavasti puoli 2. Nukuin hyvin puoli 8 aan saakka ja olin aivan virkeä. Eli siis nämä kuuden tunnin yöunet piristävät jo. Nousin siis sängystä jo ylös ennen lapsia..harvinaista ; ) Taitaa valmistaa tulevaan nämä huonosti nukutut yöt ja pieni unentarve..

( . ) ei ihmeitä kummia. Vauva möngertää kovasti ja venyttelee niin että kylkiluihin sattuu ja liitokset natisevat. Tuo vihlonta on kaameinta aina aamuisin ja iltaisin. Ja kun nousee ylös esim sängystä naksuu lantion luut yms..Hirveitä ääniä.

TÄNÄÄN TASAN 37 viikko täynnä ja vauva siis täysiaikanen. Ens viikolla näitten muodollisuuksien jälkeen alkaa todellinen ODOTUS ja piinaviikot edessä siis. Tietää räjähdysvaaraa täällä meillä päin ; ) Nyt työn touhuun taas. Moiks!

Kun täällä naksuilee kanssa.

vaan sitä että vauav kaivautuu alemmas ja näin ollen tekee itelleen tilaa..Täytyyhän niiden luiden väistyä pois tieltä tavallaan että vauva mahtuu syntymään...Mulla on aiemmissakin raskauksissa ollu tätä ainakin viimesen raskauskuukauden aikana.

Mun sokeriarvot oli täysin normaalit, onneksi. Tässä sitä odotellaan vauvan syntymää vailla mitään kokoarvioita tms. Eilen Ikeassa kävellessä supisteli hirveesti ja näytin varmaan tosi kärsivältä. Kuka sanoikaan, ett raskaana olevat naiset on niin hehkeitä ja kauniita;=)



SIMBUCCA teillähän kuullostaa arki helpolta. Hyvä niin! Mun tyttö ei tuttipullosta maitoa huolinut ja siksi en koskaan voinut alkuun olla ku max pari tuntia pois kotoa. Ja ne bodyt, joissa nepparit haaroissa on parhaita just siks, ku pysyy paketti koossa niin hyvin!



LAUTASALO joo kilsa Sellosta asutaan ja meillä kans koira. Mitäs koiria teillä on?



Eilen piti jännittää lätkää myöhään, mut nukun paremmin väsyneenä. Sunnuntaina sit finaali Hannu Hanhia vastaan...toivottavasti tällä kertaa SUOMI hoitaa homman!



Hyvää vkloppua kaikille!

rv37+4

Hyvinhän siinä matsissa eilen kävi. Huomisen geimit on kyllä pakko kattoa, jos vaikka kerrankin ois meillä tuuria. Tuossa tv pauhaa vielä uusintana eilisen peliä, että voi katsoa tähtihetket uudelleen :)



Fiona, kuulosti kyllä ammattimaiselta tuo sun kestovaippojen ompelu. Mulla on sen verran enempi peukalo keskellä kämmentä, että tyydyn varmaan ostamaan omani. Mutta kokeilla voisi silti noita kestovaippoja, eihän sitä tiedä vaikka ne toimisikin..



Meillä alkaa olla kaikki valmiina myös odottamassa vaavia. Saattaa olla, että tästä on ollut puhetta aikasemminkin, mutta miten aiotte nukuttaa vauvaa aluksi? " perhepedissä" , äitiyslaatikossa vai pinnasängyssä? Mulla ois pinnasänky ja laatikko käyttövalmiina, jotenkin tuo vieressä nukuttaminen kuitenkin hirvittää. Se on niin pieni, ja jos sen päälle jotenkin sattuu kierähtämään... Vaikka kai sen kuuluisan äidinvaiston pitäisi tässäkin toimia niin, ettei sitä vaan tapahdu.



Vauveli ei ole antanut mitään merkkejä, että haluaisi tulla maailmaan vielä. Oon ihan valmistautunut siihen, että tää menee yli lasketun ajan, joten en ole edes laukkua vielä pakannut. Ehkä se ois kuitenkin hyvä saada pakattua, kun järjellä ajatellen, saattaahan se tosikoitos alkaa ihan ilman ennakkovarotuksiakin :)



- Bertta rv 37+4

ja minä ähkin sisällä. Otin kunnon spurtin ja hurautin citariin ja vielä sen päälle kokkailin pari tuntia ruokia pakastimeen. Nyt vaan kökötän paikoillani ja ihailen mahtavaa ulkoiluilmaa ikkunan takana.



Vatsa on todella tipahtanut alas ja vauva kaivaa varmaan itselleen ja ulostuloväylää - sen verran ankeita vihlaisuja tulee koko ajan. Ihan kun muillakin, tää loppuaika on NIIN piinallista odottelua. Mä kun olen koko ajan odotellut tätä suvun ja esikoisenkin perinteiden mukaan syntyväksi etuajassa, niin nyt jokainen päivä tuntuu älyttömän pitkältä.



LYYTIKKI: Nostan kyllä hattua sulle, että jaksat vielä järkkäillä juhlia, musta ei moiseen uurastukseen olisi. Muutenkin on sellainen olo, etten juuri välitä nähdä ketään muita kuin omaa perhettä (välillä en niitäkään). Puhelimeen en jaksa vastailla, kun kysymykset on vaan niitä " joko alkaa tapahtua?" . Niinkuin en sitten kertoisi.



Minkälaisella mielellä te muut olette tulevien vauvanihasteluvierailujen suhteen? Mä muistan kauhulla edellistä sairaala-aikaa, kun meillä oli perhehuone ilman vierailuaikoja ja ihmisiä kävi koko ajan eikä visiitit olleet aina mitään ihan lyhyitä. Nyt ajattelin, että sairaalassa vois tulla käymään PIKAISESTI ja sitten ekat kaksi viikkoa rauhoitettaisiin kotona vaan omalle perheelle. Eri asia taas on, kuinka tuon saa menemään perille suututtamatta ketään. Viimeksi kyllä mun äiti tuli hakemaan meidät sairaalasta ja oli pari päivää auttelemassa ja se oli ihan kivaa, nyt en tiedä haluanko sitäkään. Taidan olla hiukan kiittämätön ja hankala. Tai sitten vaan niin kiukkuinen tästä loppumetrien odotuksesta ;-)



Nauttikaahan ulkoilusta ja auringosta te, jotka saatte itsenne tuonne ulos kammettua, mä lähden rakentamaan legoilla esikoisen kanssa.



Anna ja rv 38+3

Viikonloppu käynnistyi mukavan keväisessä kelissä, ainakin täällä pääkaupunkiseudulla. Vielä en ole päässyt ulos, mutta pitää lähteä, kunhan tässä kerkiää...



Kävin tänään kirjastosta lainaamassa Kustaa Vilkunan nimikirjan. Meillä on ollut nimi pojalle jo monta vuotta sovittuna, siis paljon ennen tätä raskautta. Ennen joulua mies kuitenkin luki lehteä ja tuli innoissaan kertomaan keksineensä pojalle paremman nimen. Mä en vielä tiedä, hyväksynkö sen, ja ajattelin lueskella sitä nimikirjaa, josko sieltä sais jotain varmennusta.

Onko muilla nimi jo valmiina?



BERTTA76 kyseli kestovaippailijoita. Mä olen suunnitellut käyttäväni osittain kestoja. Mulla on varattuna harsoja vino pino ja kuoreksi olen tehnyt hahtuvavillalangasta kahdet villavaippahousut. Noita villakuoria olen kuullut todella paljon kehuttavan. Jännää vaan, että sopiikohan nuo housut vaaville. Ostin viime viikolla lisää lankaa valmiiksi, että teen sitten lisää, kun tiedän mikä koko on hyvä. Housujen tekoon ei meinaan mennyt kuin pari tuntia parina iltana ja ne ovat todella edulliset itse tehtynä. Ruskovillan lanka maksoi muistaakseni pikkusen reilu 5 euroa ja siitä tuli kahdet housut. Kuuleman mukaan kolmella-neljällä housulla pärjää. Harsoja olen saanut tutuilta, mutta niitä on myös myynnissä. Osoitteessa www.kestovaippainfo.fi on paljon tietoa ja siellä on myös keskustelupalsta, jota itse lueskelin silloin, kun pähkäilin eri vaihtoehtoja. Ja kuten sanoit, niin niitä vaihtoehtoja todellakin on ihan mielettömästi!!! Öisin ajattelin käyttää kertiksiä, samoin kuin kyläreissuilla. Katotaan sitten miten vaippailu lähtee käyntiin.



Navassa ei ole mitään uutta. Tai no viime yönä vaavi myllersi niin, että tuolla alakerrassa vihloi oikein kunnolla. Nyt taidan tietää mitä te muut olette tarkoittaneet sukkapuikkovihlonnalla...



Nyt alan laittaa ruokaa. Kivaa viikonloppua kaikille! Koita Lyytikki jaksaa synttäreiden kanssa!!



t: Hömppä ja masukki 38+1

VAROITUS: Täällä yks ylikypsä punkero aikoo valittaa pari riviä. Tämä viesti ei todennäköisesti sisällä MITÄÄN muuta kuin valitusta.



Siis voi elämän kevät kun koko ajan niin ällö olo! En sentään oo oksentanut, röyhtäilen vaan ja mahakin on jotenkin sekasin. Aamulla tuli jotain josta päättelin että se vois olla sitä kuuluisaa limatulppaa, mutta tiedä häntä sitten. Nyt pikkuhiljaa tiputtelee jotain vaaleanpunaista, joka tietenkin voi olla lapsivettä tai sitten ei. Eikös se olis paljon fiksumpaa että nuo eritteet olis jotenkin selvästi täysin eri värisiä niin että heti tietäis mikä on mitäkin? Esim. limatulppa olis kirkkaan vihreää, lapsivesi turkoosia ja valkovuoto valkoista, eikä ne koskaan tulis toisiinsa tai vereen sekoittuneena vaan sivistyneesti kukin vuorollaan. Jos mahdollista niin ne vois vielä kysyttäessä itse vastata mitä ne on, jos värisokeus iskee. Tässäpä tieteelle haastetta...



No, täytyy vaan odotella. Vaikka ne vedet menis ihan kunnollakin, niin ei meillä silti mikään kiire oo, kun vauva on kiinnittynyt ja ihan alhaalla (eli napanuora ei pääse luiskahtamaan kaulan ympärille). Mun tuurilla tällasta ärsyttävää tiputtelua ja ällötystä jatkuu vielä ainakin viikon...



Taidan mennä nukkumaan, kun me ollaan lähdössä kylään parin tunnin päästä ja mä oon jo nyt kaikkea muuta kuin pirteä. Yölläkin huimas ja oksetti niin että piti nousta vähän väliä ylös.



Yöks ja röyh. Parempaa päivänjatkoa kaikille jotka jaksoivat lueka loppuun asti!



Ja nyt on mulla sitten kai jo rv 39+0.

piti vielä laittaa, että mulla on hirmu hyviä kokemuksia kestovaippailusta esikoisen ajalta ja sen perusteella toivon, että kestoilu onnistuisi tällä uudellakin tulokkaalla.



Meillä oli viimeksi käytössä muovisia Vekkuli-kuoria ja sideharsoja sekä sitten lapsen kasvaessa flanellivaippoja. Nyt raaskin ostaa muutamat Bumpyn päiväkuoret ja edelleen koitan pärjäillä harsoilla. Esikoisella oli hirmu vilkas tuo aineenvaihdunta ja siksi edulliset muovikuoret oli hyviä, kun kakka oli joka vaipassa ja kuoretkin piti aina vaihtaa vaipanvaihdon yhteydessä.



Mun mielestä vaippapyykkäys ei ollut mitenkään rasittavaa ja esimerkiksi hajuhaittoja ei ollut yhtään. Asuttiin tuolloin yhteistä ok-taloa mun ystävän ja tämän pienen pojan kanssa ja muistan, että kaverin lapsen kertisvaipparoskis vessassa haisi tosi paljon pahemmalle kuin likoamassa olleet harsot.



Anna

[color=seagreen]Meinasi jo tämä päivä pilaantua heti alkuunsa, kun oltiin miehen kanssa kaupassa ja siellä posahti joku valoputki ja mies sai siruja silmäänsä... Lähtivät kuitenkin huuhtelemalla ja nyt ainakin näyttää, että selvittiin säikähdyksellä. Tietysti tänään piti sattua, kun on serkku poikakaverinsa kanssa tulossa kohta puoliin kylään, niin ois sekin sitten mennyt mönkään.



Minä olen pohtinut myöskin KYLÄILYJÄ/VIERAITA synnytyksen jälkeen. Sairaalan lapussa oli, että sinne saa tulla isovanhemmat, ei muita. Näin aion myös sanoa mahdollisille muille vierailijoille, että ei voi tulla. Kotiin en haluaisi ainakaan ekaan viikkoon ketään ylimääräistä. Ja sitten myöhemminkin toivon, että auttamishalut suunnataan kotitöihin eikä vauvanhoitoon. Sitten isompana antaa varmaan ihan mielellään toisten hoitaa. Näin ekan kanssa kun on kaikki uutta, niin en halua että kukaan siihen puskee väliin, kun itekin vielä harjoittelee. Saapas tosiaan sitten miettiä, että mitenkä asia ilmaista, ettei kukaan loukkaannu. Eli samanlaisia aatoksia kuin ANNALLA.



LYYTIKILLE voimia synttäreiden pitoon, varmaan on melkoinen urakka! ZIALLA tuntuis olevan synnytys jo lähellä ja yhdyn mielipiteeseesi erilaisten eritteiden epämääräisyydestä ja miksei kaikki voisi olla selkeämpää!



Muillekin mussukoille jaksuja, nyt ruuan laittoon, että on valmista kun vieraat tulee!



~cadavera&muru~ rv35+6

Siis mä olisin voinu kirjottaa just noin, lähes sanasta sanaan.. Onneks säästyn nyt siltä :) Olo on meinaan ihan samanlainen ja mulla vielä yöllä koskee välillä ylävatsaan, mut se onneks helpottaa kun nousee ylös ja vähän kävelee... mutta sitte unet häviää kokonaan. Äääh ja blääh!!

Tässä siis yksi kanssasi kärsijä! Helpottavaa tietää et joku muukin painiskelee samassa tilassa.. kyllä tämä tästä..



Siis auringosta ja ihanasta kevätsäästä huolimatta oma olo tänään todella syvältä :/



Kati ja Nestori -rv39+3



(koittakaa muut kestää..)

Huoh, perillä ollaan. Itseasiassa matka meni ihmeen kivuttomasti. Yksi pidempi pysähdys, Aku-Ankan taskukirjapino ja karkkipäivänkarkit viihdyttivät takpenkkiä kummasti.



Mummolassa on aina kiva olla, valmista, hyvää ruokaa (njam) ja viihdytysjoukot koko ajan valmiina actioniin. Mulla on edessä ensiviikolla " kissanpäivät" toivottavasti osaan nauttia niistä (tiedossa ainakin shopppailua, jalkahoito ja yleistä puuhastelua ulkona).



Mies houkuttelee minua mukaansa " iltaolusille" paikalliseen " soittoravintolaan" , taidan taipua ehdotukseen, jos vain keksisi vielä mitä laittaisi päälle (mustan äityispaidan vai sen toisen mustan äitiyspaidan:)



Nyt kahville, pöydässä täytekakkua, ihkaa....



Jaksamista kaikille tasapuolisesti ja erityisesti viimemetreille oleville.



Loppukevennyksenä koululaishuumoria (ala meidän ekaluokkalainen )



Mikä on kolme metriä pitkä, kuusijalkainen ja tappaa jos tipahtaa puusta?



vastaus: Biljardipöytä



maisa rv36

Jospa nyt olisi hetki aikaa istua koneella ja kirjoitella kuulumisia piiitkästä aikaa. Hyvä, kun viestit ehtinyt lukemaan, mutta jostain syystä ollut sellaista hulinaa nämä pari ekaa äippälomaviikkoa, että huh huh... Nyt isi ja poika lähtivät jokaviikkoiseen perheuintiin kahdestaan ja tämä äippä sai jäädä nauttimaan kotiin jouten olosta ja palstailla hetkisen ;)



Tällä viikolla alkoi mullakin sitten ne jokaviikkoiset ravaukset neuvolassa. Nyt alkanut taas entistä enemmän hirvittää, mikä jättiläinen siellä masussa oikein asustaa. Varsinkin kun ei yhtään tunnu siltä, että vauva päättäisi syntyä ajoissa. Päinvastoin, eiköhän tämäkin mene käynnistelyksi sitten joskus reilun 5 viikon päästä...



Keskiviikon neuvolakäynnillä sf-mittakin oli 1,5 cm isompi kuin esikoisesta, joka ei sekään mikään kirppu ollut syntyessään, niin vähän alkoi hirvittää. Nyt siis neuvolakäynnillä oli rv 36+3 ja mittaa löytyi 34,5 cm. Tuntuu, että masussa on jo tosi ahdastakin ja muutenkin näitä loppuajan vaivoja on vaikka muille jakaa... Jos onkin muuten ollut helpompi raskaus nyt toisella kertaa, niin taitaapa tässä loppuvaiheessa kostautua. Liitoskivut ovat ihan kamalat ja yhtään jos on päivän aikana ollut normaalia reippaammin ohjelmaa, niin eipä tarvitsisi illalla muuta tehdä kuin sohvalla maata ja vaikertaa ;) Tänäänkin oltiin pojan kanssa 1,5 tuntia ulkona ja puistossa, niin kylläpä taas tuntee olossaan ulkoilleensa...



Muuten ei mitään ihmeempää, lopun ajan odottelua vaan... Pitkäksi aika kyllä käy näin " vaivaisena" , jos tässä taas yli rv 42 päästään/joudutaan... Vauva on ollut jo kolmisen kuukautta raivotarjonnassa ja laskeutunutkin yli kuukausi sitten. Nyt neuvolakäynnillä pää vielä jonkun verran siellä heilui, eli ei ole vielä kiinnittynyt, jos nyt kiinnittyykään edes ennen synnytystä.



Hemoglobiinihan mulla on edelleen kai matala. Olen tässä napsinut rautaa (Obsidan) rv 24 lähtien, mutta eipä tunnu juuri vaikuttavan. Mullahan on se nestemäinen rauta pois kuvioista, kun siinä on muistaakseni vehnänalkioöljyä tai vastaavaa ja mulla on itelläni keliakia. Alkuun söin tuota Obsidania 1 tbl päivässä ja nyt varmaan reilu kuukausi sitten terveydenhoitajan sanoi, että pitäisi ottaa 2 tbl päivässä. Siihen en kuitenkaan pysty, kun mahan toiminta pistää hanttiin. Olen nyt sitten syönyt sitä vuoropäivin 1tbl/2tbl. Ja tämäkin on ihan äärirajoilla, että pystyn näin paljon rautaa syömään. No ensi viikolla katsotaan taas hb neuvolassa, niin toivon mukaan ei olisi ainakaan enää laskenut, kun viimeksi (3 vkoa sitten) oli 105 ahkerasta raudansyönnistä huolimatta.



Ekan raskauden aikana mulla ainakin tuo Obsidan auttoi nostamaan hemoglobiinia ja se oli vähäisemmästä tablettimäärästä huolimatta jo yli 120 tässä vaiheessa odotusta. Vähän vaan hirvittää synnyttämään meno kovin matalilla arvoilla, mutta minkäs teet...



Menen vielä 1,5 viikon kuluttua käymään yksityisellä gynelläni, jolloin tehdään vauvasta tarkempaa painoarviota. Viimeksi kävin siellä rv 31+2 ja silloin painoarvio oli tasan 2 kg (ultralla 1981g). Saa nähdä, onko nyt tullut mitään loppuajan kasvuspurttia... Silloin veikkaili, ettei ainakaan esikoista (syntyessään 4000g) pienemmäksi missään nimessä jää.



Aloitin tällä viikolla sitten oman gluteenittoman ruokavalioni lisänä maidottoman ja munattoman dieetin vauvan syntymää ja tulevaa imetystä ajatellen, kun näin oli esikoisen (2v 4kk) allergialääkärin kanssa puhetta. Eihän sitä tiedä, onko tästä yhtään mitään hyötyä vauvan mahdollisia allergioita ajatellen, mutta sitä kun on itse valmis tekemään jokseenkin mitä vaan, että pääsisi sillä rintamalla vähän helpommalla tällä kertaa.



Mekin saatiin vihdoin ja viimein hommattua vauvalle uusi turvakaukalo, kun esikoisen kaukalolla alkoi olla jo sen verran ikää, etten sitä mielellään enää halunnut käyttää. No nyt saisi vauva hankintojen puolestakin jo syntyä, kun on suurin piirtein kaikki koossa (hiusharja vielä puuttuu, jospa sen kävisi ensi viikolla hommaamassa)...



Poika meillä nukkuu vielä pinnasängyssä. Sai sillekin tässä reilun 2v iässä vähän käyttöä, kun hän tähän asti nukkui perhepedissä meidän kanssa. Vauvalle ei omaa sänkyä olekaan olemassa (paitsi se äippäpakkauksen laatikko...) vaan tarkoitus on, että vauva nukkuu alkuun imetystenkin takia meidän vieressä (laiska äiti, ei tarvitse siirrellä vauvaa kesken yötä sängystä toiseen ;)).



Vauvauutisia odotellaan taas kovasti - ihan vaan vähän kateellisena ;) Tältä suunnalta niitä ei kannata kyllä odotella vielä moneen, moneen viikkoon... Mutta niitä on niin kiva lueskella, joten laittakaahan jo jakaantuneetkin vauva- ja synnytyskuulumisia tulemaan, täällä ainakin lueskellaan niitä mieluusti!



Mutta oikein paljon onnea kaikille jo nyyttinsä saaneille, ainakin Simbucca, Nikonäiti02, Lily-80 ja Santtu_81!!! Toivottavasti en unohtanut ketään :)



Lumienkeli rv 36+6

[color=tomato]Kylläpä rupee fiilikset olee kaikilla melko samanlaisia... ahdistaa, tuskastuttaa, kolottaa jne... samanlaista siis täälläkin. En tajuu, miten ekassa raskaudessa ei ollu kertaakaan tällasta olotilaa, vaikka vielä kahdeksan päivää ylikin odoteltiin. Taitaa jäädä viimeiseksi tää raskaus mun kohdalla.



Kylläpä [b]Zian[/b] olot kuulostaa lupaavalta... jospa pian pääsisit tositoimiin... Mulle ainakin terkka just viimeksi sanoi, että hyvä merkki synnytyksen lähestymisestä on se, että vatsa menee sekaisin. Mä kun panikoin sitä, että kuinka ehdin ajoissa sairaalaan ja mistä tiedän, että nää on nyt niitä OIKEITA SUPISTUKSIA. Edelleen siis elän toivossa, että kun supistukset alkaa, niin on H-hetki käsillä, kuten esikoisen aikaankin.



Me aiotaan NUKUTTAA VAUVAA heti omassa pinnasängyssään ja tiedän kyllä kokemuksesta, että ei jää muutamaan kertaan se, että herään parin tunnin kuluttua imetyksestä ja vauva nukkuu mun vieressä. Uskon, että äidinvaisto suojaa siltä, ettei käänny vauvan päälle.



Omaan ( . ) ei siis tukaluutta ihmeempää. Mitä nyt hiiva taitaa tehdä tuloaan... perk...! Jospa tän kanssa nyt kärvistelisi tiistaihin asti, kun on neuvolalääkäri ja sais sitten varmuuden, onko hiivaa vai ei. Välillä kun tuntuu, että tää sama tunne, on tullu siitä, että on pitäny paljon pikkuhousunsuojia ja ne hautoo.



Mukavaa lauantai-illan jatkoa!

-Monkey ja mosse rv. 36+3-

Oon löhönnyt melkein koko päivä, otin jopa päiväunet vaikka tulikin nukuttua edellinen yö suht hyvin. Näin pitkästä aikaa unta tulevasta synnytyksessä : )



Pinja 72 me asutaan tällähetkellä n.200m päässä Sellosta ja muutetaan 400m päähän sellosta. Meillä on lk.chihuahua 7v ja amerikancockeri 1v, vois joskus tavata jos sua kiinnostaisi.



Voi, Kallea kun meni mönkään 2 lasku,olis nyt saanut mitallin.Onneks suomi saa huomenna kultaa lätkässä. Mennään huomenna kavereiden luo katsomaan matsia.



Nyt meen saunomaan, mukavaa viikonlopun jatkoa!



Lautasalo rv 35+2 ja emppu

Kiitos kaikille jotka toivottelivat jaksuja. Niitä tosiaan on tarvittu tänään ja vielä huomenakin kun kaveriperheet lapsineen tulee.Halusin mieluummin viettää nyt synttärit kun sitten kun vauva on syntyny. Onneks mies oli suurena apuna ja pari sukulaistätsyäkin tänään kaatelemassa kaffeja yms. Nyt on saunassakin käyty ja lapset jo väsyneinä uuvahtivat sänkyyn. Supistelee ajoittain muttei taaskaan mitään säännöllistä eikä kovin kipeitä..Jos puhutaa siitä mitkä ovat alkavat synnytyksen merkit niinkuin tuo MONKEYN mainitsema vatsan tyhjentyminen niin mulla kaikkia ollu viimeset viikot joten en tiedä koska sitä sitten oikein pääsee tositoimiin ; )

Viimestään sitten kai laskettuna niinkuin lääkäri sanoi ettei yliaikaseks päästetä insuliinidiabetikon vauvoja..Syytä en tiedä mutta selvinnee ens torstaina äippäpolilla. Ja tosiaan nyt olen päättäny jaksaa vaikka miten siihen laskettuun päivään jos se varmasti sitten on ohi tämä raskaus silloin. Sen verran tukalat nämä viimeviikot on ollu.

KESTOVAIPPAILU kuulostaa hyvälle ja nostan hattua niille jotka sitä jaksaa. Olishan se iso säästö ja luontoystävällisempi vaihtoehto. Minun täytyy tunnustaa etten jaksais.

VAUVAN VIERAISTA olen myös ajatellu että käykööt ne ketkä ehtii ja pääsee sairaalassa kunhan tajuisivat etteivät ole kauaa kerrallaan..Sanoin jo miehellekin että ainakin1-2 vkoa haluan sitten olla vauvan kans kotona ennekun vieraita tulee kattomaan. Isovanhemmat toki saa käydä mutta muille en ovea avaa ; ) Muistan aikasempien synnytysten jälkeen kuinka ei sekään ollu kivaa kun sairaalassa oli koko ajan sängyn reunalla joku vauvaa katsomassa..On siinä sitten hienoa opetella imetystä sun muuta kun joku kyttää vieressä. Vieraita saa käydä siis kunhan tajuavat ettei tarvitse siinä kauaa vahdata. Itse ainakin kavereita jos/kun olen jo sairaalassa käyny kattomassa olen ollu korkeintaan n puol tuntia ja sitten hiipsinyt pois.

Selviytyjien voittajako selvinnee tänään. Nyt parkkeeraan sohvalle jalat ylös vahtaamaan telkkua.

ZIALLE VIELÄ TERKKUINA että uskon että sulla lähtö lähellä noista vuodoista päätellen. TSEMPPIÄ siis!

Mulla vähän sama kuin LYYTIKILLÄ, että noita erilaisia lähestyvän synnytyksen merkkejä on ollut niin paljon ja niin pitkään, että on jo vähän usko mennyt.



Vau-kirjasta (s. 159) luin, että tälle loppuraskauden pahoinvoinnille on niin hieno nimikin kuin vena cava -syndrooma. Tästä lähtien pitääkin kertoa niille jotka kysyy millanen olo on, että mulla on vena cava -syndrooma. Se kuulostaa paljon tärkeämmältä kuin yökötys.



Aika pienimuotoiseksi on menneet nämä aktiviteetit tässä loppuodottelussa: netissä surffailua, tietokonepelejä, telkkaria, päiväunia, sudokuja ja näpertelysiivousta. Kun nuo isommat siivousvälineet on multa tän kotivahdin ansiosta kielletty (kotivahti on siis mun mies joka estää mua rasittamasta itseäni ja auta armias joskus tarkistaa roskapussienkin painon ennen kuin antaa mun viedä ne ulos!), niin eilenkin tuli pestyä vessan lavuaari hammasharjalla ja hellanlevyjen pinttyneet reunukset hinkattua sokeripalalla. Joo ja pesin vessan peilikaapin sisäpuolelta ja desinfioin vessanpytyn nuppia myöten ja putsasin kaapinovia ja ovenkahvoja yms. Odottavan aika on pitkä... Hassua muuten kun illalla kun mies oli menossa pesemään hampaita, mä sanoin että muista nyt ihailla tuota säihkyvää lavuaaria kun mä oon sen hammasharjalla hinkannu. Mies katto mua kauhistuneena ja kysy: " Millä hammasharjalla?" Haloo, luuleeko se tosiaan että mä pesisin lavuaarin esim. sen hammasharjalla?!! Kyllä se ihan sellanen vanha harja oli jolla ei kukaan enää hampaitaan pese.



KESTOVAIPOISTA oli puhetta. Käytin esikoisella oikeastaan pelkästään kestovaippoja eikä se mun mielestä ollut yhtään vaivalloista, mutta silloin meillä oli hyvät pesutilat. Nyt on niin ahdasta että taitaa jäädä vähän vähemmälle (ei mahtuis edes se liotusämpäri vessaan). Silloin musta oli kivoimpia sellaset tarrakiinnitteiset vaippahousut, joitten sisään saatto sujauttaa jotain imukykyistä (harson tai flanellivaipan tms.). Ne vaippahousut tuli aina tosi nopeasti kuivaksi kun se imukykyinen osa oli erikseen ja vaippahousussa oli vain se kosteuden iholta siirtävä kangas sisällä ja sitten se kosteuden pitävä kangas päällä(kylläpäs näitä on vaikea selittää kun ei muista oikeita termejä). Mutta nuo kestovaipatkin on varmaan kehittyneet tosi paljon, tää mun kokemus oli siis melkein 10 vuotta sitten.



VAUVAN sängystä. Meillä nukkuu varmaan aluksi äitiyspakkauslaatikossa mun sängyn vieressä (siinä on taso niin että se laatikko ei oo lattialla vaan suunnilleen yhtä korkealla kuin meidän sänky).



VIERAISTA en aio ottaa stressiä. Kyllähän ihmiset soittaa ja kysyy sopiiko tulla ja jos tuntuu että en jaksa niin kai sen voi sanoa että vähän myöhemmin. En mä usko että kovin moni pyrkii ensimmäisen viikon tai kahden aikana kylään. Meidän sukulaiset on enimmäkseen niin kaukana, että se jo kummasti vähentää trafiikkia.



Nyt tämä palstaterrori siirtyy tutkimaan jääkaapin antimia...

Ja jes!!! Heräsin viime yönä kipeisiin supistuksiin, joita on nyt tullut säännöllisen epäsäännöllisesti aamuneljästä saakka. En ole kellon kanssa laskenut, mutta välillä tulee sen viiden minuutin välein. Mitään ennakkovaroituksia (limatulppaa, harjoitussuppareita) ei ole ollut, joten katsotaan kuinka tässä käy.



Puh! (Välillä pitää nousta huojumaan pöytää vasten ja huokailemaan...) Tämä päivä oli tietysti se kaikkein hankalin lapsenvahdin saamisessa ja tässä nyt mietin, kenen puoleen ensimmäiseksi kääntyisin. Appi on kai tulossa yöksi, jos tarvii, mutta se on niin kova hermoilemaan, ettei viitsisi soittaa ennen kuin on ihan varma että hoitajaa edes tarvii.



No, jään odottamaan. Aika samoilla päivillä lähtisi tämä liikkeelle kuin esikoinen neljä vuotta sitten. Jospa...



Anna ja vatsan myllertäjä rv 38+4