Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Tsemppausta viimeisiin viikkoihin?

10.07.2008 |

Nyt on ihan pakko tulla anelemaan vähän tsemppausta näihin viimeisiin viikkoihin. Kasassa on 36+ ja järki sanoo että vaavin olisi hyvä vielä ainakin pari viikkoa jaksaa kasvaa ja kehittyä. Valmistelutkaan ei vielä ole ihan valmiit, ensi viikonloppunakin on iso remonttirysäys tulossa, mutta silti on sellainen olo aina aamulla herätessä että hitsi, ei se sit vielä tänäkään yönä käynnistynyt :[



Olo ei ole mitenkään kamala tai tukala, nyt kun pikkuinen on laskeutunut tiukasti lantioon niin liikkuminen on helpompaa kuin vielä muutama viikko sitten ja kivutkin on vähentyneet öitä lukuunottamatta. Turvotukseen on jotenkin tottunut. Eli ei oikeesti ole muuta selitystä kuin se että olen *kyllästynyt* tähän odottamiseen ja haluaisin jo saada sen vähän jännittävän synnytyksen pois alta ja vauva-arjen käyntiin. Ajatukset on jo ihan kääntyneet kaikesta "maallisesta" vauvan tuloon.



Niin että apuja kaivataan!

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
10.07.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko sinulla jotain "ikuisuusprojektia" tai vauvaan liittyvää askaretta (esimerkiksi mobilen tekeminen tai jokin käsityö), jonka tekemisessä menisi se pari viikkoa? Auttaisiko, jos ajattelisit, että vauva tulee sitten, kun työ on valmis?



Toinen idea voisi olla vaikkapa saunaillan järjestäminen kavereiden kesken. Tai voisitko pyytää jotain ystävääsi järjestämään sinulle näköisesi baby shower -juhlat? Olen ollut yksissä, missä sinkkukavereiden kesken tehtiin vauvaperheen pakasteeseen ruokaa perheelle ja makeita tarjottavia vieraille. Äitiä ja tämän raskaana olevia / juuri synnyttäneitä kavereita viihdytettiin aikuisten leluesittelyllä.

Vierailija
2/5 |
10.07.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

en voi muuta sanoa,kuin koita jaksaa.. itsellä menossa jo 41+2 ja voin sanoa,että VÄSYTTÄÄ! minulla on nyt viikon ollut järkyttävät kivut alapäässä aina pystyssä ollessani ja olen niin kypsä tuohon jatkuvaan särkyyn,.. makuullaankaan en voi olla kaiken aikaa,kun on esikoinen hoidettavana ja mies töissä.. joten ei kun tsemppiä loppuun,kaipa tämä joskus loppuu.. minulta on jo toivo mennyt ja odottelen vain käynnistystä..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
10.07.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toi käsityöidea on ihan hyvä, täytyypä aktivoitua noiden keskeneräisten villahousujen kanssa :) Vauvajuhlaa ei oikein voi ajatella kun asutaan niin kamalan kaukana kaikista ystävistä tätä nykyä ja se paras kaveri joka juhlat voisi järjestää on ihan työtä täynnä korvia myöten (eikä se järjestänyt mulle polttareitakaan vaikka oli kaaso, en ole katkera mutta kumminkin... No oonpas sittenkin :)



Anzku, ei voi kuin toivoa sullekin voimia. Ihan kamala ajatella että *vielä* vois kestää puolitoista kuukautta, aargh..... Toivottavasti sun vaavi nyt ymmärtää tulla ajoissa.



Muutkin saa vielä mieluusti antaa ideoita ja tsemppiä, en usko etät olen ainoa jota jo vähän potuttaa...

Vierailija
4/5 |
10.07.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itselläni molemmat lapset menneet lasketun ajan ohi (40+3 ja 41+5), niin tiedän kuinka tuskaista odotus on. Varsinkin, kun mulle sanottiin toisesta n.rv.36, että voi syntyä piankin kun oli niin alhaalla, supisteli melkein päivittäin ja kohdunkaula oli kahdelle sormelle auki. Toisin kävi! Olin joka päivä valmis, että tänään varmaan tulee... Minä "tapoin aikaa" järjestelemällä kaapit ja varaston uuteen uskoon, siivoamalla joka kolkan talosta ja leipomalla... Onneksi esikoinen oli silloin pieni, niin meni sellaisissa normaali päivärutiineissa hänen kanssa aika mukavasti. Paljon tsemppiä! Kyllä sulla pian on se oma käärö sylissä... Voi kuulostaa tyhmältä, mutta tosi asia on, että odotus palkitaan!

Vierailija
5/5 |
11.07.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Just eilen mietin että siinä varmasti tuntee itsensä rankemman kautta "petetyksi" jos ja kun laskettu aika menee ohi. Sitä kai jotenkin pystyy vielä tsemppaamaan itsensä siihen kun ajattelee että laskettuun aikaan on vielä niin ja niin paljon, mutta aika monella kuitenkin menee yli. Yritän asennoitua niin, että lapsi tulee sitten kun on valmis, eikä nyt oikeasti tässä pitkässä kuukausien odotuksessa enää kuukausi, puolitoista ihan todellisuudessa ole pitkä aika.



Mulla vaan koko odotus keskittyi siihen maagiseen 36 viikon täyttymiseen, jolloin on lupa synnyttää lähisairaalassa. Kipeitä suppareita oli toistuvasti jo viikkoa aiemmin ja koko ajan mielessä vaan että kestä tiistaihin rakas lapsi, älä vielä tule. Nyt sitten kun sais tulla ei tapahdukaan mitään :/



Täällä on ainakin tänään ihan kunnon hellepäivä alkamassa... Taidan mennä pesemään matot terassille. Onpahan ainakin kivaa tekemistä ulkosalla ja hyvällä tsägällä, no tehän tiedätte :D