Minulle eräs vanhempi sukulaisnainen sanoi, että kannattaa tehdä useampi lapsi

Oletteko ajatelleet sitä te, joilla on useampi lapsi? Henk. koht. voin kuvitella että tämän ainokaisen menetyksestä juuri ja juuri selviäisi, mutta että menisi kaksi tai kolme?



Sitä paitsi meillä ei ole kuin yksi lapsi koska kumpikaan meistä ei ole kovin lapsirakkaita. Jos ainokaiseni kuolisi, se olisi hirveintä mitä minulle voisi tapahtua, mutta pystyn myös kuvittelemaan onnellisen elämän kokonaan ilman lapsia.

kuinka monta lasta sulla on. Mulle sanoi vanha täti että " tee vain yksi lapsi ja keskity häneen, anna hänelle kaikkesi, se palkitsee enmmän kuin ainainen riittämättömyyden tunne" Hänellä oli 3 lasta.

Oot kuule ap aika aasi!! Meneppä sanomaan jollekkin lapsensa menettäneelle, että onhan sulla vielä kaks jäljellä.......

Olenko huonompi kuin sinä? Minä yhden lapsen itsekäs äiti.



Mukavaa illan jatkoa sinulle hedelmällinen ap

kuoleekin esim. jossakin onnettomuudessa...



Mä en ainakaan halua ajatella niin, että tekee sen takia monta lasta, että jos joku vaikka niistä kuoleekin. Kamalan ahdistavaa olisi ajatella tuolla tavalla.

jos niitä on enemmän. Mutta totuus on, että sen ainoan menettäminen jysähtää pahemmin kuin se, jos menettää joukosta yhden. Jos menettää ainokaisensa, ei välttämättä ole mitään syytä jatkaa elämää. Mutta jos menettää yhden monesta, elämä jatkuu. Jaloissa pyörii lapsia, on järjestettävä rippijuhlia, häitä tms. On pakko pysyä elämässä kiinni ja kestäminen on helpompaa.



Siksipä minäkin toivon, että adoptioluvan saamme, eikä tuo rakas biolapsemme jää ainoaksemme.

...ja sitten ei koko maailma romahda, jos tekee monta. Romahtaa vähemmän, jos jää joitain vielä jäljelle. Hauraan egon pönkittimiksikö lapset tehdäänkin?

Kaikilla meillä on murheemme. En ole itsekään päässyt helpolla lasten saannin suhteen ja yhden lapsen olen jo menettänytkin. Ap.

Vierailija:

jos niitä on enemmän. Mutta totuus on, että sen ainoan menettäminen jysähtää pahemmin kuin se, jos menettää joukosta yhden. Jos menettää ainokaisensa, ei välttämättä ole mitään syytä jatkaa elämää. Mutta jos menettää yhden monesta, elämä jatkuu. Jaloissa pyörii lapsia, on järjestettävä rippijuhlia, häitä tms. On pakko pysyä elämässä kiinni ja kestäminen on helpompaa.

Siksipä minäkin toivon, että adoptioluvan saamme, eikä tuo rakas biolapsemme jää ainoaksemme.

Itsellehän ne tehdään eikä kenellekään muulle. Sitä en kyllä ymmärrä, mitä hauraalla egolla tämän kanssa on tekemistä.



Enkä kyllä ymmärrä sitäkään, että lapsettomuusongelmien kanssa kamppailevat loukkaantuivat aloituksesta. Itse en ainakaan loukkaannu, vaikka en enää toista raskautta voi kokea. Ymmärrän asian silti ja olisinkin halunnut saada lapsia koko lauman. Aina ei vain käy niin kuin haluaisi.

mut jos lapsia useampi, silloin ois pakko jatkaa ja jotenkin pysyä elämässä mukana.

Aika ankeaa, jos kaikki elämä kulkee lapsen kautta.

Siis ihanko kannattaa TEHDÄ useampi lapsi.



Mitäs kun niitä lapsia ei vaan tosta noin vaan tehdä? Eipä varmaan tuo sukulaisnainen ajatellu sitä laisinkaan. Ja kyllä, se varmasti koskee ihan yhtälailla vaikka ois seittemäntoista lasta jos yks kuolee. Hei haloo!!

Vierailija:

Siis ihanko kannattaa TEHDÄ useampi lapsi.

Mitäs kun niitä lapsia ei vaan tosta noin vaan tehdä? Eipä varmaan tuo sukulaisnainen ajatellu sitä laisinkaan. Ja kyllä, se varmasti koskee ihan yhtälailla vaikka ois seittemäntoista lasta jos yks kuolee. Hei haloo!!

Tiedätte itsekin, että kyse on pariskunnista, jotka " tekevät lapsia tuosta noin vain" . Ei lapsettomuusongelmien kanssa painivista.



Ja tietenkin lapsen menettäminen koskee aina. Sitä ei kukaan kiistä. Mutta muistan, kun erään suuren perheen lapsista kaksi kuoli, äiti sanoi, että on helpompi jaksaa, kun lapsia vielä jäi jäljelle. Elämä jatkui ympärillä, lastenlapsia syntyi, oli häitä ja rippijuhlia. Tilanne oli aivan toinen kuin ihmisellä, jolta viedään ainokainen.



Ja Morrelle: se " ei mitään syytä jatkaa elämää" tarkoitti mitä ilmeisimmin tunnetta, ei tosiasiaa. Luultavasti jokaisella olisi syitä jatkaa elämää, mutta sillä hetkellä ei tunnu siltä. Tuskan yli ei välttämättä pääse, koska mikään ei pakota sitä ylittämään.

Morre:

Aika ankeaa, jos kaikki elämä kulkee lapsen kautta.

Nyt on kaksi, ja tuntuu että järki lähtisi jos jommalle kummalle tapahtuisi jotain...toisaalta jos toinen jäisi, niin pitäisihän hän kiinni arjessa ja elämässä.



Mutta jos molemmille kävisi jotain, taitaisin lähteä jonnekin ihan eri puolelle maailmaa antamaan elämäni esim. orpolapsille.

Vierailija:

Olenko huonompi kuin sinä? Minä yhden lapsen itsekäs äiti.

Mukavaa illan jatkoa sinulle hedelmällinen ap

Tarkoitan siis siten, että jos joku kuolisi, niin oma elämäni jatkuisi siitä huolimatta. Suru olisi toki valtava - ja elinikäinen.

Lapsen kuolema on varmasti kamalinta mitä voi äidille/ isälle tapahtua. Uskon kuitenkin, että jos on enemmän lapsia, siitä selviää helpommin.



Ainokaisen kuoleman myötä menettää myös paljon muuta, haaveet isovanhemmuudesta ja kaikesta muusta, mitä oman lapsen kasvamiseen kuuluu.

Tai siis suhtautumisesta lapsiin ja heidän arvoonsa. Mutta minä kyllä toisaalta arvostan häntä ja hänen avoimuuttaan tässä asiassa, enkä epäile, etteikö hän olisi ihan tarpeeksi hyvä äiti ainokaiselleen. Ehkä jollain tasolla hän on tunnekylmä ihminen, mutta ehkäpä hän tiedostaakin sen itsekin.