supistukset...
tiedän että koskaan ei voi toinen ihminen kertoa varmasti, että miten jollain toisella tulee käymään, mutta päätinpä kirjoittaa tänne silti että sais vähän kokemuksia muilta...
Menossa on rv 37+1 ja 5 päivää sitten alkoi supistukset, ensin silloin tällöin, tuskin kovin kipeinä edes mutta niin että erotin kyllä eron harjoitussupistuksen ja tämän " oikean" supistuksen välillä. Siitä asti joka ilta on supistellut, väli on ollut jotain 15min ja eilen 6min välillä, ja ovat ilta illalta olleet äkäisempiä. Mutta alkaa vaan hermot mennä siihen, että en todellakaan tiedä koska sitten pääsisi tositoimiin! Supistukset yleensä lopahtavat jossain vaiheessa ja alkavat taas uuden päivän valjetessa...Tätä kun pahimmassa tapauksessa voisi kestää vielä vaikka kuinka kauan niin alkaa pinna kiristyä... ei kiva!
Onko muilla ollut niin, että ootte joutuneet ensin viikko kaupalla kärvistelemään ennen kuin on kunnolla lähtenyt käyntiin? Onko toivoa että tästä voisi vielä päästä lähiaikoina tositoimiin?
Kommentit (4)
halusin vain toivottaa jaksamista sinulle. Varmasti hermoja raastavaa, joten koeta vaikka silloin kun ei ole niin pahoja niin hemmotella itseäsi asioilla joista todella nautit. Tsemppiä!
näin kävi, että tänään irtos sitten limatulppa aamulla :) että sentään jotain edistystä... hitaasti mutta varmasti...
Supistelut voivat todella käydä hermoille... Ensimmäisen raskauden aikana ensimmäiset supistukset tunsin vasta synnytyksen alkaessa mutta toisen raskauden aikana supistukset alkoi jo rv25 tienoilla mutta vauva syntyi vasta rv40+2. Eli tiedän tunteen...
Mutta noilla viikoilla toivoisin, että vauva pysyttelisi vielä masussa vaikka supistelut ja iso maha kuinka tuntuisi rasittavalta. Enää on kysymys korkeintaan muutamasta viikosta ja kaikkien etu kuitenkin on, että vauva on syntyessään mahdollisimman valmis elämään kohdun ulkopuolella. Kärsivällisyyttä raskauden loppuvaiheessa tarvittaan mutta itse ainakin jaksoin sen voimalla, että tiesin pikkuisen siellä vielä keräävän voimia syntymää varten. Ja vaikka oma oloni oli kuinka kurja niin vauvan vointi oli silti mielestäni tärkeintä. Eli kärsivällisyyttä!
Kolmatta lastani odottaessani syksyllä 2004 mulla alkoi kivuliaat supparit jo rv 34. Niitä tuli päivittäin ja suunnilleen joka toinen päivä olin lähdössä synnyttämään mutta aina se sitten lopahtivat... Tyttö syntyi lopulta vasta rv 42+1 =)
Neljäs lapseni syntyi runsas kuukausi sitten, kivuliaita suppareita oli silloinkin viimeisinä viikkoina, tosin ei niin paljon kuin kolmannen raskauden aikana. Tyttö syntyi rv 40+0 :)
Kärsivällisyyttä kärsivällisyyttä.... =))))
Tsemppiä loppuodotukseen ja synnytykseen sekä ihanaa vauva-arkea!
Tansku, pojat 11v & 12v ja tytöt 1v 3kk & 5 vkoa