Lokakuussa 2009 syntyneitä?

Nyt on sekin ihme nähty, että YK vierasti. Ranskan tunnilla yksi täti tahtoi ottaa YK:n syliin – ja mikäs siinä. Yleensä YK on hymyillyt kaikille, jotka vain ovat vaivautuneet hymyilemään hänelle. Kuka tahansa olisi varmaan voinut ottaa pojan kainaloonsa eikä siitä olisi syntynyt sen suurempaa älämölöä. Nyt YK tuijotti tätiä totisena, alkoi katseellaan etsiä minua, ei jostain syystä saanut silmiinsä, ja niin nassu vääntyi itkuun. Vauva tietenkin palautettiin vauhdilla minulle. Sylistäni YK sitten tuijotti tätirivistöä ja päästi oikein kunnon parkaisun – mokomat ruttunaamat! Rauhoittui onneksi nopeasti, mutta mulkoili sylitätiä vielä tuimasti kulmiensa alta.



Piglet, teidän pikkuinen tyttö on kyllä kasvanut mukavasti. YK painoi syntyessään yli kilon enemmän ja oli tasan puolimetrinen eikä hän ehkä ihan kauheasti ole ainakaan pidempi, vaikka onkin poika. Painoa on jonkin verran enemmän. Tosin meidän neuvolakäyntiin on vielä yli viikko, joten en tarkalleen tiedä mittoja nyt. Jotenkin tuntuu, että viime päivinä kokoa olisi tullut lisää... tiedä tuota. Ehkä se on vain toiveajattelua.



YK:kin on nyt kokeillut nokkamukia muutamaan otteeseen. Olen antanut siitä velliä (yleensä YK kuitenkin syö puuroa ja tykkää siitä kuin hullu puurosta...) – on helpompi syödä kuin maitoa, joka tulee lirumpana vauhdikkaammin. Kukaan lapsistani ei ole käyttänyt tuttipulloa (eka ei älynnyt sen ideaa ja näille muille en ole yrittänytkään, kun nokkamukillakin homma hoitui). Velli, kuten kaikki muukin ruoka, on ihanaa herkkua. Parasta kaikesta on kuitenkin päärynäsose. Purkillinen hulahtaa YK:n kitaan muutamassa minuutissa ja senkin jälkeen poika parkuu lisää ruokaa. Tosin nämä makeat mössöt ovat saaneet peruna-porkkanan uppoamaan hiukan nihkeämmin. Poikaparka on tainnut tulla äitiinsä, kun on makean perään...

Niin, miten nopeasti aika rientää ja miten nopeasti vauva kasvaa ja kehittyy. Tuntuu kuin se olisi ollut vasta eilen, kun saimme vastasyntyneen poikamme syliimme ja nyt hän on jo yli puolivuotias.

Meidän puolivuotis -neuvolakäynti on vasta tuloillaan, joten laittelen niitä mittoja sitten myöhemmin.



Syömispuoli: Meidän naperon päivä alkaa kaurapuurolla, ja päättyy puuroon, niin ja päälle tietty rintamaitoa. Päivällä syödään yksi lämmin ateria ja kerran tai pari hedelmää tai marjoja. Rintamaitoa nautitaan vielä aika monta kertaa päivässä ja ihan hyvä niin, koska nautin niistä hetkistä ja mielessä onkin jo haikeus siitä milloin se loppuu. Oma haave/toive on imettää vuoden ikään mutta koska menen töihin kun poika on 10 kuukautta niin saa nähdä miten imetyksen käy.



Kakkimispuoli: Joo, hyvin toimii suoli! Välillä tuntuu että liiankin hyvin... Nyt sitten varmaan kun kirjoitin tuon niin hänelle tulee tietysti viikon ummetus!

Mutta, 1-5 kertaa päivässä saa pestä pikkuisen kakkapyllyn.



Nukkumispuoli: Meillä menee yöt syömisen suhteen samalla tavalla kuin ennenkin. Eli kerran yössä herää syömään.

Mutta muuten tuo nukkuminen on ollut lähiaikoina aika levotonta. Sellaista kähjäämistä ja tuttia saa laittaa monta kertaa yössä...

Päivisin nukkuu hyvin vaihtelevasti. Joinakin päivinä saattaa nukkua jopa 3 tunnin päikkärit ja sitten taas jonain päivinä nukkuu vain noin tunnin.

Alkuillasta hän voi torkahtaa puoleksi tunniksi.



Yleistä -puoli: Meillä kääntyillään nyt kovasti. Jatkuvasti mennään mahalleen ja sitten sätkitään kovasti paikoillaan. Liikkeelle lähtö ei vielä onnistu, ei eteen- eikä taaksepäin mutta muuten pyöritään kuin hyrrä.

Ykkösjuttu tällä hetkellä on keinuminen. Miten hauska on katsoa pikkuihmisen riemua keinussa.

Vaunuissa myöskin istutaan ja ihmetellään ja ihastellaan maisemia.

Huulilla päristely on myöskin tosi kivaa.



Vaikka puoli vuotta on aika lyhyt aika niin kyllä siihen vaan hirmuisesti mahtuu asioita kun seuraa pojan kasvua ja kehitystä.

Päivääkään en vaihtaisi pois, ja vaikka kuinka välillä väsyttäisi niin mikään ei piristä niin kuin pienen pojan sydämen sulattava hymy tai se, kun hän pienillä käsillään ottaa kaulasta kiinni ja painaa pienen kuolaisen suunsa poskelleni. Mikä ihana pusu!

Meidän pojalle tuli maanantaina puoli vuotta täyteen. Tänään käytiin neuvolassa ja painoa oli kertynyt noin 6,6 kg ja pituutta 66 cm. Ensimmäinen hammaskin on jo puhjennut ja toinen on kovaa vauhtia tulossa. Perjantaina on ensimmäinen hammaslääkäri. Saa nähdä mitä siitä tulee kun pojalla tuntuu vauhtia olevan. Kädet ja jalat heiluvat koko ajan.



Tuntuu että aika menee tosi nopeasti. Äskettäin kanneltiin sylissä koko ajan ja nyt poika jo melkein konttaa. Enää ei tarvitse olla koko ajan vierellä. Kehitys on ollut huimaa viimeisen kuukauden aikana. Ei mene kauan kun poika jo istuu itse. Yöt menee meillä vaihtelevasti. Yleensä hän syö yhden kerran yössä. Joskus hän kuitenkin herää useamman kerran yössä ja toisinaan vain sen kerran. Päivällä meillä nukutaan kolmet unet. Kahdet pidemmät unet ja yhdet puolen tunnin unet. Ruokahalu on kasvanut sitä mukaa mitä enemmän on otettu kiinteitä ruokia mukaan. Eikös sitä sanota, että nälkä kasvaa syödessä. Mutta nyt täytyy lopettaa, poika heräsi juuri unilta.

Nyt YK oli kasvanut ihan mukavasti: pituutta 66 cm ja painoa kunniakkaat 7,5 kg. Pituuden putoaminen oli nyt taittunut. Sen sijaan saimme lääkäriajan, koska YK hiukan karsastaa sisäänpäin. Se on sellainen pieni kierosilmä. Ei kovin pahasti, eikä sitä välttämättä edes huomaa livenä, mutta valokuvissa se on aika ilmeistä. Minusta tämä vika on pahentunut, mutta se saattaa olla vain kuvittelua. Ehkä olen vain kiinnittänyt siihen enemmän huomiota. Meidän isukilla oli lapsena silmät ihan vinksin vonksin...



Ansioluettelossa on tällä hetkellä innokas ryömiminen. Konttausasentoon YK nousee jatkuvasti ja siitä edelleen karhukävelyasentoon, mutta ei osaa oikein edetä näissä asennoissa. Ennätys on kaksi konttausaskelta. Olimme juuri vierailemassa isomummun luona ja siellä YK oli aivan täpinöissään. Ei oikein malttanut nukkuakaan. Mutta ihaninta kaikessa oli rollaattori ja tottahan YK tiesi mihin sitä käytetään: siitä otetaan tukea, kun noustaan seisomaan. Ei YK toki noussut seisomaan, mutta polviseisontaan hän kuitenkin pääsi. Istua YK ei osaa.



Muita päiväpuhteita on mm. tuolin- ja pöydänjalkojen pureskelua. Onneksi pojalla ei ole vielä hampaita. Sanavarastoa on kartutettu ”Höh!”-äänteellä. Pää edellä on jo tultu sitteristä alas ja kerran YK kai kompastui kylpyhuoneen kynnykseen, läiskähti naamalleen kaakelille ja suusta tuli ihan kunnolla verta. En nähnyt tapahtumien kulkua tarkalleen, kun noukin pyykkejä narulta.



Ruokapuolella uusin herkku on peruna-parsakaalimössö (näin meidän kesken se ripulinvärinen). En oikein tiedä mitä YK siinä näkee - tai ennen kaikkea maistaa – mutta kunnon pöpeistä se kelpaa tällä hetkellä parhaiten. Puuro on edelleen suurherkkua ja tietysti heldelmämössöt. Peruna-porkkana ei ole oikein in juuri nyt ja kesäkurpitsa-peruna on ihan prrrrr... Lihaa en ole vielä yrittänyt tyrkyttää kovan vatsan vuoksi.



Nyt YK muuten opettelee nukkumaan omassa sängyssään. Menestys on ollut vaihtelevaa. Jotkin yöt ukkeli nukkuu melkein kokonaan omassa pedissään (jopa puoli kuuteen) ja toisinaan yöt menevät ihan ranttaliksi ja nostan YK:n taas väliimme nukkumaan, jossa pieni kerubi sitten uinailee ikionnellisena.



6 kk synttärinään YK oli muuten ensimmäistä kertaa mummin hoidossa, kun me muu väki juhlistimme YK:n puolivuotista taivalta teatterissa. Olihan ihan mukavaa olla josssakin ilman vauvaa, mutta aika outoa...

..on meidän pikkujätti!

6kk neuvolassa mitattiin 70cm ja vähän alle 10kg, en nyt muista tarkalleen, mutta iso poika siis!



Ryömimään oppi viikko sitten ja vauhti senkun kiihtyy. Leluja paljon mielenkiintoisempia ovat esim. johdot, ovet, pöydät, laatikot, pyykkitelineet, sitterit sun muut...huoh :) Konttausasentoonkin pääsee mutta siitä eteneminen on vielä hakusessa. Yleensä mätkähtää massulleen..joskus naama osuu lattiaan ja sekös itkettää! :)



Meillä syödään aamupuuro n. 8-9 välillä, "lounas" 12-13 välillä, n. 16 välipalaa, ehkä velliä tai marja/hedelmäsosetta, 19 aikoihin menee liha/kasvissose, ja iltapuurokin vielä ennen nukkumaanmenoa 21 maissa/jälkeen. Nukkumaan herra menee 21:30 noin, ja onneksi enää ei sentään tunnin välein heräile, mutta ekan heräämisen (osuu välille 00:30 - 03...) jälkeen olen ottanut vauvan viereeni, josta on ollut helpompi sitten tyynnytellä ja laittaa tuttia suuhun jne. Nukahtaa yleensä suht nopeasti, eikä enää itke hulluna niinkuin ennen. Sellaista öninää ja ininää kuuluu... :) Joskus pitää antaa tilkka vettä tai aamun sarastaessa maitoa pullosta. Enää en imetä, osaimetin n. 6 kk asti. Siitä ei kumma kyllä tullut mitään ongelmia, ihan kuin minulla mitään tissejä koskaan ollutkaan :D Tutti on tainnut tulla sen tilalle, ja parempi ehkä niin, eipähän ole enää sormiakaan syönyt pitkiin aikoihin. No, toki siitä tutistakin täytyy sitten joskus eroon päästä.



Osaakos muuten muiden vauvelit jo itse juoda esim. nokkamukista tai pullosta?? Meidän vauva ei oikein ymmärrä että miksi äiti sen nokkiksen laittaa nenän eteen, kun minuahan pitää juottaa!! :) Leikkii kyllä sillä mutta ei ymmärrä juoda. No, ehkäpä ei vielä tarvitsekaan.



Entäpä päiväunet? Monet ottaa ja miten pitkiä aikoja? Mietin vain että onkohan meillä liikaa päikkäreitä, vaikka nekin kyllä vaihtelee melkeinpä päivittäin! Yleensä näin: kun herää siinä 6-7 välillä niin ekat päikkärit ottaa n. 10 maissa. Nukkuu tunnista - 2,5 tuntiin. Jos menemme ulos lounaan jälkeen saattaa kärryissäkin nukkua (ehkä tunnin), ja sitten vielä ennen 18 nukkuu (tunti-1,5h). Sanotaan, ettei klo 18 jälkeen saisi nukkua, mutta minkäs teet jos päivä on menny unien osalta poskelleen....

Kiloja on nyt kai suunnilleen 7 ja pituutta lähes 70 cm. Tytöllä on suorastaan suhteettoman pitkä selkä, näyttää hassulta :D.



Onko teidän vauvoillanne jo paljon tukkaa? Meillä on pienet vaaleanruskeat haituvat, tosin uutta hentoa alkua on kasvamassa nyt kaikkialle päähän hiljakseen.



Ryömimisestä tai konttaamisesta ei ole vielä tietoakaan, mutta istumiseen pyritään suurella innolla, ja pyllyäkin nostellaan mahallaan ollessa hyvin aktiivisesti :). Kääntyminen vatsalleen on vielä todella harvinaista, useimmiten se jää kyljelleen oloon.



Osittaisimetys kuivui kokoon tytön ollessa vähää vaille puoli vuotta. Nyt syödään aamu- ja iltapuurot sekä välissä kerran parsakaaliperunasosetta, jota taisi mennä YK:llakin mikäli oikein muistan. Sitä ahmitaankin niin suurella antaumuksella! Itsetekoisesta parsakaalipossusoseesta tyttö otti lomaa, mutta ajattelimme kokeilla sen syöttämistä taas viikon sisällä. Hedelmäsoseista ei juuri välitetä. Maitoa menee vielä paljon.



Nokkapullon nokkaa on todella kiva järsiä kahdella pienellä nököhampaalla, juominenkin menee loistavasti aika ajoin :). Vesi on tosi kiva juttu niin kylpyvetenä kuin juomanakin.



Unet ovat vähentyneet radikaalisti, ja oletamme/pelkäämme, että tyttö haluaa siirtyä vain yksiin päiväuniin. Entiset klo 10-13 unet ovat nykyään tuskin 40 minuutin mittaiset, ja toisten unien kesto vaihtelee paljon. Yöunet ovat n. klo 20.40 - 7.10, ja heräillään tai ainakin herätetään vanhemmat unihuudoilla vielä viisikin kertaa yössä, onneksi useimmiten enää enintään kolme. Viime yönä yksi herätys, jei! Muistelen kaiholla ensimmäisiä kuukausia, jolloin koko yön läpi nukkuminen oli lähes päivittäistä. Nyt vähän pelottaa ettei sellaisia öitä tulisi kuin vasta parin vuoden päästä ;)...



Eli unen määrä vuorokaudessa on melkoisen vähäinen, nykyään noin 10-12 tunnin luokkaa. Ei ole äidillä paljoa aikaa lukea tenttiin enää!

Minne kaikki lokakuiset ovat hävinneet? Olisi kiva kuulla muiden kuulumisia. Meillä on nyt todella vauhtia. Poika on reilun viikon jo kontannut ja kovasti yrittää nousta seisomaan. Polviseisonta jo onnistuu mutta valitettavasti on muutamia kertoja säikäyttänyt meitä kaatumalla taaksepäin. Onneksi ei ole sattunut mitään. Meidän pojalla on ikää nyt 6,5 kuukautta. Ruoka maistuu tosi hyvin. Ja hän on oppinut nukkumaan koko yön syömättä kertaakaan. Nyt on tulossa hampaita jo ylös ja ne valvottavat aikaajoin. Meidän pojalla ei ole paljon hiuksia ja ne mitä on, on tosi ohuita. Koko ajan tulee kyllä lisää.

meillä ei vielä ryömitä. kova on kyllä yritys. hampaita on tullu 4 alas. ja rs-virus sairastettu. ruoka maistuu, tosin tänään todella huonosti. ja on joku tuttipullo protesti meneillään, saa pienen tappelun jälkeen tytön ottamaan pullon vastaan. herää yöllä ainkin yhden kerran syömään, ja ne 5 kerta kun tutti on tippunut.

Tällä viikolla meillä on ollut sellainen iso elämänmuutos, että minä ole mennyt töihin! Teemme molemmat puolta päivää (eli se osittainen vanhempainvapaa) eli enimmäkseen isukki on ollut aamut kotosalla ja minä illat. YK vaikuttaa ottaneen asiat suht' koht' rennosti. Hieman jännitin, mitä poikapolo moisesta järjestelystä sanoisi. Siskoni, joka oli meillä alkuviikosta kylässä, raportoi että isukin piti juottaa maitoa tosi varovaisesti, koska vaatteet eivät saaneet mennä suttuun. Hän kun ei tiennyt, mistä löytyy sopivia lisää... Päädyin (tarkoituksella laitan minämuodon) tähän järjestelyyn (vaikka se hieman kipeää tekeekin), jotta isä-lapsi-suhde lujittuisi. Meidän isukki kun yrittää luistella vaipanvaihdosta yms. velvoitteista, jos vain olen kotosalla. Tuskin meille enää lisää katrasta on tulossa ja kai sitä täytyy antaa isällekin mahdollisuus nauttia vauva-ajasta. Toisaalta minulla on mielenkiintoinen työ - ja Shrimpin kommettiin viitaten – yrittäisin varmaan (nyt kun pää taas alkaa pikkuhiljaa toimia) päiväunien aikaan tehdä työ/opiskeluhommeleita. Tällä järjestelyllä voin tehdä niitä rauhassa ja palkalla. Maanantaina töissä ajattelin, että olen hullu, tiistai oli jo ihan OK ja keskiviikkona minulla oli oikeastaan ihan kivaa.



Sitten YK:n (6,5 kk) puuhia:



Nyt YK on kontannut noin viikon verran ja ukkeli nousee tukea vasten seisomaan. Pienillä horjuvilla jaloillaan pätkä tasapainoilee, jos vain löytää riittävän matalan tuen. Lelulaatikko on tähän tarkoitukseen mitä mainioin. YK-parka kaatuilee ja kellahtelee jatkuvasti, vaikka spotterit yrittävät olla valppaina. Aina spottaus ei kuitenkaan onnistu.



YK on hurjan valpas ja tarkkaavainen vauva. Katselee ympärilleen kiinnostuneena. Lievä, lähes huomaamaton karsastus tekee katseesta hyvin intensiivisen ja innostuneen näköisen. Lääkäri muuten totesi, ettei hän vielä lähetä YK:ta silmien takia jatkohoitoon, mutta poika otetaan karsastuksen suhteen tarkempaan seurantaan. Muutenkin YK on hyväntuulinen hymypoika, mutta hieman kärsimätön. Ei kai hän muuten lähtisi näin aikaisin liikkeelle. Toisaalta pikkuinen saattaa makoilla vainuissaan pitkiä aikoja täysin hereillä. Olisi hauska tietää mitä siinä pikkupäässä oikein liikkuu.



Toissapäivänä huomasin (lähinnä tunsin, ei kunnolla vielä näkynyt), että alaikenessä orastavat pienet hampaanalut. Ne ovat putkahtaneet sinne melko vähillä tuskilla.



Ulkonäköseikkoja:



YK:lla kasvaa päässä sellaista nude-väristä noin 5 mm pitkää hentoa, päänmyötäistä hahtuvaa eli toisin sanoen pikku-ukko näyttää kaljulta. Tukka ei siis paljon päätä pakota. Minusta vauvat voidaan jakaa pallopäihin, puikulapäihin ja päärynäpäihin. YK:n luokittelisin lähinnä pallopääksi. Tämmöisenä äidin äärimmäisen objektiivisena mielipiteenä sanoisin, että YK on keskimääräistä söpömpi... heh ;) Isosisko on tilaillut sinisilmäistä ja vaaleaa kiharapää pikkuveljeä. Sellainen olisi kuulemma söpö. Mistähän niitä saa?



Ruokailusta ja päivärytmistä:



YK nukkuu edelleen päiväunet aamupäivisin (klo 10..11-12..13) ja iltapäivisin (klo 16..17- 17..18). Imetän YK:n ennen töihin lähtöä, noin klo 10 isukki syöttää pojalle peruna-porkkanavelliä nokkamukista, imetän taas kun saan pojan käsiini noin klo 13, sitten äidinmaitoa ja hedelmäpöpeä klo 16 ja äidinmaitoa ja kasvissosetta klo 18-19 ja iltapuuroa noin klo 20:30 ja maitoa vähän ajan kuluttua sängyssä pötköllään. Itse asiassa yöpuulle jahkaannumme vasta noin klo 22. Tavallisena hyvänä yönä YK syö kerran, mutta huonona, niin kuin viime yönä, useammankin kerran. Kakkailu on edelleen harvinaista hupia ja massu taisi olla vähän kipeä.



Minun peruna-porkkanasoseeni on taas muuten alkanut maistua. Ehkäpä nyt kohta kokeilen, miten kesäkurpitsa-peruna maittaa. Se ei ole vielä kertaakaan ollut YK:sta erityisen hyvää.



Niin ja itse nokkamukeilusta - YK saattaa juoda vellinsä itse tarraten nokkamukin kahvoihin, mutta tämä seikka pitänee tarkistaa vielä isukilta, jolla on asiasta enemmän kokemusta. Ainakaan aina näin ei tapahdu. Eikä vielä minusta todellakaan tarvitse itse itseään syöttää.

Laitetaan nyt heti aluksi pojan mitat, eli painoa 7420g ja pituutta 69cm. Paino menee hieman alakayrällä mutta tasaista omaa tahtiaan. Meillä sairastettiin flunssa viikko sitten. Keuhkot rohisi sen verran että antibioottikuurille jouduttiin. Nyt on onneksi jo melkein parannuttu ja ruoka alkaa jälleen maittamaan.

Meillä on syöty melko huonosti ennen tätä tautia ja nyt menee, aamulla ja illalla puuroa ja päivän aikaan noin 3 1/2 purkkia bonaa. Jotkut syö varmasti paljon enemmän, mutta meidän pojalle tää on jo paljon entiseen nähden.



Meillä opittiin vasta äsken kääntymään vatsalta selälle ja kierimään. Eteenpäin on aina vain samanlaista yritystä, eli jaloilla yritetään pöngätä koko kroppaa eteen päin. Saa nähdä koska poika hoksaa käsien käytön.



Puhetta tulee entisen malliin ja lisäksi nyt päristellään, niin että kuola lentää. Muuten kiva, mutta jos sattuu olla ruokaa suussa, niin ei äitiä naurata. ;)



Pihalla oltiin paljon kun oli hienot säät. Nyt kun saa rattaissa jo istuttaa, niin poika tykkää katsella maaailmaa. Nyt kun ei ole niin paljon puettavaa, on päivän kaikki unet nukuttu parvekkeella.

Tervehdys pitkästä aikaa!



Kyllä on taas aika mennyt melkoista vauhtia! Nyt ikää on jo kahdeksatta kuukautta ja johan on meidänkin neiti huomannut ryömimisen jalon taidon :-) Varsinkin kun elektroniikkaa laittaa houkutukseksi niin johan on vauhtia. Tyyli on sellainen hassu vinottain kulkeva, mutta pääasia että eteenpäin pääsee. Neiti on kova kikattelemaan, varsinkin äidin jutut ovat ihan in. Äiti mutenkin on edelleen in, muut eivät tahdo kelvata.



Itse on saanut nyt enemmän aikaa kotihommiin ja muuhun, kun lattialla viihdytään lelulaatikon kimpussa ihan erilailla kuin ennen.



Syömisen kanssa on ollut melkoisia ongelmia, rintamaito on vähentynyt ja kun aloin vellejä ja puuroja kokeilemaan, ne eivät kertakaikkiaan maistuneet. Esikoisen maitoallergian takia olen lisämaitona antanut apteekin korviketta ja kun nyt kokeilin tavallista nannia, meni kaula ihan punaiseksi yhdestä ryypystä ja kaulalle ja käteen, jolla koski maitoon, nousi nokkosihottumaa. Tästäpä oli helppo päätellä miksi mikään maitoa sisältävä ei ollut maistunut. Ja allergiatesteissä vielä varmistui, maitoallergiaahan se on ja lisäksi löytyi kananmuna-allergia.



Niinpä nyt äitikin joutui maidottomalle ja kananmunattomalle dieetille ja korvikkeena on siis vain apteekin korvike.



Kakkaaminen on ollut ongelma jatkuvasti ja tämä allergia selittänee sitäkin, nyt on maidottomalla ja munattomalla dieetillä massukin toiminut paremmin. Tosin käytössä on levolac ihan joka päivä.



Hurjia määriä teidän vauvat syö meidän neitiin verrattuna, jos menee liki neljää purkkia päivässä, täällä jos kahta saa menemään, niin se on jo harvinaista. Lisäksi tosi ranttuja ollaan siitä mitä suostutaan syömään, tällä hetkellä hedelmistä ja marjoista menee lähinnä vain luumu ja päärynä. Kokeilin jotain hedelmäsekoitusta, jossa uutena tuli ananas ja omena, niin eiköhän selkään noussut vähän nokkosihottumaa. Tosin neiti sylki sen ulos, joten täytyypi kuunnella neitiä mikä maistuu ja mikä ei, jos alkaa noita allergioita löytyä enemmänkin.



Että sellaista allergiapainotteista täällä, mutta "onneksi" on kokemusta esikoisesta, kaikki ei ole ihan uutta ja jotain tietoa löytyy ennestään.

Nykyään on onneksi hyvin korvaavia tuotteita.



Alaleuassa nököttää jo kaksi hammasta, kaikki uusi kiinnostaa kovasti, täälläkin rattaissa istuminen on suosiossa, tuntuu olevan tosi kiva katsella maisemia. Käsistään neiti on tosi näppärä, kovasti näprää kaikkea ja pinsettiotekin tuli jo kuukausi sitten. Uusinta huvia on päästellä erilaisia ääniä, kiljuminen niin kovaa kuin jaksaa on mukavaa varsinkin kaupassa, jossa ääni kaikuu kivasti :-) Ja tyttö on tainnut äitiinsä tulla siinä suhteessa, minuakaan ei ole kukaan hiljaiseksi sanonut :-)

Meilläkin aletaan lähennellä jo kahdeksaa kuukautta, ja tänään oli eka hammaslääkäri. Kaksi hammasta tuli yhtä aikaa puolen vuoden paikkeilla, mutta nyt neiti on kasvattamassa kolmea kerralla! Ja itkuisuus on sen mukaista...



Meillä saadaan vain reilu kaksi purkkia alas päivän aikana, sekä aamu- ja iltapuurot. Tosin kaurapuuro taitaa tytöstä olla saatanasta, alas kuitenkin menee (vaikka on se kyllä aika taiteilua välistä :-D). Porsas-kasvissose on ihanaa, kuin myös yhä parsakaaliperuna. Kalaruoille puistatellaan vieläkin, vaikka niitä ollaan syöty jo reilu kuukausi. Itsetekemät peruna- ja porkkanasekoitukset ovat aiheuttaneet itkuisuutta ja ihottumaa, ja aioimme kokeilla niitä taas muutaman viikon päästä varovasti uudestaan. Tällä hetkellä kaikki kiinteät ovat valmissoseita :(, yllättävän paljon saa niihinkin rahaa palamaan...



Liikkumisessa on jopa edistytty, jihuu! Nyt liikutaan kai ryömimisen esiasteessa, tyttö kääntyilee sivuttaisesti eteenpäin (yllättävän vaikeaa selittää ymmärrettävästi), ja pikkuhetkessä päästään kyllä haluttuun määränpäähän, kunhan on kolmen metrin säteellä :). Tyttö myös harjoittelee suurella keskittymisellä pinsettiotetta lattialla löytyneisiin pikkuroskiin, suuhun kun ne olisi niin kiva laittaa! Seisominen ja istuminen on aivan ihanaa, mutta ilman tukea ei niihin vielä pystytä.



Nyt on siirrytty vain yksiin päiväuniin. Ja kääk, nykyään herätään jo viiden-kuuden välissä, mikä on äidistä ja isistä sangen väsyttävää, me kun haluaisimme viettää kunnolla omaa aikaa iltaisin tytön mentyä nukkumaan, ja yhdentoista jälkeen yleensä sänky vasta kutsuu... Mutta, mikä ihaninta, harvassa ovat yöt jolloin herätään välissä! Yösyötöthän loppuivat jo kuukausia sitten, toki tytön omasta tahdosta, mutta nyt ovat loppuneet myös levottomat yöt.



Päiväunet nukutaan 10...11 - 13...14 välisenä aikana, yleensä minuutin tarkasti sen kolme tuntia. Tokat päiväunet jäivät eräänä päivänä aivan yllättäen välistä, ja sen jälkeen niihin ei ole ollut enää mitään tarvetta neidin osalta. Nukkumaan mennään 19-20 välissä, ja nukuttaminen kestää noin kaksi minuuttia, ei siis enää aiempia nukuttamishirvityksiä joihin omaa tyhmyyttämme ajauduttiin... :)



Tulipas tästä pitkä teksti!

YK on nyt 7 kk ja 1vk. Omatoimisten kotimittausteni perusteella YK on noin 7.9 kg ja 67 cm (yleensä neuvolassa saadaan venymään hieman enemmän, kuin mitä kotona mittaan).



YK:lla on hurja vauhti päällä: YK konttaa, seisoo tukea vasten reteesti vain yhden käden varassa, kävelee haparoiden ja hitaasti tukea vasten, kaatuilee, itkee, kolauttelee päätään, kiipeää portaita, tunkee suuhunsa kaiken mahdollisen, menee sivuistuntaan, mutta ei osaa varsinaisesti istua ilman tukea, hyppii ja pomppii tuettuna ja hytkyy melkoisesti itse tukea vasten seisoen.



YK:ssa on aivan kauhea vahtiminen. Hetkeksikään ei voi jättää pois silmistä tai poika on taas keksinyt uuden paikan lurjustella. Onneksi meidän isotkin vahtivat YK:ta tunnollisesti. Muuten olisi todella väsyttävää olla jatkuvasti valppaana. Viikko sitten YK putosi vaunuista. Itkuhälyttimestä kuului kopsahdus ja sen päälle armoton parku (onneksi). Ihmeen vähällä poika kuitenkin tapaturmasta selvisi, vaikka putosikin mukulakiville. Päässä oli muutama kuhmu ja pieniä mustelmia, mutta mitään sen pahempaa ei sattunut, vaikka pelkäsinkin aivotärähdystä. Konttaus ja seisominenkin onnistuivat heti putoamisen jälkeen.



Ruoka on YK:sta kiva juttu. Arkipäivisin menee velli (2dl), liha-kasvispöpe (pilttipukillisen kokoinen), hedelmäpöpe (pilttipurkillisen kokoinen) ja iltapuuro. Yritän saada päivään mahtumaan vielä yhden kasvissoseen, mutten aina onnistu. Piltin kaurapuuro on suurinta herkkua. Tällä hetkellä syötetään heldelmäpuuroa, joka ei ole ollenkaan kaurapuuron veroista. Itse tekemäni peruna-porkkana (enemmän porkkanaa kuin perunaa) ja parsakaali-peruna maistuvat taas vaihteeksi. Peruna-kesäkurpitsa on edelleen ällöä ja se valutetaan suusta kylmän rauhallisesti ulos. Pöpejä höystän poro”pullilla”, kun niitä satuin valmistamaan (keitin lihaa, hieman porkkanaa ja sipulia ja mössäsin sauvasekoittimella. Pakastin pieninä annospalleroina). Kalaa en ole vielä kokeillut. Pitäisi varmaankin aloitella. Imetän edelleen.



Meillä ei ole ollut mitään ihottumaongelmia, mutta olen miettinyt, voisiko YK olla jollekin allerginen. Pituuskasvu hieman tökkii, vatsa on ollut kovalla (parina viime päivänä kuitenkin toiminut niin hyvin, että on jopa kakkinut pari kertaa päivässä!) ja lisäksi YK edelleen pulauttelee aika usein. Todennäköisesti mitään ongelmaa ei kuitenkaan ole, mutta kuitenkin...



Yöt menevät vaihtelevasti. Käväisimme Lissabonissa kääntymässä ja siellä YK nukkui elämänsä ensimmäisen kerran koko yön omassa sängyssään. Äitikiintiö oli kai täynnä, kun oli koko päivän roikkunut kantorepussa mukana. Läheisyyttä riittämiin jopa YK:lle! Tuon jälkeen YK nukkui neljä-viisi yötä omassa sängyssään, mutta palasi taas viereeni. Viime yö meni ihme kyllä taas omassa sängyssä, eikä YK ensimmäistä kertaa elämässään herännyt lainkaan yöllä syömään!



Muuten nukkumiset ovat vähän outoja tai kamalia tai en oikein tiedä mitä. YK menee nukkumaan siinä 21-22 maissa, nukahtaa todella helposti, nukkuu noin puolituntia tai tunnin ja herää aivan kauheaan paniikkiparkuun. Emme oikein tiedä onko vauva tuolloin hereillä vai eikö, mutta tämän jälkeen YK:ta on vaikea saada taas nukahtamaan. Poika nukahtaa uudestaan yleensä vasta puolen yön kieppeillä. En tiedä johtuuko parku hampaista, töihin menostani, liikkumaan oppimisesta, vatsakivuista, liiallisista virikkeistä vai mistä.... Yhdessä välissä näitä yöllisiä kauhuparkukohtauksia oli useita yössä, nyt viime aikoina vain tuo noin tunti ensimmäisen nukahtamisen jälkeen. Uh, huh! Kunpa joku osaisi kertoa, mistä oikein kiikastaa.

Pitkästä aikaa eksyin näille sivuille :) Hienosti on muidenkin vauvat kasvaneet ja kehittyneet! Onnea uusista taidoista!



Meidän typyn mitat oli 6,5kk iässä 7010g ja 65cm. Vajaan viikon päästä täytetään jo 8kk joten on varmasti jo kasvettu viime kerrasta! Neuvola on tuossa kesäkuun puolessa välissä..

Tyttö oppi viikko sitten istumisen ja nyt on alkanut myös nousta seisomaan. Takaperin sitten muuten liikkuu ja pieni hammaskin ilmaantui viikko sitten! Paljon kehitystä lyhyessä ajassa! ruokas ei ole nyt maistunut niinkuin ennen ja olen ajatellut että johtuu hampaista. Yöt menee suht hyvin. Yleensä tarvitsee vain aamuyöstä laittaa tuttia suuhun ja harvemmin enää kaipaa maitoa aamuyölläkään. Illalla menee nukkumaan n.20-21 ja heräilee 7.30. Päikkäreitä nukutaan kahdet. Ekat aamupäivällä n 2h ja tokat iltapäivällä viiden maissa..vain n.30min..



Elämä on aika tasaista arkea, töihin palailen lokakuussa juuri tytön täytettyä vuoden.



cirrus: Oletko neuvolasta kysellyt neuvoja yk:n nukkumisongelmaan? Itse en osaa mitään apuja sano, mutta toivottavasti pian alkaisi yöt rauhoittua..:)



Lämmintä kesää kaikille!

hei taas pitkästä aikaa!

Meillä tänään täytetään 8 kk. Poika on oppinut nyt istumaan (reilu 7kk iässä) ilman tukea, vaikka välillä pää kopsahtaakin lattiaan, ja parku alkaa! Osaa myös nousta seisomaan tukea vasten, haparoiden, mutta kuitenkin. Silmät pitää olla selässäkin, kun uusia vaarapaikkoja keksitään ja löydetään. Tänään myös valloitettiin sitteri, oli jotenkin niin tyytyväinen itseensä kun sai kiivettyä sinne :D

Hampaita tulee, ja sen kuulee!! Kaksi alhaalla ja kaksi ylhäällä, ja nyt olisi alas tulossa uusi, vähän jo valkoista näkyy. Se taitaa rassata aina välillä, huuto on kyllä sydäntäsärkevää. Öisin korvatulpat on ihan jees juttu, huuto vaimenee mukavasti :)

Cirrus, meilläkin on kummallisia yö"raivareita", olen vain ajatellut että ehkä johtuu hampaista/nälästä/painajaisista (vaikken tiedä näkevätkö vauvat painajaisia..). Meillä nämä (yleensä yksi itkukohtaus/yö) tapahtuu siinä aamuyöstä. En osaa sanoa onko vauva hereillä vai ei, itkee vaan lohduttomasti. Kestää parista minuustista - 15 min ja sitten nukahtaa jälleen, tai sitten ei, mutta aina yleensä jos muu ei auta niin maito auttaa. Sitä meneekin 2 dl melkeinpä joka yö vieläkin.. milloinkohan pääsis siitä eroon.. Tietysti voisi kokeilla rauhoittaa vauvaa muuten kuin maidolla, mutta se on helpointa. Olen aivan tööt öisin kun pitäisi jotain tehdä, menen siitä mistä aita on matalin :/ Toisaalta voihan hänellä nälkäkin olla, se maito nimittäin menee hujauksessa alas ja sen jälkeen on tyytyväinen. Tässä vaiheessa vaan ei kai yösyöttöjä enää tarvitsisi...

Meillä 8 kk neuvola ensi viikolla, saas nähä mitä mittoja sieltä tulee :) Nyt hyvä koko vaatteissa on 80cm (tykkään siis itse että on vähän kasvunvaraa), pituudeksi arvioisin 72-73cm (kotimittaus).

YK aloittaa hoitouransa syyskuun loppupuolella. Saimme eilen päätöksen YK:n hoitopaikasta. Haimme ensisijaisesti paikaa tutulta perhepäiväoitajalta, toisena joltakin muulta perhepäivähoitajalta ja kolmanneksi läheisestä päiväkodista. Ja mitä meille tarjotaan: hoitopaikkaa kaukana (No, kaikki on suhteellista, maalla sanottaisiin, että päiväkoti on naapurissa, mutta neljä päiväkotia olisi lähempänä) olevasta päiväkodista, jonne ei ole järkevää joukkoliikennettä meiltä ja joka ei ole luontevasti työmatkan varrella. Meillä ei ole autoa. :-(



YK:lle muuten menee vielä aika monet 62 cm vaatteet, varsinkin isoveljen vanhat, jolloin vauvamuoti oli nykyistä väljempää. 70 on OK, mutta reilusti väljä, 68 ei myöskään kinnaa. Vaatekokona ehkä se sopivin. Joitakin 74-kokoisia on myöskin käytössä.

hei,

tulinpa laittamaan tänne meidän kasvukehitystä:) eli eilen käytiin 8kk neuvolassa, pituutta 75cm (arvioni siis pari senttiä pieleen) ja painoa 10900g. Lääkäriltäkin sai terveen paperit. Sai myös possupiikin; onkos muiden vauvoja rokotettu? Nla-täti varoitteli sivuoireista, mutta ei täällä kyllä mitään tavallisuudesta poikkeavaa ole ollut, ja toivotaan ettei tulekaan!

Me kävimme myös tänään neuvola-lääkärillä ja mitat olivat 67 cm ja 7400 g.

Meillä ryömitään eteenpäin. Vauhti kasvaa koko ajan ja nyt jo konttausasentoakin haetaan. Aikaisemminhan neiti yritti lähinnä punnerrusasentoa. Varpaat ja kämmenet maassa. Eilen nousi ensimmäistä kertaa polvilleen tv-tasoa vasten. Kohta varmaankin jo seisoo! Vauvauintikin aloitettiin viikko sitten, nyt olemme käyneet siis kaksi kertaa ja tänään sukellettiin! Oli neidistä hieman epäilyttävää toimintaa.



Syömisistä sen verran, että neidille ei ole enää rinta kelvannut noin kuukauteen. Neiti itse lopetti ja nyt on pullosta juonut maidot. Meillä syödään aamupuuro, päiväruoka, välipala, iltaruoka ja iltapuuro. Välissä sitten maitoa, miten kelpaa, joskus enemmän, joskus vähemmän. Neuvolassa sanottiin että 5-6 dl pitäisi maitoa mennä päivässä. Kyllä se varmaan meneekin, kun puuromaidot lasketaan mukaan.



Hönö: Meille annettiin sikapiikki reilu viikko sitten. Oireita ei kummempia tullut, pikkasen neiti oli räkäinen pari päivää rokotuksen jälkeen. Helpolla selvittiin.

Pari päivää sitten olin puuhailemassa keittiössä ja YK vietti aikaa siskonsa, veljensä ja isänsä kanssa olehuoneessa -- tai niin luulin. Kun tulin kettiöstä, kysyin missä YK on. Vastaukseksi sain hämmästyneitä katseita. Eivät he tienneet. Ruvettiin sitten etsimään ja aika äkkiä poika löytyikin. YK oli kiivennyt yläkertaan (joku ryöjä oli jättänyt portin auki!), mennyt isojen huoneeseen ja rikkonut veljensä magneettirakennelmat ja löytöhetkellä tutkaili hipisen hiljaa ja kiinnostuneena rikkomiensa vempeleiden pikkuosia. Kyllä ne pienetkin osaa...

Meillä oli viime viikolla jo kahdenksan kuukauden neuvolalääkäri vaikka poika täyttää vasta ensi viikolla kahdeksan kuukautta. Pituutta pojalla oli viime viikolla 68,5cm ja painoa 7240 g. Meillä on kontattu jo puolitoista kuukautta ja poika on jo noussut seisomaankin kolmisen viikkoa. Osaa jo tulla aika hyvin itse alaskin. Vauhtia kyllä riittää! Meilläkin syödään aamupuuro, liha-ateria, välipala eli hedelmä-tai marjasose, kasvissose ja iltapuuro. Jokaisen aterian yhteydessä poika juo n.100 ml maitoa. Joten kyllä hän todella minun mielestä syö paljon. Me on käyty päivällä kiikkumassa leikikentällä ja siitä poika tykkää. Meillä poika nukkuu kahdet päikkärit sisällä ja yhdet ulkona. Miten on muilla? Monet päikkärit teillä nukutaan?