Siskokset 1v ja 3v nukkumaan samaan aikaan samaan huoneeseen, miten toimii???
Meillä on siis juuri 1v. ja 3v. täyttäneet tytöt, jotka ovat kylläkin jo puolisen vuotta nukkuneet samassa huoneessa. Aiemmin on iltarutiinit hoidettu siten, että iskä on nukuttanut vanhemman tytön (n. 10 min) ja sillä aikaa olen itse antanut pienemmällä iltamaidon pullosta. Jos iskä on iltavuorossa, on esikoinen nukahtanut itsekseen sillä aikaa kun nuorempi on juonut iltamaitonsa. Jo jonkin aikaa on ollut niin, että nuorempi on ollut hereillä kun on viety sänkyyn ja on siellä sitten nukahtanut itsekseen.
No nyt jätettiin iltamaito pois ja olenkin yrittänyt laittaa tyttöjä samaan aikaan nukkumaan. Tuloksena on se, että mun pitää seistä huoneessa ja laskea koko ajan seisomaan nousevaa 1vuotiasta takaisin makuuasentoon. Tuloksena on huutoa jonkin verran ja esikoinen pyörii sängyssään. Hiki tulee kummallakin kun puolikin tuntia saa laskea neitiä takaisin makuulle ja sitten loppujen lopuksi ja kovan itkun saattelemana hän nukahtaa.
Jos taas lähden huoneesta pois, esikoinen tuntuu pyörivän sängyssään entistä enemmän ja näin ollen villitsevän pienempää joka nousee seisoskelemaan. Tutit lentelevät ja tänäänkin aina kun sai nostettua tutit takaisin ja lähdin huoneesta pois, tutit olivat samantien takaisin lattialla.
Eli siis mitä tehdä? Kaikki neuvot ja vinkit ovat tervetulleita. Tämä äiti nimittäin on kohta loman tarpeessa....
-sari-
Kommentit (8)
En huomannut kirjoituksessasi että olisit tätä vielä kokeillut?
alussa oli ihan kamalaa riehumista ja heilumista mutta totutimme pojat siten että ei laitettu pitkälleen. omassa sängyssä saa heilua, mutta ei meuhkata ja riehua. isä tai äiti jäi iltasadun jälkeen istumaan tuoliin ja hiljaisella äänellä selostamaan että nyt päätä tyynyyn jne.
kun pojat alkoivat oppia siihen että ihan hillittömästi ei tarvitse alkaa riekkua siitä yhdessäolon riemusta, alettiin totuttaa siihen että äiti lähtee pois. pojat käyvät nykyään 2 ja 4v:n- varsin nätisti nukkumaan. joskus joudun koputtamaan ovelle ja huikkamaan että nyt on liikaa meteliä ja päät tyynyyn. ja joskus on sitä jano ja pissi-ruljanssia, mutta ei hermoromahduksen syyksi asti.
uskoisin että on pitkälti tottumiskysymys myös teillä. onhan se muutos lapsillekin. en tiedä miten paljon yli vuosikkaasta on kyse- mitä pienempi sitä vaikeampaa varmaan.
mutta joo, nyt pärjään poikien ja vauvan kanssa illat ihan yksinkin ilman että on täysi härdelli päällä.
mutta kuten joku toinenkin vinkkasi: anna lapsen melskata jos se ei toisen lapsen unta häirihe. näin meillä viime kesänä 1vuotiasta nukutettiin, annettiin touhuilla pinniksessä, äiti/isi pötkötteli parisängyllä merkkinä siitä et nyt nukutaan eikä mitenkään lähteny lapsen jutusteluun/touhuiluun mukaan.
ihan " kauhulla" ootan ens kesää et mitenhän meillä nukahdetaan... minunkin mies on välillä iltavuorossa... voi olla et ootellaan iskää kotiin ennen ku nukahetaan. tällä hetkellä jo tän vauvan ja 2vuotiaan nukutuskin on jännitysnäytelmää: esikoinen on saatava yöunille ennen ku alan vauvaa tissitainuttamaan; päikkäreille jos lapsia laitan ni vauva pitää nukuttaa ensin et voi mennä esikoisen kanssa päikkäreille (tosin esikoinen ei enää aina nuku päikkyjä, en yksinkertaisesti jaksa nukuttaa/sitä taistelua...). melkoista säätämistähän tämä nukutusrumba on!!
sillä silloin reilut 2.5v oli tottunut nukkumaan yksin omassa huoneessaan, kun 8kk veli muutti samaan huoneeseen. Aluksi sujui hyvin, ensin vietiin vauva nukkumaan, ja sit isosisko hipsi myöhemmin. Kun isompi oli jo täyttänyt kolme, alkoivat yölliset painajaiset ja heräili pitkin yötä itkemään, ei siinä pikkuveli enää saanut nukuttua, eli lopulta kummatkin lapset huusivat kurkku suorana. Koska isosiskoa pelotti nukkua " yksin" siirtyi hän meidän makkarin lattialle patjalle nukkumaan. Ja on nukkunut siellä jo puoli vuotta, tosin monet yöt meidän välissä... Edelleen heräilee välillä yöllä kitisemään, et peito on huonosti tms...
Olen jo oman mielenrauhan ja mukavuudenhaluni sekä kaikkien unirauhan takia päättänyt, että kokeillaan sitä omaan huoneeseen muuttamista, sitten kun ikää lapsilla on 2 ja 4... =)
Iltarutiinit ovat aina olleet samat: iltasatu, sitten pusuttelua ja nukkumaan.
Pienimpinä nukahtaminen vaati että huoneessa piti olla ihan loppuun asti, sitten pideltiin kädestä ja nyt tänä kesänä ovat jääneet nukahtamaan ihan omin nokin.
Ehkä nämä meidän mukulat ovat aina niin väsyneitä että nukahtavat helposti... Esikoinen lopetti päikkärit juuri ennenkuin siirtyivät samaan huoneeseen. Ja aina menevät nukkumaan samaan aikaan, se on ollut olosuhteiden pakko.
Että voi se ihan hyvinkin mennä!
molemmat lapset olivat tavallisessa sängyssä ei tuota enää ollut. Muutaman kerran pieni tuli pois sängystä mutta nopeasti tottui että sänkyyn jäädään ja kun siskokin jäi niin sitten jäi lopulta poikakin. Satu luettiin ja sitten laitoin lastenmusiikkicd:n soimaan. Siihen molemmat nukahtivat. Toimi meillä hyvin. Nyt myös kolmas muksu on siirtynyt samaan huoneeseen nukkumaan ongelmitta.
sitä ennen isosisko nukahti itsekseen iltatouhujen jälkeen ja pienempi nukutettiin erikseen meidän huoneeseen. Iltauniajat alkoi kuitenkin mennä samoihin aikoihin jo vähän tätä ennen ja päätettiin että on hyvä siirtyä samaa huoneeseen. Maitopullo oli meillä jo jäänyt pois aiemmin, mutta jos sitä haluat käyttää, niin anna maito jo ennen nukkumaan menoa vaikka olkkarissa (niinkuin ilmeisesti jo nytkin teet).
Meillä molemmille tytöille siis tehtiin ihan samat iltarutiinit, yhtäaikaa. Iltapala, pesut, yöpuvut, satu, iltarukous ja laulu. Sit jäimme huoneeseen (pimeään) itse istumaan tuoliin hiljaisuuteen kunnes tytöt nukahti - tähän meni 10min-30min. Pienempi oli alkuun pinniksessä, parin kuukauden päästä siirryttiin sit jo kerrossänkyyn. Isommalle oli alkuun outoa kun oltiin huoneessa, mutta pienempi nosti niin hirveän äläkän ettei siitä tullut aluksi mitään, että olisi lähtenyt huoneesta pois. Ehkä kuukausi meni näin ja sit opeteltiin siihen (isän kanssa) että huoneesta lähtee aikuinen pois laulun jälkeen. Tytöt pulisi hetken keskenään, yleensä ei tarvinnut mennä sanomaan mitään vaan vartissa nukahtivat. Missään vaiheesa ei ollut sitä että olisi tarvinnut kantaa takaisin sänkyyn - paitsi yhden kerran tulivat kikattaen huoneesta pois.
ehkä meillä oli helppoa (?) syystä tai toisesta, mutta itse ajattelen, että rauhallinen ja määrätietoinen läsnäolo siellä huoneen hiljaisuudessa auttoi siihen ettei tarvinnut riekkua mitenkään. (tytöt oli myös oikeesti väsyneitä nukkumaan mennessä, vaikka klo oli silloin 19.30). Itselle oli joskus tylsää istua siellä huoneessa pimeässä - meillä ei ole koskaan tarvittu yövaloa eikä ole siihen haluttu opettaakaan. Mutta turvaa se lapsille toi, nyt on tästä aikaa jo 2,5vuotta ja nukahtavat itsekseen rutiinien jälkeen.
Anna lapselle tarvitsemaansa turvaa, luokaa yhdessä yhteiset rauhalliset rutiinit, joihin se pienempikin voi tottua ja joista tietää että nyt nukutaan. Siellä huoneessa jos tarvii olla, yritä säilyttää maltti ja olla rauhallinen, ei kannata puhua mitään (sanot aluksi että hiljaa, nyt nukutaan kerran pari) ja tuo patja lattialla on kans hyvä juttu, selkeä viesti nukkumisen puolesta. Meillä on muuten pimennysverho huoneessa ja kun siellä ei kesälläkään juuri mitään näe, ei ole tarvetta pomppia pystyssä!.
Älä laske kuopusta takaisin makuulle. Anna meuhkata sängyssä aikansa ja rauhoittuu sitten itsekseen. Toimisiko? Kokeile vaikka, että viet patjan huoneeseen ja köllöttelet kaikessa rauhassa siinä ja kenties nukahdat itsekin...Lapset näkevät, että nyt on tarkoitus nukkua, äitikin nukkuu...Meillä käytettiin juuri tuota keinoa meuhkaavan 1-1,5v kanssa. Äiti pötkötti eikä reagoinut. Lähellä kuitenkin hyvä olla.