APUA nukuttamiseen!!!
Meillä 2.5 vuotiaan pojan nukuttaminen on yhtä tuskaa, useimmiten kestää n. tunnin. Yleensä viedään sänkyyn lauletaan/paijataan hetki(joko isä tai äiti), jonka jälkeen olisi pojan tarkoitus jäädä itseksen omaan huoneeseen ja omaan sänkyyn nukkumaan. Rumba alkaa sillä ettei poika pysy sängyssään, hyppii ovelle, vaatii vettä, mehua ym tähän ei kuitenkaan lähdetä vaan viedään takaisin sänkyyn ja ponekkaasti ja sanotaan että nyt on nukkumaanmenoaika, edestakaisin hyppimistä saattaa kestää puolikin tuntia, huoneen oven kiinni laittaminen aiheuttaa usein hirmuisen itkukohtauksen, tuntuu etei mikään enää auta ja omat hermot melko loppu kun kaiken lisäksi on vielä rv38... tätä on jatkunut nyt jo useamman kuukauden, ennen nukahti aina tosi helposti 10-15 min ja parilla laululla... oon kysellyt neuvoja neuvolasta mutta mikään ei tepsi, esim. päivän tapahtumien kertaaminen yhdessä ym.! Lisäksi herättelee vielä yleensä kerran yöllä, syynä jano tai muuten vaan itkee! iltarutiineista pidetään kiinni, iltapala, pesu ja pisu mutta ei sekään näytä rauhoittavan nukkumaanmenoa... Auttakaa, kaikki vinkit tervetulleita!
mulla ei ole antaa mitään muuta neuvoa kuin se, että aika yleensä tekee tehtävänsä, jos olette yhtä systemaattisia kuin kerroit. Meillä neiti kans 2,5 ja (uusi tulokas 1 kk). Kun neiti täytti 2-v, nukkumaanmenot oli ihan samanlaista hässäkkää joka ilta, nyt enää harvemmin menee varttia pidempään ja siis aikaa saattoi mennä tuntikin. Meillä neiti rauhoittuu ja nukahtaa nykyään yleensä siten, että sadun ja laulun jälkeen nukuttaja jää odottamaan oven viereen aulaan odottamaan, ja ovi raolleen. Jos nukuttaja yritää livistää alakertaan liian ajoissa, on peli yleensä menetetty. Vieläkin monena iltana neiti kokeilee pissa- ja kakkahädät, janot yms. jos sattuisimme vaikka antamaan periksi, silloin menee helpostikin puolikin tuntia. Uhmaa siis taitaa olla pääasiassa, toivon, koska silloin pitäisi helpottaa, kun uhmakin helpottaa:)
Mua itseäni helpotti, kun lopetin kellon tuijottamisen, nyt otan mukaan jonkun lehden, jota lueskelen siinä odottaessa että neiti todellakin nukahtaa. Meilläkin tyttö herää n. kerran yössä joko janoon, kylmään tai pisuhätäään tai pahaan uneen, sille ei valitettavasti taida mahtaa mitään.