¤/¤/¤/¤ HELMISTEN VKO 16 ¤/¤/¤/¤/¤

Ihana ilma taas heti aamusta! Voi kun olis jalka kunnossa, että pääsis kunnon lenkille, mutta kun ei..

Täytyy tyytyä vaan köpöttelemmän hissukseen ja pysähdellä venyttään jalkaa välillä.



Sporttarin vauva onkin jo tehnyt melkoisen tempun saadessaan kirjan käteensä! Taitaa tuo äidin nikki olla viitteenä sille, että lapsesta tulee aika " sporttinen" ja nopeasti liikkeelle pyrkivä! =)



Eilen pumppasin koko päivän maidot pulloon ja syötin pullosta maidot, eikä poika itkenyt mahaansa yhtään! Taitaa siis vaivojen syynä olla " suihkutissit" ! Jos ilmaa menee samalla kovasti mahaan, kun vauva nielee kovalla vauhdilla tulevaa maitoa!

Mulla suihkuaa tissit koko ajan kun lypsän sillä lypsykoneella, joten ei taida auttaa sekään, että ensin lypsäisin vähän pois ja antaisin vauvan sit imee..



nyt alkaa tuhina kuulua sängystä..poika heräilee, joten on mentävä

mammutti ja Vilppu 1½kk

Viikon aloitus G: En ole vielä miettiny töihin menoa, taikka hoitoon laittamista mut näillä näkymin kun menen töihin (aikaisintaan vuoden päästä) niin päiväkotiin järjestetään paikka. Jos vielä asutaan täällä, niin tuohon läheiseen pk:iin jossa olin itsekin työharjoittelussa vuosi sitten.



Siiten kuulumisia: Viivi meni tosiaan perjantaina mummulle hoitoon ja me lähdimme miehen kanssa kaupoille. Nopsasti saatiin lähes kaikki ostokset ostettua, kun haimme neitiä kotiin jo tunnin päästä =P Oli neiti sitten ollu kiltisti ja nukkunu koko ajan. Saadaan kuulemma viedä uudestaanki. Lauantaina käytiin koko perheen kanssa sit ostaa vielä raaka-aineet leipiin ja kakkuun.



~#~ seuraavaa pätkää ei ehkä kannata lukea - sisältää rutinaa ~#~



Eilen oli ristiäiset. Kaikki sujui hienosti, Viivi nukahti kesken papin lässytyksen ja silmiäkin vain hiukan aukaisi kun pää kasteltiin. Ei itkenyt. Kaikki kutsutut oli paikalla. MUTTA se pappi! Eilen itkin, oikein harmitti!! Vieläkin harmittaa. Pappi oli sama kuin miehen mummun hautajaisis reilu kuukausi sitten ja se veti nää ristiäiset oikein kunnolla päin h*lvettiä. Ei ole ainakaan kaavoihin kangistunu. Puhu siellä sitten omasta uskoon tulemisesta - juoposta papiksi jne. Oma äitini on alkoholisti, ei tuntunu kivalta ja mitä hänen vanhat juopottelunsa Viivin kasteeseen liittyy??! Anteeks nyt kovasti.., toivottavasti ymmärrätte.



Kakkukahvit tarjoiltiin kirkkotuvalla. Muuta suuhunpantavaa oli kääretorttu, kuivakakku, voileivät ja piparit. Pienellä budjetilla :D Kotona otettiin vielä kastekuvat, joista teetetään kiitoskortit (omasta kamerasta loppu patterit kirkossa, oli ladatut..) ja muut kuvat saadaa mun isältä sähköpostilla. Viivi oli ihan väsyny kun tultiin kotiin ja nukahtikin kun oli ensin saanut kakattua, itsekin menin aikaisin nukkumaan ja yöllä sitten herättiin kertaalleen syömään. Enää en kyllä itse järjestä isompia juhlia, se kun mukavasti imee voimat.



Tällä viikolla onkin sitten paljon tekemistä.. Omilla serkuillani (2) on synttärit, pitää heitäkin muistaa. Huomenna oma jälkitarkastus, keskiviikkona Viivin rokotus(tutkimus) ja torstaina sitten lastenvalvojan tapaaminen jotta saadaan isyystunnustus tehtyä.



Olikohan joitakin galluppeja? No vastailen toisella kertaa, nyt keittelee kahvia ja vielä siivoomaan leipomisen jälkiä :)



terkuin,

Heidi & virallisesti Viivi (pian 2kk)

Meidän pimu on aloittanut uuden juttelutavan: kiljumisen. Eli ihan tyytyväisenä ollessaankin kiljahtelee kimeästi ja välillä päästelee kiljuntaa pidempäänkin. Omassa vauvakirjassani lukee 4 kk kohdalla että juttelin vallan kiljumalla. Liekö joku meidän suvun erikoisuus...



Toinen hassu juttu sattui aamulla kun syötöstä oli kulunut kaksi tuntia ja alettiin pukea päivävaatteita. Tyttö katseli sängyllä kun riisuin yöpaidan ja hymyili leveästi. Sitten kun aloin pukea vaatteita päälle tuli itku eikä rauhoittunut kuin tissille. Nälkä ei varmaan ollut kun meillä syöttövälit on AINA vähintään 3h. Mutta lopulta hoksasin että raukka luuli saavansa tissiä kun katseli mun riisumista ja pettyi kun laitoinkin vaatteet päälle! Eikä tissilläkään kunnolla imenyt, huvikseen lutkutti.

Miten muuten muilla, odotatteko että vauva selkeästi ilmaisee nälän vai tarjoatteko tissiä esimerkiksi heti päiväunien jälkeen? Mä jostain luin että vauvaa ei saisi päästää tuntemaan nälkää koska " nälkä on ikävä tunne" (!!!) ja hän ei saisi joutua itkemään ruokansa perään yhtään! Itse kun olen toiminut aika lailla toisinpäin, eli vaikka kello mukaan onkin syöttöaika, niin olen odottanut, että vauva selvästi ilmaisee nälkänsä kitinällä/itkulla. Näin vauva myös oppii että hänen tarpeitaan kuunnellaan ja niiden ilmaiseminen kannattaa eikä aikuinen voi aina vaan arvata toisen tarpeita. Pitkään ei meilläkään tietysti tarvitse ruuan perään parkua, mutta mielestäni lapsen on hyvä myös oppia tulkisemaan omia tuntemuksiaan kuten nälkää. Eikä alati enemmän ja enemmän ylipainoisille suomalaislapsille olisi huono tapa varmaan sekään että vaan nälkään syödään eikä kaapilla/tissillä olla jatkuvasti. Kuulostaa ehkä julmalta pikku vauvan kohdalla, mutta toimii ainakin meillä. Ja heti kun tyttö näkee että tissiä aletaan kaivaa esiin niin huuto loppuu ja jalat vaan sätkii kärsimättömästi ruokaa odottaessa :-)



Hoitoon laittamisesta: Yritän saada neidin perhepäivähoitoon mahdollisimman lähelle kotia heti kun vanhempainrahakausi päättyy. Taloudellisestikin tämä on pakko, kun talopaketti valmistuu loppukesästä ja pitää alkaa lyhentää lainaa. Toisaalta työaikani on joustava, joten voidaan aloittaa lyhemmillä päivillä ja voin tehdä osan työtä iltaisin kotona kun mies katsoo lapsen perään. Olemme muuttamassa uudelle asuntoalueelle, jossa ei toistaiseksi toimi yhtään perhepäivähoitajaa, mutta jossa on paljon nuoria perheitä. Niinpä jos kunta ei pysty järjestämään hoitajaa samalle alueelle, yritän varmaan kerätä porukan jolla saisimme yhteisen yksityisen hoitajan jonkun kotiin.

Toisaalta työsopimukseni on toistaiseksi vain tämän vuoden loppuun, ja jos sitä ei jatketa vuodelle 2008, en tietenkään mene marras-joulukuussa muutamaksi viikoksi töihin vaan pidän siinä kesälomat ja jään sitten työttömäksi kotiin (jolloin tulot on huomattavasti hoitovapaata paremmat).



Joku varmaan jo miettii miksi minäkin olen lapsen halunnut kun huudatan sitä nälässä ja vien heti hoitoon, mutta tyytyväiseltä tytteli pääosin vaikuttaa :-)



julmuri-äippä + pinja-päivänpaiste

Onnea viikonlopun aikana nimensä saaneille! :)



Sporttarin aloittamaan galluppiin eli.. HOITOJÄRJESTELYT: olen ollu kotona nyt heinäkuusta -05 jolloin raskauspahoinvointi esikoisesta alkoi ja pikkuhiljaa alkaa ' pää pehmetä' . Koko ajan olen siis tehnyt kyllä töitäkin keikkaluontoisesti mutta niitäkin olisi tarjolla enemmänkin mutta ei ihan vielä sentäs vauvaa hoitoon voi viedä. Tarkoituksena on siis olla kotona siihen asti että tämä nyytti täyttää vuoden- ensi vuoden helmikuussa siis päiväkotiin tuohon n. 100m päähän veisin, jos vaan paikan saan :)



Miehelle se on ihan ok ainakin mitä viimeksi asiasta puhuttiin. Musta tuntuu muutenkin että jos en tee hommia niin unohtuu ja ' taidot ruostuu' ja tulee epävarma olo. Sellasta en halua kun ammatti on kuitenkin mieleinen ja oma juttu.



Melina on löytänyt rytminsä tai ainakin siltä näyttää eli nukkuu edelleen yönsä 21-06 omassa sängyssään jonka jälkeen hoidetaan aamusyöpöttely ja vaipanvaihto sekä nukkuu mun vierihoidossa vielä 9 asti. Todella kiva näin! Harmi vaan etten itse meinaa saada unta, jostain syystä herään aamuöisin ja pyöriskelen aamuun asti :/



Vaan ulkona on sellainen auringonpaiste että taidetaan lähteä tyttöjen kanssa ulkoilemaan! Esikoinenkin ryskää sängyssään siihen malliin ettei taida neitiä enää nukuttaa.. mentävä siis!



-Henna ja Melina-

Kyllä on tosi ihana ilma ulkona! Ja minä täällä sisällä koneella... ;D

Esikoisella tänään lämpöä, kun poskihampaat puhkeaa. Valittanut kovasti kipua. :( Muut hampaat tulivat ihan huomaamatta. Tai sitten ei vaan tajuttu, kun ei osannut vielä puhua.



Hoitojärjestelyistä: Kaisa menee hoitoon loppu vuodesta. Joulukuussa luultavasti. Toivottavasti saataisiin samaan hoitopaikkaan esikoisen kanssa. Esikoinen on siis ryhmäperhepäiväkodissa. Tosi kiva paikka. Inhottavaa, jos molemmat eri paikoissa hoidossa. Menee koko päivä, kun vie ja hakee. :)



Viivin äitille: Ymmärrän kyllä, ettei ollut kivaa, kun pappi puhui omiaan. :( Eipä kyllä kuulu kenenkään kastetilaisuuteen. Meillä mies ihmetteli, että pappi puhui enemmän Jeesuksesta kuin edellisellä kertaa esikoisen ristiäisissä. No, kirkollinen juhlahan tuo kaste on... ;D Viivi on muuten ihana nimi. (Meillä esikoisen nimi :D )



Joku kirjoitti siitä riisumisesta. Kaisa aina saa naamansa hymyyn, kun riisun paitani ja hän näkee rintsikkani. Yhdistää sen ruokailuun. :) Kyllä siinä tapittaa silmät suurina ja suu niin leveässä hymyssä. Mutta ei ole suuttunut, vaikka ei ruokaa saisikaan.



Mammutti: Meidän rotikka täytti just 5v. Ei olla käyty näyttelyissä, kun sillä on valkoista rinnassa. Vähän nuorempana hakua ja jälkeä harjoiteltiin, mutta se jäi ajanpuutteeen vuoksi. Mutta täytyy sanoa, että on se aivan ihana tuon esikoisenkin kanssa! Ne on kuin paita ja peppu. :)



Nyt täytyy lähteä remonttitarvikkeita ostamaan. Yläkertaan tehdään laajennusta ja piha on täynnä puutavaraa ja villaa. Ja lisää vielä tarvitaan, huh.



-Saibu ja Kaisa 2kk-

Täällä poika on ollut koko loppuviikon niin ihana, mutta tänään taas itkenyt kovasti. Tuntuu itestä heti niin masentavalta että turhaanko tässä on maidottomalla ja muutenkin vaisulla ruokavaliolla, mitään omituista en oo nyt tietääkseni syönyt. Ainut muutos edelliseen on että aloitettiin kestovaippailu, ei kai vauva siihen voi reagoida? Omatekemiä vaippoja käytetään ja hyvin toimii. Kuukausi sitten kun kokeiltiin niin jalat oli niin laihat että lahkeista valu tavarat...



TYÖ-G: Ainakin hoitovapaata pidän kunnes poikaon vuoden, senkin jälkeen ois kiv ajatkaa tai vähintään osittaisella, mutta miten lie taloudellinen tilanne antaa periksi... Päiväkotin varmaan vieään, ihanaa ois jos vaikka mummo vois tulla kotiin hoitamaan ;o)



HEIDI harmi että ristiäiset oli papin takia epäonnistuneet! Kaste on iloinen juhla, ei siinä ehkä kuulu kertoa tollasia juttuja...



MITEN TE VOITTE ULKOILLA jatkuvasti? Me käyään kerran päivässä ulkona vaunuilla muuten ollaan sisällä. Nukutatteko useamman kerran päivässä ulkona?



HANNELE + SAMPO

*pahoittelut etukäteen kirjoitusvirheistä, jos tulevassa tekstissä on niitä paljon!* Poika tässä samalla syö...



Ymmärrystä löytyy täältäkin ristiäisten " pilalle" menon takia (hiukan liioiteltuna) meillä kakkosen ristiäisissä appiukko oli humalassa..! ja puhui meidän esikon kanssa yhtäaikaa papin kanssa, joten hiukan hävetti ja otti pähän niin paljon, että itketti.



Meillä poika on myös innoissaan nähdessään tissit! (MIES) Kai se on lähinnä se asento, mistä poika huomaa, että tissiä on pian luvassa ja jos mulla kestää liivien avaaminen " liian" kauan niin poika potkii jaloillaan kovasti, mutta harvemmin ehtii alkaa itkeen.



Meillä odotellaan kanssa itkua tai ainakin hermustunutta liikehdintää ja äännähtelyä ennen kun tarjoillaan ruokaa! Enkä minäkään koe huudattavani vauvaa nälässä.. Mutta jotenkin saa kuitenkin vauvakin osoittaa, että nälkä olis!



Ulkoilusta:

Vilppu on nukkunut tänään koko päivän ulkona..käytännössä siis kahdet päiväunet.

Aamupäivällä nukutin takapihalle vaunuihin n.klo 11-13.30 sit käytiin neuvolassa ja sit taas ulos nukkumaan klo 15.30-18

Näin hienolla kelillä itsekin viihdyn paljon ulkona, joten vauva nukkuu ulkona myös!



Neuvolakuulumiset:

Vauva kasvaa hirmuista vauhtia:

Paino nyt 5350g (synt.3850) ja pituus 59cm (synt.54cm)

Pipo oli 40,8cm

Nostaa päätään mahalla ollessaan jo kovasti ja th:n mukaan kyljeltä kääntyy ihan pian mahalleen!



Sit kysymys teille jotka annatte korviketta:

Meneekö teillä paljon maitoa hukkaan? Tuleeko lämmitettyä välillä liikaa vai osaatteko aina laittaa sopivan määrän?

Lämmitättekö välillä maitoa turhaan, vaikka vauvalla ei olisikaan nälkä?

~tulikin monta kysymystä~

Meillä menee päivittäin vähintään puoli purkkia hukkaan kun ei osaa laittaa oikeata määrää tai sit lämmitetään vaikkei vauvalle maita..



nyt lähdetään kylään..

mammutti ja vilppu

Isot tytöt (3 ja 5) on tapelleet kaiken aamua. kaiken lisäksi sataa vettä, joten en oikein tiedä tuosta ulkoilustakaan kun sataa niin paljon.



Vauva on unelmavauva, vaikka mulla on antibioottikuuri, vauva on mussukka. Huusi ekan illan kuurillani, mutta kun aloin antaa gefiluskapseleita, mahavaivat väheni huutokynnyksen alapuolelle. Tosin meijän pojan huutokynnys on korkea, on niin tyytyväinen ja sopuisa kaveri.



HOITO: vein tytöt hoitoon heti äitiysloman loputtua taloudellisista syistä ja itkin ekat kuukaudet töissä + alkoi hirmu sairastelukierre jonka vuoksi olin joka kolmannen viikon sairasta lasta hoitamassa ja sitten aina seuraavan viikon ite kipeenä töissä kun en enää voinut omien tautien takia olla pois. Tällä kertaa en mene ennen 1,5 vuotta missään tapauksessa töihin vaikka joituis sen takia lyhentämään asuntolainasta pelkkiä korkoja. Toisekseen jos maatilan sukupolvenvaihdos toteutuu jo ensi vuonna, teemme niin seuraavat vuodet että mies tekee tilalla aikaisin aamulla aamutyöt eli ruokkii emolehmät ja mä olen lyhennetyn päivän töissä jonka ajan mies hoitaa lapset. Sitten kun tulen 6 h:n päästä kotiin, mies ruokkii karjan ja mä olen lasten kanssa. Näin lapset voi olla kotona ja kahdet työt tulee tehtyä, joskin sitten on vähemmän aikaa miehen kanssa. Maatilalla kun voi ajoittaa enemmät työt viikonlopuille ja tietysti kesällä on enemmän töitä, mutta mun työ maatilaneuvojana keskittyy talviaikaan jolloin on paperitöiden tekoa tiloilla joten voisin olla kesät jopa kokonaan pois lasten kanssa. Eli mitä ilmeisemmin lapset ei mene ollenkaan hoitoon tai jos nuorin haluaa seuraa kun isommat on jo koulussa, hän voi käydä läheisessä ryhmiksessä puolipäivähoidossa kun olen osa-aikaisesti töissä.



Kokoaikatyö osoittautui tosi raskaaksi pienten kanssa. Aina oli kiire joko töihin tai töistä pois ja illalla oli äkäinen väsynyt äiti tekemässä kotitöitä. Lasten kanssa ei jäänyt oikeesti aikaa kuin viikonloppuisin. toisaalta työ antoi paljon intoa mulle, koska tykkään työstäni. JOten osa-aikainen työ olisi kaikista paras vaihtoehto. Ilman maatilaa se tulisi vaan liian kalliiksi, mutta kun pystyn tekemään oman tilan paperityöt (isolla tilalla on jatkuvasti paljon paperityötäkin) illallakin kun lapset nukkuu tai vain viikonloppuisin ja mies hoitaa muuten tilan työt, riittää rahatkin. Vapaa-aikaa ei tuolla järjestelyllä ole, mutta eihän sitä ole nytkään paitsi lasten kanssa ollen, josta tykkään.



Nyt vauvan kakkaa pesemään ja aamupäiväunille laitto, jatkan myöhemmin...



Heinä ja poika reilut 2 kk

Heipä hei taas pitkästä aikaa. Ja onnea kaikille nimen saaneille :)



Meillä oli ristiäiset kanssa viikonloppuna sunnuntaina. Oli täällä pohjoisessakin todella kaunis ilma. Pappi oli hiukka hassu, kun se puhui niin siltä tuntui ajatus hukkuvan aina välillä ja piti simmoisia hassuja taukoja. Tytöstä tuli sitten Saara Pauliina. Minun äitini kaima. Äidillä ei ollu mitään hajua, kun oltiin pidetty salassa nimi. Melkein kyynelissä oli ja kyseli että ihan oikeestikko se on hänen kaimansa että Saara kahella aa:lla :)

Hieman mielipahaa aiheutti mieheni kummitäti joka höpötti heti paikalle saavuttuaan jonkun mikälie tyypin kuolemasta. Ei toisen ristiäisissä puhuta kuolemisista!!!

Papu oli todella mallikkaasti ja kun ilmakin oli niin kaunis, oli mulla itkussa pidättelemistä. Miks tää kuopus nyt saa mut ihmeen herkaksi tunteissa?? Ei voi käsittää, en mie ollu tämmöinen itku-iita esikoisen kohalla.



Hoito G: Mie olen penskan kanssa kotona ainakin kolme vuotta. Niinkuin esikoisenkin kohdalla. Talolainaahan tässä lyhennellään, mutta kuitenki ollaan pärjätty. Esikoisenkin kanssa olin kolmevuotta kotona ja silti oli ihan kauheen huono omatunto laittaa se hoitoon silloin. Muksu meni kyllä mielellään.



Me kärrytellään ainakskin kerran päivässä, jos ei ilma antaisi periksi mennä pihalle niin Papu hermostuu kun on tottunut jo siihen että saa nukkua päivisin semmoisen 4 tuntii rattaissa. Yötkin menee hienosti. Me mennään isännän kanssa koisaamaan siinä 12 aikaan yöllä. Papu on siihen mennessä jo herännyt ekan syötön ja sitten seuraava olkin joskus seittemän aikaan. Sitten Papu syö ja nukkuu viel pari tuntii. Koko yön nukkuu omassa sängyssään. Päikkäreitä ja välillä aamulla jos mie olen väsy enkä jaksa nousta viel otan papun juoruumaan viereen.

Hirmu kiltti vaavi tuo on ei oikeestaan itke muuta ku nälkänsä ilmoittaa ja jos hiukka masua kipristää.



Mammuttiko se kyseli korvike annostelua? Meillähän ollaan kokonaan korvikkeella kun miusta ei ole mihinkään tuossa tissittely asiassa :(

Ei mene oikeestaa ollenkaan hukkaan maitoa, ihan vaan hyvin harvoin aamupulloa ei syö kokonaan. Maidon määrä testaamalla saatiin selväksi, eli tyyliin ensin vaiks 80ml ja jos se meni kokonaan niin sitten lämmitettiin 10ml-20ml lissää ja taas lissää jos vaikutti tyytymättömältä. Ehkä pari kertaa tuli turhaan lämmitettyä, kun ymmärsi väärin mitä papu halusi.



-Emppu ja Saara " Papu" 2kk

En olekkaan tänne vauvapuolelle tainnut ehtiä kirjoittamaan kuin kerran. Mutta nyt on elämän rytmi pikkuhiljaa alkanut muotoutua normaaliksi kahden lapsen kanssa.



Vauvan kanssa on mennyt hyvin. Syö tosi paljon ja nukkuu sikeästi. Nyt on alkanut tosin olla jo paljon hereilläkin päivisin ( ei onneksi öisin niin kuin isoveljensä ).



Nukkumaan menee siinä klo 20.00 illalla yht' aikaa veljen kanssa. Herää joskus 22-23 välillä syömään, jolloin siirryn itsekin nukkumaan. Yöllä tankkaa klo 3 ja 6 ja sitten esikoinen herääkin klo 7 jolloin nousen ylös. Vauva jää vielä silloin nukkumaan tunniksi ja herää n. klo 8.00. Vauveli nukkuu perhepedissä, joten saanut aika hyvin levättyä vaikka seiskalta täytyykin nousta. Esikoinen ei onneksi reagoi yöllä vauvan itkuun mitenkään vaikka nukutaan koko porukka samassa huoneessa.



Päivällä ulkoillaan 2 kertaa. Heti aamupalan jälkeen mennään puistoon tai omalle pihalle ja iltapäivällä päivällisen jälkeen joko kävelylle tai omalle pihalle. Useimmiten vauva nukkuu kun ollaan ulkona, mutta välillä olen imettänyt pihalla tai vauva on muuten vain katsellut sylistä maisemia : )



Töihin paluusta oli galuppia:



Haluaisin ihan hirvittävästi olla kotona 3 vuotta mutta mutta..

Mies opiskelee ( vielä 2,5 vuotta jäljellä ) ja meillä on se ihana pankkilaina eli ei todellakaan onnistu.. Nyt ollaan jo lyhennysvapaalla äitiyslomani ajan ja silti tullaan nippanappa toimeen eli sekään ei olisi ratkaisu ( koska on jo käytössä ). Eli joudun töihin viimeistään maaliskuun alusta 2008. Muutaman kuukauden olen hoitovapaalla vaikka velaksi, jotta vauveli ehtisi oppia kävelemään ennen päiväkotia ja isoveli on tieytysti nyt turvana toisin kuin esikoisella joka meni 13kk:n ikäisenä päiväkotiin.



Ryhmäperhepäiväkotiin olisin esikoisen halunnut. Kakkosvaihtoehto oli perhepäivähoitaja ja sitten joku kolmesta lähitarhasta ( kaikki ovat parin minuutin kävelymatkan päässä ). Mikään näistä ei toteutunut!!! Kaikki paikat täynnä. Lopulta järjestyi tarhapaikka toisesta kaupunginosasta jonne piti mennä 2:lla dösällä meiltä. Työmatka piteni yli puolella tunnilla. Päivähoitopaikka oli paikkana aivan loistava ja hoitajat ihania, mutta se matka oli kyllä rasittava kun mulla ei ollut autoa käytössä ( mies oli silloin vielä duunissa jossa tarvitsi autoa ).



Esikoinen aloitti siis tarhan syksyllä 2005 ja keväällä 2006 olin ihan piipussa. Töissä oli hirveä kiire ja ylitöitä olisi pitänyt tehdä, mutta osasin onneksi olla kovana ja kieltäytyä tiukasti, sillä tarhassa oli oltava viiteen mennessä ja matkaan oli siis lähdettävä tuntia ennen eli viimeistään neljältä. Ja työt tietenkin kasaantuivat.. Kesällä 2006 tilanne vähän helpottui kun työpaikkani muutti lähemmäs ja työmatka lyheni puoleen tuntiin. Silloin vasta alkoi tuntua että ehkä tämä elämä tästä alkaa sujua ja sitten aloinkin odottaa uudestaan : ) Ainoa lohtu oli, että esikoinen viihtyi tarhassa ja ei koskaan jäänyt sinne itkien vaan oikein iloisesti juoksi aina leikkimään. Lisäksi työkaverit olivat tosi ymmärtäväisiä.



Nyt yritän taas saada lapsia tähän lähitarhaan enkä tiedä mitään teen jos nyt ei onnistu!! Työpaikkakin nimittäin muuttaa taas sinne kauemmas äitiyslomani aikana.. Oli kyllä elämäni rankin vuosi tuo 2005-2006. Kun taas tämä kotona olo on aivan ihanaa!!!!!



Tulipas nyt avauduttua : ) Toivottavasti muilla onnistuu tuo työn ja kodin yhteen sovittaminen vähän paremmin.



Sitten vielä neuvolakuulumisia kahdesta neuvolasta:



20.3.07 ikää 17 pvää:



paino 5075 g ( syntymäpaino 4350 g )

pituus 54 cm ( syntymäpituus 52 cm )

pipo 37,5 cm ( syntymäpipo 36 cm )



16.4.2007 ikää 6 vko 2 pvää



paino 6950 g

pituus 58 cm

pipo 39,5 cm



Täysimetyksellä mennään ja tarkoitus olisi mennä sinne puoleenvuoteen saakka.



Ekat hymyt tuli viime viikolla ja sen jälkeen on hymyillyt joka päivä.



Pitäisiköhän näille neuvolajutuille tehdä oma pino ellei jo ole ( en ainakaan löytänyt )?



T. Pirriäinen ja poju 6 vko 3 päivää

ULKOILUSTA: me ollaan ulkona useinmiten kahdesti päivässä, joskus kolmestikin. Huonolla säällä eli kaatosateella tms vain kerran mut joka päivä mennään ainakin kerran ulos. Aamupäivällä 1-2h lähipuistossa jossa tytöt leikkii ja vauva nukkuu vaunuissa, iltapäivällä sama juttu ja joskus hyvällä ilmalla vielä illalla ½-1h vaunuilua. Lapset viihtyy ulkona tosi hyvin ja vauva nukkuu siellä hyvin. Itelläkin on virkeä olo kun tulee oltua paljon ulkona, v aikkei se oikein liikuntaa ole kun tytöt jaksaa kävellä vain pari kilsaa kerrallaan. Mutta tuleehan siitä viitisen kilsaa silti joka päivä.



HYMYT: vauva hymyili ekan kerran 4-viikkoisena ja nyt viikonloppuna alkoi nauraa ääneen! kikatti eilenkin paljon ja muutenkin on tosi iloinen vauva.

Moi pitkästä aikaan!



Samulle tuli sitten korvatulehdus viimeisestä (neljännestä) nuhasta.. =( Nyt poika syönyt jo muutamia päiviä antibioottia ja relatippoja päälle. Huutaminen loppuis kun antibiootit alkoivat, vaikka väittivät kolmannesta nuhasta toinen lääkäri, että puhtaat korvat ja toisen mielestä sillä rajalla. Eivät sitten vissiin mielellään halua pienille lääkkeitä määrätä.



TYÖG: Olisin näillä näkymin palaamassa töihini syyskuussa 08 jolloin esikoinen olisi kolme vuotta ja tuo pikku kakkonen vuosi ja neljä kk, siis saman ikäinen kun Riku aloitti tarhan ekaa kertaa. Riku jää tarhasta pois nyt sitten toukokuun loputtua ja on sitä ennen muutaman viikon osa-aikaisena, kun nyt kokoaikaisena. Siinä on sitten kaikilla opettelua... Olisin halunnut pitää kotona, mutta katsoin että leikattuna en pärjää ja sukulaiset työelämässä, joten ainoa apu saatavilla. Tiedä sit kotipalvelusta, mut sitä ei edes tarjottu neuvolassa. Puheeksi kyllä otin.



*** rutinaa tässä osiossa***



Sais yhteiskunta tukea vanhemmuutta ennen kuin on niitä ongelmia.



Meillä on nyt synnytyksestä asti sairasteltu kaikenmaailman pöpöjä. Koti on hirveässä kunnossa! En enää itsekään kehtaa asua täällä, mut kun poika syö koko ajan niin eipä tässä kotia ehdi/jaksa siivota. Viikonloppu mennyt tunnin välein tai 45min välein syöttäessä yötä päivää ja korvike ei kelpaa! Ei enää edes mieheltä. Ei ihme että esikoinen kokee itsensä syrjäytetyksi kun äiti vaan on koko ajan vauvan kanssa. Siis univelkaa tuon syömisen ja sairastelujen vuoksi aivan älyttömästi, mut kyllä siitäkin selviäis jos joku siivois. Mut kaikki on tehtävä itse, allergisten ruoatkin. No onneksi tämä on ohi menevä vaihe jota vanhempana saatta muistella jopa kaihoisasti. =)



Eli tulen taas kun koti jossain kunnossa edes. Ja täytyy tässä noita kelankin asioita hoidella, hakea kodinhoidontukea esikoisen kotiin paluun vuoksi yms. Tuskin saa kuin minimin hoitorahasta, mut on sekin jotain näillä ansioilla... =)



Sadetta luvanneet loppuviikoksi, mut silti aurinkoisia päiviä toivottelen!



T:Tea & Samu

Lääkettä täälläkin -meidän neidon napa nimittäin tulehtui. Sillä on napatyrä ja siinä ulosponnahtaneen navan päässä sellainen " nappi" joka erittää jotain. Käynti (kallis sellainen) yksityisellä lastenlääkärillä osoitti siinä olevan tulehduksen jota nyt hoidetaan muutama päivä antibioottivoiteella ja mikäli se ei auta, siirrytään suun kautta otettaviin antibiootteihin. Onneksi tuo ei vauvaa tunnu vaivaavan millään tavalla, toisin kuin teillä nuhaa / korvatulehdusta sairastavilla. Voimia teille!



Meillä on nyt ruokailuvälit viimein pidentyneet -yölläkin! Meillä pitkä ruokailuväli on 3 tuntia, joskus ylikin. Alma on jotenkin saanut voimaa imuunsa ja syö kai näin ollen enemmän kerralla ja pärjää pidemmän aikaa tankkaamallaan satsilla. Muutenkin on helpottanut (vaikkei mitenkään erityisen vaikeaa koskaan ole ollutkaan). Neito viihtyy nyt hetkisiä itsekseen leluille jutellen ja nyt yrittää tavoitella pienellä kätösellään sitterin leikkikaaren nalleja! On nuo vauvat niin ihania! Olin jo ihan unohtanut.



Töihin menosta: Ollaan katselemassa uutta asuntoa pohjoisempaa, jossa ne ovat huimasti halvempia kuin täällä pääkaupunkiseudulla ja uutta lainaa neuvotellessamme otamme sellaisen maksusuunnitelman, joka mahdollistaa kotiinjäämiseni joksikin aikaa. Haluaisin olla kotona syksyyn 2009, jolloin esikoinen menisi jo toka luokalle, mutta saas nyt nähdä, miten varat tai siis velat myöten antavat. Esikoista hoidin kotona 2-vuotiaaksi ja hänellä hoidon aloitus oli tosi hankalaa. Itkettiin aamuisin monesti molemmat, ja kakkosen hoidon aloittaminen pelottaa...



Mekin ulkoillaan yleensä pari kertaa päivässä. Aamupäivällä Alma saattaa nukkua yli 3 tuntia vaunuissa ja iltapäivällä puistoillaan esikoisen kanssa pari tuntia, jotka hän myös vetelee sikeitä. Tosin usein tuolloin vaunuja on pidettävä jatkuvassa liikkeessä. Alma ei vieläkään osaa nukahtaa itsekseen, eikä tutti kelpaa. Kohta taidan kokeilla vanhan ajan keinoa ja kastella tutin sokerivedellä :-) Vielä en noin alas ole vajonnut. Kyllähän sitä ilmankin tuttia pärjätään, mutta ajattelin että se saattais helpottaa tuota nukahtamista. Ja automatkoilla neito joskus hiukka kiljuu, jolloin tutista myös olisi suuri apu. Kantoliina on meillä se, johon Alma aina rauhoittuu, mutta siitä ei paljon lohtua esim. automatkoilla ole...



No, vauva-arki rullaa kivasti eteenpäin, joskin pientä väsymystä on ilmassa. Sehän kuuluu toki asiaankin, eikä tullut yllätyksenä. Onneksi on kevät, eikä pimeä syksy, niin on mielikin aurinkoisempi väsymyksestä huolimatta.



Haa, nyt Alma nukahtikin " itsekseen" sitteriin. Tosin jalkani sitä koko ajan heiluttaa, mutta neiti ei ollenkaan huutanut nukahtamistaan. Edistystä!



Mukavia vauva-arkipäiviä toivotellen, Timbe ja Alma 9vkoa jo

Kirjoittelin helmisten pinoon tuolla odotus puolella ja nyt ensimmäistä kertaa palailin tänne. Jotenkin sitä on ollut niin keskittynyt tähän arjen pyörittämiseen... nyt voi ottaa jo rennommin ja addiktoitua tänne nettiin :)



Ensimmäinen lapsemme, poika syntyi siis 11.2. Kivasti on mennyt ja löydettiin jonkinlainen rytmikin kunnes iski ripulitauti. Nyt yritetään taas saada jotain rytmiä päivään. Huomaan että poikakin on paljon levottomampi ja väsyneempi nyt kun päivät menee miten sattuu (syöntiä ja nukkumista 15min pätkissä...) Ennen oli selkeä 1 1/2 tunnin valveillaoloaika ja sitten ruokailu ja unet päälle. Ei tarkoitus ole samaan pyrkiä, mutta jonkunlaiseen rytmiin niin on vauvallekin turvallisempi ja levollisempi olla.



Ristiäisetkin on pidetty, meillä kotona. Ne meni oikein kivasti. Pappi oli maanläheinen ja huumorintajuinen eikä mikään saarnaaja. Teki tilaisuudesta oikein rennon. Samoin meidän poika jaksoi hienosti, vaikka äiskää ensin jännitikin että miten reagoi ihmispaljouteen.



TyöG: itse ajattelin palata töihin joskus kun poika on n.1 1/2v ikäinen tai tilanteesta riippuen. Minulla ei ole työpaikkaa odottamassa, joten jännityksellä sitten millainen työpaikka löytyy ja milloin. Mitään varmaa siis ei ole... Ketään muuta vastaavassa tilanteessa?



Mukava lukea täältä muiden äitien arjesta! Siitä saa yllättävän paljon kun kuulee muiden vauvaelämästä.



Palaan kirjoittelemaan lisää myöhemmin!



Aurinkoisia päiviä kaikille!



-Junebug & leksa

unohtu edellisestä viestistä, että meidän poika painaa 6, 260kg ja on 59senttiä pitkä ja pipon ympärys 40,5. Iso mies on :)



-Junebug & leksa

Nyt sain itseäni niskasta kiinni ja kirjoitin tänne. Olenkin lueskellut juttujanne jo odotuspuolellakin, mutta eipä ole saanu itsestään irti kirjoittaa.



Eli meidän esikoinen syntyi 23.2. klo 8.39. Pojalla oli syntyessään painoa 4100g ja pituutta 52cm, joten ihan kivan kokoinen poika tuli. Kaikki on sujunut alusta asti todella hyvin. Poika on hymyillyt melkein syntymästään asti ja nyt kuulee jo välillä kunnon naurua. Juteltu on jo jonkin aikaa ja mikä onkaan mahtavinta kun heti aamulla herättyään alkaa hymyily ja juttelu. Täällä on menty noin 2 viikon ajan pelkällä korvikkeella ja hyvin poika kasvaa myös sillä. Vauveli ei itke turhia, josta saankin olla kiitollinen. Näin ensimmäiseksi tenavaksi.



Pääsiäisenä 8.4. Poika sai nimen Tino Juhani. Nimi oli valmiina jo odotusaikana. Ristiäiset menivät hyvin ja pappikin oli erittäin mukava. Mutta kyllä sitä olikin aika väsynyt illasta.



ja sitten tätä päivää. Yöunille Tino menee siinä klo 20-21. Syömään herää n. 02 ja 06 aikaa. Eli kahdella syötöllä mennään. Aamulla sitten kömmitään sängystä ylös siinä 9 aikaa. Varsinaista päivärytmiä meillä ei ole, mutta yleensä menee päikkäreille siinä 11-12 aikaa. Tälläkin hetkellä jätkä nukkuu vaunuissa pihalla. Vaunuissa ottaa sellasia 5 tunnin unia. Vaikka vaunut ei liikkuisikaan. Nyt kun on ollut kauniita päiviä ollaan oltu välillä 2 otteeseen pihalla, aamu- ja iltapäivällä. Siinä kuuden jälkeen alkaakin tankkaaminen yötä varten ja syödään melkein koko ajan. Sisällä viihtyy paljon sitterissä ja lelukaaren alla (tai millä nimellä sitä sanotaankaan).

Onko muuten muilla paljon vauva sitterissä?Mulle sanottiin neuvolasta, että ei saisi pitää paljon sitterissä ettei vauvan selkä vioitu. Vaikka kuulemma mielummin kaukalossa. Mutta mä pidän ainakin sitteriä aika lailla makuuasennossa.



Hoitopaikka: Itse pitäisi jatkaa opintoja koulunpenkillä ensi vuoden puolella, mutta saapa nähdä kuinka käy. Mielummin olisin kyllä pojan kanssa kotona tai menisin töihin, onneksi onkin jo yksi ammatti taskussa. Eli hoidosta ei mitään tietoa.



Lääkärineuvolassa käytiin viime viikon torstaina. Painoa oli tuolloin 5850g ja pituutta 59cm. Itselläni on tällä viikolla jälkitarkastukset ja ensiviikolla tinon 2kk neuvola.



Mutta nyt alan siivoamaan kun poika vielä nukkuu. Itekkin pitäis mennä ulos kun on näin kiva päivä taas, vaikkakin hiukan tulee.



-hanna ja tino-poika-

niin ne päivät on taas vierähtänyt nopeesti vaikka niin suunnittelin aloittavani taas aktiivikirjoittelun. Ei näytä näiden lapsukaisten kanssa oikein onnistuvan... no vähän harvemmin sitten =)



Hoitoon menosta: Suunnitelmissa olisi olla ainakin se vuosi kotona, ehkä mielummin kauemmin. Kyllä se varmasti taas tuntuu vaikealta jättää lapset hoitoon kun sitä hereillä oloaikaa jää niin kovin vähän =/

Ehkä nyt ei vielä kannata sitä surra.Ja tosiaan ei ole täälläkään valmista työpaikkaa johon palata, vaikuttaa siis suuresti sekin milloin töitä saa. Ehkä sitä ollaan kotona jopa se kolme vuotta tai kauemmin. Hoitomuodosta en vielä tiedä.



Kyllä meilläkin ollaan ulkona päivittäin se kaksi kertaa. Ainakin normaalipäivinä kun ei ole muuta ohjelmaa. Kiva päästä itsekkin pois kotoa edes ulkoilemaan.



Johan taas ehdin unohtamaan mistä muusta on ollut juttua... jatkampa taas sitten myöhemmin, millon lie... ensi kuussa :)



MyQ ja pikkuinen 8 viikkoa

Terveisiä pihalta...aamusta hieman satoi ja ulos päästiin vasta ruuan jälkeen. Mutta sitäkin tehokkaampaa...kerrankin vauva nukkui vaunussa suht tyytyväisenä ja sain laitettua perennapenkkiä kuntoon. Yleensä ulkoillaan aamu-ja iltapäivällä mutta käytännössä jos on kaunis ilma niin esikoinen on käytännössä pihalla koko ajan ja itsekin tulee oltua. Pikkuinen sitten vaunussa(harvemmin nukkuu tuntia kauempaa siellä) tai liinassa.



Töihin paluusta:

Junebug:mulla myös sama tilanne et ei ole työpaikkaa valmiina mutta olen sairaanhoitaja ammatiltani ja tiedän että töihin pääsisin vaikka heti.

Mutta tarkoitus on olla hoitovapaalla=kotihoidontuella se 3vuotta. Nyt olen ollut ennen äitiyslomaa 3vuotta lasten kanssa ja sitä ennen olin vuoden verran töissä. Esikoisen jälkeen menin töihin hänen olessa noin2 vuotta. Ammattitaitoa pidän yllä opiskelemalla lisää.

Se miksi olen kotona johtuu siitä että yksinkertaisesti tykkään olla lasteni kanssa ja inhoan sitä kiirettä ja häslinkiä mitä aiheuttaa molempien vuorotyö. Rahaa on toki vähän käytössä ja laina lyhenee vain vähän mutta olemme ajatelleet että se kuitenkin kannattaa. Mies siis samaa mieltä kotona olostani.

Jotain osa-aika työtä vaisi harkita mutta kokopäivä työ tuntuu vähän hurjalta ajatukselta.



hannamamma:Tervetuloa joukkoon kirjoittelemaan!!



calmus

Onko kenenkään muun vauvalla ollut silmätulehdus? Meijän pojalla on ollut koko ajan, siis laitokselta saakka. Kolme kuuria on mennyt mutta silmä ei ole parantunut yhtään. Joka päivä on pestävä keitetyllä vedellä noin viisi kertaa että pysyy auki se silmä. Ilmeisesti on kyynelkanava jotenkin tukossa. Kuka tietää miten se hoidetaan??? Neuvolasta sanottiin vaan, että jos ei tää kolmas silmätippakuuri auta, kyynelkanava leikataan puolen vuoden iässä. KÄÄK! Ja miten pärjätään vielä 4kk kun silmä on joka päivä punaisempi???

HEINÄ ei oo silmätulehusta, mutta varmaan sun on kai vaan taas soitettava neuvolaan ja kysyttävä? Meilläkin toinen silmä rähmii pahasti mutta keitetyllä veellä on helpottanut, kunnes taas kohta alkaa rähmimään. Se silmä rähmääntyy silloin kn poika itkee.



ON: Täällä on kaksi itkuista päivää taas takana ja viimeyökin keppurointia. Väsyttääääää..... On joku huonompi kausi sekä äitillä että vauvalla että ei oikeen jaksa kirjottaakaan.



PAITSI LISÄKYSYMYS ulkoiluun liittyen: jotka ulkoilutatte kaks kertaa päivässä niin nukkuko vauva lisäksi sisälläkin? Harkitsen aloittavani minäkin 2x päivässä ulkoilun.



HANNELE + SAMPO