korvien putkitus kokemuksia! Poika 1.5v

putkitettiin meidän pojan (2v) korvat kuukausi sitten. Eikä voi kuin kehua koko tapahtumaa. Hoitajat ja lääkärit olivat ystävällisiä, eivät kiireisiä niinkuin monesti julkisella puolella ovat. Lapsikin on tottunut sairaaloihin ja lääkäreihin, mikä tietenki omalta osaltaan helpotti. Kertaakaan ei itkenyt, tunnin kuluttua heräämisestä juoksenteli pitkin käytäviä ja me miehen kans perässä...



Itse operaatio tapahtui niin että klo 8.30 piti olla paikalla, jolloin sairaanhoitaja haastatteli ja laitettiin puuduttavat emlat käsiin. Sitten odoteltiin, kunnes 10.40 päästiin toimenpide huoneeseen. Siellä anestesialääkäri laittoi tippakanyylin käteen puudutettuun kohtaan, siitä " sisään" kaksi eri ainetta ja lapsi nukahti kuin ois päähän halolla kalautettu (siis noin 3 sekuntia). Itse mentiin kahville.



Kun tultiin kahvilta noin puolen tunnin kuluttua, lueskeltiin lehtiä ehkä 10 minuutin ajan ja sitten meidät jo käskettiin pojan luo lepäämöön, johon hänet siirettiin heräämöstä. Halusi syliin istumaan, katseltiin videolta teletappeja ja autokirjaa. Joi pillimehua ja söi (monta) mehujäätä. Pian sen jälkeen halusi leikkimään ja hoitaja antoi ohjeita kotiin, sanallisesti ja lapuilla. Kotiin päästiin lähtemään noin kahden tunnin kuluttua heräämisestä.

Toimenpide tehtiin Tampereen Mehiläisessä.



Korvatulehduksia ei ollut kuin viisi viime vuoden aikana, joista kaksi tai kolme (riippuu laskentatavasta) syksyn aikana. Mutta korvalääkäri totesi molemminpuolisen liimakorvan ja suositteli putkitusta. Loppujen lopuksi liimakorva ei ollut kuin toisella puolella, mutta tulehdukset ovat nyt pysyneet poissa. Tai lievää punoitusta oli viime flunssan yhteydessä (vein lääkäriin kun sattui ensimmäisen jälkitarkastuksen aikaan), mutta ilman putkia olisi luultavasti ollut taas märkäinen, todella kipeä tulehdus. Nyt selvittiin pelkällä kivunlievityksellä.



Haittaa putkituksesta ei ole ollut, vain pelkkää hyötyä!



Mehiläisessä lasta ei pistelty ollenkaan, pelkällä humausnukutuksella mentiin. Se olikin ainoa hetki kun lapsi itki hiukan, säikähti sitä maskia. Mutta vajaan minuutin päästä nukahti syliini ja hänet nostettiin sängylle. Vartin verran odottelin aulassa ja sitten kutsuttiin heräämöön. Lapsi nukkui vielä kymmenisen minuuttia eikä ollut herätessään yhtään itkuinen tai pahoinvoiva. Kun oli kunnolla herännyt otin hänet rinnalle imemään, muuten voi antaa vaikka mehua. Tunnin päästä päästiin kotiin, ja lapsi oli täysin normaali jo samana iltana.



Toisissa paikoissa heräämöön ei oteta vanhempia ennen kuin lapsi on herännyt, ystäväni sanoi kuunnelleensa lapsen itkua odotushuoneessa hetken ennen kuin hänet kutsuttiin sisälle. Kannattaa varmistaa että pääset heräämöön kun lapsi vielä nukkuu, niin ei pieni pelästy herätessään niin paljon!



Mehiläisessä oli kyllä todella ihmisläheistä toimintaa, oli niin hellyttävän näköistä kun karhunkokoinen anestesialääkäri kantoi toimenpidehuoneesta nukkuvan pienen potilaan heräämöön sylissään (näin kun seuraava tuotiin heräilemään). Ja sain korvalääkärimme kännykkänumeron varmuuden vuoksi, hän käski soittaa jos jotain viikonlopun aikana tulee (meilläkin tehtiin putkitus perjantaina). Hoitajallakin oli aikaa tulla juttelemaan kun odotimme kotiutusta. Hyvä kokemus siis oli!