kuinka paljon olet muuttunut jos vertaat nyk. suhdettasi ensimmäisiin suhteisiisi?
jos puhutaan " vakavista" tai ainakin pisemmistä suhteista? pyöritkö edelleen samoissa hankaluuksissa, vai oletko päässyt omien vaikeuksiesi yli?
Kommentit (5)
Piti vain oivaltaa että voin olla " vapaa" oikean miehen kanssa tekemään minulle tärkeitä asioita, niitä kun voi tehdä oman kullankin kanssa. Mies on opettanut minulle paljon ihmissuhdetaidoissa mm. oman puoliensa pitämistä, itsetuntemusta, järjestelmällisyyttä, ym.
Piti vain löytää juuri minulle sopiva ihminen, joka on riittävän vahva ja rakastava, uskollinen ja turvallinen, himoittava.
ja se on parantanut suhteeni laatua. Olen myös oppinut, että en voi elää toisen kautta vaan minun on tehtävä töitä oman onneni eteen. Ongelmia olen aikaisemmin lähtenyt karkuun, mutta nyt olen päättänyt selvittää ne pakenematta. Siinä joitain..
Ehkä myös nykyään harkitsen enemmän onko asia tosiaan suuttumisen arvoinen, suhtaudun ikäviin asioihin enemmän " antaa ajan kulua niin kyllä se siitä" -asenteella. (Kai se elämänkokemus sen tekee, nykyinen suhde on kestänyt kohta 12 vuotta.)
Nyt olen 34-vuotias ja nykyisen mieheni tapasin 26-vuotiaana.
sanotaan näin että kun ikää on tullut lisää niin aikuistuu ja ei jaksa joka asiasta vauhkoontua, olen mielestäni järkevämpi ja tomerampi, nyt kun lapset on kuviossa niin se on tärkeintä ja omat sekoilut on jääneet. mies ei pyöritä minua.