Mitä tutin katoamistarinoitta olette keksineet?
Moi!
Nyt olisi pikkuhiljaa vakaa aikomus päästä tutista eroon.
Just pistin poitsun päikkäreille vaunuihin, eikä kaivannut tuttia lainkaan. Yötutista irti pääseminen voi olla hitusen vaikeampaa. Miten olette selitelleet, miksi tutin syöminen loppuu?
T. pikkupupunen
Kommentit (16)
Ystävän lapsi täytti sillon 2 ja antoi tutin Muumille Muumimaailmassa. Itse ajattelin jotain vastaavaa, koska pojalla on todella hyvä muisti ja varmasti tulisi sen muistamaan että muumillehan me se jätettiin. Muumi on myös tuttu kirjoista. On myös nukkunut päivä- ja unia joskus ilmakin joten en usko että tutista luopumisesta tulee iso ongelma. Poika kohta 1v10kk.
Siitä on nimittäin hieman aikaa, kun esikolta jätin tutin pois, ja tapahtui just yöllä kun hänellä oli tapana tipauttaa tutti sänkynsä alle ja tokkurainen äiti kontti sitä hakemaan. No yks yö en sitä tuttia sitte löytäny ja sanoin tytölle et nyt on tutti hävinny, hiiri-emo on vienyt sen vauvoilleen..
Meiän tahtotyttö itkusti asiaa sitte sillon aamuyön pari tuntia, mut nukahti sitte. Iltanukuttelut oli hiukan hankalampia jonkii aikaa, mut aika hyvin oppi sitte nukahtaan ilman sitä tuttia. Ja ikää tais olla jotain päälle 2v..
Aamulla äkkiä piilotin kaikki tutit ja sanoin vaan et hiiri-emo on ne vienyt.
Tällä kuopuksella ei sitä tuttia olekaan vaan unimaito ja sitä en kyllä tiedä miten sitte tulee vierottumaan siitä, iltasatua tilalle tai jotai varmaan.. ;)
oltiin kyllä pohjustettu asiaa jo jonkin aikaa kun oli tytön kaverille tulossa pikkusisko joka " oli tuttia vailla" ja meidän tyttö " niin iso" . Sinne se sitten " naapuriin annettiin" se tutti. Sattui sitten sopivasti syntymään se vauva juuri kun oltiin tuttia jättämässä pois.
Meillä meni suhteellisen kivuttomasti tutista luopuminen, tällä toisella kerralla kun testattiin (eka kerta sai aikaan niin hysteerisen reaktion että oli pakko antaa tutti takas ja testata parin kuukauden päästä uudestaan). Ikää tytöllä taisi olla 1v9kk tai 1v10 kuukautta kun tutti jätettiin pois. Silloin oli ollut käytössä vain unilla.
-minskuliina
kuopus heitti pihamaalle tontuille eikä sitä koommin kaivannut takaisin. Mitä nyt edelleen muistelee että heitti tutin tontulle, kun näkee pienillä lapsilla tutteja ;-) ja luovutuksesta on 9kk aikaa jo. Molemmilla lapsilla luovuttu 1v8-9kk iässä tutista. Esikko parkui viikon, kuopus yhdet päiväunet.
Taisi (leikki)karhut viedä poikasilleen. Isoveli keksi, kun kyllästyi iltaisin tutteja etsimään. Oltiin päivä oltu reissussa, ja illalla ei unituttia ollutkaan sängyssä. Hyvin kelpasi selitys. Onni oli kuitenkin suuri kun sattui muutaman päivän jälkeen vielä yhden löytämään eteisen kätköstä. Päivän - kaksi imi sitä onnessaan, mutta jätti sitten itse pois. Kannattaa siis siivota kunnolla. Meillä taisi tutteja löytyä vielä vuodenkin päästä mm takin taskusta.
Onnea tutittomaan elämään, helpottaa kovasti ainakin äitiä.
meillä tutti meni rikki eli leikkasin imuosan irti ja loput tutit heitettiin pois. Tämä meni hyvin läpi 1v 9kk ikäiseen, joka ei vielä osaa sanoa, että osta kaupasta uusi! Jokunen ilta oli vaikeampaa nukahtaa, mutta loppujen lopuksi oli helpompaa kuin ajattelin. päiväunille nukahtaminen on vieläkin vähän hidasta välillä, nyt tutin luopumisesta aikaa n.1kk.
marenki ja tytöt 6v ja 1v 10kk ja himpula 34+2
me sanottiin meidän veeralle että viivi-koira söi sen , yhden yön itki mutta eipä oo kaivannu ennää tuttia, joskus vaan sanoo et viivi söi sen.
Että aika helpolla päästiin eroon tutista.
Äitee32 ja veera 2,5v
Meillä unitutti jäi pois kun oli aikeena vaihtaa uudet tutit käyttöön. Poika vei vanhat itse roskiin ja sitten vain jätettiin uudet ottamatta käyttöön. Meillä tuo ei siis ollut oikeastaan suunniteltu teko mutta koska ikää oli jo 1v8kk, mies, joka tämän toteutti, päätti näin. Ja hetki siinä meni, että oppi nukahtamaan ilman. No, ei se hetkeltä tuolloin tuntunut:)
Turha kai siihen on liian monimutkaisia juttuja keksiä. Näytät lapselle, että sinne (roskiin tms.) se nyt meni. Meillä tutti oli tosi tärkeä kapistus synnäriltä lähtien ja aloin rajoittaa päiväsyömistä 1v3kk iässä. Eli siinä mielessä kävi yllättävän helpolla tuo tutista vieroittaminen.
T-P ja poika 2,5v
että tutti meni rikki (en osaa valehdella... olihan se tutti mennyt rikki, jätin vain kertomatta miten). Poika (sillon 1v10kk) katsoi hämillään tutteja ja totes moneen kertaan että rikki on. Kävi ite heittämässä roskiin ja vielä moneen kertaan kävi kattomassa niitä roskissa sanoen että tutti on mennyt rikki.
Meillä meni hyvin vierotus ihan ekasta yöstä ja päivästä alkaen.
Minä tein ennen pääsiäistä sen päätöksen että nyt tytöltä lähtee tutti. Juurikin noiden yöheräämisten ja tutin etsimisten takia. Sopivasti ajatus kypsyi pääsiäisksi kun miehelläkin oli pidempi vapaa. Varauduin siihen että huutoa tulee ja tyttö ei hevillä anna periksi. On sen verran sisukas luonne että tosiaan yritin itsekin henkisesti ja tsempata itseni siihen että periksi en anna :)
Tytöllä oli tapana aamulla laittaa tutti pöydälle ennen ruokailua ja illalla sitten pyytää tuttia kaapista johon olin sen päiväksi nostanut. Ei siis syönyt tuttia kuin yöllä. Ensimmäisenä iltana eka tunti meni siihen että tyttö nousi sängystä uudestaan ja uudestaan ja käveli keittiöön kaapin alle huutamaan. Kannoin aina takaisin sänkyyn. Lopulta kävin leikkaamassa tuttiosan pois ja selitin myöskin että rikki on. Tyttö toisteli rikkiä ja käänteli tuttia, mutta pysyi sentään sängyssä jo.
Toinen tunti menikin siihen kun pöyri sängyssään ja koitti saada rikkinäistä tuttia suuhunsa. Huusi ja raivosi. Tässä vaiheessa miehen ketale meinasi antaa periksi ;)
Tyttö nukahti lopulta, eikä herännyt yöllä kuin kerran. Nukahti kuitenkin heti kun hetken silittelin selästä.
Toisena iltana kävi kaapilla huutamassa kerran, sitten rauhoittui sänkyyn ja nukahti ehkä puolen tunnin päästä väliimme.
Kolmas yö menikin jo niin että luin tytölle kirjaa ja nukahti jo ennen kuin pääsin toista kertaa kirjan loppuun. Yöllä nukkui melko levottomasti mutta johtui varmaan pikku nuhasta ja lämmöstä nuo heräilyt ja itkut.
Aika helpolla tuo loppujen lopuksi onnistui. Itselläni ainakin auttoi tuo " periksi ei anneta" -asenne =) Ja myös se että tavallaan ajattelin että on väärin tyttöäkin kohtaan ensin huudattaa ja sitten antaa kuitenkin lopulta periksi ja antaa tytölle tutti. Ikää tuolla sisupussilla on 1v5kk
Meidän tyttö vei tutit hammaslääkärille. 2-vuotis hammaslääkärin (tai hammashoitaja siis) aika tuli ja oltiin etukäteen puhuttu jo että viedään tutit hammaslääkärille joka vie ne sitten vauvoille. Ekat päiväunet huusi tuttia ja taisi illallakin itkun tirauttaa mutta ymmärsi kyllä kun keskusteltiin siitä mihinkäs ne tutit sitten vietiinkään. Aikaa siitä noin pari viikkoa ja vieläkin selittää välillä että tutit meni hammaslääkäriin ja sieltä vauvoille. Ei ole oikeastaan kaivannut tutteja sen enempää. Eka päivä vain itkettiin hieman. Tutit hän itse keräsi pussiin ja laittoi omaan käsilaukkuun josta ne sitten itse antoi ylpeänä tädille =) Hyvin meni siis, sen päätöksen se vaan vaatii =)
Vaihtoehtona meillä oli tutin kadotukseen myös tuttavaperheen vauvalle tai pikkukakkosen tuttiritarille kun sinnekin niitä voipi lähetellä. Tuttiritari ne laittaa sitten tuttiputkeen tms..
Tännehän oli ehtinyt tulla liuta hyviä kommentteja, KIITOS.
Meillä on tutittomuus alkanut melko hyvin. Nyt vain sattui iskemään nuha yhtäaikaa päälle. Kahdet päiväunet vaunuissa on mennyt ihan tuosta vain ilman kitinöitä. Yöllä poitsu heräili muutaman kerran, mutta syynä oli osittain myös tukkoontuva nenä.
Isi oli sanonut, että tutit annettiin oraville. Itse heitin kaikki jo eilen roskiin, emmekä nyt sitten loppujen lopuksi kehittäneet asiasta suurempaa numeroa. Tuo tuttien roskiin itse vieminen olisi kyllä ollut hyvä veto. Toivottavasti selvitään nyt ihan ohimennen tästä jutusta. Taitaa toisinaan nämä hommat olla kovempia äideille kuin lapsille :)
Meillä on aika pienellä ikäerolla syntyneet pojat, eli eroa on vain 1v 5 kk. Esikoinen söi vielä tuttia kun kuopus syntyi, joten ihan samaan rytäkkään en viitsinyt alkaa isompaa vierottamaan tutista. Hän kun oli, ja on yhä, aika levoton nukkuja. Kuopus oli vuoden vanha, kun lopulta päätime vierottaa molemmat tutista yhtä aikaa. Kuopus oli jo hyvää vauhtia vierottautumassa tutista itsenäisesti, eli imeskeli tuttia enää ilalla nukahtaessaan ja saattoi nukahtaa ilman tuttiakin, jos ei kukaan sitä muistanut antaa. Isompi sen sijaan tuntui kiintyvän tuttiin ihan liiankin kanssa ja alituisesta tutin etsinnästä pitkin sänkyä aamuyön tunteina alkoi tulla todellinen riesa.
Tuttavaperheelle syntyi sopivasti vauva, joten laitoimme kaikki tutit kauniiseen silkkinauhaan ja pojat veivät tutit vauvalle. He ojensivat tuttinauhan ihan itse tuoreelle äidille. Tapahtumaa muisteltiin vielä vuosi sen jälkeenkin.
Nuoremmalle tutista luopuminen ei tuottanut mitään vaikeuksia. Isompi itki tutin perään parisen viikkoa, mutta muisti aina itse, mihin tutit oli viety ja jotenkin sitä tapahtumaa ja sitä vauvaa ja vierailua muistellessa tutin kaipuu sitten aina helpotti.
Nyt kun on kokemusta, niin ehkä tutista vierottamiseen kannattaisi yrittää etsiä omaa " herkkyysaikaansa" , jolloin vauvan kehitys tuo sopivasti muuta tutin tilalle. Tai sitten ei. Nimittäin esikoisemme tuntien sopiva " herkkyysaika" olisi tainnut tulla suunnilleen silloin, kun voi vaihtaa tutin tyttöystävään ;-)
Tyttö päätteli itse sellaisen selityksen, siis tutti meni roskiin ja roska-auto vei roskat. Taisi niihin aikoihin olla innokas kantamaan kaikenlaisia tavaroita roskikseen. Ja osa tuteista unohtui mummulaan viikonloppureissulla. Ikää oli hieman päälle 2v. Nukkumaanmeno oli itkua muutaman illan, sitten nukkui tavallista huonommin ehkä pari kolme viikkoa, mutta siinä se. Oravavauva-tarinaa yritin syöttää myös, mutta se kauhistutti taaperoa jostain syystä.
sovittu. Ekana iltana kyseli perään, kerrottiin että tutti on vauvalle koska vauva tarvitsee enemmän kuin xxx joka on jo isompi poika.
Tuttipullot vei lintu pienille lintuvauvoille jotka tarvitsivat tuttipulloja, koska eivät osaa syödä mukista :D
Minä olin niin julma, että otin ja napsaisin tuttiosat piilossa saksilla irti ja annoin sen jälkeen lapsille (kummallakin jäi tutti pois kun olivat 1v9kk) ja yhdessä ihmeteltiin, miten kummassa tutti on mennyt " likki" . Suussa maistui kummalliselta tutti ilman kumiosaa ja sitten vietiin yhdessä roskiin. Isoveli huusi aikanaan seuraavana yönä n. tunnin ja sitten loppui, pikkusisko tuskin huomasi muutosta kun tutti vietiin. Helpommalla meni kuin pelkäsin!