^^^^^^^SYYSväen TORSTI^^^^^^

Väsyttää, herätys ennen seiskaa, isiä huudellaan vaan kun se on jo töissä. Miehen kello soi joskus ennen sianpieremää ja se soi ja se soi... Sitten tosiaan herätys noin aikaisin ja kiukkuinen, liian vähän nukkunut taapero ja ihan hyytynyt kurkkukipuinen ja nuhainen äiti. Huh huh. Tosiaan, taas on nuha. Kiva kiva.



Yks ärsytyksen aihe tänäkin aamuna on tuo yks Nalle Puh palapeli. Eilen sen kanssa tuskailtiin (siis Onni tuskaili) ja olin jo tulossa tänne purkautumaan (juu, tärkeä aihe), kunnes se sitten yllättäin osasikin tehdä sen melkein kokonaan itse. Siinä on kokonaiset 12 palaa. Haluaa tehdä sitä aina vaan vaikkei sillä näyttäisi olevan toisinaan mitään käsitystä, miten palapeliä tehdään! Ja sitten menee hermo. Ja tuossa huomaan, kuinka Onni käyttäytyy ihan kuin minä. Kun se hermo menee, Onnikin alkaa räyhätä niille paloille melkoisesti..



Tästä kumpuaa kysymykseni, kuinka muiden syyspaaperot tekevät palapelejä??? Muistan, että joku kertoi 24 palan pelienkin sujuvan. Oliko se Tomera, joka kertoi..?



Äh, kun on huono aamu, niin pienetkin asiat saavat turhan suuret mittakaavat.



Nyt pitää soitella päiväkotiin, josko sinne vois mennä. Pissatuspuuhiin nyt.



T-P

T-P minä ainakin käytän suhteita hyväksi jos vaan mahdollista. Musta tuntuu, että suuri osa työpaikoista menee suhteiden kautta.



Hakemuksista puheenollen, jätin hakupaperit kouluun. Vähän kyllä hirvittää, jos satun pääsemään, että jaksanko oikeasti opiskella 3 1/2 vuotta ja sitten tietysti raha, se on pitkä aika kitkutella. Töitä en jaksa tehdä opiskelun ohella, ainakin nyt tuntuu siltä.



Aialle tsemppiä loppupäiviin, toivottavasti tervehdyt ennen h-hetkeä.



Typy saa nykyään sellasia itkuraivareita ettei tosikaan, hyvä että tarhasta päästään kotiin ilman kohtausta. Varmaan osaltaan liittyy päiväkodin aloitukseenkin, mutta täytyy sanoa että en jaksaisi noita kohtauksia. Heh heh kukas multa edes kysyy jaksanko.



Tunnustan että olen luuseri, tupakkia olen poltellut.... 2kk meni ilman ja minä tyhmä menin polttamaan sen YHDEN ja siitähän se sitten lipsui...



Hilu

Tulkaa kaikki sanomaan edes BÖÖ! Pinot on ihan liian hiljaisia.



Leanna taitaa jo olla nyytti sylissä kun ei oo mitään kuulunut.



Just kotiuduttiin ostoksilta. Hulluilla päivillä tuli taas piipahdettua. Mitän en kyllä tänään löytänyt.



Venla nukahti sängyllemme päikkäreille. Mies pääsee ihan kohta töistä, pitänee hänelle soittaa ja pyytää hakemaan Veeti matkalla kotiin. Sais Venla nukkua rauhassa. Ja itse vois alkaa ruokaa tekemään. Ajattelin savukalasalaattia tehdä, nam.



Tänään jäi Veeti taas päiväkotiin paremmin kun vein vasta puol kymmenen jälkeen kun ovat jo ulkona. Ei edes huomannut kun lähdin kun oli niin leikin tohinoissa.



Nyt tuli vaan omaa napaa.



Öttis, veeti ja Venla

Nyt tuntuu sille, että alan olla jotenkin ihan poikki - kaikkeen. Ehkä se on vain tämän päivän juttu ja tunne mutta silti. On semmonen olo, että on jatkuva stressi päällä ties mistä asioista eikä vähiten mua stressaa tämä asumismuoto. Mua vituttaa tuo naapuri noiden saatanan rakkiensa kanssa kun se ulkoiluttaa niitä tuossa omalla pihallaan aina Onnin unien aikaan. Eikö kaks dalmatialaista luulis tarvivan enemmän liikuntaa?!?!? Sitten ne iltaisin kuuluvat ulvomis/haukkumiskonsertit. Alan olla ihan loppu. Tuntuu sille, että haluan muuttaa tästä hiiteen heti kun mahdollista. Sitten vielä äsken yks naapuri viritteli moottoripyöräänsä... Just siirsin Onnin sänkyyn nukkumaan kun se alkoi kaasutella, Onni ei nukahtanutkaan uudelleen vaan itki että pelottaa. Sitten se täysillä kaasutteli ja ajoi tuosta meidän edestä melkeinpä sillä moottoripyörällä, vaikka asuvat pihan toisella puolella. Onneksi meidän makkari on toiseen suuntaan, vein Onnin sinne ja nukahti heti.



Sainpahan sanottua. Oikeasti en ole mikään pilkun viilaaja missään tällaisissa asioissa ja ymmärrän, että rivareissa asuu muitakin kuin minä ja iso napani. Mutta kun miettii tuota koira-akkaa, niin kyllä tuntuu kummalta, että se aina sattuu just Onnin päikkyaikaan haukuttaan niitä koiria pihalleen... No, ehkä se on hänen " lasten" ulkoiluaika ja niin meidän perheiden rytmit menee ristiin. Lapsiksihan se koiriaan puhuttelee.



Kosmetologikin sanoi, että kaulallani on stressinäppyjä. Ei ihme. Onhan tässä mielen päällä yhtä sun toista.



Yks on myös tuo työjuttu. Tympii, kun ei ollut jo aikoinaan selvillä, mitä oikeasti haluan tehdä isona. Nyt olen 3-kymppinen haahuilija vaan.



Mutta yks asia on varmaa. NIIIIISK!!! Onnilla on 4kk lomaa jäljellä. Tarhapaikkaa on haettu ja kyllähän se syksyksi myös saadaan. Kun tultiin johtajan juttusilta (mukava nainen muuten), iski se totuus sitten kasvoille. Kääks, meidän pienoinen menee syssyllä tarhaan!!! Elokuuhan on kesää vielä... No, paremmin saa paikan kun hakee kauden alusta heti sitä. Mies ei vaan tuota ymmärtänyt vaan soitteli,että mitä jos hän on vielä elokuussa lomalla. Sitten rautalangasta väänsin, että jos minä puolestani olenkin töissä, onhan se jonkun totuteltava Onnin kanssa tarhaan.



Tsemppiä Hilulle koulupaikan suhteen. Itsekin mietin, pitäskö huumorilla hakea paikkaa. No eipä olis varaa jäädä opintotuelle ja mä en ikinä sais mitään päättötyötä varmaan tehtyä. Että niin kunnianhimoinen olen;)



Olenko jo rutissut ja valittanut tarpeeksi?



Jotain hyvääkin; sain osan matoista ulos ja ajattelin tehdä sellaisen puoli-suursiivouksen tänään. Tuota hiekkaa tulee niin paljon sisälle, että ihan ällötys kuinka paha siivo taas on vaikka imurointi-neuroosi on ollut päällä jo pari viikkoa. Kuljen nenä lattiassa kiinni rikkaimurin kanssa päivät pitkät täällä ja illat imuroin isommalla vehkeellä:D Näin se menee. Että ei mulla stressiä ole, ei suinkaan.



T-P

T-P. Tuttu fiilis. Minusta taitaa tuntua aikalailla samalta. Koko maailma tuntuu liittoutuneen aina Rosan päikkäreitä vastaan. Milloin naapuri traktorinsa, lumilinkonsa tms kanssa, ilmavoimat (Ihmettelivät taannoin mistä kiukkuinen äippä oli saanut lennonjohtoon numeron) :-D, ja kun pimeä talvi on ohi joutsenet sulostuttavat ulkomuodollaan, mutteivat äänellään jne, jne. Siirrän Rosan varmaankin pian sisälle päikkäreille. Koppa alkaa jäädä pieneksi ja neiti tahtoo nousta kärryissä pystyyn.



" Istuva härkä" Sini tekee itsekseen 24 pelin palapelejä. Tarvitsee n. 2krt apua uuden palapelin kokoamisessa ja sen jälkeen osaa itse. Miten palapelit sujuu mutta pihavaatteiden pukeminen ei???



Eilen käväisin Keskisellä. Hain kankaan. Täytyisi alkaa väkertää kaverin tekemiin lastenkalusteisiin pehmusteita ja sutia niihin maalia pintaan. Josko jollain vuosisadalla saisin ne sitten leikkihuoneeseenkin tosikäyttöön.



Oli aika härdelli kun kertosta tänään kotiin tulimme. Rosan siirto vauhuihin jatkamaan unta, Sinille pihavaatetta päälle jne.. itsellä juukelin kova pissihätä. Luulin olleeni salaa pihassa kyykkypissalla. Olihan Sini nähnyt. Kun kipaisin autosta vielä hanskat ja pääsin takaisin yläpihalle, niin Sini oli myös kyykkypissalla. Hienosti oli saanut kaikki juuri vaihdetut pihavaatteet nilkkoihinsa ja pissasi iloisesti kyykyssä niiden kaikkien päälle. Rosa punnersi vaunuistaan pois jne.. Kiva fiilis!



Nyt Siniä herättämään..



Lila75

Kiitos hyvistä nauruista, Lila! Kunpa osaisin kertoa, millaista meillä täällä välillä on. Jotenkin tuntuu, että sanat ei enää nykyään tahdo riittää kuvaamaan tätä touhua. Nyt tosin on varsin rauhallista, kun kolmikko katselee lastenohjelmia. Iika tuossa vaan vieressä konttailee ja etsii aarteita lattialta suuhunsa. -ja niitähän meiltä löytyy!

Täytyy kyllä myöntää, että välillä non myös aika epätoivoinen ja väsynytkin olo, mutta onhan tämä toisaalta ihanaa aikaa.

Kevät tulee niin kohinalla ja pääsiäinenkin lähestyy, joten tekemistä riittää eikä tahdo osata päättää, mitä tekisi ja missä järjestyksessä ja mitä voi jättää tekemättä, että ehtisi jossain välissä levätäkin ja olla vaan. Ulkovaatteitten järjestely on hyvässä vauhdissa, vielä kun jaksaisi tehdä homman loppuun.



Ihanasti aurinko paistaa. Se sai mut erilen pesemään ikkunat ulkoa (sisäpuoletkin ois tietty hyvä pestä, ja välit.....).



Ei oo mun jutuissa päätä ei häntää.



Tsemppiä itse kullekin! Aialle jaksuja!



Leannalla lienee jo vauva, kun ei oo pinoissa " näkynyt" .



T@hti napoineen

Palaan pinoihin jahka vähän rauhoittuu. Nyt ei yksinkertaisesti aika riitä. Kolme isoa tenttiä viikon sisällä pitävät kaiken liikenevän ajan nenä kiinni kirjassa. Loppu aika meneekin sitten ravatessa lääkäristä ja sairaalasta toiseen: Motti aivan kipeä ollut kolme viikkoa ja mikään ei auta, tutkivat nyt sitten kaikki mahdolliset ongelmakohdat kerralla. Hyvä sinänsä, vihdoin joku kuuntelee pientä äitiä. .



Nyt täällä on rauha, lennätin miesväen pihalle hetkeksi että saan keskittyä, kun ei Motilla ole juuri kuumetta.



Lämmin henkäys kaikille,



Aavis, tenttikirja, kahvi ja jätski

Enkä tarkoita mitään terveyssiteitä, vaan sinivuokkoja! Minä näin tänään ihan oikeita sinivuokkoja!



Piti tulla tämä tärkeä tieto kertomaan :)

Ihan tehokkaasti nämä kaksi neitoa työllistävät. Venna ei nuku päiväunia, joten aamuseitsemän ja iltayhdeksän välillä ei juuri hengähdystaukoja ole. Tänään sentään sain hetken luettua kirjaa hiekkalaatikon vierellä istuskellessani. Miehelläkin ollut pitkiä päiviä. Huomenna edessä eka kertaa kahden neidin nukutus, mies menee saunailtaan rentoutumaan. Pienempäähän ei juuri tarvitse nukuttaa, mutta isompi onkin sen edestä konstikas tapaus.



Hilu, ethän lannistu " retkahduksesta" !!



Palapeleistä: Venna tekee 12-palaiset nopeasti, isoin meillä oleva on 38-palainen jonka saa melkein kokonaan tehtyä. Temperamenttierot taitavat siinä puuhassa tulla hyvin esiin: Vennasta ei kuulu hiiskahdustakaan kun palapeliä kokoaa, sovittaa samaa palaa sinnikkäästi kunnes saa sen osumaan oikeaan paikkaan. Riippuu tosin väsytilanteesta, tänään kokosi huomattavasti yksinkertaisempaa autorataa ja rata sai kyllä kuulla kunniansa ja taidettiin sitä vähän lyödäkin...



Huutamista on täällä alkanut esiintyä muutenkin entistä enemmän - siis Vennan. Hirveä komentelu käynnissä, itse en mm. saisi alkaa tulla porraskäytävän rappusia ollenkaan alas ennenkuin Venna on päässyt kaikki kolme kerrosta alas asti. Joopa joo. Ulkonakin käskyttää kavereita, tai toisiaanhan nuo uhmaikäiset siellä vuorotellen määräilevät - siihen en ole pahemmin puuttunut jos saavat itse asiat sovittua. Mutta tuo meidän vanhempien komentelu on kitkennässä, tulosta tosin tulee hitaanlaisesti.



Huomenna pitäisi käydä kirpparilla etsimässä vennalle virpomisvaatetta ja lisäksi neuvolassa näyttämässä Pikku-Myyn napaa. Napanuorasta jäi pieni pätkä jäljelle, kuin kastemato kurkkaisi navasta. Oon itse sitä laapistellut, th antoi niitä tikkuja, mutta enää en uskalla kun se mokoma matonen ei vaan suostu irtoamaan.



Kohta nukkumaan, Pikku-Myy tuolla jo koisiikin lattiamajoituksessa.



- tea, venna ja pikku-myy 2vk 2pv -

on tätä aiemminkin kysynyt, mutten enää muista. Eli suositelkaa hyvää petaria! Meidän petari on kerta kaikkiaan tullut tiensä päähän, joten uusi täytyisi hankkia (=joku joulusiivouksien yhteydessä meinas polttaa sen kuivausrummussa ja nyt petarin pelkkä ohut superlon hmm....). Saapa nähdä, mistä ne rahat kaivetaan, mutta se on kuitenki tärkeä juttu.



Tea. Iikan napahan oli myös pitkään omituinen, mutta asettui sitten itsestään ajan kanssa. Ei laapistettu. Pesin aamua iltaa ja välillä päivälläkin ja kuivasin pumpulipuikoilla. Välillä laitoin talkkia, kun oli vetisen oloinen. Sinä toki tiedät näistä jutuista enemmän, mutta kerron kuitenkin. Jos sielläkin on käytössä se " pyykkipoika" napanuorassa, niin täällä sanoivat, että niitten kanssa on ollut enemmän ongelmia kuin ennen.



T@hti