Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Heitteleekö muiden taaperot tavaroita yms.suuttuessaan?

27.03.2007 |

Vähän " yksinkertainen" kysymys, mutta olen tässä pohtinut meidän pikkuneidin käytöstä. Ikää on vuosi ja 4kk päälle ja kovasti pippuriselta luonteelta vaikuttaa.



Vauvasta asti on ollut selvää, että tyttö on voimakasluonteinen ja vaativakin, omaa tahtoa todella löytyy. On vauhdikas ja energinen, sosiaalinen ja nauravainen. Mutta nyt on lisääntyvässä määrin alkanut esiintyä ärsyttävää tapaa ilmaista tunteitaan railakkaasti. Esim. hermostuu herkästi, jos ei kenkä tai sukka mene jalkaan toivotulla tavalla,siis kun itse laittaa. Niinpä viskaa sukan menemään vihaisesti ja lopettaa yrittämästä. Jos äiti kieltää esim. sotkemasta, ottaa lähimmän tavaran ja heittää sen raivokkaasti. Usein tällöin myös irvistelee, ikään kuin tietäisi olevansa silloin tuhma.



Joskus myös kiskoo vaikka omaa korvaansa tai hiuksiaan kun suuttuu? Näyttää kummalliselta ja tuollaista käytöstä ei ole voinut mallista nähdä. Itse olen kyllä äkkipikainen luonne, mutta en visko tavaroita (ainakaan tuolla tyylillä), enkä revi korvaa tmv :)



Pukemisen aloittaminen, vaipanvaihto, hammaspesut ja monet muut arkiset tilanteet saavat itkun ja raivonpuuskan neidissä aikaan. Olen odotellut, että milloin ne loppuvat, koska esim vaipanlaitto on ollut yhtä taistelua jo puoli vuotta. Nyt sentään rauhoittuu pukemisen päästyä vauhtiin.



Hampaita on tullut vauhdilla ja ne ovat kyllä vaivanneet,öisin heräillään edelleen useamman kerran. Joihinkin kavereiden lapsiin kun tyttöä vertaa, he ovat todellisia viilipyttyjä (istuskelevat paljon sylissä ja kattelevat maailman menoa, sillä aikaa meidän tytsy on jo touhunnut kaikenlaista).



Mutta onko muiden puolentoista vuoden kieppeillä olevat taaperot tällaisia?Onko tämä sitä alkavaa uhmaa... Tiedän että moni ikätoveri klassisesti hermostuessaan heittäytyy lattialle makaamaan ja huutamaan. Mutta mites nuo meidän " tavat" ?



Ja jos joku vastaa, kenen lapsi on tällainen ollut aiemmin, niin kerro ihmeessä, minkälaiseksi sinun lapsesi luonne on kehittynyt vuosien saatossa. Kiitos!

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
27.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä 1v6kk poika ja todella tulinen luonteelta ( aivan kuin äitinsä )

Mielenilmaisu hoituu pojalla yleensä huutamalla. Jos joku asia ei suju kuten itse haluaa tai me vanhemmat emme ymmärrä mitä poika tahtoo alkaa huuto, pään lyöminen seinään/lattiaan.



Vaipan vaihto on aikas vaikeaa, pukeminen...

Kaikki hoidetaan päättäväisesti loppuun, vaikka huutaisi tai rimpuilisi kuinka vastaan. Tänään viimeksi pesin hampaat väkisin, tosin kurlautteli ihan mielellään suun puhtaaksi ja sai toki ablodit hienosta suorituksesta :)



Itse olen huomannut sen, että mitä hauskemmaksi esim. vaipanvaihdon tai pukemisen tekee niin sitä helpompaa se itselle on.

Meillä pukeminen helpottuu kun selittää mihin mikäkin ruumiinosa laitetaan, vaippaa vaihdettaessa puhallan masuun, kuuluu pärinä ääni ( on hauskaa ) Ja meillä ainakin ymmärretään jo paljon asioita, joten voi usein selittääkkin miksi joku asia pitää tehdä, joskus auttaa joskus ei :)

Juuri tuo taputtaminen/ kehuminen on meillä auttanut monesta vaikeasta paikasta yli.



Uhmaksi olen nämä koettelemukset tulkinnut. Ja ihan normaalilta teidänkin prinsessan käytös vaikuttaa :)



Koitahan jaksaa, kyllä se joskus helpottaa :)

Itse toivon pientä helpotusta toukokuuhun mennessä, kun uusi vauva on tulossa taloon.



OP, Käpy 34+0 ja " Iivari" 1v6kk

Vierailija
2/2 |
27.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä tismalleen samanlainen tilanne. Poika on nyt 1,5 vuotias ja erittäin temperamenttinen. Joka paikkaan pitää juosta, kävellen ei ehdi. Pyynnöt, komennot ja kiellot, suurin osa tuntuu menevän toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos ei tahtoaan saa läpi, heittäytyy lattialle, kierii ja kiukuttelee. Varsinainen dramatiikan kuningas on välillä tuo poikamme :)



Parhaiten meillä menee ohitse kohtaukset siten, ettei niihin kiinnitä suurempaa huomiota. Saatan esim. ripustella pyykkiä muina miehinä narulle ja jutella samalla pojalle normaaliin tapaan. Tällä tapaa ne kiukuttelun syyt usein parhaiten unohtuu ja pojalla on uudet asiat mielessä hetken päästä. Jos taas menee todella pahaksi, otan tiukasti syliin ja heijaan.



Nauru on pojalla myös tosi herkässä ja on kova pussaamaan ja halaamaan :)



Tsemppiä!



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla