Emme saa päivähoitopaikkaa Helsingissä, onko muita ?

Mutta tuntuu, että tilanne ei ole muuttunut mihinkään reilun kahden vuoden aikana. Hain itse silloin pojallemme päivähoitopaikkaa Helsingin puolelta ja tieto paikasta tuli tosi myöhään ja silloinkin vain itse soittelin jatkuvasti ja satuin soittamaan juuri oikeaan aikaan...



Mutta kahden lapsen kuljettaminen kahteen eri hoitopaikkaan pääkaupunkiseudulla on kyllä aivan uskomatonta. Eihän sellaiseen kenelläkään ole mahdollisuuksia tai aikaa menee päivässä tuntitolkulla.



Toivottavasti saatte kaikki pian paikat!



Itse aloitan työt kuukauden päästä ja tällä kertaa päivähoitopaikat (2 paikaa) on haettu Vantaalta. Ja täytyy sanoa, että tämän suhteen ei ole ollut valittamista. Paikat ovat samassa päiväkodissa, johon ensisijaisesti haimmekin ja tieto tuli hyvissä ajoin.

Kartanonkoski on Vantaata ja Sepänkylä ja Nöykkiö on Espoota, ja Nöykkiön päivähoitoaluetta ei ole olemassakaan vaan se on Latokaski-Nöykkiö. Ko. alueella on tiukkaa, mutta elokuussa jos paikkaa hakee, tilanne on suht hyvä mielestäni. Ainakin parempi kuin esim. Pohjois-Helsingissä, kun kuuntelee tuttavien kokemuksia.

Tyttö aloitti syksyllä päiväkodin ja samassa ryhmässä oli ainakin viisi muuta uutta lasta (kaikki meille tuttuja leikkipuistosta :-) Päiväkoti ja sen henkilökunta loistavaa!



Puolen kilometrin säteellä kodistamme on kolme kunnallista päiväkotia, yksi yksityinen ja tietääkseni yksi perhepäivähoitaja. Näistä valitsimme omamme, jonne saimme paikan. Tervetuloa siis näille vanhoille asuinalueille! Eikä oman kodin hinta edes huimaa päätä, keskustaankin pääsee bussilla 35 minuutissa. * Pieni mainos * ;-)

ettei ole koskaan aikaisemmin ollut niin paljon näitä ns. virikelapsia (eli niitä joiden äidit ovat pienempien lasten kanssa kotona) päiväkodeissa kuin nyt. Siksi tuntuu kyllä vähän epäreilulta, että niin monet pitävät isomman lapsen päiväkodissa, vaikka itse ovat kotona pienemmän lapsen kanssa ja tämän takia sitten osa niistä lapsista, joiden vanhemmat ovat molemmat töissä, joutuvat päiväkotiin tosi kauas omasta kodistaan ja pahimmassa tapauksessa aivan erisuuntaan kuin missä vanhemmat ovat töissä. Mun mielestä näillä työssäkäyvillä vanhemmilla pitäisi olla jonkinlainen etuoikeus saada lapsensa kotinsa lähelle päiväkotiin ja ne lapset taas, joiden äiti tai isä on kotona, voisivat viedä sen oman lapsensa sitten sinne 5 km:n päähän hoitoon. Siis jos päiväkodit ovat tupaten täynnä ja jonossa lapsia useita kymmeniä, niin on musta vähän (tai aika paljonkin) itsekästä pitää oma lapsi hoidossa, jos itse on kotona. Ainakin tällä eteläisen Helsingin alueella löytyy kerhoja jo 2-vuotiallekin ja 3-vuotialle niitä on vieläkin enemmän, joten sen ei pitäisi olla ongelma.

perhepäivähoitajilta tai yrittää saada kotiin hoitaja. Kuulostaa kyllä aika karmeelta toi tilanne siellä Helsingissä...useemmastakin ketjusta oon muistaakseni lähiaikoina lukenu ettei päivähoitopaikkoja saa...luulis et pikkuhiljaa siellä ylemmilläkin päättäjillä ois aika tehdä asialle jotain!!!

päiväkotiin siten, että ensisijalla ovat työssäkäyvien lapset? En nyt enää muista, mitkä ovat viralliset valintaperusteet mutta käsitykseni on että päiväkoti (tai alueen päiväkotivastaava/päiväkotien johtajat yhdessä tms. taho) voi päättää, kuka paikan saa. Meille ainakin sanottiin, että paikka kyllä löytyy töissä käyvien vanhempien lapsille.

Olin jo hakenut pojalle paikkaa nyt vuodenvaihteesta mutta panikoin ja siirsin aloituksen elokuuhun.



Puhuin lähipäiväkodin johtajan kanssa ja hän oli todella positiivisella mielellä juuri tuolloin elokuussa aloittamisen suhteen, puhuikin aloittamisesta " kun sitten saatte päätöksen, niin voitte..." eikä " jos" . Päiväkoti on aika pieni ja ihan meidän lähellä. Isosisko kävi sitä aikanaan myös. Ja Malmin läheisyydessä ollaan.



Päätöksen aloittamisesta saan toukokuun aikana, eli jonkun aikaa täytyy odotella :)

Olen itse kuullut samaa, että näitä ns. virikelapsia on päiväkodit pullollaan ja sen vuoksi on hankala löytää paikkoja niille, joiden vanhemmat ovat töissä. Tuntuu olevan ihan oikeasti joku tämän ajan trendi tämä, että pienikin isosisarus jää hoitoon " että saa virikkeitä, että saadaan pitää sama hoitopaikka, kun pienempikin menee" ja syitähän on satoja.



Meillä lähialueella on tilanne kuitenkin se, että työssäkäyvien lapset ovat etusijalla hoitopaikkaa haettaessa, mutta yleensähän nämä ns. virikelapset jäävät hoitoon, kun äiti on jäänyt kotiin. Eli heille ei enää haeta paikkaa erikseen.

Täällä Espoonlahti-Kivenlahti-Saunalahti alueella päivähoitopaikat ovat myös kiven alla näin " kesken kauden aloittavilta" . Tuntuu lähes rikolliselta hakea lapselleen paikkaa kesken kauden. Oikeen otti päähän kun päivähoidosta vastaava sanoi, että sitten syksyllä olisi kyllä parempi aloittaa. Niinpä. Niin minustakin, mutta kun nyt on rahat totaalisen loppu ja töihin on mentävä.



Tuntuu, että koko pk-seutu on enemmän ja vähemmän tukossa jos uskallat hakea paikkaa muulloin kuin elokuun alussa.



Ja noista virikelapsista. Olen samaa mieltä, että lapsen paikka on kotona, mutta pikkuhiljaa alan ymmärtää näitäkin jokta " varaavat" paikan jatkoa silmälläpitäen. Jos on kerran näin mahdotonta saada paikkaa oman alueen päiväkodeista.

Hei!



Eikö tuo lie todennäköistä, että kun päivähoitopaikat ovat jokatapauksessa kiven alla, niin on helpompaa siirtää esikoinen osa-aikaiseksi hoitolapseksi vauvan tullessa taloon kuin luopua paikasta kokonaan. Sitten töihin palatessa on kuitenkin helpompaa saada nuorempikin saman katon alle ja muuttaa vanhempi jälleen täysiaikaiseksi kuin aloittaa sama hakurumba ihan nollasta.



Eli jos pk-seudun päivähoitosysteemit olisivat paremmin organisoituja olisi " virikelapsiksi" haukuttujakin todennäköisesti vähemmän. Ymmärrän hyvin perheitä ja vanhempia, jotka haluavat helpottaa elämäänsä pitämällä kiinni hyväksi havaitusta, kodin lähellä olevasta hoitopaikasta myös toisen vauvan syntyessä, silloin on jalka oven välissä jo valmiiksi. Myös hoitopaikka pysyy koko ajan tuttuna ja samalla nuorempi sisaruskin tutustuu tulevaan (tod. näk.) hoitopaikkansa jo aivan varkain sisaruksensa siivellä.



:) Periferisssa asuva, ei tämän asian kanssa painiva Onnannaa.



ps. Muuttakaa pois pk-seudulta niin asiat järjestyy helpommin. Päivähoitopaikkoja on paremmin, asunnot halvempia jne. Ja sanottakoon, että minunkin olisi helpompi saada korkeakoulututkintoani vastaava työpaikka pk-seudulta kuin täältä Pohjanmaalta, mutta enemmin asun vaikka työttömänä Lapissa kuin lasten kanssa Helsingissä! (Ja tämä ei ole edes provosoinniksi tarkoitettu vaan ihan rehellinen mielipiteeni. Sen verran asuu Hkissä lähisukulaisia pienten lasten kanssa, että olen sen rumban älyttömyyden läheltä nähnyt. Ei kiitos minulle!)

Lopulta olen päättänyt hoitaa esikoisen kotona vauvan synnyttyä! Toisaalta tuntui pahalta valita tämä tie, koska esikoiseni on todella sosiaalinen ja tykkää yli kaiken olla tarhassa tarhakamujen kanssa. Samoiten hoitajista on tullut rakkaita, joiden kaulaan sännätään kun tarhaan päästään! Myös lapsen virikkeet on paremmat tarhassa kuin kotona...kehitys tarhaan menon jälkeen on ollut huimaa, kun kokoajan kopio kaikkea isommilta lapsilta. No tammikuun alusta kun esikoinen jää kotia, niin äidillä riittääkin tekemistä :) Minä vaan jäin käsitykseen, että meillä on esikoiselle valmiina sama tarhapaikka ensi syksynä. En irtisanonut paikkaa, vaan laitoin määräaikaisesti tauolle, kun tiedän tarvitsevani hoitopaikkaa molemmille ensi syksynä. Syksynä on kyllä muutenkin paikkoja tarjolla enemmän, kun pienet koululaiset jättää tarhat yms.

ottamaan nyt tammikuusta uuden lapsen. Täällä meilläpäin tarhapaikkoja ilman on nyt vuoden vaihteessa jäämässä todella moni. Tilanne on kuulemma aivan hirveä...Vanhemmat siis joutuvat kuskaamaan lapsiaan hoitoon toisille alueille.

muuttasikin pois pääkaupunkiseudulta... Ainakin täällä Tampereella on aivan yhtä toivoton tilanne saada lapsi lähialueen päiväkotiin näin kesken vuoden. Lapset sijoitetaan sinne missä tilaa on... Vanhempien toiveita ei juurikaan pystytä ottamaan huomioon...

tuntuu olevan paljon kun lukee teidän viestejä. Meillä myös poika aloittamassa päivähoidon vuoden alusta ja joudumme häntä kuskaamaan bussilla ja autolla sinne ja takaisin kotiin. Poika on silloin 1v3kk ja tuntuu ihan hirveältä, että päivästä menee tunti (bussilla) jo pelkästään matkaan. Autolla sentään vähän nopeammin milloin se mahdollisuus on.

Ja täällä meillä päin (keski-Vantaalla) ei muuten ole ollenkaan taattua että pienempi sisarus pääsee samaan hoitopaikkaan kuin isompi sisarus jos isompi on ollut " virikelapsena" äidin ollessa kotona pienempää hoitamassa. Päin vastoin, minulle sanottiin että näin ei todellakaan ole! Meillä siis vasta tämä yksi lapsi ja jos toinen joskus tulee hoidan molemmat kyllä kotona!

Meillä kaksi päivähoitoikäistä lasta, joista isommalla dysfasia (puheenviivästymä).

Hänelle odotettiin yli vuoden erityisryhmäpaikkaa, ja vihdoinkin onnisti, saimme paikan :)

Tavallista lapsiryhmäpaikkaa tarjottiin, mutta sitä emme ottaneet vastaan, sillä ei vastaa poikamme kuntoutustarvetta.



Hain jo hyvissä ajoin (kesällä) paikkaa nuoremmallekkin pojalle, sillä palaan töihini 2/2007.

Muutama viikko sitten tuli kirje, että kuopuksemme on saanut päiväkotipaikan samasta päiväkodista kuin isoveljensäkin :)

Lottovoitolta tuntui! :)



Tiesin, että ns. kesken kauden on vaikea saada paikkaa, mutta haluan olla hoitovapaalla niin pitkään kun se on mahdollista...ja mahdollista on tuohon helmikuuhun, kunnes kuopus täyttää 3 v :)



Haluaisin muistuttaa, että kaikki päivähoidossa olevat lapset, joiden vanhemmat eivät ole töissä (tai toinen vanhemmista) EIVÄT ole ns. " virikelapsia" , vaan saattavat olla kuntoutuksellisistakin syistä päivähoidossa, tai muista syistä, joten...älkäättehän heti teilatko toisia tietämättä toisten taustoista!



Maalle muutosta ei meidän perheellemme olisi minkään valtakunnan apua ;O

Ei löytyisi työtä, luultavasti kummallekkaan meistä, miehelleni eikä mulle.

Tuskin onnistuisi kuntoutukset keskimmäiselle lapsellemme kuten täällä Helsingissä onnistuu, puhumattakaan välimatkoista mihin joutuisimme kuskailemaan saadaksemme sitä kuntoutusta.

Se tosiasia kuitenkin on, että valtaosa työpaikoista on pääkaupunkiseudulla (tai lähialueilla), joten maalle ei ole tunkua meidän perheellämme ;)

Totta, että osa lapsista on hoidossa ihan muista syistä kuin virikkeitä hakemassa äidin ollessa kotona, mutta iso osa kuitenkin tänä päivänä siellä on vaikka olisi mahdollisuus olla kotihoidossakin. Mutta tästä asiasta on varmaan turha alkaa taistella, kun sitä on tällä palstalla tehty ihan tarpeeksi :)



Kuten joku muukin mainitsi niin lapsen pitäminen vanhassa hoitopaikassa ei pääkaupunkiseudulla todellakaan tarkoita sitä, että pienempi sisarus saisi paikan samasta paikasta. Tiedän perheitä, jotka joutuvat viemään nyt pienempää sisarusta toiseen hoitopaikkaan.



Mutta... itse jonotan ennemmin päivähoitopaikkaa ja asun pääkaupunkiseudulla kuin asuisin työttömänä Lapissa. Enhän mä sitten edes tartteisi niitä päivähoitopaikkoja :D



Ei tämä lapsiperheen elämä pääkaupunkiseudulla kuitenkaan niiiiiiin kurjaa ole, mitä monet tuntuvat kuvittelevan. Samanlaista lapsiperheen elämä pääpiirteissään kuitenkin on asuu sitä missä vaan.



Tämä päivähoitoasia tuntuu vaan olevan nyt suuri ongelma, kun monilla vanhoilla asuinalueilla ei ole osattu laskea oikein sitä paljonko lapsia nyt alueella asuu ja päiväkoteja on suljettukin. Nyt vanhojen asukkaiden tilalle on saapunut uusia lapsiperheitä ja ongelma on syntynyt.

Täytyy myöntää, ettei se Hkissä asuminen ole vain lapsista kiinni. En haluaisi asua pk-seudulla, vaikka mukuloita ei olisi ainuttakaan. Mielestäni lapset vain alleviivaavat asiaa. Jos vertaan hyvääkin helsinkiläistä asumisaluetta tavalliseen arkiseen maaseudun kirkonkylään, niin ei tarvi miettiä, kummanlaisessa ympäristössä soisin lasteni kasvavan.



Omasta lapsuudesta maailma on muuttunut paljon kovemmaksi ja vaarallisemmaksi - vielä pahempi se näyttää olevan mitä isompaan kaupunkiin mennään. Ja se, että " isossa kaupungissa kaikki palvelut ovat niin ja niin lähellä" on loppujen lopuksi täyttä humpuukia - sen on tämäkin ketju osoittanut. Vaikka maantieteellinen etäisyys voi olla pieni, istutaan ruuhkissa niin pitkään, että maaseudulla on moniverroin pitempi matka taitettu jo ajat sitten.



Ja kyllä täällä maallakin on lapsilla dysfasiaa (esikoisella semanttis-pragmaattinen) ja kuntoutus toimii moitteetta. Esimerkiksi starttiluokan ope on LOISTAVA!

Päivähoitopaikkoja ei saa oikein mistään pääkaupunnkiseudulta helposti keskellä vuotta. Elokuussa vapautuu jonkin verran paikkoja.



Vaikeaa on kuulemma ainakin näillä alueilla Helsingissä,

- Arabianrannassa, Hermannissa, Munkkiniemessä, Lehtisaaressa, Kuusiaaressa, Pakilassa, Kartanonkoskella, Sepänkylässä, Nöykkiössä.



Uusilla asuinalueilla päiväkoteja ei vain ole viitsitty rakentaa ajoissa ja vanhoilla ennen 60-lukua rakennetuilla alueilla niille ei koskaan varattu riittävästi tontteja.

Nerokkaat virkamiehet ja kaupungin valtuusto ovat päättäneet niin että ainakin Länsi-Helsingin pienet lapset saavat viettää lapsuutensa liikenneruuhkissa matkustaessaan hoitoon toiselle puolelle kaupunkia.



Helsingissä Pikku-Huopalahdesta ja Malminkartanosta joku on kuulemma saanut paikan.

Hei! Meillä oli samankaltainen tilanne. Hain kahdelle lapselleni keskustan kampin alueella päiväkotipaikkoja 1.3 ja toiveena oli tietysti, että lapset saisivat paikat samasta päiväkodista viimeistään syyskuulle. Heinäkuussa meille ilmoitettiin, ettei kummallekaan ole vielä paikkaa ja ilmoittelevat elokuun palaverin jälkeen miten lapset sijoitetaan. Elokuussa sitten tuli soitto, että toinen lapsista pääsisi Katajanokan päiväkotiin ja toinen Ruoholahteen. Sanomattakin selvää, että paikat sijaitsivat pikkuisen eri suunnilla. Helsingin aamu- ja iltapäiväruuhkissa pelkästään viemisiin tuhraantuisi ikuisuus. Loppupelistä haimme vielä paikkaa yksityisestä päiväkodista ja sieltä saimmekin molemmille pojille melkein heti paikat. Hintaa toki on enemmän, mutta maksan mielelläni pelkästään siitä, että lapset ovat saman katon alla. Samoin yksityisessa päiväkodissa on ihanan pienet ryhmät ja todella ihanat hoitajat. Samaa en voi sanoa niistä kunnallisista päiväkodeista, joissa itse kävin kiertelemässä. Eli kyllä keskustan alueella tilanne on tosi huono ja kahta lasta on silkka mahdottomuus saada samaan päiväkotiin.

Meille kävi pari vuotta sitten niin, että lapselle tarjottiin päivähoitopaikkaa oman alueen ulkopuolelta. Tällöin valitsimme sitten yksityisen hoidon (pph), joka sekään ei ihan kotioven vieressä ole. Hirveää vekslaamista lapsen viennit ja haut, kun perheessä on vain yksi auto. Syksystä meinaan taas hakea kunnallista paikkaa nyt kahdelle lapselleni ja saas nähdä, miten meidän nyt käy.