kauppareissut

tuon ikäistä koittaa lahjoa? Yrittäis selittää, miten kaupassa täytyy käyttäytyä. Sitten kun osaa olla koko kierroksen nätisti saa jonkun palkkion, ei pakosti karkkia. Palkinto on sovittu yhdessä etukäteen. Vai tuleekohan tuosta kierre, että aina on pakko saada jotain? No kumpi sitten lie pahempi ;) Voisko antaa omat pikkukärryt jonne saisi äidin apuna laittaa oikeita ostoksia, vaikka ne maitopurkit. Joskus voisi kahdestaan isomman kanssa harjoitella pikkukärryillä, kun ei ole itsellä isot kärryt riesana. Ja malttia äidille mukaan kauppareissulle, yleensä lapset on kaupassa ihan irti kun on pitkät käytävät ja kivoja tavaroita!



ex-kaupantäti

mutta juoksentelusta riittää kokemusta, kun on sellainen vilkasluonteinen. Ikää työllä on nyt 2v9kk.

Haluatko tosiaan käydä ihan kaupassa yhdessä vai hoitaa kauppareissut lasten kanssa yhdessä, koska se on kätevää?

Oman lapseni kanssa on huomattavasti helpompaa käydä pienessä kaupassa kuin isoissa marketeissa. Perässäkään ei niin joudu juoksemaan, kun ei ehdi hävitä minnekään valtavien hyllyrivistöjen sekaan kuten jättimarketeissa. Tosin meidän lähellä ei ole yhtään pikkukauppaa, joten käydään yleensä kauppakeskuksessa. Silloin on usien lapsi ollut valvotussa lapsiparkissa, jollaisia on monissa kauppakeskuksissa. Meillä tyttö tykkää kovasti olla siellä. Alaikäraja 2v

Ja jos näistä ei kumpikaan ole teille mahdollisia vaihtoehtoja niin 3-vuotiaalle voi mielestäni alkaa jo aika hyvällä menestyksellä opettaa kaupassa ihmisiksi olemista. Jos tyttö lähtee meidän jättikaupassa juoksentelmaan, niin kummasti rauhoittuu, kun sanon, että sitten joutuu kärryihin istumaan (2 lapsen kanssa tarvitsee tietty sellaiset 2 istuttavat, joita toivon mukaan on teidänkin kaupassa). Ja mitään tavaroita ei saa sillä tavalla, että nappaa itse hyllystä. Toimivaa on myös vanha kunnon lahjonta, lupaan tytölle, että saa kaupasta päästyä jonkun ' herkun' , mutta vain jos on kunnolla. Meillä herkuista käy pillimaidot, jäätelöäkin ostetaan välillä näin kesällä ja xylitol-purkat on kanssa varmaan monelle lapselle aika mieluisia.

Ja kärryihin istumisella uhkaaminen rangaistuksena. Joskus - ehkä kerran - on jopa täytynyt poistua kaupasta ostamatta mitään kun meno joka kerta paheni ja mitään ei uskottu. Sitten sen jälkeen ovat taas olleet kuin mallilapset ku muistavat että äiti voi lähteä poiskin.. Nyt tosin osaavat marketissa lähteä yhdessä juoksentelemaan. Mutta tosiaan, mitään ei saa repiä ja itse ottaa (jos ei sovitusti olla jotain juuri valitsemassa ja annettu lupa ottaa se mieleinen tälle isommalle). Ja pienempi ei tarvi vielä kävellä laisinkaan kaupassa juurikaan vieläkään.

1v8kk ja 3v7kk

en itse oikein hirveästi kannata sitä linjaa, että normaalista hyvästä käytöksestä saa kovin ihmeellisiä palkkioita.

Siksi mielestäni kannattaa antaa jotain sellaista, jota lapsi saisi muutenkin. Tärkeintä on että on jotain mieleistä. Meillä noi pillimaidot on oikein oivia, kun tyttö tykkää niistä ja eivät edes ole epäterveellisiä.

Sitten, jos haluat oikein ottaa ' projektiksi' käyttäytymisen kaupassa voisi tarrataulua kokeilla. Eli tarra aina heti kaupasta tultua, kun on ollut kunnolla ja jos haluaa niin riittävästä määrästä joku palkkio. (minkä jälkeen voisi olla sopiva kohta lopettaa tarrojen antamisen)

Kirjoitin vähän huonoa suomea. Yritin vaan nopsasti saada viestin lähtemään kun välillä on vaan vähän kiire täällä kotonakin. Kaikista mieluiten kävisin yksin kaupassa tai sitten koko perheen kanssa. Mutta toisaalta olisi kiva joskus käydä kaupassa vain lasten kanssa päivällä ettei tarvitsisi illalla lähteä vaan voisi silloin tehdä jotain muuta. Ehkä mun pitäisi kokeilla vain sellaisia reissuja että haetaan vain leipä ja maito enkä yritäkkään ostaa mitään muuta. Pikkukauppakärryjä on kokeiltu mutta niillä on kiva hurjastella. Toinen koetinkivi on kassa. Arvatkaa kuka haluaisi juosta edestakaisin. Toisesta kassa välistä pois ja toisesta takaisin.

Tällä äidillä ei ole aikaa eikä hermoja juoksennella siellä hyllyjen välissä. Rattaissa lapselle saa käteen vaikka kuvakirjan tai pikkuisen rusinapaketin, ja istuu nätisti sen aikaa, että saa ostokset hoidettua.



Tuo " omat pikkukärryt" -idea oli selvästi henkilöltä, jolla on rauhalliset lapset:) Sehän se vasta nimittäin hauskaa onkin hurjastella omilla pikkukärryillä ja milläs pääset perään, jos on omat isot kärryt, joissa vielä toinen napero.



Nyt kun ikää on 5v, voi ruveta jo jotain käyttäymistä kaupassa vaatimaankin ja hienosti kauppareissut sujuvat.



Itse olisin siis ilman muuta liikkeellä kaksostensattareilla, jos olisin tuolla joukolla yksin isossa kaupassa.

Meillä lapset 4,5 v ja 11 kk ja yhteisistä kauppareissuista ei tule yhtään mitään. Esikoinen ei millään jaksa olla mukana, kun teen aina koko viikon ruokaostokset kerralla (eli kauppareissuun vierähtää aina vähintään tunti + matkat). Nykyisin meillä hoidetaankin kauppareissut siten, että minä menen pienemmän kanssa illalla kahdestaan ja esikoinen viettää silloin isänsä kanssa kahdenkeskistä aikaa kotona. Täydennysostoksilla esikoinen on mukana, mutta silloin yleensä kyseessä on lähikaupassa käynti, joka on hänestä ihan kivaakin. Minusta on ihan turha raahata tuota isompaa kauppaan mukaan, kun ei siitä kukaan nauti. Pienemmän kanssa tehdyt reissut ovat tosi kivoja, nautin niistä silloin itsekin.

Meilläkin siis ostoksilla käydään useimmiten koko perheen voimin ja silloinkin lapset viedään lapsiparkkiin (ihan heidän omasta toiveestaan), jos sellainen löytyy. Lapset 4v ja 2,5v. Huonoja kokemuksia yksin lasten kanssa tehdyistä kauppareissuista löytyy. Pahin kerta oli aika isossa kauppakeskuksessa, kun molemmat lähtivät juoksuun eri suuntiin, kun olin kassalla; pieni ulko-ovea kohti ja esikoinen lähellä olevaan alkoholimyymälään. Pakko oli juosta pelastamaan ensin pienempi ja sen jälkeen vasta noutamaan hysteerisenä itkevä esikko henkilökunnan käsipuolesta. Tämä äiti oli pikkasen raivoissaan! Tämän kokemuksen jälkeen olen sanonut lapsille, että kaupassa käydään vain kun on pakko ja silloin menemme pieneen lähikauppaan, jossa harjoittelemme, kunnes käyttäytyminen alkaa onnistua. Siellä esikoisella on pikkukärryt, johon hän saa ostoksia (välillä kieltämättä kärryjen kanssa toilailu häntä houkuttelee, mutta enemmän meillä riehutaan ja kiukutellaan kotimatkalla + koskea pitäisi kaupassa ihan kaikkeen) ja pienempi istuu kärryissä. Lohduttavaa kuulla, että muillakin hankaluuksia...

eli vaikka kotipaikkakunnallamme on todella hyvät " pikkukaupat" suuntaamme lähimpään kaupunkiin, jossa on autokärryjä. Näihin saan molemmat pojat kiinni ja turvavöihin. Ratkaisu siksi, että isi ei ole koskaan käytettävissä ja lapset on otettava kauppaan mukaan. Esikoinen on sellainen vilpertti, että ilman turvavyötä kauppareissu on pilalla, juoksee karkuun ym.

Meidän poika on nyt 4 v ja kauppareissut sujuu jo erittäin hyvin, mikä on sinänsä aika ihme juttu, kun poika ei todellakaan ole mistään tottelevaisimmasta päästä. Poika sai pikkusiskon ollessaan 2 v 8 kk, jolloin " joutui" rattaista pois (ei ollut tarvetta ja säilytystilaa kaksostenrattaille) ja sen jälkeen kauppareissut olivatkin hetken aikaa aika ikäviä. Lähikauppaan jos mentiin, niin en todellakaan halunnut ottaa seisomalautaa edes mukaan, koska poika olisi sitten halunnut seistä siinä matkat. Joskus oli kuitenkin pakko ottaa, että sain pojan pysymään siinä (uhkailemalla ja kiristämällä). Usein käytiin lähikaupoissa kuitenkin niin, että poika käveli vieressä ja silloin kävi tietenkin joka välissä räpläämässä tavaroita (vieritteli appelsiinit lattialle yms.) ja hortoili kaupan käytävillä niin, ettei muut meinanneet päästä kärryillä ohi. Tossa iässä poika ei enää karkaillut (se loppui 2-vuotiaana ja siihen asti kävelikin vain valjaissa), joten se ei ollut onneksi ongelma. Yritettiin käydä sellaisissa kaupoissa, joissa oli lapsille pikkukärryt ja niitä poika työnsi aika nätisti ja oli hyvin ylpeä, kun sai ensin laittaa ostokset kärryyn, sitten työntää kärryt kassalle ja vielä nostaa ostokset hihnalle. Joskus meinasi lähteä juoksemaan kärryjen kanssa, mutta koska se on oikeasti vaarallista, se oli ehdottomasti kielletty ja jos ei kieltoa uskonut, vietiin kärryt takaisin ja seuraavalla kerralla ei niitä saanut ollenkaan. Hirveä huutohan siitä tuli, mutta hyvin nopeasti oppi, miten kärryjä työnnetään.

Usein kuulee juuri näille vilperteille 2-4-vuotiaille painotettavan käyttäytymistä. Mun mielestä se on epämääräinen ja vaikea sana ja itseäkin harhauttaa ajattelemaan noita pieniä isommiksi kun oikeasti ovatkaan. Parempi olis antaa tarkat " positiiviset" ohjeet ns. käyttäytymisestä: esim. kävele vieressä/istu paikalla tms. Ei pelkillä kielloilla " älä juokse" , " älä huuda" jne. Kehuja enemmän kuin kieltoja, kun vähänkin lapsi tekee oikein, palkitaan hymyllä, silityksellä.. Jos on itse viitseliäällä tuulella, voi antaa lapselle tehtäviä, esim. laittaa tavara pikkukärryyn, " lukea" kauppalappua kärryssä tai painaa hedelmävaa' an nappia. Joskus tehtiin pienten kanssa kauppalappu piirretyillä kuvilla, ja toimi hienosti.



Toisaalta jokainen lapsi tarvitsee mielestäni kokemuksen huonostakin kauppareissusta, konkretisoituu lapsellekin mitä on kun menee pieleen. Vanhemmilta vaatii vaan hieman paineensietokykyä..

huristaa itse pikku-ostoskärryillä ja kerää innoissaan leipää ja maitoa ja kaikkea mitä äiti pyytää. Usein haluaisi napata mukaan muutakin, mutta selittämällä usein selvitään. Pienempi istuu isoissa ostoskärryissä minun kyydissäni. :)



Yllättävän hyvin kaksivuotiaskin tunnistaa mikä on se meidän käyttämä margariinipaketti ja muut pakkaukset. Ja kärryjä työntäessä ei pääse juoksemaan kun pitää ohjata kärryjä. :)

Ja tietysti kehuja koko ajan kun menee oikein.



Lapsi saa sitten omassa hevi-pussissa kantaa jotain pieniä ostoksia ja tuntee sitten itsensä tärkeäksi silläkin saralla. :)



Tsemppiä!

pysyy kohtuullisen hyvin kauppareissuilla positiivisella tavalla mukana, kun annan tytölle tehtäviä. Esimerkiksi hedelmätiskillä tyttö saa valita kurkut, tomaatit yms., panna ne pussiin ja viedä kärryyn. Tiedän - on hidasta, mutta meillä ainakin toimii.



Tosin taisi olla Gabriellan kertomus, joka muistutti aivan meidän eilistä kauppareissua markettiin. Mies meni ostamaan jotain unohtunutta tavaraa, minä kassalla latomassa tavaroita hihnalle ja tyttö lähtee juoksemaan käytävää pitkin tuhatta ja sataa aivan toiseen suuntaan. Ei muuta kuin tytön perään. Kun hain karkulaisen toiselta puolelta kauppaa, totesin hänelle, että " Et saa tuolla tavalla lähteä " hiihtämään" pitkin kauppaa." Huono sanavalintani sai heti vastakaikua meidän pikkuvanhalta tytöltä, joka totesi minulle, että " En mä voi hiihtää, kun ei mulla ole suksiakaan..."



Joten tsemppia vaan kaikille :)