Koira perheeseen, isällä astma?

hei,

minä en oikein usko tuohon, että " kun kerran isällä on astmaa, lapseillekintulee koira-allergia" . Minun suvussani monella on eläinallergiaa, minulla ei



ennen koiran hankintaa: saisitteko jostain lainaan koiraa? Joko karkeakarvainen, nypittävä rotu (snautseri, border/airedale/irlanninterrieri) tai sitten leikattava rotui kuten villakoira, bichon, vehnäterrieri voisi olla hyvä valinta, jso muuten joku niistä tuntuu omalta. NOista karvapeitteistä ei koiran hilse, se joka allergisoi, pääse niinhelposti ilmaan.

Oletko ajatellut sitä että teidän lapsennekin voivat herkistyä koiralle ja pahasti. Tai jos isä ei " parannukaan" . Kuinka sitten teette kun se koira jo on? Siitä on todella vaikea luopua, kun on perheenjäsen. Eikä vaihtoehtoa olisi.

Itsellä puhkesi rasitusastma murrosiässä ja nyt aikuisena se muuttui normaaliksi astmaksi. Kun tutustuin nykyseen mieheen, hänellä oli 2 isoa sisäkoiraa. Vietin tietysti paljon aikaa hänen luonaan, ja valitettavasti nopeasti astmani paheni. Ensin yskin kokoajan, ja lopulta tuli pahoja hengenahdistuskohtauksia. Minun oli pakko jättää kyläilyt minimiin ja mies oli enimmäkseen minun luona. Kun muutimme yhteiseen asuntoon, oli selvää että koirat eivät voi olla sisällä. Niille tehtiin oma huone lämpimään varastoon.

Tällä hetkellä sisäkoiria ei enää ole (molemmat kuolivat), vaan nykyään meillä on 3 häkkikoiraa ulkona. Edelleen reagoin niin pahasti koiralle, ettei miehen koiravaatteita edes kärsi olla sisällä talossa. Heti alkaa yskittämään ja henkeäahdistamaan. Tämän lisäksi kun olemme reissussa, en voi missään tapauksessa olla samassa autossa koirien kanssa, vaan meillä on 2 autoa. Toinen minun käyttöön ja toinen miehen & koirien.



Minulla siis tuo siedätys ei todellakaan toiminut. Ja mikä on ihmeellisintä, minulla ei kokeiden mukaan ole koira allergiaa, vaikka niin voimakkaasti niille reagoin. Ja vielä mikä on ihmeellisempää, en reagoi mitenkään kissoihin, vaan minulla on jopa ollut kissa.



Kannattaa tosiaan tarkkaan harkita, koska kun sen koiran (tai lemminkin yleensäkin) ottaa, on siitä luopuminen aina raskasta.

Kannattaa kyllä tarkoin harkita. Ensinnäkin kuten aikaisempi kirjoittaja totesi, on hyvinkin mahdollista että lapset reagoi jos kerran suvussa astmaa. Ja sitten alkaakin siedätettäviä olla vähän turhan paljon.



Toiseksi, tämä kaikki vaikuttaa myös koiraan. Jos koira ei sovikkaan teidän perheeseen, niin mihis se sitten laitetaan....Koiraa ottaessa ihmisen pitää sitoutua siihen n. 10 vuodeksi, ei sitä voi vaan laittaa pois muutaman vuoden kuluttua, jos ei sovikkaan perheeseen. Elikkäs miettikään todella tarkkaan vaihtoehdot, koska ottaessa koiran, ihminen sitoutuu pitämään siitä huolen koiran eliniäksi.



Tiedän, että koirakuume osaa olla melkoinen...(itsellä ollut 2 kappaletta).

Ap. tarkoitiko ihan oikeaa siedätyshoita eli lääkärin valvonnassa annettavat injektiot?

Siedätyshoio on siis sitä että lääkärin määräyksestä annetaan pieniä määriä allergeenia injektiona ihon alle. Määrää sitten pikku hiljaa suurennetaan. Koiran hankkiminen tai elävien koirien tapaaminen ei ole siedätyshoitoa, valitettavasti. Eläimille ei Suomessa kelan tuella siedätyshoideta ellei ole kyse esim. eläinlääkäristä tms. Mutta ilmeisesti onnistuu jos itse maksaa? Minun ystäväni (oli erittäin allerginen kaikelle karvaiselle) joka asuu Ruotsissa kävi siedätyshoidon läpi ja nyt heillä on koira eil hänelle onnistui hyvin.

Mutta muistettavaa on että siedätyshoito on pitkä prosessi ja [color=red]siedätyshoidon aikan EI saa pitää omaa eläintä[/color] eikä muutenkaan olla tekemisissä sen asian kanssa jota vastaan siedätyshoidetaan.

Olen lapsena ollut kissoille allerginen, kun kävin kyläpaikassa, jossa oli kissa, jouduin joskus menemään ulos kun silmäni kutisivat niin kauheasti. Kissan otin kun muutin pois kotoa, ja silloinkin silmäni kutisivat kissaa kasvattajalta hakiessani (siellä tosin oli paljon kissoja eikä kauhean siistiä). Omaan kissaani kotona en reagoinut muuten kuin aluksi silmilläni, jos pyyhin silmiäni heti kun olin silitellyt kissaa. Sekin meni ajan myötä ohi.



Hevosillekin reagoin lievästi aluksi kun aloitin ratsastuksen 7-vuotiaana, mutta oireet hävisivät melko pian.



Koira otettiin vajaa vuosi sitten, siitä en ole saanut mitään oireita.



Astmani todettiin ala-asteiässä, mutta se on ollut aina lievä. Astmakokeiden yhteydessä tehtiin allergiatestit, kissalle olin kunnolla allerginen, koiralle hiukan.



En toki sano että teidän kohdallanne kävisi yhtä hyvin, mutta minä uskon siedätykseen, ellei eläimille reagoi todella voimakkaasti, esim. hengitysteiden turpoamisella. Ja lapsienkin kohdalla eläin pikemminkin saattaa ehkaistä allergiaa kuin aiheuttaa sitä, liian puhtoisessa kasvaminenhan vain lisää allergioita. Omassa kodissanikaan ei ollut lemmikkejä, kohtasin eläimiä vain harvoin kyläillessä.

... että tunnen myös henkilön jolla on astma ja on allerginen koirille jonka perheeseen otettiin koira. Ottivat ns. vähän " allergia ystävällisemmän rodun" (joihin esim. villakoira ja espanjanvesikoira kuuluu). Ystäväni joutuu käyttämään melkein jatkuvasti astma lääkkeitä eli usein on kortisonikuuri päällä. Mutta hän teki sen ratkaisun että olisi sen arvoista.



Kuitenkin suosittelisin että " tyttökullat" otat yhteyttä siedätyshoitoon perhetyneeseen lääkäriin ja kysyt ihan oikean siedätyshoidon mahdollisuudesta. Astma voi kuitenkin olla sen verran vakava asia!

Tiedän että on olemassa lääkäreitä jotka erikoistuneet siedätyshoitoihin, mutta en tiedä nimiä, mutta ehkä Astma ja allergialiitto voisivat auttaa ja antaa sellaisen keuhkolääkärin yhteystiedot joka tietäisi myös siedätyshoidoista.

Mikäli olisin teidän tilanteessanne, niin enpä uskaltaisi mitään karvaista lemmikkiä kotiin ottaa. Tiedän kokemuksesta, että lemmikistä luopuminen on _todella_ rankka paikka. Vielä 6 vuoden päästäkin minulla tulee kyyneleet silmiin, kun asiaa ajattelen. Koirasta tulee perheenjäsen ja siitä luopuminen on vaikeampaa kuin uskoisi. Tiedän toki myös miten vahvana koirakuumeen voi tuntea, kuitenkin astma on senverran vakava asia, etten uskaltaisi sensuhteen alkaa leikkimään.



Mikäli kuvailemmanne " siedätys" ei onnistuisi vaan kävisi juuri sillätavalla kuin usein, että oireet pahenevat, voisi ongelmia tulla koirasta senkin jälkeen kuin koiraa ei taloudessanne olisi. Koirasta lähtevää eläinpölyä on huoneistossa todella kauan huolimatta perusteellisesta siivouksesta (meillä ihan näkyviä karvoja löytyi remontin yhteydessä mm. lattialistojen välistä! ) Ja sitten jos oireilu menisi vaikeaksi ongelmia voi tulla jopa työpaikoilla yms. , missä esim. työkaverilla on kotona koira.



Minä laimensin nuorena omia vahvoja koirakuumeitani hoitamalla tuttavien ym. koiria paljon, se vähän auttoi. Omaa koiraa ei ollut silloin perheen allergioiden vuoksi mahdollisuus hankkia. Muutettuani omaan kotiin hankin sitten kauan haaveilemani koiran. No, esikoisen synnyttyä hänestä tuli allerginen, joten oli aivan pakko koirasta luopua :( Se on vaikea paikka, vaikka lapsensa hyväksi tekisi mitä vain.



Itse myös ajattelisin, että jos isällä on astma, on myös lapsilla suurempi riski sairastua astmaan.



Voimia ja " kylmää päätä" tehdä juuri teidän perheellenne sopiva ratkaisu!

niin paljon huonoja kokemuksia kyseisestä yhtälöstä on tullut, että en todellakaan suosittele. Monet unohtavat, että astma on hengenvaarallinen tauti ja koiran ottaminen huusholliin voi päättyä siihen, että isä ei voi olla enää sisätiloissa.



Asia on eri jos on vain lievä allergia ilman astmaa. Omalle lemmikilleen voi tietenkin siedättyä tai ainakin oppia elämään ainaisen tukkoisuuden kanssa, mutta astma on aina astma.



Lisäksi mielestäni on väärin koiraa kohden se että tämä otetaan eikä sitten voidakaan pitää. Eihän lapsiakaan tehdä sillä ajatuksella että katsotaan miten käy... ja palautetaan se sitten jos äitiä/isää alkaa ahdistamaan. (tai no kyllähän näitä ikäviä huostaanottoja tapahtuu valitettavasti)

Siedätyshoitoahan tehdään niin pienillä annoksilla, ettei oireita tule, te ette pysty millään ennakolta tietämään onko annos sopiva. Allergisoituminen voi tulla vuosienkin jälkeen.. Oletteko miettineet mitä teette, jos isän astma pahenee niin, että hän alkaa reagoimaan jopa lemmikillisiin työkavereihin tai vaikka bussissa matkustavaan lemmikin omistajaan pahalla astmakohtauksella? Tai ettette voi koskaan ostaa asuntoa, jossa on vaikka vuosiakin sitten asustellut koira? En halua loukata, mutta suunnitelmanne on ajattelematon, vaikka ymmärrän kovan koirakuumeen. Mitä aiotte tehdä koiralle, kun isä ei enää selviäkään astmansa kanssa? En usko, että yksikään vastuullinen kasvattaja möisi koiraa tällaiseen kokeiluun.