Synnytyspelko ja siitä selviäminen...

Ekasta synnytyksestä tosiaan jäi tiettyjä pelkoja ja tein sitten neuvolakorttiin listan niistä asioista, joita toivoin toisessa synnytyksessä otettavan huomioon. Siinähän on yksi kohta äidin omia muistiinpanoja varten.



Lähinnä toivoin riittävää kivunlievitystä ja kerroin etukäteen, että ponnistusvaihe erityisesti pelottaa ja toivoisin pääseväni ammeeseen, jotta repeämät jäisivät tällä kertaa pienemmiksi.



No, toinen synnytys oli jälleen kerran nopea ja reilusti helpompi kuin ensimmäinen. Ammeeseen en kyllä kerennyt. Pärjäsin kipujen kanssa paremmin kunnollisen hengittelyn avulla ja jätin kokonaan ilokaasumaskin pois (ei siitä ensimmäiselläkään kerralla ollut hyötyä). Ponnistusvaihetta ei käytännössä ollut ollenkaan. Eli ehkä sellaisen puolikkaan ähkäisyn verran ja lapsi tipahti jalkojeni väliin. Tikkejä tuli muistaakseni kaksi. Meni tosiaan niin paljon odotettua paremmin, että tästä toisesta synnytyksestä ei tosiaan ole muuta valitettavaa, kuin pieleen mennyt epiduraali (ja kova päänsärky sen seurauksena). No, tämäkin korjattiin veripaikan avulla ja päänsärkykin jäi sitten sairaalaan. Kaiken kaikkiaan sujui paremmin, kuin odotin.



Varmasti kannattaa uskoa ja luottaa siihen, että toinen kerta menee helpommin. Jos vielä kolmannen kerran menisin synnyttämään, niin en pyytäisi kyllä epiduraaliakaan. Se oli toisessa aika turha. No, kolmatta tuskin enää tulee, mutta eihän sitä koskaan tiedä.