EX-HAAHUT marraskuussa!
En löytänyt marraskuun pinoa ja ajattelinpa teitä kaikkia hieman huhuilla ja kysellä kuulumisia. Mies on nukuttamassa tyttöä, joten käytänpä tämän tilaisuuden kirjoittamiseen :)
Masu kasvaa ihan huimalla vauhdilla ja nyt on kyllä annettava periksi ja tilattava huomenna lääkäri. Ei auta muuta kuin hakea hieman lepolomaa, kuten lääkäri jo aiemmin kehoitti, ei näiden liitoskipujen kanssa enää meinaa pärjätä. Työpäivän jotenkin voisi pärjätä, mutta mitäs sitten iltapäivä ja ilta kotona; tyttöä on pystyttävä nostaan pyllypesulle ja syliin ym. ja se ei työpäivän jälkeen meinaa enää onnistua. Nyt on tämän viikonlopun ollut alavatsakin kipeänä, joten taitaa olla parasta hieman levätä. On vaan niin älytön kynnys hakea saikkua... Tuntuu, että onko tämä nyt riittävä syy, vaikka kuitenkin tiedän, että hammasta purren tässä on jo pitkän aikaa menty.
Milla tyttö on edelleen meidän ihana aurinko ja puhua pälpättää pääasiassa omaa kieltänsä taukoamatta, mutta tunnistettavia sanojakin tulee jo toistakymmentä. Yöt nukkuu lähes heräilemättä edelleen, mutta päikkäreitä yleenäs vain n. 1h, joskus jopa vain 40 min. Mutta hyvin näyttää niilläkin sitten iltaan asti pärjäävän.
Ai niin, kerronpa teille, että ultran mukaan näyttäisi siltä, että Milla saa sitten maaliskuussa... pikkusiskon!!!!!!!
Minä menen nyt ruoanlaittopuuhiin ja jään mielenkiinnolla odottamaan teidän kaikkien kuulumisia! Molliakin huhuilisin kovasti kertomaan mitä sinulle kuuluu!
Hyviä vointeja kaikille!
napoltti, Milla 1v 2kk ja rv 22+3
Kommentit (8)
Kiitti napoltti tuosta numerologiasta. Olin minäkin sen jo unohtanut, mutta muistui mieleen heti, kun otit asian puheeksi. Täytyy kirjoittaa tuo ylös Teemun vauvakirjaan.
Bojolle hauskaa matkaa auringon lämpöön!
Meillä on nyt esikoinen ja Teemu vesirokossa. Teemulla ainakin vielä tosi lievänä, toivottavasti ei tuliskaan niin paljoa näppyjä kun esikoisella ja kuopuksella oli. Kuumetta ei ainakaan vielä ole kellään.
Mää täällä jo jännitän kun meidän koiralla on kahden viikon päästä la. Kovasti yritän kokeilla, joko siellä pennut liikuskelee, mutta ainakaan vielä ei ole mitään tuntunut. Hassua miten tohon koirankin tilaan eläytyy mukaan, kun on saanut itsekkin raskauden kokea. Synnytykseenkin menen mukaan, jos vaan suinkin pääsen. Onneksi pennut jää sitten kasvattajan hoidettaviksi, niin ei tartte itse siivoilla pissoja ja kakkoja lattioilta.
Hyvää viikonalkua kaikille. Käyn varmaan täällä usein kurkkimassa teidän kuulumisia, kun ollaan ainakin tää viikko vielä karensissa tän vesirokon takia.
tuttujahan täällä onkin, bisquit, nette, pilkukas ja tietty napoltti :)) Teidät kyllä muistan :)
Niin, Luka melkeen kävelee itse. Ihan ei rohkeus vielä riitä pitempään matkaan mut lyhyitä tepasteluja varsinkin jonkun mielenkiintoisen lelun perään kyllä ottaa. Hampaita on 7 ja alas on tulossa taas yks. Yöt onkin ollut nyt levottomia. Lukaa vielä imetän niin se pikkukakkonen ei taida itsestään ilmoitella ihan heti. Ollaan kyllä ihan ilman ehkäsyä menty että siten se on tervetullut ;).
Apua, kun mulla alkais työt helmikuussa eikä kyllä raaskis jättää tota pientä hoitoon. Meillä onkin arki sujunut tosi hyvin pojan kans kahdestaan, etten ois arvannutkaan. Luka ottaa (varmaan niin tylsää) pitkät päiväunet aina viikolla, että kerkeen ihan omia hommia tekeen ja laiskotteleen :)
Mua on vaan kiusannut yks hammas ja kun sain hammaslääkärille mentyä niin juurihoitoa jouduttiin antamaan. Ei se kipeältä tuntunut vaan se lasku mua hirvittää :O Mitenhän sitä tästä kodinhoidontuesta makselee?...argh!
No mutta jatkampa tv:n katselua kun Jim Careyn komedia on menossa.
Rouva
en ole käynyt täällä palstalla yli puoleen vuoteen joten olen ihan ulkona kuvioista :O
Mie sain pojan 9.1.2006, joten 2005 vuoden puolella kirjoittelin ex-haahuihin, jos joku vielä mut muistaa.
No, poika on kasvanut hirveetä kyytiä, nyt tulee 10kk täyteen ja ens keskiviikkona on 10kk neuvola. Mie oon hoitovapaalla ja mies on koulutuksessa toisella paikkakunnalla, joten aika yksinäistä on viikot täällä. Kuukauden verran ollaan asuttu uudessa kämpässä, paritalon puolikkaassa ja oon tykännyt. Tosi hyvällä alueella palveluiden lähellä.
Mutta Napoltin viestiä tuossa luin ja WAU! tosi paljon onnea uuteen raskauteen! Siis ihanaa että Milla saa pikkusiskon ja kohtuu pienellä välillä. Voe että mullakin on ollut vauvakuume, kun toi meijän pikku-ukko on jo niin " iso" jo verrattuna niihin pieniin vastasyntyneisiin.
Mutta odotellaampa muidenkin kuulumisia :)
t: Rouva ja Luka (9.1.06)
Siitä on ihan jumalattoman kauan kun viimeksi olen kirjuutellut, taisin höpötellä tuolla raskausosastolla viimeksi... Pieni poika kuitenkin syntyi 15.5.06, eikä siis ole enää ihan kauhean pieni (painaakin yli 9 kiloa ja vaatteet samaa kokoluokkaa kun isosiskolla vuoden vanhana... :D). Rauhallinen ja kiltti poika. Ihan eri luokkaa kuin siskonsa, joka tämän ikäisenä jo ryömi, yritti kontata ja nousta tukea vasten seisomaan. Meidän jätkä " vasta" pyörii napansa ympäri ja räpyttelee raajojaan jos sattuu hotsittamaan ;) Tosin istuu jo melkein tuetta, mitä siskonsa ei joutanut edes ajattelemaan ennen 8kk ikää :P Juu, ei kiirettä, ei tee mieli ajatella vielä miten mä saan isosiskon kaikki helmet, pikkulegot ja väriliidut pysymään poissa pojan ulottuvilta... Ehkä tuo elopainokin vähän hidastaa pojan matkantekoa.
Yöt meillä nukutaan todella hyvin - ilman heräämisiä mennään iltaysistä 10-12h yöunia. Päivällä kyllä ruoka sitten pojulle maistuukin (huomaa kyllä reisimakkaroista, että ruoka-aikaan on oltu kotona ;) )
Mitään vauvakuumetta ei ole ilmassa ollut. Jokin mielenhäiriö kai vaadittaisiin, että haluisin olla taas raskaana... Noh, ehkä edellinen episodi otti aika voimille, kun käytännössä olin melkein 1,5 vuotta yhtäkyytiä raskaana (2 keskenmenoa ensin ja heti seuraavasta kierrosta aina uudelleen raskaana), enkä koskaan ole tuosta olotilasta liiemmin nauttinut. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan kultaako aika jälleen muistot. Suurimman osan lasten vaatteista olen laittanut myyntiin, mutta ihan pikkuruisimpia en sittenkään ihan vielä ;) Puolustelen tätä sillä, että ystäväni sai pari viikkoa sitten vauvan ja miehen sisko saa maaliskuussa, joten tarvettahan niille pikkuruisille nutuille on... ;D
Oi, Napoltti on jo noin pitkällä raskaudessa. Eihän siihen h-hetkeen ole enää kuin nelisen kuukautta - jos oikein laskin. :) Kiva oli kuulla muidenkin kuulumisia!
Meidän neiti on 11 kk, aikamoinen tuittupää. :D Kova on tahto ja nyt onkin viime päivät olleet itkuntäyteisiä. Ei saisi kieltää ollenkaan, kun neiti on päättänyt tehdä jotakin. Välillä tuntuu kuin uhmaisi oikein tarkoituksella.. Tukea vasten ottaa askelia ja onpa nyt vähän aikaa seisonut ilman tukea. Eiköhän tuo kohta lähde kävelemään, apua! Meillä oli yöt hetken aikaa hyviä, mutta nyt heräillään taas koko ajan. Tissiä olen vieläkin antanut, kun se on vain se nopein ja helpoin ratkaisu. Tuo typykkä on niin kovatahtoinen, ettei ihan herkästi varmaan edes luopuisi rinnasta. Ollaan vielä helisemässä tuon kanssa. :)
Meillä mies on ehdottanut, että alettaisko yrittää toista NYT. Ääks, ei kyllä alun perin olla suunniteltu näin nopeasti toisen yrittämistä. Tilanne on vain se, että muutetaan huhtikuun lopulla Hyvinkäälle vuodeksi ja nyt olisi loistava tilaisuus yrittää toista, kun ei oo mitään tietoa, mitä mä tekisin siellä vuoden. Ainahan sitä töitä voisi etsiä tietysti. Mua vain arveluttaa jaksaminen kahden pienen kanssa. Tämä esikoinen on ollut pikkuisen vaativa tapaus, millainen toinen sitten olisi? Huolettaa rahallisestikin, sen vuoden päästä kun ei välttämättä ole mitään tiedossa täällä, miten sitä sitten pärjää kahden pienen lapsen kanssa, jos ei ole kunnon töitä. Muuten kyllä on itselläkin vauvakuumetta. Musta se raskausaika oli myös suurimmaksi osaksi ihanaa aikaa. Alusta asti ollaan oltu sitä mieltä, että ainakin kaksi lasta haluamme, mikäli se meille suodaan. Nyt en vain tiedä, mitä tehdä. Sinänsä ihanaa, että mies on valmis jo nyt - harvinaista näin päin.
No nyt en ahdi kirjoittelemaan enempää. Kertokaahan muutkin kuulumisianne! :)
-Pilkku & Sara-Ellen 11 kk-
napoltti; hae vaan sairaslomaa rohkeasti, ei sitä kannata yrittää väkisin kärvistellä kipujen kanssa töissä. Vai toinen tyttö siellä masussa on kasvamassa, tytöistä tulee varmasti hyvät kaverit keskenään, kun ikäeroakin tulee niin vähän.
rouva; toki me sut muistetaan, Onnittelut Uuteen Kotiin!
bisquit; Ison kokoinen kaveri teidän poika.
pilkukas; vai on teillä miehellä vauvakuume, sulla onkin nyt miettimistä joko olis sopiva hetki toiselle pikkuiselle.
Meillä oli keskimmäisellä vesirokko, jännityksellä odottelen tarttuiko Teemuun, esikoinen varmaan ainakin sai tartunnan, joten ens viikolla sit luultavasti taas sairastellaan.
Teemu kävi 8kk nevolassa ja pituutta oli tullut 74cm ja painoa vähän reilu 9 kg. Nyt Teemu on hokannut konttausasennon, joten kohta luultavasti mennään ja lujaa.
Miehen kanssa oltiin viikonloppuna pikkujouluissa ja Teemu oli ekaa kertaa vieraalla hoidossa, hyvin oli mennyt, joten suotta ite huolehdin. Olikin tosi rentouttavaa olla välillä pois kotoa.
Kaikille hyvää viikonalkua!
T:Nette ja Teemu 8kk
Nostelempa meidän pinoa hieman ylemmäs, josko muutkin tämän sitten löytäisivät ja tulisivat kertoilemaan kuulumisia!
Oli tosi kiva lukea mitä teille kaikille kuuluu! Pilkukas, kyllä on teillä mielenkiintoinen tilanne kun mies ensimmäisenä haluaa toista lasta! Se on iso juttu ja nyt vaan miettimään mitä tilanteelle tekisitte :) Meillä ei ollut miestä vaikea " puhua" tähän toiseen vauvaan, koska olemme aina puhuneet siitä, että haluaisimme kaksi lasta ja pienellä ikäerolla. Enkä minä tästä taida enää nuortua eli en halunnut senkään takia enää kauaa odotella :)
Tuota esikoista odottaessa monet sanoivat, että se ensimmäinen vuosi on sitten rankkaa ja menee osittain ihan sumussa ja olin varautunut pahimpaan... No, eka vuosi oli todella ihana ja helppo eikä ollenkaan rankka! Nyt monet varoittelevat ja jopa kauhistelevat tätä 1,5 vuoden ikäeroa ja sanovat, että kyllä tulee rankkaa olemaan. Nyt olen viisaampi (?) enkä kuuntele noita juttuja ollenkaan, koska ei kaikilla mene asiat aina samalla tavalla. Jos on rankkaa niin sitten on, mutta mun mielestä asiat voi nähdä positiivisemminkin ja silloin ehkä tuntuu asiatkin vähän helpommalta.
Olen ollut nyt tämän viikon sairaslomalla ja vielä ensi viikon... Sen jälkeen menen jälleen kokeilemaan miltä tuntuu ja lääkäri sanoi, että tulet sitten hakemaan jatkoa jos tarvetta eli katsotaan...
Nette, muistatko kun jo aikaa sitten kertoilin mun kiinnostuksesta numerologiaan? Silloin mun piti Teemusta sulle jotakin kirjottaa, mutta se sitten jäin... Nyt jos tuo pikkuneiti vaan antaa, voisin kirjoittaa muutaman rivin aiheesta... Eli täydellisen numerologisen analyysin tekemiseen tarvitaan koko ristimänimi ja syntymäaika. Teemun perusteella pystyy katsomaan mikä on hänen ns. keski-iänläksynsä tässä elämässä, joka hallitsee 20-50 ikävuoden välillä. Siinä ajassa se olisi myös hyvä oppia. Teemun kasvun numero on 1 eli hänen tulisi oppia toimimaan itsenäisesti muista välittämättä ja ottamaan huomioon toisten tunteet, ilmaisemaan itseään ja voittamaan rajoittavat tekijät. Hänen tulisi oppia myös olemaan pelkäämättä toisten mielipiteitä ja uskaltaa esittää omiaan muille. Hänen tulisi vielä oppia tarttumaan tilaisuuksiin ja ottamaan vastaan johtotehtäviä silloin kun niitä tarjotaan.
Tämä " huuhaa" ei nyt varsinaisesti tänne palstalle kuulu, mutta ajattelinpa nyt sen kuitenkin tähän kirjoitella... Haaveilen, että sitten joskus kun on enemmän aikaa omille jutuille, tuo sara saa jälleen multa enemmän huomiota :)
Nyt sitten jäädään odottamaan vielä lisää kuulumisia! Pitäkäähän itsestänne ja toisistanne hyvää huolta!
napoltti rv 23+1
Onpa ihanaa lueskella teidän kuulumisia! Siitä on tosiaan jo joku aika kun rouva, pilkukas tai bisquit on itsestään ilmoitellu ; ) Aika tosiaan rientää ja vauvelit kasvaa!!!
Meillä ei edelleenkään Juusolla ole yhtään hammasta (mies oli optimisti ja varasi ajan ekaan " tarkastukseen" joulukuulle - no saavatpahan sitten porukka ihmetellä, että koskas niitä mahtais tulla). Meillä esikoiselle tuli 1vuotisviikolla eka hammas ja loput ihan nätisti siinä 36kk aikarajan sisään eli sinällään tää tuntuu niin tutulta...
Juuso on nyt ihan äijää ollu pari viikkoa - se kävelee!!! No vielä konttaa useammin kun kävelee, mutta kun muistaa ettei tarttekaan laskea pyllyä alas se tallailee jo monta metriä putkeen. On kyllä tosi kova tahtoinen kaveri - ei usko kieltoa ollenkaan, hymyilee vaan ja jatkaa omaa pahantekoaan. Suuttuu niin julmetusti, jos saavutetut edut (kukkamulla, veikan tussit tms.) poistetaan saatavilta.
Tuo numerologia kuullostaa mielenkiintoiselta. Oli hauska lukeat tuosta Teemusta (se oli meillä se Juuson 2. vaihtoehto ; ) ). Mä en osaa tuota napoltin ikäeroa kauhistella - mä vähän luulen, että se 1,5vee saattaa olla melkolailla parempi kun 2,5 vee joka meillä pojilla on. Teidän kaksi pientä on kuitenkin tosi helppoa rytmittää samaan rytmiin (meillä ei onnistunu millään) ja tuskin tulee esikoiselle vielä mitään hurjia uhma tai mustiskohtauksia (tai sitten kun tulee niin oot varmaan itse jo selvinny pahimmista hormonimyräköistä). Nyt meillä menee kuitenkin ihan mallikkaasti - vähän toi isoveli vaan odottaa, että Juuso kasvais enemmän leikkikaveriksi. Nyt noi Juuson roolit on vähän kyseenalaisia (se on lähinnä joku vuori, johon isomman autot sitten aina " törmää" tms.). Mutta siitä viis - minä olen saanut sentään ylennyksen prinsessaksi!!! Ei voi valittaa tätä arkea just nyt ; )
Ihanaa loppuvuotta ja joulun odotusta!!! Me lähdetään tässä viikoksi Kanariansaarille - toivotaan, että aurinko paistaisi ja saataisi viettää vähän kesää ennen pikkumiehen 1vee synttäreitä!