Mikä tämä voisi olla, hormoonitko jyllää mammalla?
En nyt muuta paikkaa keksinyt kun tämä palsta mutta nyt on pakko päästä vähän purnaamaan. En oikein tiedä mikä mulla on mutta jotenkin ahdistaa, väsyttää ja suoranaisesti v.....ttaa......
Tuntuu, että kaikki kaatuu päälle. Pojalla olisi synttärit viikonloppuna ja lauantaina on lastenkutsut ja sunnuntaina sitten sukulaiset. Odotin niitä innolla ja niiden valmistelua tuossa pari viikkoa sitten mutta nyt tuntuu vaan, ettei voisi vähempää kiinnostaa koko homma. Pakkohan ne on pitää kun kerran kutsut laitettu ja poika odottaa innolla mutta, mutta....
Kaiken kukkuraksi kuukautiset alkoi taas maanantaina rytinällä.
Pää on niin täynnä kaikkea, muista sitä muista tätä, tee sitä tee tätä. Siivotakin pitäisi mutta kun pääsen alkuun niin selän takan taas olkkarin pöydälle kaadettu mehut, jätskit ym.... turhauttavaa.
Töissäkin pitäisi jaksaa olla mutta aamulla teksi mieli vetää peiton korville ja heittää vekkari seinään. Motivaatiokin aivan nollassa jopa pakkasen puolella.
Kaikki itkettää ja v.....ttaa. Esim kaveri laittoi tekstarin ja terkkuja etelästä ja ensimmäinen ajatus mikä mulle tuli päähän oli se, että miksi me ei ikinä päästä mihinkään.... juu koska ei ole rahaa, koska ei ole aikaa, poika vaan riehuu, koska koska koska...... Iski sellainen kateus ja sitten tuli itku....
Mikä ihme tämä on???? Miksi minusta tuntuu tältä? Aina on mieli hieman maassa kuukautisten aikaan mutta nyt olen jotenkin aivan hukassa. Mieli tekisi vaan pois tästä koko maailmasta.....
Kiitos jos joku jaksoi lukea tätä sekavaa tekstiä!
Kommentit (5)
Yritän keksiä aina jotain syitä pahaan oloon.... ja tunnen syyllisyyttä kaikesta; koti on mullin mallin, ruoanlaitosta, lapsen mielentarveydestä kun mamma aina tiuskii, miksi poika ei osaa käyttäytyä, olenko huono äiti ym ym ym.....
Joskus menee sitten taas ihan yvin ja joskus tulee näitä pohjattomilta tuntuvia laaksoja.
Hitto kun kaikki ärsyttää ja töissä pitäisi asiakkailla jaksaa hymyillä vaikka ei voisi vähempää kiinnostaa.
Voi kun sais olla edes kaksi päivää aivan yksinään vaikka vaan kotona. Ei tarttis huoletia mistään muusta kun omasta itsestään. Jos olisi varaa niin lähtisin vaikka keskustan hotelliin pariksi päiväksi mutta kun ei ole sitä rahaa.
Aaaaargh, että ottaa taas päähän....
Täällä on kuitenkin lohduttavaa lukea, että omat ongelmat ovat ihan tavallisia. :-) Paras unelmani on mitä tekisin jos saisin olla kokonaisen viikonlopun ihan yksin.
Minä yhdyn yllä oleviin kommentteihin. Hormoonit, väsymys, en tiedä mitä... Nyt meillä on kaksi pientä lasta ja mietin miten paljon helpompaa kaikki oli kun oli vain yksi. Miten siistiä meillä vielä oli kotona. Ja miten en tajunnut iloita sitä... :-/
Pitää vain yrittää levätä, ottaa edes joskus aikaa itselleen, pyytää apua kotiaskareissa ja lapsen hoidossa, ja ennen kaikkea löytää iloa arjesta. Ja kun oikein ottaa päähän purkautua vaikka täällä. ;-)
Tsemppiä!
Koska tuolla laillahan sekin ilmenee. Mieti sitä, jos paha olo jatkuu, ja ota yhteyttä jonnekin. Vaikka huonoja päiviähän meillä kaikilla on.
Hei, itse tunnistin samoja oireita itsessäni jokin aika sitten kun vauva oli muutaman kuukauden ikäinen ja taapero 1,5 -vuotias ja vaadin itseltäni täydellisyyttä (lähinnä ajattelin mieheni ja muiden sitä minulta vaativan) ja halusin tehdä kaiken 200-prosenttisesti. Loppuunhan sitä tälläkin " uralla" palaa TOSI helposti, jos ei tajua pitää itsestään huolta!
Onneksi sain lopulta apua ja nykyään en välitä siitä kun kotona on kaaos kun mies tulee töistä ja ruoka ei häntä valmiina odota ja annan hänenkin nykyään nousta öisin pieniä hoitamaan :)
Mutta siis oikeasti vakava neuvo sinulle: minusta tuntuu, että sinullakin on univelkaa, joten pyydä HETI apua ja kerro miehellesi (nyt en tekstistäsi muista, kerroitko eläväsi parisuhteessa...) että sinun täytyy saada levätä ja pyydä vaikka lukemaan tätä palstaa jos tuntuu, ettet löydä oikeita sanoja kertoaksesi. Pääasia, että TEET HETI JOTAIN asialle, ennenkuin masennus pääsee liian pahaksi, vilpittömin sydämin -usko mua!!!!
Mutta ihan samanlaisia juttuja mullakin välillä. Kirjoitin jo aiemmin, että appivanhempien kanssa menee hermot, mutta tuntuu välillä, että se on vaan yksi asia mikä ärsyttää. Minäkin olin ennen lasta niin ahkera, jaksoin leipoa, siivota ja tehdä muitakin kotihommia ihan mielellään. Nyt niistä on tullut todellakin pakkopullaa. Kaikenlisäksi haluais, että se koti olis siisti, mutta sehän on ihan mahdotonta pienen taaperon kanssa, joka sotkee sen minkä kerkee...Minusta on ainakin tullut paljon kireempi ja stressaavampi lapsen saannin jälkeen. Ja syyllinen olo on kaikesta. Onko lapsi ollut tarpeeksi ulkona, onko ruoka tarpeeksi terveellistä, leikinkö lapsen kanssa tarpeeksi???Lista on loputon. Tuntuu, että vain naiset stressaavat näin. Mies osaa ottaa paljon rennommin. Että kai ne hormoonit sitten saa tämän olotilan aikaan....