Nielurisa, kitarisa ja tuubitus samalla kertaa kolmevuotiaalla.
Uskaltaako viimisillään mennä mukaan operaatioon. siis ottamaan lasta vastaan vai pitäisikös vaan laittaa isukki menemään mukaan leikkaukseen. Ajattelin että kuinka pökerryksissä lapsi on että pystyykö pitämään helposti lasta aloillaan. Ono muilla kokemuskisa operaatisota tämän ikäiselle ja miten lapsi on toipunut?
Kommentit (2)
Meidän 2-vuotiaalle laitettiin putket ja poistettiin kitarisa kuukausi sitten. Olin mukana nukutuksessa (pidin sylissä ja lääkäri painoi maskin kasvoille) ja menin heti leikkauksen jälkeen heräämöön odottelemaan lapsen heräämistä. Heräsi jo n.10minuutin päästä, itki kovasti ja oli vähän sekava. Pidin häntä sylissä ja annettiin mehua, joka virkistikin selvästi. Sitten hän nukahti syliini ja nukkui siinä 2 h. Ja kun näiltä unilta heräsi, oli kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Leikit, ruokailut ja unet sujuivat tavalliseen tapaan. Heräämössä oli monenlaista herääjää: toiset alkoivat heti leikkiä, toiset itkivät jopa tunnin.
Meillä meni ihan ok, mutta ehkä voit miettiä jaksatko kantaa lastasi tai lohdutella sylissä pitkän aikaa?
Meidän pojalla poistettiin kitarisat ja putkitettiin reilun 3 vuoden iässä. Itse menin saliin mukaan kun poikaa valmisteltiin ja nukutus annettiin. Sitten lähdin osastolle odottamaan. Heräämöstä soitettiin leikkauksen jälkeen että poika oli kovin itkunen, silloin menin hakemaan hänet sieltä osastolle. Meillä poika itkeskeli sylissä ihan siihen asti kunnes oli kokonaan nukutuksesta herännyt, sitä sai kanniskella edes takaisin. Oli siellä toinen poika joka makasi vaan omassa sängyssään ja se tuotiin omalla sängyllä heräämöstä osastolle. Että se voi olla niin yksilöllistä.