Mita ihmettä teen lapselle, joka kiusaa kavereitaan?
Meillä on 2,5 v poika. Hän on hyvin seurallinen, tykkää valtavasti leikkiä kavereiden kanssa ja odottaa aina kavereita kylään yms. Ongelmana on kuitenkin se, että lähes joka kerta poikani alkaa kiusata kavereitaan mm. vetämällä hiuksista, nipistämällä jne. Olen kieltänyt lasta aina asiasta, olen ennen kavereiden tuloa puhunut asiasta ja lapsi sanoo minulle ettei kiusaa eikä kavereita saa kiusata, kaikesta huolimatta sama aina toistuu. Olen kokeillut, että tartun tilanteisiin erittäin napakasti heti ja myös sen jälkeen esim. kotimatkalla. Olen kokeillut myös rauhoittaa kylässä ollessamme lasta, mutta tuloksetta. Oikeasti alkaa jo hävettää. Tulee sellainen olo, ettei sanomisillani ole mitään merkitystä ja että lapseni on täysi riiviö. Jotenkin itse vaistoan, että kaikki tämä on vain sitä, että lapseni on valtavan innoissaan kun on kavereita, muttei osaa vielä oikein purkaa sitä intoa kovin sosiaalisella tavalla. Mitä siis teen??? Apuja kaipailen, onhan tämä esikoiseni.
Kommentit (4)
Kai se on joku ikäkausikin. Yksi keino jota olen nähnyt käytettävän, on että lapsi viedään kotiin kesken leikkien, jos kielletty toiminta jatkuu eikä lopu varoituksista huolimatta. Jäähy on yksi keino.
Paras keino on kuitenkin minusta osallistua leikkeihin itse, niin tönintä ja muu ikävä jää, unohtuu siinä leikkimisessä. Ja pitää huoli, että lapset ovat hyvin syöneitä ja juoneita. Tarjoa vaikka ruokaa tai välipalaa, tai vaikka maitoa, mehua. Se rauhoittaa kummasti.
Mustasukkaisuus, turhautuminen ja liika innostus saa aikaan kaikenlaista, tarkkaile tilanteita ja sitten sen mukaan toimi.. Usein lapset käy käyttäytymään ei-toivotusti kun hetkeksi jää selittämään / tekemään jotain aikuisten asioita, vaikka lapset kaipaisi enempi huomiota...
Jos lapsi tekee jotain kiellettyä, kokeile kieltämisen sijasta muuttaa se joksikin sallituksi jutuksi. Jos vaikka yrittää vetää tukasta, muuta se hiusten silittämiseksi käteen tarttumalla ja ohjaamalla ja kehu samalla " oi kuinka hienosti xx silittää yy:n hiuksia, noin nätisti, yy:kin tykkää" . Tönimisen voi muuttaa vaikka omien reisien rummutteluksi ja taas kehut komeasta rumpusoolosta.
Vaatii aika paljon vahtimista ja nopeaa puuttumista alkuun, mutta lapsi saa mallin miten purkaa sitä innostuneisuuttaan hyvällä tavalla.
Tuonikäinen ei myöskään välttämättä ymmärrä mitä kiusaamisella edes tarkoitetaan. Pitää sanoa yksilöiden että tukasta ei saa vetää, ei saa nipistää, se sattuu.
En minäkään pahastu jos lapsen kaveri välillä puree tai läimii leikin tuoksinassa, kunhan äiti tosiaan osoittaa selvästi ettei se ole hyväksyttävää ja puuttuu asiaan. Aina ei kuitenkaan ehdi ajoissa, tilanteet ovat niin vauhdikkaita, ja silloin näitä sattuu.
Lapsihan hakee ennen kaikkea aikuisen huomiota ja tarvitsee myös henkilökohtaista, pelkästään hänelle varattua aikaa ja huomiota.
Jos lapsi ei saa sinulta riittävästi postitiivista huomiota ja aikaa, niin hän ottaa mielummin negatiivista kuin on kokonaan ilman.
Yritä siis järjestää lapselle henkilökohtaista aikaa vaikkapa juuri vähän ennen vierailuja jolloin olet kokonaan lapsen käytössä. Yritä keksiä hänestä positiivisia piirteitä joita voit kehua ja kertoa hänelle kuinka paljon juuri hänestä välitätkään. Näin lapsen huomiontarve tulee tyydytettyä, eikä hänellä ehkä vierailun aikana ole enää niin suurta tarvetta sinun huomiollesi. Yksi syy lapsen käyttäytymiselle saattaa nimittäin olla nimenomaan mustasukkaisuus siitä, että sinä huomioit myös kaverit etkä ole yksistään hänen käytössään.
Kiusaustilanteissa kiusaamiseen pitää tietenkin puuttua tiukasti, mutta jos se on ainut huomio mitä lapsi sinulta saa, niin hänellä ei ole paljoa vaihtoehtoja...
mitään pahaa sinusta tai lapsestasi. Tuon ikänen on kuten sanottua pieni ja varmaan tosiaan vaan on innoissaan asiasta, eikä osaa asiaa hallita ihan oikein. Mutta sinä teet oikein ja se on tärkeintä. Jatka samaa rataa, kun olet tiukkana että käytös ei ole hyväksyttävää niin pikkuhiljaa lapsi sen sisäistää. Aikaa voi mennä mutta hyvä kasvatuksesi kyllä palkitaan joskus.
Luulen, että monia ärsyttää vain sellainen kiusaaminen, mihin vanhemmat eivät ollenkaan puutu tai vain naureskelevat. Älä nyt turhaan häpeilemään!