3-vuotta ikäeroa?!
Meille on tulossa lapsillemme 3_vuotta ikäeroa, haluisinkin kuulla vähän muilta kokemuksia tältä ikäerolta. Missä iässä lapsille alkoi olemaan toisilleen seuraa, onko ikäero liian suuri vai leikkivätkö lapset jossain vaiheessa yhdessä? ..tietekin kaikki lapset ovat erilaisia ja varmasti sukupuolestakin riippuu... Mutta olisi kiva kuulla teidän juttujanne :)
Kiitos :)
Kommentit (4)
Meillä on kaksi poikaa, jotka täyttävät lopputalvesta 6v ja 3v.
Kaikki on mennyt paremmin kuin odotin. Ihan kivasti leikkivät jo keskenään. Riitojakin kyllä tulee, lähes päivittäin jotain kinaa, mutta hyvät kaverukset ovat keskenään :)
Mielestäni oli hyvä, että esikoinen oli jo 3v, kun sai pikkuveljen. Ei ollut enää niin " peräänkatsottava" . Sain melko rauhassa imettää vauvaa, kun esikoinen leikki leikkejään tai katsoi videoita.
Eipä noihin aiemmin mainittuihin ole paljon lisättävää. Kun vauva syntyi, ei meillä esiintynyt mustasukkaisuutta ja esikoinen on aina ollut huolehtivainen pikkusiskoaan kohtaan. Koskaan ei ole tarvinnut pelätä, että vanhempi tytär vahingoittaisi jotenkin pientä sisartaan...parin vuoden ikäerosta on monella tutulla " kauhukertomuksia" eli isoa ja pientä ei voi jättää hetkeksikään kahdestaan.
Meille tämä kolmen vuoden ikäero on ollut oikein hyvä.
lapset on nyt poika 4v ja tyttö 7v . leikkivät tosi paljon yhdessä kaikenlaisia leikkejä ja välillä tappelevat ja riitelevät oikein kunnolla , mutta enimmäkseen ovat ok . tyttö tosin haluaa olla välillä omassa huoneessa yksin ja siitä tulee kinaa . ovat aina kyllä touhunneet paljon yhdessä , sillonkin kun poika oli n .2v . vauvaaikanakin tyttö oli kova hoitamaan . eli mun mielestä oikein hyvä ikäero
Meillä on tytöt niin, että ikäeroa on 2 vko vajaa 3 vuotta ja kouluvuosissa siis 3 vuotta (7v. ja 4v.). Olen sitä mieltä, että oikein hyvä ikäero.
Tässä muutamia plussia ja miinuksia:
+ Esikoinen sai olla rauhassa vauva (tiedän, mussa on varmaan jotain vikaa, mutta surettaa niiden 1.5 vuotiaiden isosiskojen ja -veljien puolesta jotka menettävät vauva-asemansa niin pienenä)
+ Äiti sai nauttia myös kuopuksen vauva-ajasta (ei ollut kahta vaippaikäistä ja isompi osasi syödä itse ja kertoa mikä milloinkin oli huonosti tai hyvin)
+ 3 vuotiaalla on jo jonkinlainen käsitys siitä mitä vauvalle saa/ei saa tehdä
+ ovat leikkineet ihan pienestä lähtien ja leikkivät edelleen - tietysti vaihtelevasti. Joskus sisko on paras kaveri ja joskus ihan kestämätön.
+ molemmilla on selkeesti omat kaverit (ei tarvi tapella niistä), mutta kuitenkin kummatkin pääsevät (tietysti harkinnan mukaan : )) leikkeihin mukaan.
+ huolehtivat toisistaan
+ kohtalaisen helppoa pitää/perustella joitain (aikuisten ja lapsen välisiä) " omia juttuja" kuten Harry Potterin lukeminen vain koululaisen kanssa jne.
+ vaatteet ja tarvikkeet menevät hyvin (ei vielä niin " vanhentuneita" ) tietysti vaatii sen, että samaa sukupuolta. Lelut menevät suht. yksiin tosin nyt alkaa jo olla sitä, että molemmille omat ja samanlaiset.
Miinukseksi keksin ainoastaan:
- tämä on luonnekysymys, mutta pikkusiskolla on kova tarve osata kaikki mitä isosiskokin osaa. Toisaalta taas isosiskolla on paineita kunnianhimoisen ja sangen taitavan pikkusiskon kanssa, joka oppii lähes kaiken minkä päättää kuten uimaan, lukemaan jne. melkein samaan aikaan isosiskon kanssa. Ollaan sitten kiitelty kovasti isompaa, että " onpas meillä taitava opettaja" ...