1 vuotiaat päiväkodissa???
Hei!
Olosuhteiden pakosta lapseni (vajaat 3 v ja 1 v 1 kk) aloittavat päiväkotiuransa kolmena päivänä viikossa. Varsinkin pienemmän kohtalo ahdistaa suuresti, ajattelen lapsen olevan psyykkisesti liian pieni! Kaipailen kovasti niiden äitien kokemuksia, joiden lapset ovat aloittaneet noin pienenä päiväkodissa. Lapsemme pääsivät onneksi samaan pienten ryhmään missä 12 lasta. Harjoittelemassa on käyty paljon, ja sen myötä oloni on entistä ristiriitaisempi, mitähän tästä tulee....
Kommentit (5)
Meillä poika meni päiväkotiin 11 kk, eikä oikeastaan ongelmia ole ollut. Ekoina päivinä ihmetteli. Toisella viikolla itki muutamana aamuna, kun jätettiin hoitoon, mutta itku lakkasi heti kun olimme isän kanssa poissa näkyvistä.
Poika ei osannut vielä kävellä, mutta oppi sitten mallista aika nopeasti kävelemään. Hoitajat ottivat iän hyvin huomioon. Hän sai nukkua vähän muinakin aikoina kuin päikkäriaikaan, jos oli tarvista, vaikka aika äkkiä rytmikin löytyi.
Poikamme on yleensä joukossa vieraiden ihmisten keskellä hälinässä hieman ujo ja tarkkailee ensin. Varsinkin näin isompana sen on huomannut. Tarhassa tätä ongelmaa ei ole tuntunut olevan. Leikkii muiden lapsien kanssa ja touhuaa. No, ikää onkin jo nyt 2,5 vuotta joten nyt on hyvin jo tottunut paikkaan.
Lapset ovat tietenkin erilaisia, joten eipä tuosta voi päätellä miten teidän lapsesi sopeutuu, mutta ehkä tämä hieman rohkaisee, että kyllä pienetkin päiväkodissa pärjää.
ihan hyvin se meni vaikka parkui ensimmäisen kuukauden. Ensin parkui kun jätin hänet aamulla hoitajille ja sitten parkui kun ei halunnut lähteä pois. Tuskastuttavaa! :)
Helpotti kovasti kun osasi kävellä ja itseasiassa syödäkin itse aika siististi jopa. Puhe oli kehittynyt hyvin niin hoitajien kanssa pystyi vähän esittämään mielipiteitä. Ryhmis oli IMHO paras koska siellä on kolme hoitajaa ja kymmenkunta lasta, jos joku on sairaana tms niin aina oli joku toinen valmiiksi tuttu paikalla.
Esitin vähän kovista lapselle ja purin huulta etten olisi itse ruvennut parkumaan aamuisin, sitten se vasta karmea paikka ja rangaistus olisi lapselle ollut.
Nyt on neljävuotias ja menee varahoitopaikkaankin tohkeissaan, osaa leikkiä pienempien ja isompien kanssa ja komentaa meitä kotonakin että osaamme iskän kanssa heittää löylyä omalla vuorolla :D hmm tapellaankos me löylyheitossa muuten..
ku päiväkotiura alkoi aikanaan muutama vuosi sitten. Ryhmässä oli poikkeusellisesti vain 8 lasta ja 3 hoitajaa, eli ruhtinaallinen tilanne kunnallisessa hoidossa...
Tytöllä meni kaikin puolin mukavasti hoidon aloittaminen - äidille se teki tiukempaa monella tapaa ;-). Tyttö oppi kävelemään edellisellä viikolla kun tarha alkoi, hän oli puhelias jo tuossa vaiheessa eli vuorovaikutus sujui ja oli muutoinkin sosiaalinen lapsi. JOten itkuja ei meillä ollut, eikä sairasteluakaan ekan vuoden aikana. Vaikeampaa oli sit vajaa 2v. syksyllä palata tarhaan - silloin tyttö jo osasi kommentoida ja ilmaista ikäväänsä ihan toisella tavalla, eli itkua kesti peräti toista kuukautta aamuisin, vaikka iltapäivällä ei olisi tahtonut hoidosta lähteäkään!
Kannattaa olla tarhaan viennin kanssa sukkela - eikä jäädä siihen eteiseen suuremmin ihmettelemään, vaan pikaiset heit ja halit/pusut ja äiti menoksi, niin lapsi kyllä sinne pian tottuu. Toisilla on hankalampaa tuo aloittaminen, mutta veikkaan että 1v on helpompi kuin 2v viedä tarhaan, noin keskimäärin.
Esikoinen aloitti pk:n 1v:nä ja aloitus sujui tosi hyvin. Me järjestimme niin, että isä vei aamulla, minä hain - siten aamuitkut olivat paljon lyhyemmät (eivät muutenkaan kestäneet kovin pitkään, mutta äidin sydäntä raastoi).
Hän sai pitkään olla nuorin ryhmässään, ja kaikki meni siis loistavasti. 3v:sä joutui muuton yhteydessä vaihtamaan pk:ta, ja se ei mennytkään yhtä hyvin, totutteli uuteen paikkaan ja kaipasi vanhaan melkein puoli vuotta, siinä iässä kaverisuhteetkaan ei luoda " heti" vaan tarvii olla joitain " parhaita kavereita" , vauva taas hyväksytään mukaan ilman mitään ongelmia.
Nyt toinen pieni aloittaa taas pk:n 1v1kk:sena. Uskon senkin menevät hyvin.
aloitettiin 1v2kk ikäisenä. Olin silloin vuorotöissä (3) eli lapsi oli 15pv/kk ja se mielestäni toi sekavuutta ja epävarmuutta lapseen. Ei aamulla tiennyt meneekö tänään hoitoon heti, myöhemmin vai ei ollenkaan. Lapsen ollessa 1v6kk siirryin tekemään päivävuoroja ja lapsi oli hoidossa kokopäiväisesti. Se mielestäni selkeytti ja hoitoon jääminen oli helpompaa. Meidän alkutaivalta myös vaikeutti samaan aikaan alkanut maitoallergia ja korvatulehduskierre. (se oli jo ennen hoitooon menoa)
En tiedä miten teidän hoitopäivät menevät, mutta suosittelen että ne olisivat peräkkäisiä päiviä, niin lapsellanne olisi yhteneväisyyttä ja jonkunlainen " rytmi" . Eli esim. ma-ke hoidossa ja loput vp, lapsi mielestäni oppii äkkiä rytmiin ja vaistoaa koska on hoitopäivä. ONNEA alkavalle p.kotiuralle. Toivottavasti ymmärsit mitä tarkoitin, tuli vähän sekavasti. :)