kysymys haltiakummeista
laitoin tän saman kysymyksen tonne nimet- ja odotus- palstoille, mutta kysynpä täältäkin..
eli, ollaan jo ajateltu tulevalle vauvalle kahta tai kolmea rippikoulun käynyttä ja kirkkoon kuuluvaa kummia, ja varmaan he tähän tehtävään suostuvatkin. eikös se kaksi ollut se vähimmäismäärä, minkä seurakunta vaatii?
lisäksi haluaisimme " kummiuttaa" serkkutyttöni, joka kuuluu kyllä kirkkoon, mutta ei ole käynyt rippikoulua, enkä usko että elämänkatsomuksellisista syistä käykään.
tiedän kyllä, että kummin tehtäviin kuuluu krsitillisen kasvatuksen antaminen jne, mutta me ei todellakaan olla mitään harrasta porukkaa..
että mitään saarnaa kummiudesta en kaipaa.
ollaan kummeja mieheni kanssa molemmat, ja etupäässähän se kummius on kuitenkin sitä säännöllistä yhteyden pitoa siihen kummilapseen.. ja muistamista merkkipäivinä ja jouluna. =)
mutta asiaan.. olen lehdissä huomannut kasteilmoituksissa termin haltiakummi. onko se siis rippikoulun käymätön tai kirkkoon kuulumaton henkilö, joka on valittu kuitenkin epäviralliseksi kummiksi?
siihenhän ei tietty ole mitään varsinaista kummitodistusta, kun kirkko ei siihen sopimukseen mitenkään liity, mutta oletteko itse tehneet jonkinlaisen? millaisen? kaikki asiaan liittyvä tieto otetaan mielenkiinnolla vastaan. =)
-e-
Kommentit (7)
Edustamme miehen kanssa eri uskontokuntia, ja päätimme että lapsiamme ei liitetä kummankaan uskontoon, he siis kuuluvat ainoastaan väestörekisteriin eikä heitä ole kastettu. Kummit on silti molemmilla. Mitään virallista asemaa näillä kummeilla ei tietenkään ole, mutta ei se heidän arvoaan vähennä. Kummitädeiksi ja -sediksi heitä tituleerataan silti, heidän nimensä lukevat syntymäilmoituksissa ja vauvakirjoissa kummien kohdalla, ja he ovat mukana lasten elämässä siinä missä " oikeat" kummitkin olisivat. Nämä kummit ovat kirkkoon kuuluvia, rippikoulun käyneitä henkilöitä, siis ihan kelvollisia " kunnon" kummeiksikin, mutta koska emme halunneet lapsillemme kastetta, he eivät virallisia kummeja ole.
Ainoa ero on siinä, että nämä kummit eivät osallistu lapsen kristilliseen kasvatukseen millään lailla. Ja se on nimenomaan HYVÄ asia mielestäni, minä kun teen kaikkeni ettei lapsiani ohjattaisi minkään uskonnon tai elämänkatsomuksen suuntaan, vaan saisivat itse sitten isompana päättää mihin uskovat, tai ovat uskomatta. Kummin tärkein tehtävä minun mielestäni on yhteydenpito kummilapseen, olla tärkeä luotettava aikuinen lapsen elämässä - ja tottakai muistaa aina synttäreinä ja jouluna ;)
Viralliset kummit saavat tietenkin kummitodistukset, mutta sellaiset voi tilata haltiakummeillekin, Pro-seremonian sivuilta muistaakseni. Tai sitten sellaiset voi värkätä ihan itse :)
Itse kummina,kuulun kyllä kirkkoon,mutta riparia en ole käynyt,enkä hen.koht syistä käy. Ei kukaan ole koskaan kysynyt olenko riparin suorittanut vai en, jos nyt oikein muistan, niin kummi voi olla,vaikka ei ole riparia käynyt,melkein ainoa edellytys taitaa olla tuo kirkkoon kuuluminen..
KUMMIUS
Vietimme perheessä esikoisemme nimenantojuhlaa elokuussa ja juhla oli todella ihana sekä ikimuistoinen. Kenelläkään tutullamme ei kyseisiä juhlia oltu vietetty, joten esimerkkejä/neuvoja ei juurikaan saatu. Silloin niitä olisi kaivannut, joten kiva on nyt kertoa omasta kokemuksesta toisille, jos vaikka olisi apua!
Emme kumpikaan vanhempi kuulu kirkkoon emmekä siis lastakaan halunneet kastettavan (eipä taida olla mahdollistakaan). Halusimme kuitenkin saada lapsellemme ns. haltijakummit. Itse kutsumme heitä ihan kummeiksi, ehkä jonkinverran vierastan sanaa haltijakummi -liittyyhän sekin jonkinlaiseen uskomukseen mutta kukin tekee tavallaan. Lisäksi emme erityisesti halunnut tehdä heistä erilaisia/erikoisia verrattuna esimerkiksi lapsemme serkkujen " tavallisiin" kristillisiin kummeihin = eli lapsellamme on myös kummi kuten parhaimmilla ystävillä ja serkuilla.
Juhlassa kummit eivät saaneet mitään virallista todistusta eikä heidän nimensä taikka tietonsa lue missään virallisissa papereissa (kuten jollakin toisella vastanneella syntymätodistuksessa). Tein heille itse jokaiselle todituksen kummiudesta, joihin lisäsin kullekin kummille sopivan " pyynnön" kasvattaa kummilasta. Kummitodistus sisälsi seuraavat asiat: runo ( ¿Kun on oikein pieni¿- Hannele Huovi), lapsen nimi, syntymäaika, nimenantopäivä, kiitos kummille lupautumisesta kummiksi, kummin nimi ja henkilökohtainen toive, esim: Opetathan minulle herkkyyttä?. Materiaalit löysin normaalista askarteluliikkeestä ¿ näin todistuksista saa persoonallisempia. Aikaa ja vaivaa työ ei juuri vaatinut, ainakaan liikaa sillä ehdin tehdä kolme todistusta yhteen menoon huolimatta vaativasta vauvastamme.
Läsnäolleista kaikki muut kuuluivat kirkkoon lukuunottamatta meitä ja yhtä kummia. Kenelläkään ei ole ollut juhlista muuta kuin positiivista sanottavaa eli seuraavallakin kerrralla toimimme saman kaavan mukaan lisäillen joukkoon lisää persoonallisuutta.
Onnea juhliin ja haltijakummiuteen päätymiseen!
On ilo huomata, että maailmassa on vaihtoehtoja.
Alide ja Poikanen 3,5kk
Aleynan kirjoituksen allekirjoitan täysin. Minun kaksi lastani on kastettu ja heillä on kummit. Viimeisin tulokkaani saa nimiäiset, koska en enää kuulu kirkkoon eikä lasta näin ollen voi kastaa (isä ei ole virallisesti kuvioissa mukana). Aluksi surin ristiäisten puuttumista, mutta sitten huomasin, että tämähän onkin ihan hyvä juttu. Huomasin, että nythän onkin ihanaa, kun kummien ei tarvitse täyttää tiettyjä kriteerejä, vaan voin ihan itse päättää kummien soveliaisuuden tehtäväänsä. Halusin myös tälle lapselle kummit eli ne tärkeät omat aikuiset, koska toisillakin on. Minullekaan tuo uskonnollinen puoli ei ole se tärkeä, vaan juuri kummin läsnä oleminen lapsen elämässä. Siispä mikäli saan kyseisten henkilöiden suostumuksen, tämä lapsi saa juutalaisen kummitädin ja kummisedän, ev.lut. seurakuntaan kuuluvan kummitädin ja vielä mahdollisesti 10 v. kummitädin, mikä ei virallisesti olisi edes mahdollista. Ja kummeiksi aion kaikkia heitä kutsua.
ja aion tehdä kummikirjat itse. Runon pätkää, vauvan käden ja jalan jälkeä, tietoa vauvasta ja nimen antamisesta, kummit ym. siihen ainakin tulee.
eiköhän tää tästä järjesty.. =)
ehkä tilaan sen kummitodistuksen, tai sitten teen. papin kanssa jaaritellaan sitten aikanaan, kunhan sintti edes nyt syntyy.. helmikuussa.
mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty!
-e-
Emme siis kuulu ev.lut. kirkkoon, mutta olemme perhekummeja. Kastetilaisuudessa olimme kuten muutkin kummit ja saimme sellaisen perhekummin kastetodistuksen, johon meidät oli merkitty kummien joukkoon. Olemme kyllä mieheni kanssa kumpikin käyneet rippikoulun, mutta ei sitä siellä kysytty. Kastavasta papista riippuu, miten ainakin ev lut seurakuntaan kuulumattomia otetaan kummiksi.
Meidän omista lapsista 2 on aikanaan kastettu ev. lut seurakuntaan ja molemmilla on myös ei ev lut kummit. Tosin he ovat ns oikeita kummeja, eivät perhekummeja.
Sekavaa on käytäntö. Kehotan kysymään kastepapilta asiaa, koska hänen suhtautumisesta kaikki on kuitenkin kiinni.