Valittavat naapurit - ahdistavaa!

Mene sen lappusen kanssa pimpottamaan naapureiden ovikelloa ja kysy reilusti, mistä on kyse. Jos et tiedä, miltä ovelta kysyä, niin kysy kaikilta naapureilta. Saathan tuolloin käsityksen, mitä muut ovat mieltä. Minä ainakin noin tekisin. Itsellä ei kokemusta tuollaisesta ole, kun asun omakotitalossa, mutta kokemusta kyllä opiskeluaikaan asumisesta kerrostalossa. Raukkamaistahan tuo on tuollalailla yhteyttä ottaa. Jos et halua kohdata noita raukkoja, niin ota yhteyttä isännöitsijään. Eikö tuollainen lappujen lähettely aikuisilta ihmisiltä lähentele jo häirintää teitä kohtaan? Isännöitsijä varmasti osaa vastata, mitä tulisi tehdä ja mitkä ovat sinun oikeutesi sekä naapurisi oikeudet. Jos naapureita jo vauvan itku häiritsee niin entäs sitten taaperon äänet.....

Tosin taitaa olla helpommin sanottu kuin tehty..... Tosiasia on, että lapsen itku kuuluu ihan normaaliin elämisen ääniin, joihin naapureilla ei ole mitään sanomista.



Itse varmaan toimisin sinun tilanteessasi siten, että veisin ko. lehtiartikkelin esim. rappukäytävän ilmoitustaululle ja kirjoittaisin siihen viereen oman vastineeni asiasta. Eli siihen tyyliin, että " hei naapuri, joka pudotit tämän postiluukustamme, olisi kiva, jos tulisit soittamaan reilusti ovikelloamme, niin voisimme keskustella asiasta ja miettiä olisiko sille jotain tehtävissä" . Luulenpa, että lappujen pudottelu loppuu siihen.

Eli kysy suoraan, että mistä kyse. Todella keskenkasvuisia naapureita sinulla, ei voi muuta sanoa.

Toisaalta voisi ajatella, että jos naapurin yhteydenotto on noin raukkamainen, ei koko asiasta kannata välittää. Mutta kokemuksesta tiedän (ei vauva-kiistaa, mutta yksi toinen vuosien takaa), että se on todella raskasta elämää kun tietää että naapureiden kanssa on jotain jupakkaa...

Mutta siis ehkä tosiaan kannattaa jutella naapurin kanssa naamatusten ja kysyä, mikä nyt noin risoo, varsinkin jos vauvasi ei tuon enempää itkeskele. Ja vaikka itkeskelisikin, niin sillehän et yleensä mitään voi ja se naapurinkin täytyisi vain hyväksyä.

Kaikenlaisia k-päitä tässäkin maailmassa viipottaa...

Tsemppiä sinulle!



t. kuonokas ja pennut -04&-06

...Eipä itkulle mitään mahda ja se on myös naapurien hyväksyttävä.





Meilläkin oli muutama vuosi sitten ärsyttävä yläkerran naapuri. Lapset olivat pieniä ja itkivät/uhmaikäisinä koettelivat rajojaan. Tämä papparainen alkoi sitten meuhkata siellä yläkerrassa ja piti kostoksi patterikonsertteja keskellä yötä sekä läpsytteli lattioita varmaan kattilankansilla. Onneksi muutti pois! Tiedän, ettei tämä ihminen ole asunut missään vuotta kauempaa. Asuivat itse niin hiljaa omassa asunnossaan, että muiden ihmisten elämä kuului heille häiritsevän kovaa.



Nykyiset naapurimme sanovat, ettei meiltä kuulu mitään, vaikka ovat yrittäneet ihan kuulostella, josko edes pientä vauvanitkua kuuluisi ja meidän neiti on todellakin aluksi huutanut ekat kolme viikkoa elämästään yöaikaan kuin palosireeni - tauotta!



Naapurillasi on asenneongelma, joka ei välttämättä selviä puhumalla...itse ottaisin yhteyttä isännöitsijään ja jo ennakkoon keskustelisin asiasta hänen kanssaan, jottei käy niin, että joku tekee teistä valituksen ensin. Ulos teitä ei sieltä lapsen itkun vuoksi saada, se on ihan varma, ole huoleti!



Kanelisokeri

Vastaan näihin aloituksiin aina, sillä tuota tunnetta ei ymmärrä kuin ne jotka sen ovat itse joutuneet konkreettisesti kokemaan. Aivan turha lohtu, että vauvan äänet ovat normaaleja. Kaikkihan me sen tiedämme. Aivan turha sanoa, että mene juttelemaan, mitä asialle voisi tehdä. Valitettavasti.



Kuten joku kirjoitti, tällaisia mielenilmauksia harrastavat asennenongelmaiset tms. Samassa elämäntilanteessa olevat ymmärtävät kyllä lapsiperheen elämää, mutta selitä nyt sitten lapsettomalle ihmiselle tai vanhukselle, että tällaista tämä on. Eivät hekään ymmärrä tai halua ymmärtää, että bileissä stereoiden soittaminen tai huonokuuloisuuden takia (heh, valikoiva kuulo, naapurin asiat kuunnellaan mutta uutisia ei millään kuulla) telkkarin huudattaminen kuuluu naapuriin.



Meillä oli myös tuollainen vanha äijänkäppänä rapussamme esikoisen aikaan. Hakkasi seinää, huusi parvekkeelta, laittoi lappuja auton ikkunaan jne. kivaa. Kaikki muut naapurit olivat aivan normaaleja ja juttelimme ohimennen ja tietysti purin ahdistustani tästä papparaisesta heillekin. Tiesin kyllä, että äänet kuuluvat naapuriin, mutta nämä muut suhtautuivat asiaan normaalisti. Silti tämän yhden naapurin reaktiot ahdistivat ja pelottivatkin. Siinä ei keskustelut auta, kun kyseessä on täysin eri maailmassa elävä ihminen. Meilläkään poika ei itkenyt kuin kipeänä, muuten oli yösyötöt ja hulinat jo ohimennyttä elämää. Tätä äijää häiritsi kaikki muutkin lapset äänet, eli lattialla konttaaminen ja leikkiminen leluilla, nehän kolisevat. Elä siinä nyt sitten normaalia elämää.



Vielä tuosta, kun joku sanoi, etteivät naapurit kuule mitään, vaikka vauva karjui. Joko täytyy olla sallainen pohja asunnossa, ettei olohuoneet ja makkarit ole vastakkain, tai sitten naapureilla on itsellä lapsia tai pitävät telkkaa kovalla tms. Tarkoitan vaan, että kyllähän äänet kuuluu, mutta se, miten niihin suhtautuu on eri juttu. Naapurit eivät ole vain halunneet aiheuttaa pahaa mieltä teille ja hyvä niin.



Ap:lle vielä. Minä soitin isännöitsijälle ja kerroin meihin kohdistuneista mielenilmauksista. Juttelin muiden naapureiden kanssa. Yritin elää normaalisti, mutta ainahan tuo oli mielessä. Puhuin neuvolassa ja ihan joka paikassa.



Olen ikäni asunut kerrostalossa, enkä ollut ikinä törmännyt vastaavaan. Toisaalta eipä minulla ollut ennen tätä kokemusta lapsiperheen elämästäkään ja lasten äänistä. Normaalit naapurit ovat kullanarvoisia, mutta mistäs sitä ikinä tietää etukäteen, mitä vastaan tulee. Tai no, olihan tämä pappa jo edellisestä lapsiperheestä häiriytynyt, ja todennäköisesti myös sitä edeltävästä, mutta eipä sitä myynti-ilmoitukseen tule laitettua, että " ei sovi lapsiperheelle" =) Me ratkaisimme asian totetuttamalla omakotitalounelmamme hieman nopeutetulla aikataululla kuin alunperin piti. Nyt on rauha elää ja lapsiakin on jo 3.

Tosiaan lohduttavaa tässä tilanteessa on se, että olemme muuttamassa juuri omakotitaloon :) Tuntuu vain nämä viimeisetkin kuukaudet nyt tässä asunnossa jotenkin piinaavilta, vaikka muuten ollaan viihdytty todella hyvn. Harrastin vähän grafologiaa tuohon viestiin liittyen. Käsiala ei ollut mielestäni kenenkään vanhan ihmisen, vaan pyöreät tekstauskirjaimet viittaavat nuorehkoon naiseen... En voi ymmärtää. Kiehuin tätä asiaa juuri neuvolassakin... Kiitos kaikille myötäeläneille. Luulen, että KOITAMME olla ajattelematta tätä asiaa, koska olemme kuitenkin muuttamassa. Mutta kyllä tämä varmaan kalvaa takaraivossa varsinkin joka ikinen yö - olen siitä ihan varma! Ja omat unet jää siksi entistä huonommiksi, kun jännittää että nukahtaako vauva ja ettei vain alkaisi itkemään jne...



Anny1

No mutta jos muutto teillä on omaan rauhaan (myös mekastusrauhaan) noin lähellä niin nythän sitten vaan relaat ja pidät lystiä koko rahan edestä. Mulla nuo yöjännitykset ja pojan äänien vahtaaminen olivat totta aika pitkään, kun me olimme vasta taloon muuttaneet.



Mulla lkoi piru vilkkua mielessä ja ajattelin tällaista lystiä ehdottaa. Viet lapun sinne alakerran ilmoitustaululle, saavat muutkin naapurit pitää lystiä. Kirjoita siihen, että " Valitamme vauvamme aiheuttamaa häiriötä. Olemme hänelle terveiset välittäneet, että moinen itkeminen häiritsee naapureita. Toivotaan, että meni kerrasta perille. Jos vielä itkua kuitenkin kuuluu, otamme mielellämme apuja vastaan. Voimme vaikka järjestää yöhoitovuorot talossa niin että kukin vuorollaan viihdyttää lasta ja pitää tyytyväisenä. Saamme mekin siten joskus levätä. Tämä on meidän ensimmäinen lapsi emmekä vielä ole löytäneet hänestä sitä nappia, josta huuto lakkaa. Jos joku sellaisen napin paikan tietää, voi tulla kertomaan. Toivotaan, että nämä yöitkut tästä pian loppuvat, sillä tahto- ja uhmaikä lähestyy: silloin huudetaan sitten yöllä sekä päivällä."



Ja toivotaan, että jos on kyseessä nuori nainen, niin vielä joskus itse ehkä edestään löytää samanlaisen elämäntilanteen ja katsoo peiliin.



Voimia!!

Törkeetä, ei voi muuta sanoa. Vauvan tai lapsen itku kuuluu normaaliin elämisen ääniin, hän kuka ei kykene sellaisessa talossa asumaan, muuttaisi sitten jonnekin muualle.



Ja säälittävää että eivät tule edes kasvotusten asiasta sanomaan.



Kyllä maailmaan ääntä mahtuu!!!

Kiitos Pumpuli hyvästä ideasta :) En oikeesti tiedä onko musta tähän tai antaisiko mun mies laittaa tollasen viestin, mutta ainakin jo pelkkä ajatus saa mut hyvälle tuulelle tämän muuten ahdistavan asian suhteen!! Kiitos tosi paljon!



Anny

Onneksi pääsette muuttamaan pois, koska voin vain kuvitella, kuinka ahdistavaksi olosi tunnet tuollaisen täysin ajattelemattoman lapun jälkeen! Pumpulin idea oli loistava, uskoakseni muut naapurinne tuota raukkamaista henkilöä lukuunottamatta olisivat ihmeissään, kuka tuollaisia ilkeää vauvaperheelle lähettää. Vauvat kun eivät tosiaankaan kysele, paljonko kello on, että voiko alkaa säätää ja huutaa vai onko vielä yö. Koettakaa jaksaa!

mut parempi vielä, kun käyt tuon saman hänelle sanomassa kasvotusten. Älä alennu samalle tasolle naapurisi kanssa. Menee perille varmasti ja ihmiset yleensä " heräävät" , et mitäs tää nyt on. Ota pikkuisesi vielä mukaan. Huomaa naapurisi, että kyseessä on ihmisen alku, josta puhutaan. Minusta viestittely nykypäivänä on ihan hirveetä, tekstiviestit yms. Ihmisille täytyy uskaltaa sanoa, jos jotain asiaa on. Viestit voivat ärsyttää entisestään ja todella tulla inhottavia patoutumia takaraivoon.

Mutta suoraan sanoen mua on itseäni jäänyt vaivaamaan, etten tuota meidän rapun ukkelia kohtaan mitään uskaltanut tehdä, koska hän selvästikin oli sairas (kielenkäyttö erittäin agressiivista mul**u- & ääliö-linjaa). Valitettavasti hän kuitenkin pystyi aiheuttamaan kamalan paljon pahaa mieltä ja jonkinmoinen kuriinsaaminen olisi mielestäni ollut oikeudenmukaista. Isännöitsijä oli sitä mieltä, että tällaiset ihmiset vain monesti saavat vetää myllyyn, jos olisimme tehneet valituksen. Nimittäin niinhän se oli, että hän hakkasi yöllä seinää kun meidän vauva itki korvakipuaan. Minä kiersin muut rappunaapurit, jotka jo muutenkin tunsin, ja kerroin vauvan olevan kipeä ja samalla myös kerroin tuosta hakkaamisesta. Mutta kuten sanottu, ei tuollaiselle ihmiselle voi mennä vauva sylissä puhumaan. Ei vaikka kuinka haluaisi olla järkevä ja toimia, kuten oikeasti pitäisi.



Unikoulusta vihjaileva saisi kyllä itse tulla pitämään lapsellenne unikoulun. Jos vielä muuttopäivänänne tunnet ikäviä fiiliksiä lapusta, laita se lähtiessänne sinne rappuun terveisien kera. Ehdota vaikka käytöstapakoulua hänelle =)