Lapsen yksin nukkumisesta, kommentoikaa kokeneemmat!
Meidän 3 vuotias poika PÄÄTTI viime perjantaina alkaa nukkua omassa huoneessaan ja omassa isossa sängyssään! Aika huimaa, on nimittäin nukkunut mun ja miehen välissä, ja pienemmässä sängyssä mun sängyn vieressä tähän saakka...No, nyt on siis 3 yötä siellä nukkunut, eikä ole kertaakaan hiipinyt meidän väliin. Mutta sen sijaan kiljuu sängystä (tänä aamuna n. 4.30) et mä haluun kaverin tänne, iskäääää! Toissayönä huusi mut paikalle....Enpä tiedä mikä olis järkevämpää, että huutelee siellä ja aina meistä jompikumpi ponkaisee sängystä ylös ja päätyy nukkumaan pojan viereen loppuyöksi, vai että tehtäisiin jotenkin selväksi että hän on edelleen tervetullut meidän väliimme, jos sellainen hetki tulee. Kertokaas nyt kokeneemmat, miten olis jatkon kannalta fiksumpaa toimia!
Kommentit (5)
meilläkin kuopus 2v8kk nukkuu omassa huoneessa ja usein yöllä huutaa saako tulla, Annan tulla jos klo 5 mutten ennen, potkii niin ettei kukaan siinä enää nuku. Meillä kuopus jatkaa uniaan uniaan kun käy peittelemässä.
Aluksi mietitte mitä haluatte. Jos olette päättäneet, että nyt olisi kiva kun lapsi oikeesti nukkuisi koko yön siellä omassa huoneessa niin käytte rauhoittamassa hänet sinne omaan sänkyyn. Jos ette halua alkaa nukkumaan pojan huoneessa, ette jää myöskään viereen. aluksi vaatii sitkeyttä ja jaksamista kun käy sen tuhat ja yksi kertaa yöllä huoneessa silittelemässä ja halimassa ja höpöttelemässä. Mutta pian alkaa pelkkä peittely riittämään ja lupaus, että äiti tai iskä tulee taas jos on tarvis.
Meillä on toiminut tosi hyvin tämä menettely ja minä käyn mieluummin pojan luona jos tarvii kun annan hänen tulla sänkyymme, koska sitten en itse nuku hyvin. Pääsääntöisesti poika, kohta 4v, nukkuu tosi hyvin mutta aina joskus on muutaman yön jaksoja kun äitiä tai isää kaivataan yöllä.
Äitiyden jälkeen ja muiden haasteiden (mieheni kuoli raskaana ollessani) omat yöuneni heikkenivät niin, etten saanut nukuttua öisin kun vauva tuhtasi ja piti meteliä. Niinpä siirsin hänet 2kk ikäisenä pois makuuhuoneestani. Tosin hän söi ekan vuoden rintaa 1-3h välein (oli allerginen ja masukipuinen), että sain sitten nousta mutta itsepä valitsin. Kertaakaan en miettinyt että tarvitsisi olla vieressä valvomassa hengittääkö hän (se ei ole meiän vallassa). Lapseni ei osaa edes nukkua vieressä eikä sitä pyydäkään, paitsi sairaana torkkuu istuallaan sylissä. Reilu 1v lähtien opeteltiin, että huoneeseen jäädään yksin, kun meni reilusti hyysäämisessä aikaa. On kovapäinen ja ajattelin mitä tulee mutta ei nostanut juuri mekkalaakaan vaan nukahti paremmin kun en ollut vieressä. Nyt joutuu unilelua joskus viemään ja aika vähäuninen mutta ei puhettakaan että tulisi mun makuuhuoneeseen. Hätätapauksessa olen itse mennyt hänen huoneeseen nukkumaan ja hän sohvalla vieressäni. Poikanne varmasti tottuu pitkiinkin öihin itsekseen kunhan alkuun jaksatte käydä huoneessa. Tässä tuli nyt pitkästi ja asiaa vähän pienempienkin vanhemmille..
Järkyttävää lukea sinun menettäneen miehesi ja vielä tuollaisessa elämänvaiheessa! Otan osaa näin jälkikäteen.
Hannele9
jos rupeaa yöllä pelottamaan saa tulla patjalle (joka on lakanoineen valmiina) sänkyni viereen nukkumaan. itse tuo omat peitot ja tyynyt ja unikaverit siihen. Peittelen sitten ja silleen nukutaan. Ei voi ottaa viereen, kun potkiin niin kauheasti.