HUHTIHIPPUSET VIIKKOON 8

HIPPUTAPAAMINEN HUOMENNA TIISTAINA MEIDÄN KOTONA. VIELÄ KERKEÄÄ ILMOITTAUTUA LAITTAMALLA MINULLE MEILIÄ jean1@luukku.com



Mareila

Ihan ensi alkuun Mareilalle osanottoni, on aina haikeaa menettää läheinen vaikka siihen olisi jo valmistautunutkin.



Viikonloppu hurahti ohi taas ihan liian nopeasti. Oskari meni lauantaina mummilaan yökylään ja meillä vanhemmilla oli vapaa-ilta. Syötiin hyvin, juotiinkin hieman, pelattiin korttia ja pyörähdettiin baarissa olusilla. Oli ihanaa ja rentouttavaa:) Sunnuntai aamuna sai nukkua pitkään ja juoda aamukahvit ihan rauhassa.



Viime viikolla oli ollut juttua vauvojen painoarvioista, Oskarihan oli myös ¿iso¿ vauva, syntymäpaino 4,2 kg. Osittain se varmaan johtui siitä, että mulla alkoi verensokerit nousemaan raskauden loppupuolella. Siksi synnytys käynnistettiinkin päivää ennen laskettua aikaa. En silloin osannut edes pelätä ison lapsen synnyttämistä, eikä se sitten loppujen lopuksi niin hirveää ollutkaan. Tai sitten olin vaan niin pihalla:) Ja tosiaan, toisessa raskaudessahan se vatsa saattaa olla tosi iso, jos on vaikka lyhyt väli lapsilla.



Me oltiin viime viikolla Oskarin kanssa korvien jälkitarkastuksessa ja kas vain, nyt oli sitten toisessa korvassa tulehdus, aargh! Tällä kertaa herra ei ollut ollenkaan yhteistyöhaluinen, ilmoitti heti että ¿ei kattoo koovaa¿. Lääkäri yritti sitten näyttää että hän tälläisellä pienellä lampulla sinne korvaan kurkkaisi niin Oskari näytti sitä laitetta ja sanoi ¿anna kätteen!¿ Saatiin ne korvat sitten katsottua pienen venkoilun jälkeen. Ja taas napsitaan lääkettä, uusi jälkitarkastus sitten parin viikon päästä. Aika rankkaa on kyllä ollut päivähoidon aloituksen jälkeen, onkohan tuo ollut pari kahden viikon jaksoa täysin terveenä elokuun jälkeen... Vaan jospa se tästä helpottuisi.



Katsuralle myös jaksamisia vesirokon taltuttamisessa!



Mareila kyseli ulkoilusta. Päiväkodissa Oskari ulkoilee aamupäivällä noin tunnin, iltapäivällä puolitoista tuntia, sään salliessa. Kotona ollessa ollaan usein aamupäivällä ulkona sen tunnin verran, iltapäivisin ei välttämättä mennä ulos ollenkaan. Kerran päivässä pyritään kyllä ulkoilemaan. Mä olen varmaan vaan itse laiska kun tällä hetkellä se pukeminen on ihan kamalaa, mä olen aivan hiestä märkä kun kiskon Oskarille haalareita päälle ja se pistää vastaan. Sitten vielä kun mennen tullen kuljetaan kolme kerrosta rappusia ¿ITTE¿ niin tuntuu että aikaa menee tunti ennen kun edes päästään ulko-ovelle:) Että kyllä sitä kesää jo vähän odotellaan...



Kent, kiva että Amandan retki päättyi onnellisesti. Meillä myös pidetään yleensä oven turvaketjua kiinni, koska Oskari on oppinut avaamaan oven. Kerrankin istuin vessassa ja yhtäkkiä aloin kuulostella että ihan kuin ovi olisi käynyt... No niinpä, meidän herrahan kirmaili rappukäytävässä ja renkutti naapurin postiluukkua... Onneksi ei mennyt suinpäin rappusiin, mutta tuli siinä kiire kiskoa housut ylös ja juosta perään:)



Errj:lle jaksamisia, meillä on silloin tällöin tuollaisia päiviä että kaikkea kokeillaan. Kun kielletään, itketään ja kiljutaan ja sitten kokeillaan uudestaan:) Joskus tuntuu etten ole päivän aikana muuta sanonut kuin EI!



Joo, nyt täytyy lähteä hernekeiton lämmitykseen ja sitten töihin. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!



Miiru ja Oskari

Ihanaa kun aurinko paistaa (täällä Helsingissä ainakin)! Oltiin aamupäivällä Lauran ja naapurin äidin+pojan kanssa " pulkkamäessä" - ts. Laura laski mäkeä kaksi kertaa, ja muuten juoksenteli pusikoissa. Oli ihanaa katsoa, miten se nautti kun oli leikkikaveri mukana! Laura on nyt ruvennut kaipaamaan selkeesti enemmän kavereita, joten seuraa pitäisi varmaan alkaa aktiivisemmin hakemaan.



Siitä puheen ollen - huomennahan olisi loistava tilaisuus nähdä muita hippusia, mutta me ei valitettavasti nyt päästä tulemaan. Mulla on alkuillasta sellainen (pakollinen) meno, johon en yksinkertaisesti jaksa osallistua, jos en saa päiväunia nukuttua! Mutta me yritetään tulla seuraavan kerran sitten. Olen ollut tosi väsynyt (kuten nytkin; pitäisi siirtyä vaakatasoon), ja sen vuoksi esim. vapautin itseni siitä tentistäni! Tajusin, että käsillä voivat nyt olla viimeiset viikot edes jonkinlaisen levon mahdollisuudella, joten käytän ne nyt sittenkin muulla tavalla kuin stressaamalla..



Muuten. Viikonloppumme ei sujunut aivan toiveiden mukaisesti. Ajoin nimittäin lauantaina kolarin. Peräänajo, kun joku edempänä ollut kuski päättikin ykskaks singahtaa samalle kaistalle. Minä olin sitten ainoa, joka en saanut vauhtia pysähtymään ajoissa. Laurakin oli kyydissä, joten onneksi vauhti oli hiljainen eikä ihmisille sattunut mitään. Laura vaan illalla sanoi iloisena, että " äiti otti kolarin" : ). Muuta iloista tähän ei sitten liitykään, sillä me oltiin juuri pari päivää aikaisemmin laitettu auto myyntiin!!! PLUS että edellisiltana olin tietenkin vitsaillut miehelleni, että " olisit varmaan tosi tyytyväinen, jos mä just nyt kolaroisin tän auton!" #X$%%!!?! Mieheni on onneksi tosi kultainen, enkä saanut mitään satikutia asiasta. Harmittaa vaan, sillä hän on pitänyt pikku autostamme tosi hyvää huolta!



Sorry, mun on tosiaan pakko mennä nyt nukkumaan ja sain aikaiseksi vain oman navan juttuja! Palaan sitten myöhemmin oikeastikin keskustelemaankin asioista!



t. Ompunäiti 28+4 ja Laura 9.4.

kirjoitella, eilen koitin, ei onnannut, nyt sain pojat leikkimään autoradalla yhdessä, joten äiti karkasi koneelle. Koitan muistaa kommentoida kaikkea, jos en muista, elkää loukkaantuko.



Mallu: Ei nyt ei ollut kyse isästä, vaan mummini nukkui pois parisen viikkoa sitten. TIedettiin, ettei aikaa ollut paljoa, joten yllättävä ei kuolema ollut, haikeaa tietysti. Jaksuja loppuraskauteen. Meidän esikko on maaliskuussa syntynyt =)



Ompunäidille piti vielä kommentoida, että kävipä huono tuuri, kun juuri olitte laittaneet auton myyntiin =( Ihanasti miehesi suhtautui asiaan, omani ei olisi ehkä olltu niin ymmärtäväinen...Onneksi ei tullut henkilövahinkoja.



Lyle: Ihana mies sinulla, toivottavasti omani ymmärtää tehdä saman, kun tuossa keväällä joudun paneutumaan opiskeluihin. Hieman etukäteen pelottaa, koska isi ottaa meillä iltavastuun kokonaan, mikä kaaos tällä sitten on. Tuo " kodinkuvalheti-hetki" oli loistava termi, koska JUURI sellaisia kuvitelmani ovat =)



Vaakamom: Antonkin tarvitsee päiväunet, tänään ei ole nukkunut ja aika raivokasta on meno ollut. Ajattelin heivata pojan unille seiskan aikoihin. Toivottavasti hoitopojan ikävä laantuu. Meillä on niinpäin, että tämä ensimmäinen on maailman helpoin (ainakin Antoniin verrattuna) ja kakkonen taas...hieman haastavampi tapaus, jännä nähdä mitä kolmosesta tulee, jos sellainen meille suodaan.



Mekulle tervetuloa kirjoittelemaan =)



Lueskelin huvikseni tuota " ostatko leikkipyssyjä" ketjua ja sen innoittamana laitan Gallupin pystyyn, onko teillä jotain leluja, mitä ette missään nimessä halua ostaa/vältätte ostamasta lapsillenne?



Itse vastaan paremmalla ajalla, nytkin on kirjoittelu aika katkonaista, Anton käy vähänväliä ottamassa kädestä kiinni ja sanoo mennään, tosi suloista <3



Aloitin, " Anton nukahtaa omaan sänkyyn" kampanjan, istun sängyn vieressä ja estän Antonia tulemasta pois sängystä, kunnes poju nukahtaa. Hieman haastavaa tämä on, mutta koitan ainakin, josko siitä pikkuhiljaa loppuisivat yöheräilyt (hah, toiveajattelua)



Ja viimeisenä muttei ollenkaan vähäsimpänä, <3 KIITOS KAIKILLE TAPAAMISEEN OSALLISTUNEILLE <3



Nyt paimentamaan poikia ja iltaruokaa laittamaan,



Mareila+Anton

Mua tosiaan paleltaa, toivottavasti ei ole mikään flunssa nyt iskemässä.. Sain juuri yhden energiapillerin nukahtamaan. Tämänpäiväiseen nukuttamiseen on syytä olla tyytyväinen: Laura on ajoissa nukkumassa, eikä tänään ilmennyt riekkumista, raivoamista, pompottelua eikä muuta venkoilua. Meillä on nyt ollut tosi vaihtelevaa sen suhteen, miten iltatoimet menee. Mieheni ei varsinkaan meinaa kelvata nukuttajaksi ollenkaan, vaan koko touhu on silloin yhtä huutoa (Lauran osalta siis).



Epätoivotuista " EI!!" -päivistä oli ollut puhetta. Meilläkin on niitä silloin tällöin ja varsinkin nyt pakkasilla, kun ei kunnolla päästä ulkoilemaan. Sellaisena päivänä on ihan turha kuvitella saavansa esim. jotain kotitöitä tehtyä, koska ainakin meidän pikku tuholainen saa toistuvista kielloista vaan lisää vettä myllyynsä! Olen huomannut, että parhaiten menee jos vaan unohtaa kaikki omat " pitäis sitä ja tätä" -juttunsa ja käyttää paljon aikaa esim. valokuvien katseluun ja kirjojen lukemiseen, jotka ovat meillä ihan pop.



Hauskaa Mareila, että sait myönteisen leipomiskokemuksen poikien kanssa! Leipovatko teidän hippuset muuten ihan oikeasti, vai keskittyvätkö he taikinan syöntiin niin kuin Laura? Itse annan Lauralle yleensä ihan pienen palan taikinaa, jota hän ehkä pari sekuntia pyörittää pöydällä ja lopun ajan sitten pistelee poskeensa. Välillä toteaa ylpeänä, että " Jaua osaa ienosti eipoa." : )



Meillä oli todellinen " kodinkuvalehti-hetki" tänään illalla, kun käytiin vähän kirjastossa Lauran kanssa kahdestaan... Laura oli matkalla ihan innoissaan ja muisteli, että kirjastossa on paljon kirjoja, siellä istutaan tuolilla ja luetaan kirjaa. Minäkin olin ihan toiveikkain mielin ja jopa vielä paikan päällä hain lehtihyllystä pari lehteä ja k u v i t t e l i n, että voisimme kumpikin siinä rauhassa syventyä lukemisiimme.. No, kirjoja olikin sitten niiiin paljon, ettei Laura pystynyt keskittymään yhtään mihinkään. Hän juoksenteli hyllyltä toiselle, otti kirjan, katsoi sitä sekunnin, pudotti lattialle ja jatkoi matkaa. Minä sitten taapersin perässä minkä kykenin, keräilin kirjoja takaisin paikalleen ja yritin rauhallisin mutta napakoin äänenpainoin saada lapseni ruotuun. Me oltiin kyllä varmaan tosi surkuhupaisa näky: molemmilla tukka sähköisenä kohti kattoa, minä kuumissani valtavissa äitiystoppahousuissani.. Joo, se vierailu jäi tällä kertaa aika lyhyeksi. Niin ja arvatkaa vielä. Kertaalleen Lauralta kaatui lastenosaston pieni tuoli, ja meidän neiti kommentoi kirkkaalla äänellään: " voi ittu!" Siis KÄÄÄÄÄK! Me ei todellakaan olla käytetty kyseistä ilmaisua moneen kuukauteen juuri tästä nimenomaisesta syystä! Minä sitten posket punaisena että " nii-iin, tuoliin kyllä VOI ISTUA kun ensin nostetaan se takasin pystyyn."



Olin vähän poikki taas sen reissun jäljiltä.



Lyle, teidän laskiainen kuulosti kivalta! Millä kotieläintilalla niitä villisikoja voi tavata? Me ollaan käyty Haltialassa ja Fallkullassa, mutta niissä ei ainakaan meidän käydessämme ole moisia nähty.



Mallulle tosiaan jaksamisia ja rauhallista menoa! Kuulostaa tosi jännältä, että synnytyksen merkkejä (kohdunkaulassa siis) alkaa todellakin jo olla!!



Sitten Mareilan leluG:n pariin: Mulle tulee ensimmäisenä mieleen juuri ne Bratz-nuket, jotka ovat mielestäni täysin kammottavia! Niitä en siis todellakaan lapsillemme osta, enkä ota vastaan lahjoinakaan. Tai ehkä otan kohtelaisuussyistä vastaan, mutta jatkosijoitan kyllä välittömästi muualle. Muutenkaan en välitä pätkääkään mistään esim. " leikkimeikeistä" tai muista teinityttöleluista - ajatuksena siis, että lapset voisivat olla mahdollisimman pitkään lapsia eikä mitään pikkuteinejä. Piponi on tässä asiassa aika tiukalla! : )



Nyt täytyy mennä laittamaan vähän teetä, jos se vaikka lämmittäisi tätä oloa. Rauhallisia nukkumaanmenoja ja hyvää yötä kaikille!



t. Ompunäiti ja Laura

Ihan ensiksi Ompunäidille pitää sanoa, että onneksi kolarissa säilyi kaikki tärkein ehjänä: sinä, Laura ja vauva! Autosta viis (vaikka harvalla rahaakaan liikaa on)



LeluGalluppiin: Never say never, mutta toistaiseksi ollaan yritetty vältellä kaikkia " itsestäänleikkiviä" leluja. Ei niissä varsinaisesti mitään pahaa ole, mutta omasta lapsuudesta muistaa sen miten vähälle leikille sellaiset toimintoja sisältävät lelut jäi, koska ei niillä sitten niin kauheasti muuta voinut tehdäkään. Minä en myöskään kaipaa mitään kilinää ja äänitehosteita, vierastan myös niitä vauvanukkeja, jotka suunnilleen puklaavat ja kakkivatkin.



Minustakin Bratzit on jotenkin vastenmielisiä, mutta minua onkin lapsesta asti haitannut, jos nukeilla on väärät mittasuhteet, varsinkin iso pää.



Lelupyssyistä ollaankin miehen kanssa jo keskusteltu, koska jokin aika sitten hoidosta kantautui meille kotiinkin pumpum-leikki. Helka siis juoksi aina toiselle puolelle huonetta ja ampui meitä: osoitti sormella ja sanoi pam. Ei lähdetty siihen leikkiin ikinä mukaan ja onneksi se onkin mennyt ohi, mutta ei me sitä varsinaisesti sitten kiellettykään... Vähän hankala asia, ajateltiin että kun se on vaan mielikuvituspyssy (sormi) niin menee leikistä, oikea leikkipyssy puolestaan olisi liikaa. Mietittiin sitäkin, että pitäisikö meidän alkaa kieltää Helkaa leikkimästä pyssyleikkejä - kiellettäisiinkö jos se olisi poika? Pojilta kai sellaisia leikkejä helpommin suvaitaan. Joka tapauksessa luulen, että meille ei hankita oikeannäköisiä leikkipyssyjä, toisaalta taas me ostettiin vesipyssyt itsellemme (!) eräänä kesänä. Ja toisaalta mun opiskelukavereissa oli useitakin poikia, jotka oli kiinnostuneet (sota)historiasta nimenomaan strategisten sotaleikkien ja -pelien kautta. Että en sitten lopulta tiedä mihin se raja pitäisi vetää, kai se pitää katsoa keissi kerrallaan.



Heh, kodinkuvalehti-hetki on kyllä hyvin kuvaava nimitys. Samalla tavalla iskee oikeaan suoneen se yks mainos, jossa on ajatus sunnuntaista ja todellisuus :) Meillä leivotaan aika vähän, koska mies ei syö pullaa oikeastaan ollenkaan ja minäkin vain tuoreena muutaman. Joulun aikaan leivottiin ja silloin Helkasta oli hauskinta lähinnä pöllyyttää jauhoja... Taikina oli vähän ällön tuntuista, sitä se lätsytteli jonkin aikaa käsissään inhon ilme kasvoillaan ja nakkasi sitten sivuun... Mutta jauhojen kanssa se jaksoi puuhata ja käytinkin sitä hyväkseni: laitoin Helkalle jauhoja omaan pussiin ja niitä se sai levitellä ihan mielensä mukaan. Siivoahan siitä tuli, mutta entäs sitten, sainpahan leivottua ja siivoaminen olisi kuitenkin ollut edessä.



Tiskaaminen on meillä se juttu missä illusiot särkyy :) Helka haluaa tiskata leikkiastiansa, ajattelen että ok, sehän on ihan kivaa ja herttaista. Eikun essu päälle, vettä altaaseen ja astiat sinne. Ehkä 2 sekuntia Helka tiskaa, sitten se alkaa rämpätä hanaa (täysille) auki-kiinni, hörppiä vettä, heitellä vettä kupilla lattialle. Lopputuloksena on joka kerta ollut hermonsa menettänyt äiti, vettä lainehtiva keittiön lattia ja kiljuva kakara. Silti aina säännöllisin väliajoin annan pikkuemännän " tihkaa" ... Ehkä vielä jonain päivänä tulee se kodinkuvalehti-hetki.



Joulusta tuli muuten mieleen, että tänä aamuna kun puettiin ulkovaatteita, kysyin Helkalta että muistaako se kuka toi huopikkaat. Helka vastasi ihan oikein pukki, mutta jatkoi " poika ikko" . Niinpä, pukkina oli meidän kaveri Mikko... Olikohan Helka ihan oikeasti hoksannut ja muisti jutun, miten muutenkaan se tuollaista olisi osannut kertoa!!?

Taas on kylmä pakkaspäivä täällä hämeessä -31 c aamukuudelta hrr..



Meijän etuaikainen ' hippunen' täyttää tänään 2-vuotta:0)

Kyllä on mietityttänyt tänään kahden vuoden takaiset jännittävät

hetket, kun pelonsekaisin tuntein kärvisteli synnytyssalissa. Wilhelmiinahan syntyi rv 32+4, joten se luonnollisesti lisäsi tuota jännitystä. Tuntuu että kaikki ois tapahtunu eilen tai viikko sitten ja aikaa on kulunut tasan 2 vuotta.



Hauska tilanne ku oltiin puhuttu miehen kanssa (luultiin ettei tyttö

kuuntele tai noteeraa keskustelua kun leikki itekseen huoneessaan) että ostettaisko semmonen hellasysteemi likalle synttärilahjaks, se kun tykkää ' kokata' . No eilen ku tulin töistä likka juoksi vastaan ja kysyi:

äiti tuli! toiko äiti hellasysteemin willemiinalle!! No siinä sitten selittelemään että en vielä tuonnu, mut huomenna sitten ku on synttärit.

Likka siihen: okei, äiti menee sittarista huomenna ostamaan hellasysteemin, vauva on kaksi vuotta ja etusormi vielä pystyssä:0) Sanoo itteensä viel välistä vauvaks...



Että tämmöstä.

Joo kylmä oli täälläkin aamulla....mittarin mukaan. Mutta koska ulkona ei tuullut, siellä oli varsin kiva peuhata. Oltiin yli tunti pulkkamäessä....ketään muuta ei kyllä näkynyt missään ;-) Mitäs tuijottavat vaan mittariin :-0

Mies ja isot pojat lähtevät nyt sitten kuitenkin retkelle jäälle kohta ja Elmo pääsee mummon kanssa korkeasaareen, vaikka veikkaan että retken kohokohta tulee olemaan bussi ja varsinkin METRO :-)



mutta, mutta tuohon lelugalluppiin piti vastaamani. Asia on oikeastaan niin, että kun mulla ei ollut omia lapsia, mulla oli TODELLA tiukat kannat, mikä on sopivaa ja mikä ei. Yhden lapsen kanssa asenteet loivenivat hiukan, niinkuin myös toisen kanssa ja nyt kolmannen kanssa voittekin arvata ;-)

Mun perusajatus ja myöskin toive lahjojen antajille on, että lelut olisivat (POIKIEN) kestäviä....siis ei mitään ihan hepposta krääsää, mikä hajoaa pienestä iskusta.

Lelu-aseita olin kovasti vastaan alussa, mutta niin vaan ne hiipivät ajan saatossa myös meille. Eniten asiasta neuvoteltiin miehen kanssa, joka on ehdottomasti sitä mieltä, että sotilaat, aseet ja taisteluleikit nyt vaan kuuluvat poikien elämään PISTE. Mutta enpä mä oikeastaan enää niin hirveesti siinä mitään kauheata nää. Meillä on aseiden mukana tullut keskustelua sodasta (kuten myös itsenäisyyspäivän vietossa) ja olenkin käynyt poikien kanssa hyvin herkullisia keskusteluja siitä, että äidin ja isin vaarit oikeasti olivat taistelemassa suomea vapaaksi ja miten kurja juttu sota on/oli. Meillä myöskin pojat tajuavat kyllä, mikä on leikkiä, eivätkä esim. osoittele muita ihmisiä. Väkivaltaisuus ei myöskään ole lisääntynyt aseiden myötä. Yhdessä asiassa mä kuitenkin olen tiukkana. Pojat eivät saa pelata isänsä pleikkari sotapelejä. Niin ja toinenkin tuli mieleen, en ikinä osta kaverisynttäreille tai sukulaislapsillekkaan, mitään aselahjoja :-) Kunnioitetaan kuitenkin toisten kantoja ;-)

Niin ja mä kanssa karsastan leluja, jotka leikkivät yksikseen, mutta mitä tulee esim. noihin nukkeihin, jotka pissavat, kakkaavat ja etc, niin pakko sanoa läheltä kavereiden tyttöjä seuranneena, että Baby-bornit ovat kyllä olleet ihan YKKÖS juttuja joilla on leikitty ihan vuosi tolkulla ja hartaasti.

Lisäksi jossain vaiheessa ihan oikeasti saatte kokea vertaisryhmän paineet (lue päiväkoti ja koulukaverit) ja siinä vaiheessa joutuu ihan oikeesti miettimään, mikä on lapselle tarpeellista ja mikä ei. Ja mitä kieltäytyy hankkimasta lapselleen, vaikka tietää, että kaikilla muilla on ja lapsi pahoittaa mielensä, kun hänellä sitä ei ole. Mä en nyt tässä tarkoita, että kaikilla pitäisi olla kaikkea (en todellakaan), mutta ehkäpä ymmärtänette, mitä yritän sanoa?



Nää lelut ja leikit on aika vaikeita juttuja. Esim. mun suuri intohimoni kohde on Harry Potterit. Ne on myös esikoisen lemppareita. Niistäkin aikoinaan oli kovasti juttua, että ne houkuttelevat noituuteen ja viettelevät lapset synnin tielle. Niin ja lapsi ei enää erota satua totuudesta. Heh. Jos nyt sitten ruvetaan analysoimaan vaikka Grimmin satuja, niin, mitäs sitten ennenaikaan lapsille opetettiin...tai vaikkapa Jörö-Jukka !!!!!!



No näihin mietteisiin heips :-)

PALJON ONNEA JO 2-VUOTIAALLE WILHELMIINALLE! Vaikuttaa siltä, että hänen silloinen varaslähtönsä elämään ei ole ainakaan puheenparren kehitystä hidastanut! : ) Mahtavia juttuja hällä. Ja tosi ihanaa, että kaikki meni kuitenkin hyvin silloin kaksi vuotta sitten, vaikka synnytys tapahtuikin paljon etuajassa. Uskomatonta, että meidän hippuset on kaikki pian 2-vuotiaita!



Joo siitä kolarista vielä - ihan totta, että tärkeintä on ettei meille kellekään (eikä sille toisen auton kuskille) käynyt mitään. Olen ollut vähän kummissanikin siitä, miten ensisijaisesti todellakin harmittelin sitä a u t o a. Mutta vauhti oli tosiaan hiljainen, ja (isäni mukaan) jos olisin pysähtynyt yhtä senttimetriä aikaisemmin, ei mitään olisi sattunut. Ehkä siksi oli heti selvää, että vaan autot kärsivät.. Ja sitä rahaa ei tosiaan olisi tuollaiseen sekoiluun! Hulluinta on, että koko kolaria ei k a n n a t a ilmoittaa vakuutusyhtiöön, koska se tulisi monta kertaa k a l l i i m m a k s i sitä kautta!?! Siis: maksamme ihan sikana vakuutusmaksuja ja sitten jos jotain kerran käy, vakuutusyhtiön puoleen ei kannata kääntyä. Uskomatonta. Ollaan tässä monta päivää laskettu niitä bonuksia ja muita, ja siltä tää tosiaan nyt vaikuttaa. No onneksi pääsen kohta kotihoidontuelta ylellisille äippärahoille! (vaikkakin myös niiden käyttökohteet on kyllä jo moneen kertaan suunniteltu..) : )



Laura tuolla koisaa meidän sohvalla kaikki ulkotamineet päällään. Hän on nyt muutamanakin päivänä herännyt partsilla ihan kesken, mutta nukahtanut sitten uudestaan syliini sohvalle. Onneksi nukkuu, vaikka taitaapa olla melko lämmintä siellä kun en uskaltanut ryhtyä riisumaan vielä (villabody, sukkikset, collegepaita, villapuku, toppapuku, villamyssy, toinen pipo, villalapaset, rukkaset, talvikengät...).



Joo noi leluasiat ovat vaikeita ja tulevat jatkossa olemaan vielä vaikeampia juttuja. Nythän ainakin meillä kaikki " valta" on vielä meillä vanhemmilla, ja olenkin aika surutta esim. lahjoittanut jotain ihan selkeesti turhia juttuja pelastusarmeijalle, vienyt kierrätyskeskukseen jne. Eilen muuten olin ykskaks tosi aktiivinen, ja askartelin Lauralle pahvilaatikosta mikroaaltouunin! Hän halusi nimittäin lämmittää nukelleen ruokaa " mikkossa" . Mutta tänään kapine on jo säpäleinä, joten ehkä se oli vähän ennenaikainen juttu TAI vaihtoehtoisesti valmistusvaiheessa kävi kämmi ja uuni oli alun alkaen susi : ).



Nyt tuolla taidetaan heräillä, joten lopettelen tähän. Pakkasterveisin!

Ompunäiti

Juu, olen samaa mieltä kuin vaakamom siitä, että jossain vaiheessa varmaan hankitaan jotain sellaista jota on " kaikilla" muillakin. Ja epäilemättä ne puhuvat, itkevät, syövät, kävelevät ja kakkivat vauvanuket ovat pienistä tytöistä aivan ihania. Mutta niin kauan kuin niitä ei osata pyytää, en aio sellaista hankkia :) Mulla oli itse asiassa itselläni yksi sellainen ääntä pitävä vauvanukke, joka aina selälleen laitettaessa määkäisi. Se oli näitä sarjassamme pakko-saada-kun-kaikilla-muillakin-on -leluja, mutta käytännössä harvinaisen huono leikittävä. Koska se aina alkoi määkimään kun sen laittoi selälleen tai nosti pystyyn selältään, sillä oli harvinaisen hankala leikkiä, kun se aina itki, vaikka olisi mitä kivaa tehty :)



Onhan tässä vielä helppo julistaa vaikka mitä sanomia, mutta toisaalta ihan oikeasti en haluaisi meille sellaista romumäärää, mikä minulla itselläni oli. Ja puolet kamoista hajalla, mitä järkeä siinä on. Mutta vaikkei itse ostaisikaan, niin yllättävän paljon sitä kamaa kertyy pelkästään juhlapäivinä, tuli havaittua jouluna kun Helka keräsi jackpotin pukin pussista.



Onnea tosiaan 2-vuotiaalle Wilhelmiinalle! Eipä tässä tosiaan kauaa mene, että meidänkin vauva täyttää taas vuosia. Viime vuosi on kyllä hävinnyt ihan tuhka tuuleen. Se on varmaan tää töissäkäynti, kun arki menee joka päivä samaa rataa ja viikonloppuisin yritetään ottaa vapaa-ajasta irti kaikki mitä saadaan ja tehdä ne kotihommat joita ei viikolla ehditä töiden takia. Tänä vuonna me järjestetään kyllä Helkalle synttärit! Viimeksi ne jäi järjestämättä, koska meillä oli muutto vaiheessa.



Nyt apteekin kautta kotiin ja miehen laittamien valmiiden lihapatojen ääreen :)

toivottamaan ONNEA KAKSI VUOTIAALLE WILHELMIINALLE. hurjaa, että ekat hippusista jo täyttävät kaksi.



Mareila+Anton

ja siivouspäivä, Errj meillähän se perjantai on siivouspäivä (lapsuuden kodista toin tämän tavan, enkä irti pääse, toisaalta ihanaa aloittaa lauantaina viikonloppu siististä kodista) Asian kääntöpuoli on, että perjantai iltana juoksen lasten perässä siivoamassa ja stressaannun jos pojat sotkevat ja viim. sunnuntaina harmittaa, kun kämppä on taas mullinmallin. No se on elämää, ehkä yksi vaikeimmista asioista äitiydessä tällä hetkellä on, etten kestä, kun siisti koti ei pysy siistinä hetkeäkään =(



Hah, sitkeys palkitaan, Anton on kolmena iltana nukahtanut omaan sänkyyn. Toissapäivänä suuttui minulle kun joutui sinne poju kävi istumaan ja alkoi huutaa, oli vaan reppana niin väsy, että nukahti istualleen kesken hyvän huudon. Eilen meni paremmin, Anton suostui jopa menemään makaamaan ja antoi silittää (toissapäivänä huusi EI, jos koitin kipata makuulleen tai silittää) toki Anton huusi ainkansa ja pyrki pois, mutta ei ihan niin raivokkaasti kun edellisenä iltana. Tästä se lähtee.



Sitten oma leluGallup: ennen poikia olin tosi tarkka ja minulla oli tosi hyvät periaatteet, jotka kyllä karisivat nopeasti. Ainoa (tällähetkellä) mistä olen ehdoton on väkivaltaiset pelit/tv-ohjelmat, niitä ei katsota/osteta meillä. Leluista toivoisin, että ne olisivat kestäviä ja tulisivat oikeasti käyttöön, eli muoviroinaa (tarkoitan, niitä mitkä menevät helposti rikki ja ovat ihan krääsää, en mitään Plaston leluja, mitkä meillä ovat olleet tosi kestäviä ja hyviä)en halua (jos lahjana tulee, niin sitten ei voi mitään) Meidän sukulaiset kysyvät aika tarkkaan, mitä pojat haluavat/tarvitsevat. Aika hetki kerrallaan mennään, eli hirveän ehdoton en ole. Samoilla linjoilla olen Vaakamomin kanssa, kavereiden lapsille en osta ase yms juttuja, koskaan ei voi tietää, mikä vanhempien kanta on. RIkkinäisistä leluista, minä teen muutaman kerran vuodessa inventaarion (osa leluista roskiin, osa kierrätykseen, osa kaappiin odottamaan aikaa parmpaa ja osa kolmosta odottamaan, jos meille sellainen suodaan) nämä inventaariot ajoittuvat yleensä joulun ja synttäreiden tienoille.



Ompunäiti: Pakko oli ihan vähän hihittää teidän kirjasto seikkalullenne =) Oli nimittäin aikalailla samanlainen kuin meillä aina, tosin Anton saa aina raivarit kirjastossa ja minä hyssyttelen. Tuosta Lauran kommentista tuli mieleen, kun serkkuni oli pieni (noin parivuotias) ja oli isänsä kanssa tekemässä ulkohommia (setä on aina ollut kova kiroamaan) ja tyttö koitti jotain tavaraa nostaa, eikä onnistunut hän kailotti kirkkaalla äänellä " tuu nyt v***u auttamaan"



Errj: Meillä " tiskataan" samalla tavalla, tosi kauhean usein en tiskaa, kun meillä melkein kaikki astiat saa koneeseen, mutta silloin kun tiskataan se menee aikalailla noin.



Ja nyt perjantai siivouksen pariin, meillä paistaa aurinko sisään ja aika karua nähtävää se paljastaa> suursiivous.



Hauskaa viikonloppua kaikille



Mareila

Tänä aamuna meidän kotona....mies nousee ylös väsyneenä ja menee kylpyyn. Esikoinen (kohta 9 vee) kipittää perässä ja kysyy isältään : " pelasitko sä taas yömyöhään, kun oot noin väsyneen näköinen?" . Mies siihen...." voisit olla hiljaa, kun alat kuulostaa ihan äidiltäs!!!" , johon esikoinen...:" No, niinhän mä olenkin äidin poika" . :-)

Myöhemmin samana aamuna.....mies etsiskelee puhelintaan, kun on lähdössä töihin, johon esikoinen : " voisit pitää parempaa huolta tavaroistas, niin ei tarttis aina äidiltä kysellä niiden perään" . Tässä vaiheessa miehen naama alkoi jo uhkaavasti punottaa (on todella aamu-äreä tyyppi), joten katsoin parhaakseni pelastaa esikoisen tilanteesta :-)



Siivoamisesta tuli mieleen. Meillä kaikki pojat vievät pyykkinsä pesukoriin (mies on vielä joskus tuki-opetuksessa aiheesta). Elmo on suorastaan hellyyttävä, kun illalla kylpyyn mennessään (on nyt alkanut harjoitella riisumista), vie vaatteet yksi kerrallaan pesukoriin. Mä olen näköjään siirtänyt Elmoon myös yhden mun neuroosin : mä en voi sietää avonaisia kaappeja, vaan suljen ne otettuani sieltä mitä tarvitsen. Niinpä myös Elmo pitää huolen siitä, että kenelläkään ei jää kaapin ovet auki....mitä siitä tosin väliä, jos joku sattuis olemaan juuri ottamassa kaapista jotain....tulee meinaan ovesta päähän ja lujaa jos Elmo ehtii paikalle :-) Mikron ovi tuntuu olevan suurin paikka Elmolle.. SE TÄYTYY PAISKATA KIINNI tai tulee itku ;-)



Meillä nykyään pyyhitään pölyt yhdessä Elmon ja hoitotyön kanssa. Mä käytän aina silloin tällöin sitruunakloriittia siivoukseen ja hoitotyttö on ihan friikahtanut siihen. Tuli taas tänä aamuna hoitoon ja kysyi saisiko hän siivota taas sillä uimahalli vedellä ;-)



Huomenna aiotaan lähteä poikien kanssa jäälle pilkille, kun saatiin vaarilta kaira lainaksi :-)

Näihin tunnelmiin Hyvää viikonloppua Jonna



Ja myöhästyneet onnittelut Wilhelmiinalle 2 v

Tällä kertaa ei onneksi mitään haavereita, vaan epäilys pissatulehduksesta. Torstai-iltana huomasin että Helka silleen hätkähti ja älähti potalla kun pissa alkoi tulla. Pyysin että hoidossa vähän tarkkailevat tilannetta ja sielläkin olivat sitä mieltä, että Helka oli jotenkin aristellut pissaamista. No eipä niissä pissanäytteissä kuitenkaan mitään ollut, hyvä niin, vaikka tympii että tuli tavallaan " turhaan" vietettyä koko aamupäivä päivystyksessä ja kasvatettua jonoja. Mikähän lie mahtoi pissaamisessa olla, tänään on sekin ollut ihan normaalia.



Puolilta päivin päästiin pois ja mentiin kaupungille syömään ja shoppaileen :) Mulla on tietynlainen shoppailuaddiktio: säännöllisin väliajoin on pakko päästä osteleen jotakin. Ennen kannoin niiltä reissuilta yleensä kirjoja, äitiyslomalla harrastin nettikauppoja, nyt kasvatan Helkan vaatevarastoa :D Ei sillä kuitenkaan mitään hirveetä määrää vaatteita ole, koska tuo shoppailupakko iskee ehkä kerran kuussa tai kahdessa.



Mun pitäis varmaan mennä nukkumaan, valvoin viime yönä vaikka kuinka kauan. Paha kun herää pissahätään, käy vessassa, sitten huomaa, että on jano, käy juomassa - hetken kuluttua on uudestaan pissahätä... Sitten alkaa jalkoja pakottaa ja poikanen potkia ja kaikki asennot on huonoja, lopulta ei enää edes nukuta ja on sama lähtee vaikka pyykkiä pesemään. Miksi minä en koskaan viikolla nouse ylös kello viisi, vaan aina viikonloppuisin??



Siis tutimaan, unten maille, höyhensaarille.

joskos olisi aikaa kirjoitella muutama rivi =) Pinon sain avattua, muuten koko päivä on mennyt siivotessa ja pyykkiä pestessä =)



Päivä on silti ollut tosi leppoisa, olen ollut niinkin aktiivinen, että leivottiin pullaa poikien kanssa. Se sujui yllättävän hyvin, yleensä meillä menee jotakuinkin niin, että minä ensin kuvittelen, miten leivotaan poikien kanssa HYVIN seesteisesti (kuudenkaan vuoden äitiyden jälkeen, en ole oppinut, että asiat eivät mene niinkuin kuvittelee ja leipominen lapsen kanssa on usein kaikkea muutakuin seesteistä, varsinkin kun toinen osapuoli on meidän Anton, jonka hermot palavat nanosekunnissa) Kaikkien kuvitelmieni jälkeen, aloitetaan ja noin minuutin leipomisen jälkeen, minulla on huutava vauva, taikinapäinen huutava esikko ja ei-niin-seesteisen-rauhallinen punaisena puhiseva äiti. Leipomista säestää yleensä tasainen " älä nyt noin tee" motkotus ja lopullinen hermostuminen (tässä vaiheessa Anton koittaa työntää taikinaan kaiken mitä kuvitella voi) . Kun leivonnaiset ovat uunissa ja on äiti rättiväsynyt ja omaa huonon omatunnon ja " maailman paskin äiti" fiiliksen. Tänään meni kaikki hienosti, paitsi minun tekemät kierrepullat näyttävät Pisan kaltevalta tornilta, poikien pullat taas ovat oikein hienoja =)



Kiva oli kuulla Miirusta, harmi kun teillä sairastetaan noin kovasti, toivottavasti helpottuu pian.



Ompunäiti: Harmi kun ette pääse, mutta lepää nyt kunnolla =) Toisella kertaa sitten.



Errj: Jaan tunteesi päivistä, jolloin kaikki menee NIIN pieleen kun olla ja osaa. Meillä oli eilen sellainen päivä, molemmat pojat kitisivät ja kiukkusivat aamusta alkaen, eikä mikään normaali (tai edes epänormaali) puhe mennyt perille. Jotenkin kitinää en kestä ollenkaan tai jatkuvaa marinaa, kun kaikki periaatteessa on ihan ok, mutta silti kitisyttää. Tiedostan kyllä, että lapsillakin voi olla huono päivä, mutta silti...Eilisen lopussa oli sellainen olo, että olen maailman paskin äiti ja olin niin rättiväsynyt ettei tosi



Hassua ajatella, että muut tämänikäiset alkavat jo kaivata seuraa, Anton keskittyy pelkäämään kaikkia oman ikäisiään ja vanhempia vieraita ihmisiä .



Nyt iltapuuhiin, Anton onkin olltu ihmee kauan rauahssa, täytyy mennä kurkkaamaan, mitä poju tekee. Mukavaa viikkoa kaikille



Mareila

Kyllä tää tietotekniikka on syvältä silloin kun sen kanssa on ongelmia! Meillä hajosi koko kone pari viikkoa sitten ja nyt kun se on taas käytössä, huomasin miten tuskastuttavan hidas nettiyhteys meillä on!

Sori valitus heti alkuun...



Mareilalle osanottoni läheisen poismenosta. Ei kai vaan isäsi?



Olen taas ihan pihalla teidän muiden asioista, eikä mulla ole aikaa lähteä kahlaamaan edellisiä viikkoja kun siihen menisi tällä yhteydellä varmaan koko päivä.



Meidän neitimme on nyt sitten saanut viime viikkoina usein näitä raivopäisiä uhmakohtauksia. Pahimmillaan on huutanut tunnin eteisessä vaatteet päällä kun hän olisi halunnut ulkoilla pidempään. Viime viikolla joinain päivinä raivareita tuli kaksikin päivässä. Nyt on jo jokunen päivä ollut seesteisempää...

Neiti puhuu neljän sanan lauseita ja ihan koko ajan, myös nukkuessaan. Pottahommat ei todellakaan suju, ei tällä hetkellä suostu edes istumaan sille kapineelle. Kesällä mä otan kovan koulun tossa asiassa.

Oma napa on alhaalla ja kohdunkaula jo pehmennyt ja lyhentynyt. Laskettuun aikaan on tasan kuukausi. Olen alkanut ottaa rauhallisemmin, koska en vaan jaksa koko ajan touhuta ja haluan nauttia esikoiseni seurasta täysillä nyt kun siihen vielä kykenen. Kaipa me joskus saadaan talo täysin kodiksi... Eilen hankittiin jo pari uutta mattoakin. Jos vaikka ristiäisiin mennessä saataisi kaikki verhot ikkunoihin.



Saapa nähdä pääsenkö huhtihippusten msn-sivuille. En nimittäin muista vanhoja salasanoja jne ja kaikki meni kovalevyn mukana.



Yritän käydä ainakin lueskelemassa kuulumisianne vaikka se hitaasti käykin...



Aurinkoisia kevättalven päiviä kaikille!



mallu rv 36 ja H 2604

Viikko porskuttaa eteenpäin auringon paistaessa ja pakkasen paukkuessa. Pääsimme esikon kanssa viime viikonloppuna luistelemaan, mutta ihan näin kylmällä en viitsi puuhaan ryhtyä.. Viime viikonloppu oli muutenkin mainio. Sunnuntaina olimme kotieläinpihalla laskiaistapahtumassa ja riemu oli pulkkamäessä sekä eläinten parissa ylimmillään. Pihla on aivan peloton eläinten (mutta ei ötököiden) suhteen. Villisian torahampaat kävivät turhan lähellä, kun neiti kikattaen tarjosi rukkastaan " possulle" . Hepat olivat Pihlasta yli-ihania, rekiajelu taisi maistua..



Alkuviikko on mennyt myös mukavasti, vaikka lapset ovat edelleenkin räkäisiä ja yskä ei meinaa hellittää. Unet silti ovat onneksi maistuneet, sillä minä olen tuntenut itseni todella väsyneeksi. Eilen mietin sitä pitkää listaa asioista, joita pitäisi tehdä: silitys, imurointi, tiskit, pyykit, tenttiin lukeminen. Mietin hiljaa mielessäni raivoten, että per.... eikö ukko voisi tarttua toimeen, niin minä saisin lukea (tenttiin on enää 2vk). Marttyyrinä mietin kaikkia niitä lasten ja kodin parissa tekemiäni töitä, ja olin valmis sättimään ukkoa oikein kunnolla. No, kuinka ollakaan, hän hoisi kaupassa käynnin, ulkoilutti koiran ja kotiin tullessaan ilmoitti, että hän sitten laittaa tiskit ja hoitaa silittämisen, niin minä saan lukea. Minulla on aivan ihana mies!



Mareilan leipomiskuvaukset muuten kuulostivat tutuilta. Ystäväni käyttää termiä " kodinkuvalehti-hetki" niistä haavekuvista, joita perheen äideillä on leipomiseen, askarteluun ym. liittyen. Eli rauhallinen, hymyilevä äiti essuineen puuhaa iloisten, rauhallisten lasten kanssa kaikki kauniissa vaatteissaan... Ja todellisuus onkin sitten jotain ihan muuta, kuin mitä lehdissä luvataan ;=) Ainakin siisteydestä on tingittävä, jos meinaa pitää lasten kanssa leipomisen tai muun merkeissä hauskaa...



Paljon olisi vielä kirjoiteltavana, mutta työt ne vaan ihme kumma puskee päälle. Eli ei kun hommiin!



Lyle

Niin se vaan aika rientää ja päivät seuraavat toisiaan :-)



Ei minua tuo pakkanen pelota (-21.7 aamulla), mutta tuo tuuli tekee sen todellakin hieman liian purevaksi :-(

Harmittaa kun isoilla pojilla on hiihtoloma ja esim. huomiseksi oli suunniteltu pilkkiretki jäälle, mutta taitaa jäädä haaveeksi. Muutenkaan ei ole paljon tullut luisteltua ja hiihdettyä, kun se kuitenkin vaatisi minun aktiivista oabostusta, enkä noita pieniä nyt viitsi kentän laidalle raahata. No pulkkamäessä ovat sentään viihtyneet (se kun on omalla pihalla).

Meillä meni juuri ostamani pulkka rikki ja mies vimmastuneena päätti tehdä retken Etolaan ostamaan sen kuuluisan jalasahkio pulkan...... 20 euroa kappale :-0 VAU. Eli yhteensä 40 euroa isojen poikien pulkista...niiden on paree kestää ainakin sen sata vuotta tai mä revin pelihousuni ;-)



Elmo jätti eilen päiväunet (syystä who knows) väliin ja kylläpä oli " ratkiriemukas" ilta pikkuherran kanssa...joo todellakin tarvitsee ne unet !!!!! Tänään onneksi nukahti hienosti unille.

Hoitopojan kanssa jatkamme harjoittelua ja koti-ikävän poistoa, mutta kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu.



Voimia kaikille raskauden loppusuoralla oleville. Varmaan kiva pakkautua ulkotamineisiin ison vatsan kanssa ;-)



Elmolla ei tällä hetkellä ole mitään vastaavia uhma- tai raivokohtauksia, mistä jotkut ovat täällä kirjoitelleet. Tai sitten on vain niin, että kolmannen kohdalla mä en enää niin korvaani lotkauta ;-) Ei vaineskaan just miehen kanssa juteltiin, että Elmo kuitenkin tuntuis olevan hieman helpompi persoona, kuin nämä meidän isommat pojat. Tai ehkäpä sitä nuorella on nyt hyvät esimerkit joista ottaa mallia. Ei voi tietää. Pureminenkin (hakkaa puuta) tuntuis nyt olevan hieman taka-alalle jäänyttä...toivottavasti.



Ai niin on mulla hienon näköiset pojat, Elmo kaatui maanantaina pulkkamäessä - leuka ruvella ja esikoinen sai kiekosta poskiluuhun - silmä turvoksissa ja tummuu ;-) No niinkuin äitini sanoi : " kuulostais ihan normaalilta poikien touhulta" ;-) Tosin mitä se niistä tietää, kun itsellään on 4 tytärtä ;-)

Hyvää loppuviikkoa