Nopeuttaako supistusten aikana liikkuminen avautumista? ev

avautumista.

kun esikoista tein. vasta vikat 2 tuntia olin sängyssä, kun laitettiin siihen monitoriin kiinni... Kuopusta synnyttäessä käppäilin kättärin portaita ees taas (olin tullut käynnistykseen), vikat 50minsaa olin sängyssä.

avautuminen kesti kaksi päivää ja kävelin niin paljon kuin vain jaksoin syystä että se ainakin helpotti kipua ts. supistukset oli huomattavasti helpompi ottaa vastaan pystyasennossa kuin maate. Kun en enää jaksanut kävellä sain aina kipulääkettä että pystyin makaamaan pari tuntia kerrallaan.



Tiedä sitten miten kauan olisi mennyt jos olisin maannut koko ajan...

Esikoinen kesti 23 h syntyä ja kakkonen 5. Molemmista seisoin hetken suihkussa ja sit makasin.

Ei oo paljoa kätilöt patistellu käveleen. Esikoisesta ei pystyny vessaan käveleen niin kätilö 5 kertaa autto.

Itse jouduin pitkälleni, kun sikiön sydänääniä ei enää saatu vatsan päältä, vaan joutuivat laittamaan piuhat vauvan päähän. Siinä ei saanut kyllä sitten lähteä minnekään, hyvä jos vähän kylkeä pystyi kääntämään...

synnytys pysähtyi ja avautuminen lakkasi kokonaan.



Alkup.: Miksi sitten monet vaan makaa sängyllä...

Voi vitura kun ne kätilöt kyllä osais kuunnella ne sydänäänet ihan VANHANAIKAISESTIKIN vatsan päältä, mutta kun ei niin EI !!!!!!!!!



Pakottavat vaan laiskuutaan toiset niihin piuhoihin kiinni....... niin ja sitten niiden pääanturien terveellisyydestäkin voidan olla montaa mieltä......



Ensi kerralla saa kätilöt tunkea ne piuhansa jonkun muun v****uun mutta misä kävelen !!!!!

mutta parempi että ylipäätään kuullaan ne sydänäänet, JOS VAIKKA TULEE tilanne että ne heikkenevät ja tulee hätäsektion paikka...

Mieluummin niin päin, kuin että lapsi kärsii happivajeesta tai jopa kuolee kohtuun...

MINÄ ainakin synnytän seisaaltani, oli sydänääniä tai ei.

Turha tulla MINUA tökkimään millään ihmevempaimilla, tämä on MINUN juttuni eikä kuulu muille.

Mutta jos MINUUN on laitettu jotain piuhoja kiinni, niin MINÄHÄN voin silti nousta seisomaan sängyn viereen ja pyöritellä siinä lantiotani ihan miten MINÄ itse haluan ja nopeuttaa sillä MINUN ikioman kohdunsuuni avautumista. Ei MINUN silti ole pakko siinä sängyssä maata, jos vaan MINÄ itse viitsin nousta seisomaan.

Kyllä se liikkuminen ja pyörittely ainakin minua auttoi. Eikä kannata alkaa väittelemään, että kaikki ei vaan saa liikkua. Tiedän, sillä MINÄKIN olen pari kertaa ollut siinä tilanteessa synnyttäessäni :)

aikana olo on paljon siedettävämpi kun ei tarvitse vaan kärsiä sitä supistusta. Tämä on vanhan oikein kunnon kätilön neuvo ja mä ja äitini ollaa, samoin kuin neuvostani myös kaverit olemme kärsineet avautumisvaiheesta paljon lyhyemmän aikaa, kuin tavallisesti avautuminen kestää. Kannattaa kokeilla!!!

kuopuksen synnytyksestä olin sen verran päättänyt, etten mene sairaalaan ennenkuin on pakko. no 20min esitutkinta huoneessa ja toiset 20min salissa. sitten lapsi jo syntyikin

Puristin kahvoista ja vetelin ilokaasua. Synnytykset ovat olleet suht lyhykäisiä 7, 3 ja 4 tuntia.

Kummallakin kerralla keinuttelin itseäni jättijumppapallon päällä. Olo oli rento, eikä kipua tuntunut kovin paljon. Kuopus meinasi alkaa syntymään siihen pallon päälle, niin hienosti avautui suuremmitta tuskitta. Puudutteita ei sitten kerennutkään laittaa mitään, joten ponnistus toki sattui, mutta avautumisvaihe oli suht kivuton.

Pari kertaa käskivät makuulle " käyrille" ja kivut kohosivat ehti potenssiin sata. Eipä ihme, että moni tarvitsee puudutteita, jos joutuu/ haluaa vain maata sängyllä.

mutta en silti käynyt makuulle. En olisi pystynyt. Istuin keinutuolissa ja olin polvillani sängyllä. Pystyin myös kävelemään ihan hyvin - piuhat oli jotenkin muistaakseni teipillä reidessä kiinni.

t. nro 25



(Oiskohan siinä ollut sitten jotain muutakin syytä, en muista, kun oli melkein taju kankaalla, hehe)