Muita myöhään puhumaan ja kävelemään oppineita?
Yleensähän lapset oppivat vuoden tietämillä joko kävelemään tai sanomaan ensimmäiset sanansa. Meidän 1v 5kk esikoisemme oppi kävelemään hieman päälle 1v 3kk ikäisenä eikä vieläkään juuri puhu merkityksellisiä sanoja. Toisin sanoen juttelee paljon omiaan, muttei juurikaan yhdistä puhetta esineisiin tai ihmisiin. Eläimiä ja autoja nähdessään ääntelee kyllä niiden äänillä, mutta ei käytä kirjaimia. (Esim. koira ei ole hauhau, vaan juuri sellainen ääni kuin koira oikeasti haukkuisi. Samoin on kissan ja possun äänien kohdalla. Röhkii ja naukuu kuin oikeat eläimet eikä esim. sano kisu tai röhröh. Kellokaan ei ole " tiktak" , vaan todella kellon tikitystä muistuttava ääni, jonka saa aikaan kielellä kitalakeen naksuttamalla.) Omassa juttelussa konsonantteja ja vokaaleita kyllä esiintyy.
Kun lapsemme lisäksi on sangen pienikokoinen, häntä monesti luullaan ikäistään nuoremmaksi. Välillä tuntuu, että vieraiden mielestä hän on jotenkin kehityksestä jäljessä, kun ei puhu ja kävelykin on vielä välillä aika horjuvaa. Omasta mielestäni hänellä kyllä leikkaa järki ikäisekseen oikein hyvin ja hän ymmärtää puhetta todella hyvin.
Onko muilla kokemusta samankaltaisesta tilanteesta?
Kommentit (9)
Meidän poika oppi kävelemään 1v4kk iässä. Sanoja tuli äiti ja hyvin tarkasti tulkitsemalla isi. Kaksivuotiaana sanoja oli muutama ja puheenkehitystä alettiin seurata. 2,5v sanoja oli noin kymmenen ja saatiin lähete puheterapiaan. Tärkeää oli kaikkien tahojen mielestä että poika ymmärsi hyvin puhetta ja pystyi noudattamaan ohjeita(silloin kuin halusi). Puheentuottaminen oli viivästynyttä. Intensiivistä puheterapiaa ei ollut syytä aloittaa terapeutin mielestä, hän oli oikein tyytyväinen poikamme kommunikointiin. 3v iässä hän alkoi yhtä äkkiä tuottaa tosi paljon sanoja lisää ja nyt lähes puoli vuotta siitä tulee pitkiä lauseita. EI ole vieläkään ikätasollaan, ei puhu kovin selvästi mutta puhuu ja yrittää kovasti. Tämä riittää.
Meidän tyttö oppi kävelemään 1v3kk iässä. Sanoja oli 2-vuotisneuvolassa käydessä vajaa kymmenen. Muutama viikko 2v neuvolan jälkeen puhetta ja sanoja alkoi tulla kuin taikaiskusta. Nyt 2v6kk tyttö puhuu neljän-viiden sanan lauseita ja sanavarasto on laaja. Eli jos lapsi ymmärtää selvästi puhetta, niin kyllä aika tekee tehtävänsä.
Meillä tyttö just täytti 1v4kk ja kävelee itse kun haluaa konttauskin on käytössä vielä enimmäkseen. Puhetta kyllä tulee senkin edestä joitain sanoja ja sitä omaa kieltä. Esikoinen taas on kehitysvammainen ja alko myös tässä iässä käveleen ajoi tosin pyörääkin ilman apurenkaita 3 1/2 vuotiaana mutta terkkari oli eri mieltä sanoi puheen viimästymästä vaan et ei mitään vikaa kunnes muutettiin eri paikkakunnalle!
Tarkotin vaan et kannattaa pitää ´puoliansa näissä asioissa jos itteä joku huolettaa!
joka ei puhu. Tulee muutamia yksittäisiä sanoja, ja loppu on sitten sitä omaa kieltä ja esim. eläinten matkimista.
Ei ole mihinkään tutkimuksiin lähetetty, joten ei kai kovin poikkeavaa?
Nousee tukea vasten seisomaan, muttei edes kävele puita pitkin. Oikeita sanoja oli muutama siinä vuoden tietämillä, mutta ne kaikki ovat kadonneet. Omaa jollotusta kyllä tulee paljon, ja lapsi toistelee tiettyjä omia sanojaan, mutten kyllä keksi, että mitä ne mahtavat tarkoittaa. No joo, onhan yksi sana, ei, jota tyttö toistaa usein pudistellen samalla päätään, joten sen tarkoitus kyllä on selvä. Lapsi ymmärtää kyllä puhetta hyvin ja noudattaa kehotuksia ja kieltoja, jos haluaa.
Lapsi on tosi isokokoinen, lähemmäs 90 cm / 13 kg, joten häntä taas luullaan helposti ikäistään vanhemmaksi.
Tuttavapiirissä on ollut sekä nopeasti että hitaasti liikkeeelle lähteviä ja puhumaan oppineita lapsia, joten en ole osannut huolestua asiasta, kun meillä kerran kehitystä eteenpäin on koko ajan ollut. Jossain vaiheessa tuttujenkin apua tarvitsevat on neuvolan kautta ohjattu fysio- tai puheterapeuteille. Kyllä minäkin joka tapauksessa seuraavassa neuvolassa elokuussa aion kysyä, että mennäänkö meillä normaaleissa rajoissa, vai tarvitaanko jotain lisäharjoitusta.
neiti lähti todella aikaisin kävelemään (8kk 2vko). nyt tyttö on jo 1v 6kk, mutta sanoja ei ole kuin muutama, esim. äti=äiti. isi, pissa, maui= mauri=äitini koira, niio=niilo=äitini kissa.
höpöttää kyllä todella paljon omiaan, ja matkii esin auton ääntä. tyttö myös rakastaa laulamista!
tyttö rakastaa black eyed peasia, mitä ihmettelen koska kotona kukaan ei kuuntele sitä, on kuullut sitä ainoastaan jos voice tv:ltä sitä tulee, mutta kuitenkin, tykkää laulaa (siis lallattelee ja hyräilee) ja tanssia bändin musiikin tahdissa. saa nähdä mikä musikantti tytöstä tulee kun usein hakee myös huuliharppunsa ja soittaa sitä. ja pysyy välillä uskomattoman hyvin tahdissa.
joista vanhempi lähti kävelemään 1v3kk iässä ja kuopus oli samanikäinen kun ekat askeleet otti. Esikoinen alko puhumaan parin-kolmen sanan lauseita tuossa 1v10kk iässä ja tämä kuopus vasta 2v3kk. Mutta nyt tuo kuopus on 2v8kk ja kova puhumaan ja miksi kausi menossa... Hieman olivat neuvolassa huolissaan nuorimmaisen puheesta, mutta 2,5v. asti on aikaa rueta enempi puhumaan ja sitten puheterapeutille..Riippuen tietenkin kunnasta. Meillä tämä kuopus on aina ollut pienikokoinen. Tällä hetkellä n. 90cm ja 12kg, ja vielä vuosi sitten oli tosi hoikka,mutta nyt on saanu " massaa" enempi eikä enää näytä heiveröiseltä. Monesti tuntemattomat luulivat viime talvena jo 2v. tyttöä n.1vuotiaaksi...
Niin, oma poikani oppi kävelemään vajaan vuoden ja neljän kuukauden ikäisenä. Hän tosin syntyi keskosena, joten korjattua ikää oli vähän vähemmän.
En muista, koska ensimmäisiä sanoja alkoi tulla. Aika myöhään kuitenkin. Kahden vuoden ikäisenä hän muodosti korkeintaan kahden sanan " lauseita" . Sen jälkeen kehitys on ollut huimaa! Jo kahden ja puolen vuoden ikäisenä hän muodosti pitkiä, monen sanan lauseita.
Nykyään 3-vuotiaana hänen sanavarastonsa on laaja ja hän oppii nopeasti käyttämään erikoisia ja hankaliakin sanoja oikeassa asiayhteydessä. Häntä voi totisesti sanoa oikeaksi sanasepoksi.
Itse olen miettinyt, että kävelemään lähteminen " viivästyi" pojan varovaisen luonteen takia. Hän ei ole ollut koskaan ollut sellainen, että olisi ryntäillyt suin päin minne vain. Kun hän sitten lähti kävelemään, hän käveli hyvin varmasti eikä kaatuillut lainkaan.
Niin sitä unohtaa nopeasti asiat, jotka ovat tapahtuneet reilun vuosi, vajaat pari vuotta sitten! En muista, että olisin ollut huolissani puheen kehityksestä silloin, kun poika oli vajaan kaksi vuotta vanha. Nykyään taas ihmettelen päivittäin pojan verbaalista lahjakkuutta. Tämä ei ole vain subjektiivinen äidin mielipide, sillä esimerkiksi päiväkodissa jaksetaan päivitellä samaa.
Kuurakeijulle haluaisin sanoa, että luota vain omiin havaintoihisi. Jos poika on fiksu ja ymmärtää puhetta, syytä huoleen ei varmasti ole. Muihin lapsiin ei kannata verrata. Lapset kehittyvät kuitenkin omaa tahtiaan. Sinuna jättäisin muiden ihmiset mahdollisesti typerät kommentit ja huomiot omaan arvoonsa! Voi tietenkin olla, että helpommin sanottu kuin tehty. :-)
Kävelemään oppi kyllä vajaa 13-kuisena, mutta puhetta ei tahdo tulla vieläkään. Kuvauksesi noista ääntelyistä sopii kyllä erinomaisesti meidän poikaammekin, poitsu käyttää ikäänkuin " merkkiääniä" , murisee, maukuu, ähkii, päristää... ja itse tiedän, mitä hän tarkoittaa. Sitten kun " juttelee" , niin puheessa on kyllä ihan selkeästi semmoinen fiilis, että matkii oikeaa puhetta. Nyt viime aikoina on alkanut tulla enemmänkin tuota matkimista. " Äiti" - ja " kakka" -sanat erottuvat nyt kyllä jo ihan hyvin, eli eiköhän se siittä. Tärkeimmät on jo hallussa...
Neuvolassa sanottiin, että jos puolitoistavuotiaalla on edes pyrkimys saada puhetta ulos ja kommunikoida, on ihan ok. Yleensä kuulemma tän ikäsillä on jo muutama sana, kirjoissahan lukee, että keskimäärin 50 sanaa - mitä kyllä ihmettelen, koska tunnen tosi paljon poikani ikäisiä lapsia, ja ainoastaan pari heistä puhuu niin paljon. Kaksivuotiaana pitäisi sitten jo sanoja tulla. Tiedän silti useamman lapsen, jotka on alkaneet juuri tuossa 2-vuotissynttärin alla puhumaan, ja sitten kehitys onkin ollut huimaa.
Ite odotan tuota puheen kehitystä kärsimättömästi ihan siksi, että olis hauskaa tietää, mitä siellä sievässä päässä liikkuu! Mutta eiköhän se siitä. Lapset on NIIN erilaisia erityisesti tässä puheenkehityksessä.
Samassa veneessä
Meku72