3-vuotias Naapurini Totoro-leffaan?

Meidän 3v on nähnyt naapurini Totoro elokuvan monen monta kertaa, myös elokuvissa. Itse elokuva on erittäin rauhallinen ja mukava, ei todellakaan mikään räiskyvä. Enemmänkin siinä on välillä ihan hiljaisia kohtia, mitkä voivat kokoaikaiseen räiskintään tottuneita lapsia hieman vieroksuttaa.



Periaatteessa yhtään pelottavia asioita ei elokuvassa tapahdu: se kertoo perheen arjesta kun he muuttavat maalle vanhaan taloon ja lisäksi siitä kun perheen äiti on tuota aikaa sairaalassa ja lapset joutuvat selviämään ikävästä ja muutoksesta ja monista pikkuasioista itsekseen. Apua he saavat paitsi isältään myös metsänhengeltä: Totorolta, joka voi tietysti vaikuttaa hieman pelottavalta mutta ei ole millään lailla pahantahtoinen vaan nimenomaan auttaa lapsia. Lisäksi Japanilaiseen todellisuuteen kuuluvat esim. sellaiset mustat pölypallerot, jotka asuvat vanhoissa taloissa levittämässä pölyä ja ne lapset niitä säikähtävät kun muuttavat siihen uuteen kotiin. Ne pölypallerot kyllä lähtevät kun huomaavat taloon muuttaneen ihmisiä.



Eli suosittelen lämpimästi, me ainakin lähdemme tuon elokuvan loputtua hymy huulilla kotiin.

Olimme tosin Lasten Sunnuntain näytöksessä mutta silti. Poika tykkäsi, jaksoi katsoa leffan (ja syödä popcornia ja juoda pillimehua jne.) ja kivaa oli. Sen jälkeen emme ole käyneet, ei ole ollut sopivaa S-leffaa tarjoilla. Naapurini Totoro oli ihana ja kiva. Autot oli mielestäni liian pitkä ekakertalaiselle (kotona sekin on kyllä katsottu sen jälkeen).

ekaa kertaa on oman tytön kanssa käyty leffassa ekan kerran n. 3,5-vuotiaana, leffana oli katto kassinen. sen jälkeen on suht tiivisti käyty leffassa ja nykyään käydään lähes kaikki lasten leffat kattomassa. juu, ollaan melkoisia leffafriikkejä... :)

Meillä vähän alle kolmivuotiaat pojat istuivat hiirenhiljaa koko esityksen ajan. Oli aivan ihana elokuva.

Pojat jaksavat kotona katsoa pitkänkin videon. Helsingin lasten elokuvateatterissa, jossa valot vain himmennettiin ja jossa on tyynyjä valkokankaan edessä lattialla, pojat kyllä vähän villiintyivät juoksentelemaan, piti välillä viedä ulos salista. Elokuva tosin oli Kaunotar ja Kulkuri, joka oli vähän liian vaikea näin pienille. Mutta tällä omalla kokemuksella tavallinen elokuvasali täydellä pimennyksellä takaisi paremman katselurauhan.