1½-vuotisneuvola

...tämä aihe ja en saa tällä kivikautisella koneellamme mitään pdf-tiedostoja avattua tai ladattua. Osaisiko joku kertoa tiedoston sisällön tai vastaavasti omasta neuvolakäynnistä, eli mitä tutkitaan?

10.10 Puolitoistavuotias lapsi neuvolassa



Puolitoistavuotiaan lapsen perheelle järjestetään sekä terveydenhoitajan että lääkärin tapaaminen, joihin kumpaankin varataan riittävästi aikaa. Terveydenhoitajan vastuulla on ensisijaisesti terveysneuvonta. Lääkäri vastaa ensisijaisesti sairauksien seulonnasta ja ottaa kokonaisvastuun lapsen terveydentilan arvioinnista. Hän suunnittelee yhdessä terveydenhoitajan ja perheen kanssa lapsen terveysseurannan. Terveydenhoitajan henkilökohtaisen tapaamisen osittaisena vaihtoehtona voi olla ryhmäneuvolakäynti, jossa on hyvä mahdollisuus toteuttaa neuvontaa keskustellen. Ryhmäneuvolassa perheet saavat myös vertaismielipiteitä kasvatuskysymyksistä. Tässä ikävaiheessa on tärkeää kertoa lapsen normaalista tahtomisikävaiheesta, ja keskustella siihen suhtautumisesta.



Terveen puolitoistavuotiaan lapsen kehitysvaihe. Lapsi osaa jo kävellä. Hän kurkistelee, kurottelee, kiipeilee ja tutkii, heittelee ja rikkoo esineitä. Lapsi alkaa osoittaa omaa tahtoa: hän haluaa syödä itse, pukea itse, viedä lautasensa itse jne. Vanhemmalla on nyt hyvin tärkeä rooli rohkaisijana ja kannustajana, mutta myös turvallisena ja johdonmukaisena rajojen asettajana. Jos lapsi jatkuvasti saa tahtomisellaan siirtää vanhemman asettamia rajoja ja sääntöjä, lapsen sisäinen turvallisuuden tunne voi jäädä kehittymättä. Elämän ei silti pidä olla pelkkää kieltämistä ja käskemistä; lapsen täytyy saada kokea olevansa rakastettu, arvostettu ja ihailtu omana itsenään. Tämänikäinen lapsi lähtee yleensä

hyvin mukaan uuteen toimintaan, mikäli hän kokee olonsa turvalliseksi. Lapsi on jo oppinut sanan ja esineen yhteyden, ja hänellä on yleensä merkityksellisiä sanoja, joita hän osaa käyttää oikeissa asiayhteyksissä. Potalla käymistä voidaan tässä iässä yksilöllisesti harkiten alkaa opetella.

Siitä huolimatta ei pidä odottaa, että lapsi vielä oppisi kuivaksi. Normaali lapsi sairastaa tässä iässä 5–10 jonkinasteista hengitys- tai suolistoinfektiota vuodessa.



Terveysneuvonnan keskeisimpiä aihealueita on vanhemmille usein yllätyksenä tuleva lapsen voimakas oman tahdon kehittymisen vaihe. Sen kohtaaminen ja hyväksyminen lapsen normaaliin kehittymiseen

kuuluvaksi on tärkeää sekä lapsen itse- ja tunnesäätelyn että lapsen pettymysten sietokyvyn kehittymisen kannalta. Vanhempien kasvatuslinjat voivat olla valtakulttuurista poikkeavia. Kaikki vanhemmat eivät välttämättä tietoisesti pohdi omia kasvatuslinjojaan ja tapojaan, ellei heitä siihen johdateta. Isän ja äidin käsitykset lapsen kasvatustavoista voivat olla varsin erisuuntaiset, ja tästä on voinut seurata jännitteitä. Terveydenhoitajan tärkeä tehtävä on myötävaikuttaa siihen, että vanhempien

kasvatuslinjat tulevat yhteisesti sovituiksi, ja varmistaa että vanhemmat tietävät ruumiillisen kurituksen olevan haitallista ja Suomen lain mukaan rikos.



Vanhemmilla pitää lisäksi olla tilaisuus kertoa yksilöllisistä huolistaan koskien esimerkiksi parisuhdevaikeuksia, lapsen kehitystä tai sairastelua tai konkreettisia ruokailu-, käytös- tai unipulmia.



Lääkärin tekemään terveystarkastukseen kuuluu lapsen kasvun ja kehityksen arvioinnin lisäksi vanhempien mahdollisten huolenaiheiden tunnistaminen. Aikaa on oltava riittävästi, jotta lapsi ehdittäisiin tutkia kunnolla ja sen ohella keskustella esimerkiksi lapsen kasvatusongelmista

tai sairastelusta. Ks. Lisäksi 10.9 Yksivuotias lapsi neuvolassa.



1,5 vuoden ikäiseltä lapselta tutkitaan

• yleisvaikutelma

• pituuden, painon ja päänympäryksen kehitys

• kyky vuorovaikutukselliseen kontaktiin: syliin hakeutuminen, katsekontaktin ottaminen

• puheen tuotto: yleensä lapsella on mielekkäästi käytettyjä sanoja

• puheen ymmärtäminen: lapsi osoittaa nimettyjä esineitä (kuvat) ja toimii lyhyiden kehotusten mukaan

• lusikan käyttö syömiseen ja ruoan pureskelu (anamnestisesti)

• lapsen yläetuhampaiden puhtaus (jos hampaat ovat plakin peittämät, lapsi lähetetään suun terveydenhuoltoon)

• hampaiden puhkeaminen (jollei yhtään hammasta ole näkyvissä, lapsi lähetetään suun terveydenhuoltoon)

• 2 palikan pinoaminen (ongelmat voivat liittyä lihastonukseen, silmien ja käden yhteistyön vaikeuksiin tai jäljittelytaitojen vajavuuksiin)

• esineiden mielekäs käsittely

• kiinnostuminen uudesta lelusta

• kyky vastavuoroiseen (pallo- tai ”ota-anna”-) leikkiin

• silmillä seuraaminen ja karsastus: liikutetaan esinettä ylös, alas ja sivuille

• pinsettiote

• Hirschbergin testi

• suora peittokoe, ainakin niille lapsille, joiden lähisuvussa on esiintynyt toiminnallista heikkonäköisyyttä tai karsastusta

• punaheijaste

• kävelee ilman tukea

• seisomaan nouseminen ilman tukea, kun lapsi esim. nostaa palloa lattialta

• spontaani liikehdintä, istuma-asento, lihastonus: huomaa erityisesti asymmetriat, näön käytön ongelmista johtuva tortikollis

• iho, sydänäänet, vatsa, reisivaltimopulssit, kivekset, vulva, tärykalvot (ks. luku 11.4 Kuulon ja näön seulonnat)



Ruoka-aineallergiat ovat tässä iässä väistymässä. Kannattaa varmistaa vanhemmilta, että dieetti on asianmukaisessa seurannassa. On tavallista, että eliminaatiodieetit jäävät tarpeettoman pitkään ”päälle”. Tarvittaessa tehdään dieettien purkuohjelma.



Pojat oppivat puhumaan keskimäärin hieman myöhemmin kuin tytöt. Siksi tässä iässä mielekkäiden sanojen tai sanojen yritysten puuttuminen pojilla ei ole niin huolestuttavaa kuin tytöillä. Mikäli lapsen kuulo, kontaktikyky ja puheen ymmärtäminen (esim. ”Vie pallo äidille”) ovat ikätasoisia, voidaan ensimmäisiä sanoja jäädä odottamaan ja tarkistaa tilanne kahden vuoden iässä. Vanhempia on hyvä ohjata lapsen kanssa leikkimiseen ja juttelemiseen sekä jaettuun tarkkaavaisuuteen (esim. aikuinen lähtee mukaan keskustelemaan asiasta tai esineestä, johon lapsi osoittaa kiinnostusta). Jos lapsella on puolitoistavuotiaana aktiivisessa käytössä vain muutama sana, on aiheellista tiedustella, onko suvussa luki-, oppimis- tai keskittymisvaikeuksia. Jos näitä on lähisuvussa, voi perhe hyötyä myös puheterapeutin ohjauksesta. Lapsi, jolla epäillään kuullun puheen (ohjeet, kysymykset, arjesta tutut nimikkeet) ymmärtämisvaikeutta, tulisi ohjata puheterapeutin tutkimuksiin.



Puheen kehityksen ongelmat voivat olla ensioireita erityisestä kielen oppimisvaikeudesta (dysfasia), kuulovammaisuudesta, kehitysvammaisuudesta, autistimista tai muista kontaktiongelmista, motorisista häiriöistä (dyspraksia, puheliikkeiden ohjailuvaikeus), deprivaatiosta ja perheen sisäisistä vuorovaikutusongelmista sekä monikulttuuristen lasten monimutkaisista psykososiaalisista ongelmista. Suvussa esiintyvät kielen omaksumisen ja tarkkaavaisuuden häiriöt sekä luki- ja oppimisvaikeudet

ovat aihe kielen ja kommunikaation kehityksen tavallista tarkempaan seurantaan. Puheterapeutin apua kannattaa pyytää herkästi. Epäilyttävissä tapauksissa voidaan yhä käyttää Varhaisen kommunikaation ja kielenkehityksen arviointimenetelmää (Lyytinen 1999).



Ongelmat mielekkäässä esineiden käsittelyssä voivat liittyä puheen kuulemiseen tai ymmärtämiseen, silmän ja käden yhteistyöhön, älylliseen kehitysvammaisuuteen jne. On siis selvää, että jokaista löydöstä tulee arvioida kokonaisuuteen suhteuttaen. Näön tutkimiseen kiinnitetään erityistä huomiota, mikäli sisaruksilla tai vanhemmilla on ollut toiminnallista heikkonäköisyyttä tai karsastusta.



Kivekset voivat retentoitua missä iässä tahansa ennen puberteettia, joten kivesten palpaatio kuuluu jokaiseen neuvolalääkärin tutkimukseen.

mutta yleiset käytännöt löytyvät stm:n oppaasta työntekijöille (pdf-tiedoston voi ladata täältä): http://www.stm.fi/Resource.phx/publishing/store/2004/10/pr1098955086116…