Kiinteät tökkivät vielä 8-kuisena

Meillä esikoinen alkoi syödä paremmin vasta vuoden iässä ja painokäyrät alkoivat painua reilusti alas. Painin tuon ruokaongelman kanssa aika lailla ja hätäännys ja ahdistus oli välillä suuri - etenkin neuvolan ja punnitusten suhteen. Tyttö on nyt kaikin puolin terve, energinen ja hiukan hoikanpuoleinen kaksivuotias joka syö ihan hyvin monenlaistakin ruokaa.



Ohessa muutama vinkki asian kanssa pärjäämiseen:



- Jäitä hattuun. Ota syöminen niin iisisti ja löysin rantein kuin voit. Syömisen pitää olla kivaa, joten jos et ole kovin periaatteesta sitä vastaan, viihdytä lasta syömisen aikana (oma lusikka, lukeminen, lelu kädessä, musiikkia...)



- ÄLÄ TUPUTA! Sinä päätät mitä lapsi syö, lapsi taas määrän. Lopeta ruoan tarjoaminen, kun lapsi selvästi osoittaa että nyt riittää. Tämä on vaikea juttu, mutta tosi tärkeä!!! Petaat itsellesi ja lapselle vain ongelmia, jos lähdet puoliväkisellä vänkäämään ruokaa kun se ei kertakaikkiaan maistu.



- Tarjoa mieluisia ruokia. Syököön " samettisössöä" , kunnes muu maittaa.



- Tarjoa vaikka useampaa laatua aterialla. Vaikkapa jälkiruokaa päälle - näin maha vähän venyy ja tottuu isompiin aterioihin.



- Lisää ruokaan loraus rypsiöljyä, 1-2 tl päivässä. Siitä saa energiaa ja hyviä rasvahappoja. Esim. " Neito" öljyssä on runsaasti omegakolmosta.



- Painokäyrät - Muista että ne ovat diagnostinen keino, jolla seulotaan isompia probleemeja, kuten diabetes, keliakia... Neuvoloissa niistä tulee helposti vähän itsetarkoitus. Jos lapsi on energinen, vatsa toimii ja uni maittaa, ei ole mitään hätää. Hoikkuus sinäänsä ei ole mikään ongelma tai vaiva, jos lapsi voi muuten hyvin. Siis jäitä hattuun tässä asiassa, älä yritä lihottaa lastasi puoliväkisin neuvolan tädin ja käyrien takia.



- RUOKARYTMI!!! Pidä kiinni ateriarytmistä. On tietty kellonaika jolloin syödään ja muuten ei. Tarjoa ateriat ateria-aikaan, jos ei mene mitään, uusi ruoka on siitten seuraavaan ruoka-aikaan. Joskus voi olla nautinnollista oppia, miten hyvälle ruoka maistuu kun on jo vähän nälkäkin.



- Ulkoilu onn hyvä ruokahalun nostattaja!



- Unohda " mitä pitäisi" ja " missä iässä" . Jokainen lapsi on yksilö ja takaan ettei omasi näännytä itseään nälkään, niin kauan kuin ruokaa on säännöllisesti tarjolla.



Toivottavasti tästä on jotain apua! :o)

Kiitos sinulle, Mammelix. Juuri tällaisia vinkkejä vailla olin. Lelujen ja muun viihdyttämisen kanssa mentiin tosin ojasta allikkoon. Poika rupesi pikku hiljaa vaan leikkimään, eikä ruokailusta tullut enää mitään. Jouduin vieroittamaan " ruokaleluista" ja nyt pyrin pitämään pöydän tyhjänä ylimääräisestä.



Välillä vaan turhautuu, kun jonkun päivän ruoka maittaa, mutta sitten taas pitää aloittaa kaikki ikään kuin alusta. Mutta kun saa tukea, niin taas jaksaa paremmin.

HBabyidean palstalla oli aika hyvä juttu alle vuoden ikäisen ruokailuista ja kiinteistä, kopsasin tähän. Tulee taas tutkailtua kaikenlaista, kun tässä sylissä köllii kaksikuinen pikkukakkonen.



Saahan sitten nähdä kuinka hänelle mössöt maistuu. Itse otan ainakin paljon lunkimman linjan syömiseen nähden ja tiukemman neuvolaan. Meillä kun ei oltu kovin imetysmyönteisiä ja tuntui että ne kiinteät oli oikea vastaus kaikkeen: laihoille vauvoille (lihotukseen) isoille vauvoille (ei tuon kokoista kukaan maidolla syötä...) jne... Esikoisen kanssa aloitin mössöilyt nelikuiselle ja se oli ihan liian aikaisin. Nyt tiedän onneksi paremmin :o)



* * *



Imetyssuositus Suomessa on vuoden ikään asti. WHO suosittelee imetystä vähintään kaksivuotiaaksi ja sen jälkeenkin, mikäli äiti ja lapsi niin haluavat. Joka tapauksessa (äidin)maidon tulisi olla vauvan pääruokaa koko ensimmäisen vuoden ajan. Jos halutaan turvata imetystä, kannattaa imettää ennen kiinteiden tarjoamista, jolloin mössöt ovat lähinnä makustelun ja jälkiruuan asemassa. Niitä ei silloin myöskään aina mene desikaupalla, vaan lähinnä lusikallisia, mikä on ihan tavallista. Tämäkin on toki yksilöllistä. Imetyksen ja kiinteiden välissä voi pitää vaikka noin puolen tunnin tauon, jolloin äidinmaidon ravintoaineet saavat rauhassa imeytyä lapsen elimistöön ja masuun tulee tilaa muulle ruualle. Alle yksivuotias saa lähes kaiken tarvitsemansa energian äidinmaidosta, eikä sen takia tarvitse suuria määriä muuta ravintoa. Jos taas äiti haluaa vieroittaa lapsen ennen yhden vuoden ikää, voi kiinteitä antaa niin paljon, kuin lapsi haluaa ja nimenomaan ennen imetystä. Tosin kannattaa muistaa, että noin vuoden ikään asti täytyy äidinmaito vieroituksen jälkeen korvata korvikkeella ja noin vuoden iästä eteenpäin yleensä lehmänmaidolla.

Yleensä heikkoon painonnousuun suositellaan kiinteiden aloittamista. Tällöin usein unohdetaan se tosiasia, että ilman rasvalisää kasvikset ja hedelmät sisältävät huomattavasti vähemmän energiaa kuin äidinmaito. Lisäksi kiinteät täyttävät enemmän, jolloin luonnollisesti imetysvälit voivat pidentyä. Tämä taas saattaa johtaa siihen, että lapsen paino ei nouse edes entiseen malliin. Sen takia heikohkoon painonnousuun kannattaa parannuskeinoksi kokeilla ensin tiheämpää imetystä ja muita imetyksentehostamiskeinoja ja vasta, jos tämä ei tuo toivottua tulosta, aloittaa kiinteät - mielellään rasvalisällä. Toisaalta täysimetetyillä vauvoilla painokäyrän notkahtaminen neuvolan nykyisillä käyrillä on hyvin tavallista ja tapahtuu yleensä noin 4-6 kuukauden iässä.



Kun kiinteät on aloitettu, niitä kannattaa lapselle melko säännöllisesti tarjota esim. muun perheen ruokailujen yhteydessä. Lasta ei kuitenkaan tule pakottaa syömään. Hän kyllä itse tietää, onko hänellä nälkä vai ei. Joinain päivinä ruokaa menee enemmän kuin toisina, mutta niinhän me kaikki syömme eri määriä eri päivinä. Imetetylle lapselle voi tarjota vaikka 1-3 mössöateriaa päivässä. Alle vuoden ikäiset harvoin syövät mössöjä useammin - poikkeuksia toki löytyy. Jos lapsi imee vielä öisin, ei aamupala välttämättä maistukaan, joten lounasta voi hieman aikaistaa. Ruokajuomana voi tarjota vettä, tai sitten vielä imettää ruokailun jälkeen.



Lapsillakin on päiviä, jolloin kiinteät eivät maistukaan. Niistä ei kannata huolestua, sillä terve lapsi syö kyllä viikon aikana tarvitsemansa määrän ravintoa. Imetetyllä vauvalla voi mm. hampaiden puhkeamisen yhteydessä olla kausia, jolloin mössöjä ei mene alas yhtään, vaan vauva on lähes täysimetyksellä. Tämä voi tapahtua myös silloin, kun lapsi on tulossa kipeäksi. Tällöin kannattaa kuunnella lasta ja huolehtia siitä, että hän saa tarpeeksi nestettä. " Lusikkalakko" ei ole epätavallista.



Lähde: http://www.babyidea.fi/imetys/ipalsta/kiinteat.html

Aloitimme ihan pienillä lusikallisilla 4 kk:n iässä, mahtoiko sitten olla liian aikaisin... Tuonne 7-8 kk:n ikään saakka oli ihan mahdotonta, poika alkoi usein itkemään jo parin lusikallisen jälkeen. Omia mössöjäkin koitettiin, eikä mikään mennyt alas kunnolla. Nyt kun poika on 10 kk, ovat määrät edelleen tosi pieniä ja hyvin helposti alkaa tökkiä, kun on ollut flunssassa tai hampaita tulossa tms., niin on otettu takapakkia. Edelleenkään meillä ei syödä kuin korkeintaan pieni purkki sosetta kerrallaan. Lihasoseista kelpaa vain HIPP-merkkinen, siitäkin vain kuuskuiselle tarkoitettu, tai sitten spagettimössöt 8-kuisille. Jugurtti menee nyt hyvin, kun saa sitä " oikeaa" laatua, iltapuuro samoin. Mutta nyt kun on ollut sammasta ja uutta hammasta (jes! runo!) sekä kuumeilua viikonloppuna, niin eipä taas tahdo maistua.



Mullakin on ollut kova tekeminen tuon pinnan löysäämisen kanssa. Tiedän kyllä oikein hyvin, että lapsi syö sen, minkä tarvitsee, eikä ruokailutilanteista saa tulla taistelua. Mutta jokainen, jonka lapsi on " huono syömään" , tietää kuinka turhauttavaa on yrittää laittaa lapselle hyvää ruokaa, lämmittää se ja heittää sitten pois. Ehkä joillekin lapsille alkaa ruoka maistumaan kunnolla vasta, kun liikkuminen ja kulutus lisääntyvät reippaasti.



Karkeita soseita ei olla siis paljon edes koitettu, edelleenkin pepo-sose ja kukkakaali-perunasose menevät parhaiten, hyvin uppoaa myös HIPPin spagetti tomaatti-mozzarellakastikkeessa. Olen kuullut joskus muiltakin, että HIPP maistuu hyvin, vaikkei muut soseet maistuisikaan.

Aloitin kiinteät pojan ollessa 4-kuinen, koska en jaksanut enää imettää tunnin välein, yölläkin. Tiedän, että ämmä on pöperöitä energisempää, mutta väsyin ainaiseen tissillä roikkumiseen ja huvituttina olemiseen. Olen itse neuvolatätiä huolestuneempi tästä syömättömyydestä, tai oikeammin haluan vaan tukea edellä olevan viestin mainitsemaan turhautumiseen. Ilmeisesti äideillä on sisäänrakennettuna tarve ruokkia lastaan ja saada tyydytystä siitä - ja kun kerta toisensa jälkeen ruokailu on vaan huutoa ja itkua, niin kyllä siinä pitkäpinnaisempikin turhautuu.

Meillä poika 8 kk syö kaksi tai kolme korkeintaan kahden teelusikallisen " ateriaa" kiinteitä päivässä. Eli oikeastaan vielä täysimetyksellä mennään, suunnilleen tunnin välein tissillä (yöllä vain 3-4 kertaa). Nyt on sentään pari viikkoa jo avannut suuta lusikalle edes sen parin teelusikallisen verran. :) Minusta tämä on jo voitto.



Yksi mikä meillä maittaa pojalle on avocado, pieninä paloina mun sormenpäästä syötynä. Muuten sitten ruusunmarja(/+vadelma)sose-riisivelli. Ja välillä riisikakun palasia imeskelee. Siinä on tämän hetken ruokavalio. Melkein kaikki ei-makeat saa vain irvistelyä ja päristelyä aikaiseksi, joten ei olla niitä niin ahkerasti sitten edes yritetty. Pitäis varmaan... No nyt ollaan kyllä aloitettu perunan harjoittelu uudestaan, katotaan miten käy. Tänään lähinnä päristeltiin...

Meillä tyttö nyt ens maanantaina tasan 10-kuinen, ja ruokailu tökkinyt nyt jo jonkun aikaa. Oltiin 10 kk neuvolassa ja painoa oli 8 kk:sta tullut n. 300 g! Mikä ei ole paljon. No hyvä niin. Onneksi paino ei ollut laskenut!



Pari viikkoa sitten tytöllä oli kuumetta ja nuhaa. Silloin oli ruokailu tosi vaikeaa. Maito, velli ja hedelmäsoseet maistuivat, mutta kaikki lämpimät kasvis-lihasoseet eivät. (Perheen koira alkaa olla jo aika " hyvässä kunnossa" ... heh!)



Minäkin yritän olla ottamatta paineita tästä syömättömyydestä. Oma äitinikin sanoi, että kyllä se siitä, ei kannata väkisin tyrkyttää, kyllä tyttö syö silloin kun on nälkä. Minkä olen kyllä huomannut - jos ei ruoka ole edellisellä aterialla maistunut, niin seuraavalla kerralla kun ruokaa tarjotaan, se meneekin todella hyvin alas! Tärkeintä on kuitenkin, että neste (maito) maistuu. Tuntuu vaan niin turhauttavalta, kun kerta toisensa jälkeen ruokaa saa antaa koiralle...



Olin ajatellut, että olisi mukava jos tytön saisi pikkuhiljaa syömään samoja ruokia kuin muu perhe, mutta saan kyllä luopua ajatuksesta - ei taida onnistua vähään aikaan! Ehkä tämä vaihe kuuluu nyt tähän ikään ja toivotaan että ihmeiden aika ei olisi ohi!!!



Tsemppiä ja kärsivällisyyttä muillekin!!!

kun mäkin meinaan pinnani polttaa tässä syömisongelmassa. Neiti 8,5 kk syö just sellasia 3-4 tl " aterioita" 2 kpl päivässä. Aamupuuroa ei lainkaan, vellit ja maito menee. Syökin yöllä sitten 2 dl maitopullon joskus 3-4 aikoihin varmaan tosiaan ihan nälkäänsä.



Minkä kokoisia nämä teidän muiden vähäsyömäiset ovat? ja millä käyrillä menee?



Meillä 8 kk neuvolassa pituus 69,9 cm ja paino 7355g. Nyt paino noussut reilussa kolmessa viikossa siten, että kotivaaka näytti 7700g.

Painokäyrä on vaihdellut -10- -17%.

1-elvis:

Minkä kokoisia nämä teidän muiden vähäsyömäiset ovat? ja millä käyrillä menee?

Meillä 7,5 kk iässä neuvolassa 75 cm ja 10 kg. Pituuteen suhteutettu paino menee keskiarvokäyrällä tai inan sen alla. Pituuskäyrä on jossain +20% paikkeilla. Mie olen kuullut sanottavan, että vuoden ikään asti pärjää vaikka pelkällä tissilläkin, ja tuntuu meidän häiskä ainakin vielä pärjänneen. Pituuskäyrä tosin on vähän laskenut, ekat kuukaudet mentiin tuolla +25% paikkeilla. Mutta se on kai ihan normaalia. Vieläkin poika on isompi kuin vanhempansa tuon ikäisinä. Minä olen muuten kahden vanhaksi elänyt lähinnä banaanilla, kun mikään muu ei kelvannut, joten kai tuo poikakin selviää ja alkaa joskus syödä kunnolla.

kuuluu olla pääasiallinen ravinnonlähde yhteen vuoteen asti joten ei ole mitään kiirettä saada vauvaa syömään kiinteitä hirveästi. Parempi bvaan mitä enemmän saa äidinmaitoa =)



Ystäväni esim käytännöllisesti katsoen täysimetti 100kk asti kosak vauva ei kertakaikkiaan suostunut syömään ja ihan terve 2,5v lapsi on joskin huono syömään vieläkin.



Minä aloitin kiinteät 6,5kk ikäisenä eikä ole mitään kiirettä tuputtaa niitä kauheita määriä nyt 10kk ikäiselle.



Niin ja se 6kk täysimetyssuositus on Suomessa, jossain se on 8kk ja muualla vielä enemmän........

Itsellenikin on tuttua tuo ruoan heittäminen koirille. Ja se harmi, kun toiveikkaana väsää ja väsää herkkua toisen perään ja kaikki on lapsesta bbbyyyyäägghh.



Valmisruoissa on se hyvä, ettei niin kauheasti harmita nakata koirille. Ja voihan purkin sisällön pakastaa avauksen jälkeen vaikkapa ihan pikku nokareina niin ei mene hukkaan. Ja jos joku ateria sitten tuntuu, ettei piisaakaan, antaa vaikka hedelmäsosetta tms. jälkkäriksi (- jos sekään maistuu, meillä ei oikein kelvanneet nekään).



Se on totta, että meillä äideillä on sisäänrakennettu tarve ruokkia lapsiamme ja toisaalta myös mielihyvä lapsen onnistuneesta ruokkimisesta on suuri. Eipä kai niitä herkkuja muuten tulisi sitten annettuakaan. :o)



Ooo, miten äidistä onkaan ihanaa sujauttaa lapsen suuhun ensimmäinen metsämansikka, lusikallinen vaniljajäätelöä... Ja nähdä mielihyvän leviäminen kasvoille, vastata hinkuun saada lisää. Niinpä useimmiten äidiltä itselleen herkkuja jää se minkä lapsi jättää yli. " Jätesankona ja kodin koirana" tuleekin paljon oltua. ;D



Teenpä tunnustuksen - lapsellamme oli rankka vatsatauti reilu kymmenkuisena ja hän hiutui niin, että tuntui että kohta paistaa valokin läpi. Ruokahalu tietty katosi taudin jälkeen pitkäksi aikaa kokonaan. Ja tämä äiti epätoivonsa synkimmällä hetkellä syötti lapselleen SUKLAATA! Oli keksittävä jotakin, että syömiseen sai mukaan mielihyvän ja nautinnon tunnetta. Ja kyllä se siitä taas hiljalleen lähtikin syöminen käyntiin. Näinkin " alas" voi siis vajota.



P.S. Lapsen nyt vartuttua ja alettua syödä suht normaalisti olen sairastelun aikana huolehtinut vain, että lapsi saa riittävästi nestettä. Ja sitten toipilaana onkin ruokaa uponnut kausittain aivan tolkutta. Lapset ottavat kiinni sen menetetyn painon kun asiaan ei suotta puututa. Aikaa vain jälleen ja jäitä hattuun siinäkin, niitä näemmä tarvitaan aina :o)

Friidu: Ilmeisesti äideillä on sisäänrakennettuna tarve ruokkia lastaan ja saada tyydytystä siitä - ja kun kerta toisensa jälkeen ruokailu on vaan huutoa ja itkua, niin kyllä siinä pitkäpinnaisempikin turhautuu.



Juuri näin se on, en ole saanut vain sanoiksi puettua... Kun aina joku ihmettelee, että miks sä nyt tosta vedät herneet nenään, poika syö kun sillä on nälkä! Silloin tulee semmoinen olo, että en mää nyt IHAN tyhmä ole, kyllä sen nyt yksinkertaisempikin tajuaa... mutta kun potuttaa silti! Meillä muuten myös sormiruoka - leipä, banaani, korppu, kurkku - menee alas aika hyvin. Mutta eihän sillä tavalla nyt kovin suuria annoksia saa syötyä.



Meillä tosiaan luojan kiitos on alkanut homma sujua hiukan paremmin, knock on wood... vaikka kyllä vielä vähän aikaa sitten oli synkkää! Että kyllä se teilläkin jossain vaiheessa. Ja määrät on pieniä, mutta poika on tyytyväinen. Neuvolassa ei olla käyty 2 kuukauteen, mutta noin kantaessa tuntuu, että painoa on tullut reippaasti lisää. Maitoakaan ei kyllä kulu kuin noin 4 desiä, ei siis oo senkään perään kauheasti, syödään jugurtteja yms. sitten se loppu maitotuotekiintiö täyteen.

[/quote]