Kolme poikaa vajaan neljan vuoden ikaerolla. Olenko ihan liemessa? Kertokaa kokemuksia. Kolmas poika siis tulee syyskuussa jolloin vanhin 3v7kk.

oli tästä juttua. ei omakohtaisia kokemuksia. meillä vasta yksi mutta haaveissa 3 lasta ja mietin jo etukäteen et apua jos ne kaikki on poikia... no ei se kai katastrofi ole! lue toi artikkeli, se oli ihan hyvä. en osaa sanoa oliko kaunisteltu vai aito. jospa joku jolla on 3 poikaa kommentoisi...

esikoinen pian 16 v, ja pojat pian 4 v ja 2 v 4 kk.

Täytyy myöntää, että pojat ovat erilaisia kuin siskonsa (joka oli rauhallinen ja kiltti), joten vauhtia ja vaarallisia tilanteita meiltä ei puutu ;)

Paljon " koiruuksia" keksivät keskenänsä, mutta onpa heistä paljon seuraakin toisistaan, hyvässä ja pahassa.

Ja meille toivotaan vauvaa, tosin ei vielä tuloillaan.

Saapa nähdä mikä on meininki, jos kolmas poika (tai toinen tyttö) perheeseemme saadaan ;)

Kolmas - ja erittäin todennäköisesti poika - saa tulla, jos on

tullakseen, vähän myöhemmin, kun esikoinen menee eskariin

tai kouluun.



Pojat ovat perusluonteeltaan erilaisia verrattuna tyttöihin,

ja joka muuta väittää, niin on väärässä. :) Minä kuvittelin

aina, että erot ovat vain kasvatuksen tulosta, mutta ei se

niin mene.



Ainakin meidän pojat ovat aivan mahdottoman villejä,

täynnä energiaa, ja puhuminen ja järjen käyttö seuraa sitten

vähän myöhemmin perässä. Toki villejä tyttöjäkin löytyy ja

ujoja poikia, mutta keskimääräisesti " pojat ovat poikia" -klisee

taitaa kuitenkin pitää hyvin paikkansa.



Onnea kuitenkin teidän rohkeudellenne! Ja voihan kolmas

lapsi olla tyttökin, vai mitä?

Hei,



meillä on kaksi poikaa, 2,6v ja 1,1v eikä tilanne ole mitenkään mahdoton. Meidän molemmat pojat ovat rauhallisia. Kotona ei ole vielä tarvittu kummallekkaan yhtään laastaria eikä mustelmiakaan ole paljoa ollut. Kavereiden samanikäiset tytöt ovat mustelmilla senkin edestä eli ei se ihan aina mene niin että pojat olisivat välttämättä vilkkaampia. Tosin vanhempi poika on kyllä melkoinen papupata ja nyt on alannut tulla pientä poikamaista riehuntaa kuvioihin viimeaikoina.



Naapurissa on pojilla leikkikavereina kolme poikaa joista vanhin täyttää neljävuotta ja nuorin on vuoden. Ihan hyvin heillä menee vaikka pojat ovat vähän vilkkaampaa mallia kuin meidän. Elämä on toki rankkaa ihan käytännön työmäärän takia mutta tuskin suurta eroa siihen olisiko osa tai kaikki lapsista tyttöjä.



t. MiTeSa ja rauhalliset pojat

Ja neljä poikaa ja yksi tyttö alle 4 vuodessa. Meillä siis esikoinen oli 1v9kk kun kaksospojat syntyivät ja kun kaksospojat olivat paria viikkoa vaille 2v syntyivät siis kaksospoika ja -tyttö. Tilannehan oli tietysti ekojen kolmen kanssa siinä mielessä helppo että esikoispoika oli reipas mutta rauhallinen kaksivuotias ja vauvathan nyt eivät vielä aluksi paljoa päässeet ainakaan tuhoa aiheuttamaan eli vilskettä kolmen yksösen kanssa on varmasti enemmän. Kun sitten tämä viimeinen kaksikko syntyi, oltiinkin jo monella tapaa kriisirajoilla. Onneksi kaikki muksut ovat olleet sekä terveitä että jaloille päästyään melko keskivertotapauksia, ei siis mitään tosi vilkkaita lapsia vaikka poikia suurin osa onkin. Silti kuitenkin huomaa että jos porukka olisi ollut tyttöjä kuten tämä meidän nuorimmainen, melskettä ei ehkä olisi tässä määrin ollut :). Sen vaan haluan sanoa että kyllä siitä kaikesta huolimatta varmasti selviää ihan hyvin. Välillä kyllä kieltämättä on, ainakin meillä, isompien kohdalla tarpeen pitää lähes armeijakuria että saa kaikki pidettyä hengissä ja näköpiirissä ;).

Nyt siis nuorimmat jo 2v, keskimmäiset 4v ja vanhin vajaat 6v ja arki sujuu jo oikein hyvin tällä porukalla. Melua ja melkskettä toki kuitenkin riittää!

Onnittelut komean poikakolmikon johdosta!!

eli vanhin 3vja 10 kk ja seuraava 2v 4kk ja sitten tuplat tyttö ja poika.

Hengissä vielä ollaan vaikka vanhin on nyt 19.. mutta murkkujen kanssa nyt taistellaan;)

Meillä oli kolme poikaa helpommat kuin tuo yksi tyttö...kaikki vilkkaitakin oikeasti -ei vain minun mielipide.

Nyt meillä lisäksi 6v tyttö joka päihittää kyllä meidän kaikki aikasemmat;)



Päivä kerrallaan huonoimillaan hetki kerrallaan ja sit ne on yhtäkkiä kaikki isoja opiskelijoita;)

Itselläni on kaksi ja välillä käy kolmaskin mielessä, mutta meidän rasavillikollien kanssa pärjäämisessäkin tekee tiukkaa ;o), joten odotellaan vielä niiden kasvua.



Lapsissahan on niin paljon eroja, että toinen pärjää hyvin kolmen kanssa toinen ei kunnolla yhdenkään. Kaipa siinä on kysymys omastakin asenteesta ja keskittymisestä lapsiin. Itse olen kokenut, että lasten kanssa jaksaa paremmin kun ei vouhota liikaa kotiaskareita. Välillä on meillä on melkoinen sekamelska, mutta sitten taas yhdessä (ja erikseen) siistitään paikkoja.



Kolmen tytön äiti kerran rohkaisi minua, että ensimmäisen kanssa oli kaikista raskainta (väsytti, oli tottumaton), toisen kanssa jo pärjäsi paremmin ja helpommalla, kolmas meni siinä " siinä sivussa" .



Tsemppiä!

kovempia leikkejä MUTTA ei voi vain katsoa sukupuoleen, kyl on luonteestakin kiinni. Kyllä on niiiin nynneröpoikiakin jotka istuvat kun sanotaan " istu" eikä liikahda vaikka käsketä, samoin on villejä tyttöjäkin. Mun " isot" lapset nyt 14,12 ja kohta 11v. Kun nuorin niistä syntyi vanhin oli just 3v7kk (hänkin poika) ja keskimmäinen oli tyttö. Hurjaa menoa oli ja on edelleen, vaikka eri lailla. Allekirjoitan HETI että ei pienten kanssa ole vaikeeta, se on vasta nyt se haasava vaihe alkaa. Mutta hyvä toisaalta että sitä ei tajuttu silloin. He. Nyt on vielä iltatähtineiti 2,5v ja on aivan " luksusta" kun on " vain" yksi pieni, vaikka kyllä häneltäkin lähtee ääntä ja hän oppii kaikennäköistä isommilta - nyt kulkee ja esim ja laulaa " hard rock halleluja" ....haha....Lapset ovat ihania, kyllä siitä selviää vaikka jälkeenpäin voi muistaa sen ajan täyskaaoksena. Tsemppiä.

En usko että näissä asioissa on sukupuolieroja. Tytöt voivat olla yhtä lailla vilkkaita ja villejä kuin pojatkin. Jostain syystä yhteiskuntamme sallii kuitenkin sellaisen käytöksen helpommin pojille - mikä on mielestäni epäreilua.





Meillä on poika ja tyttö - ovat molemmat vilkkaita ja liikuvaisia omallla persoonalliseslla tavallaan - eli kokoajan sattuu jotain, myös tytölle.



Ovat yhtä uteliaita, liikkuvaisia, kehittyneet samaa vauhtia jne. Tiettyjä luonne-eroavaisuuksia tietysti on.



Eli molemmilla pitäisi olla täysin samanlaiset edellytykset ja mahdollisuudet elämässään.

Tästä tuli mieleen että tytöllemme ei kelpaa lahjaksi saamansa prinsessakruunu - haluaa ehdottamasti päähänsä poikani isomman " kuningaskruunun" ... ; )

pojat on nyt kohta 6v, 3,5v ja 1v ja hengissä ja suht selväjärkisinä ollaan kaikki ;)



eikä tämä nyt minusta niin paha rasti ole kuin voisi kuvitella, tosin kun vertailukohtaa muuhun ei ole niin paremmasta ei tiedä... meidän pojat on pojiksi kohtuullisen rauhallisia mutta tietysti hekin osaavat riehua ja hillua ihan riittävästi. toisaalta tuttavapiiristä löytyy yksi tyttö joka on huomattavasti vilkkaampi ja ehtiväisempi kuin meidän pojat joten kyllä ne tytötkin osaa!



sen olen tämän vuoden aikana huomannut, että täytyy pitää aika kovaa kuria, etenkin kodin ulkopuolella liikkuessa, muuten hommasta ei tule yhtään mitään. esim. kun kävellään kadulla niin meillä kaksi vanhempaa pitävät edelleen rattaista kiinni vaikka pullikoivatkin ajoittain kovasti sitä vastaan. mutta tämä on ihan pakko turvallisuussyistä, en pysty hallitsemaan rattaiden lisäksi kahta sinne sun tänne sinkoilevaa ipanaa eivätkä nuo näköjään osaa kulkea nätisti rattaiden sivulla itsekseen. samaten olen tiukentanut kuria kotona siitä mitä se oli ennen kuopuksen syntymää, kahden riekkupellen kanssa pärjää joten kuten mutta kolme on ihan liikaa...



eli sanoisin että riittävästi ulkoilua ja energianpurkua, tarpeeksi tiukka kuri ja vanhemmille metelin ja epäjärjestyksen sietokykyä lisää niin hyvä tulee:)