*PERJANTAITA SYYSväki-04*
Kommentit (45)
Jatu: oliko Sokoksella Remun kaksiosaiset puvut myös alessa? Oliko sitä poikien vihreäsomisteista. Kävitkö keskustan Sokkarilla vai Hakiksessa? Meidän lähilastenvaateliikkeessä oli alessa vaan Remun kokopuvut ja haluan mielummin 2-osasen. En jaksais turhaan lähteä kaupungille. Ainahan sitä vois tietty soittaakin kauppaan...
Tytölle ostin Remun haalarin kokoa 92 ja se tuntuu valtavalta, mutta eiköhän tyttö kasva ;).
Ynis: mä tykkään Remusta, pojalla ollut jo kaksi ko. haalaria. Toinen on vielä tosi hyvä tytöllekin. Toinen menee pojalle jo toista talvea. Hinta-laatu-suhde on musta loistava. Minkä kokosen ostit isorinsessalle? Pojalle menee vielä viimevuotinen 98 cm ja kaapissa odottaa 104. Ostaisinkohan 110 vai 116 cm?
Nää on näitä elämän suuria kysymyksiä :)
Kipii, haalarijuttuja. Kiva, kun en ole ainoa niitä pähkäilevä:) Isorinsessan tän talviset on 104cm. Haalari on Reimatec ja 2-os puku Jonathan. Tyttö taitaa olla jotain 100cm pitkä ja olin yllättynyt, että toi haalari ei ole ollenkaan reilun kokoinen, vaan just sopiva tänä talvena. 2-os puku sen sijaan on pikkuisen reilu, muttei ollenkaan liian. Koothan pitäis olla suht samoja noilla merkeillä, joten luulen, että 2-os puvussa on vähän reilummin tilaa yleensäkin. Olen koittanut nyt luottaa siihen, että ostan 2 kokoa isomman seuraavaksi talveksi, joten Remu 2-osaisena ensi talveksi on 116cm. Nykyiseen Jonathaniin verrattuna se ei näyttänyt kovin isolta, mutta Reimatecin haalari on kyllä selvästi pienempi (mietin nimittäin jo vaihtamista 122cm pukuun, mutten kuitenkaan vaihda).
Tulikohan tarpeeksi monimutkainen selostus, Pile? :)
Pikkurinsessalla on nyt 80cm babymallin Reima-haalari ja on oikein sopiva. Olin hankkinut 86cm Jonathanin ja tyttö hukkui siihen ihan kokonaan. Saa nähdä mahtuuko se sitten enää ensi talvena, epäilen vähän. Jos ei, niin sitten odottaa isorinsessan vanha 92cm Reimatec kaapissa. Pienemmälle ei siis tarvi hankkia haalaria ensi talveksi, jee:) Pituutta pikkurinsessalla jotain 83cm.
T: Ynis, joka on taas muutaman yön nukkunut hyvin kemikaalien avulla (muuten liityn ehdottomasti Enkelin unettomuuskerhon kunniajäseneksi!).
Pilelle:Hakiksessa kävin ja kaikki topat oli alessa,(ainaki mun oli koska pojalle ehdottomasti puku..Puku tummansininen,kirkkaansinistä edessä ja keltanen huppunsisävuori..Mietin kyllä et seuraava sitte housut ja takki koska mun pieni on sillon jo koululainen...niisk...(pärjätään 2vuotta puvulla)
Lapset alkaa olla kunnossa,ei taideta enää uusvuosiseuraa saada vaik nyt ois voinu pyytääki :-( Mut toisaalta usein on oletu keskenämme lasten syntymän jälkee.Silloisesta kaveriporukasta me saatii poika ekana,muut oli suunnilee sinkkuja vielä ni jotenki " tiputtii" porukasta.Nyt ne joil on lapsi on muuttanu pois tai on vaa vieraannuttu vuosien varrella...Tylsää!!!Ymmärrän Ankkiksen haikeuden...
Typy riisuu itteesä,mennää pesulle..siivouspäivää vietetää minä+muksut
jatu
Typy tahto suihkuu,tottu et ku oli räkänen suihkuteltii aamuinilloin ni ois huuto tullu jos en ois vieny suihkuu...
Tänää typy nukku 15yli 9 asti ja poika nousee ite kattoma ohjelmii,mut mä heräsin puol8!!Kissa metelöi parikertaa ni se sai mut ärsyyntymää ja enää en unta saanu!!Ärsyttää ku jouku pikkujuttu saa unen katoamaa!!
Haalareista vielä..pojalla nyt remu110 ois tahtonu 122 mut ei ollu ni toin 128 ja ei se paha ollu..poika jotain 112cm...Typyllä baby Jonathan 86 ja pienempi ois varmaa nihkee..viimetalvena jo ostin reiman92-siihen hukkuu nyt...
Antasko lapsille aamupalaa....
jatu
Ihanaa, että on viikonloppu edessä!
Ynis ja Jatu: Mulla on ihan samaa ongelmaa teidän kanssanne eli tuo yksinäisyys näin arjessa. Mullakaan ei ole oikein kaveria jonka kanssa ulkoilla tai jutella puistoissa tai kahvitella ns. vähällä vaivalla. Mulla on pari ystävää myös kotona pikkuisen kanssa mutta koska asuvat vähän kauempana, on tapaamisen järjestäminen aina oma juttunsa. Enkä ole oikein sellainen, että lähtisin yksin perhekerhoihin tms. Olisi jotenkin ehkä helpompaa mennä sinne muutaman kerran jonkun tutun peesissä. Mä olen muutenkin sellainen ihminen, että tykkään ensin tarkkailla tilannetta enkä suin päin lähde tekemään tuttavuutta. Tai en osaa.
Ystäviä on onneksi muuten kyllä mutta ovat työelämässä. Ja yhteydenpito käy lähinnä sähköisesti. Mutta olisi niin kiva, että olisi tässä arjessa joku jonka kanssa esim. just lähteä lenkille tai kahvitella.
Meillä on vielä sellainen juttu, kun olemme muuttaneet tänne uudelle alueelle eli en tosiaan ole tutustunut uusiin ihmisiin puistoissa jne. Muutama hyvänpäivän tuttu on mutta se nyt on sellaista " kaunis ilma tänään" -tyyppistä. Muskarissakin ollaan ehditty käydä vasta muutama kerta. No, ehkä ensi vuosi tuo uudet kujeet tuollakin saralla, kenties.
T-P: Meillä kävi lähes samantyyppinen homma kuin teillä. Eli tyttö kaatui selälleen ja löi päänsä. Hän keikkui sohvalla ja veti siitä lähes suorin vartaloin ja tosiaan - me miehen kanssa lähes vieressä ja tyhmänä vaan katotaan että nyt se tippui.. Voi tosiaan tapahtua silmänräpäyksessä. Onneksi oli myös matto alla mutta kyllä pään kolaus oli ihan kamalan kuuloinen! Emme me minnekään lääkärille lähteneet. Tyttö huusi aikansa, rauhoittui syliin ja jatkoi tutkimusmatkojaan. Käveli ja söi normaalisti eikä oksennellut eli emme siis osanneet sen enempää huolehtia.
Ei vaan. Nyt täytyy lähteä pukemaan. Meillä on tytön kanssa täällä vielä pyjama-bileet käynnissä :)
Alli
PS. Onko kukaan täällä Annan tilaaja? Mä en saanut eilen lehteä :( Oliko edellinen numero kaksoisnumero vai tuleeko lehti muuten vaan myöhässä? Plääh, näin pienestä voi kotiäidin arki mennä ruttuun. Eilisen iltapäivän ramppasin postilaatikolla harva se tunti odottamassa kahvilukemista. Tylsää.
Alli, mullakin kavereita on kotona lasten kanssa, mutta välimatkaan vaaditaan auto ja missä tahansa päikkäreitään nukkuva lapsi. Auto joskus oiskin käytössä, mutta toi uniasia onkin tylsempi juttu. Niin, ja normaalisti vielä esikoinen pitää hakea päiväkodista puolen päivän aikaan, eli sekin rikkoo päivää (anoppi tosin voi joskus hakea, kun asuvat ihan lähellä).
Jos appivanhemmat ei ois lähes kivenheiton päässä, niin en tiedä jaksaisko täällä asua. Arjen pienikin apu on joskus niin päivän pelastavaa, että tästä en ihan heti luopuis. Myös oma äitini matkustaa tunnin matkan (julkisilla kaupungin läpi) ainakin kerran viikossa meille avuksi. Nää avut ei vaan yleensä ole sellasia, että lähtisin vaikka yksin shoppailemaan tai jotain, vaan anoppi vie esikoista päiväkotiin miehen työmatkojen aikana, jompi kumpi hoitaa pientä esikoisen puheterapian tms. aikana. Noita pakollisia tylsiä menoja riittää loputtomiin, siis kuluttamaan lapsenhoitovarantoja. Usko tai älä, niin mun suurin hengähdystauko taitaa olla se, kun kaveri tulee USA:sta tänne työmatkalle ja useimmiten vietetään sinä aikana päivä shoppaillen, syöden hyvin yms. Eli muutaman kerran vuodessa. Kyllä sitä seuraa tietty muutenkin on ja vapaa-aikaa järjestettävissä, mutta noin on sellasia kertoja, että yleensä häivyn aamupäivällä ja tulen joskus illalla takaisin enkä pode yhtään huonoa omaatuntoa tai mieti kotijuttuja.
Eli jos kuulostaa siltä, että seura on vähissä, niin kyllä se taitaa ollakin. Meidän omaa hankaluutta osittain ton auto- ja unihomman takia.
Siksipä täällä syysmammaporukassa on niin mukava hengailla! Täällä on ihan oikeita kavereita joiden kanssa pidän paljon enemmän yhteyttä kuin kuin monien muiden kavereiden!
T: Ynis
Ps. Mitä tehdä, kun vaivaa totaalinen innottomuus pyykinpesuun??? Ihan oikeasti en millään saa aikaseksi laitettua pyykkejä koneeseen:( Tökkii, tökkii...
Siksi noi päivän shoppailureissut tuntuu niin luksukselta. Ihan jo seuran takia.
T: Ynis
Muistaakseni viime viikolla tuli " muhkea" kaksoisnumero Annalta. Vaikka ei siinä tainnut olla yhtään enempää luettavaan, kun tavallisessakaan numerossa.
Vielä nopeasti piti kommentoida. Joo, kyllä tällainen yhteisö kuin tämä syysmammat, pelastaa päivän. Vaikka kävinkin alussa vain lukemassa kuulumisia (tarkkailin tässäkin kohden ensin ennenkuin uskaltauduin mukaan..), siitäkin sai vähän sellaista tunnetta, että ei ihan yksin ollut kaikenmaailman ajatustensa kanssa.
Sulla varmasti vielä arkeen tuo tosiaan lisämaustetta tuo esikoinen. Helpompaa tämä tietty on yhden kanssa, esim. juuri liikkeelle lähtö tai liikkuminen ylipäänsä.
Mutta mulla on se sama juttu, että tyttö ei oikein osaa nukkua päiväunia muualla kuin omassa sängyssä. Nukkuu ehkä hetken mutta unet jäävät yleensä liian lyhyiksi ja loppupäivä on sitten kiukkua, kitinää ja itkua. Siinä ei kenelläkään ole kiva olla - ei mulla, ei miehellä eikä ainakaan tytöllä. Joten mielellään tosiaan sitä olisi täällä oman kodin ympäristössä tai lähettyvillä, että saisi sitten tyttö nukkua päiväunet omassa kodissa.
Ihme kyllä, että mummoloissa likka kyllä nukkuu ihan OK ...
Ja vielä. Mun ystävillä jotka ovat työelämässä, tuntuu tosiaan olevan vähän omat kuviot. Heillä on jo vähän isommat lapset, jne. Eli ihan tähän tilanteeseen sopivaa vertaistukea ei ehkä ole. Muutoin ovatkin mun läheisiä ystäviä ja esim. juuri parisuhdetta koskevat ongelmat ruoditaan pohjamutia myöten :)
Mä lähden nyt oikeasti pois roikkumasta täältä :)
Alli
Allille ystävyydestä ja yksinäisyydestä vielä..Mulla oli pojan aikaa paljonki kavereita tästä läheltä,sattu muskariin hyvä porukka,nyt kaikki muuttanu pois..Nyt ei läheltä ole löytyny ja meilläkin sama ongela et typy nukkuu vaa omas sängys ja autoakaan ei ole ni lähteminen vähä hankalaa..Sit jos otan pojan mukaa ja sille ei ole kaveria ni ei siitä mitää tule,sit jos yritän käydä ku poika on tarhassa ni ainakaa ei ehi enne unia kävästä missää...Tulee aikalailla täällä kävästyä pitkin päivää.
Jos jatkas hommia,poika kattoo rölliä
jatu
palaan illemmalla, nyt on (muka) kiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiire...................
Mimmu rv39+5 sekä touhu-T
Hui Mimmu, minä jo säikähdin, että pikailmoitus koskee laitokselle lähtöä. Ei siis vieläkään.
Alli kysyi rytmeistä. Minäpä kerron meidän.
Herätys 7
Aamupala n. 8
Ulos
Lounas 10-11
Unet 12-14 välillä
Mahdollinen välipala 15
Päivällinen 16-17 välillä
Iltapuuro 19.30
Höyhensaarille 20.30 mennessä
Nyt joulunaikana siis heräilty 5.30-6 aikaan ja äiti tuulettaa! Tänään Onni heräs vähän yli 7, ei siis tarvinut edes kuuden aikaan ottaa viekkuun. Eli kai nuo aikaiset aamut on vaan ollut oudon paikan syytä. Siis kun onhan se oma koti aina oma koti. Toivotaan.
Tänään on pakkasta ollut vain vajaa 10 astetta ja pikkuinen tuulenvire, joten ollaan käyty pihallakin. Se vaan oli Onnista inhaa puuhaa. Syykin selvis kun tultiin sisälle: nälkä! Annoin pitkästä aikaa einestä, siis purkkiruokaa ja söi mukisematta koko purkin. Ja sitten tuli kakka onneksi, kun eilen ei taas tullut.
Aavis puhui kyllä hyvin tuosta ihanasta ihmislajista, anopista:) Omani on myös sellaista maata, että voi hyvää päivää. Viikon päästä pitäs sinne taas mennä kärvisteleen. Mutta pakkohan se on tulla toimeen ja sitä yritän. Siksi en paljonkaan puhu enkä pukahtele hänen kanssa, koska meillä ei ole mitään yhteistä aihettakaan.
Teukkis: Kuulostaapa hyvälle tuo teidän hoitopäätös. Mikä parasta, olette itse siihen tyytyväisiä!
Tuttis: Varovasti niiden sähkölaitteiden kanssa! Minä oon ihan hysteerinen niiden kanssa ja jos kuivaan tukkaani, en edes koske hanaan. Hätävarjelun liioittelua varmaan:)
Enkelikö se oli käynyt vieraisilla paikassa, jossa ei ole lapsia. Juu, eipä vois stressaavampaa paikkaa. Ensin ajattelin tätä meidän vanhempien taloa, että aika turvallinen paikka Onnille. Joopa joo. On portaat, on pirtinpöydän penkit, on kaapit täynnä lasipurkkia ja purnukkaa, laatikoissa puukkoja jne jne... Ihan alan olla itse jo niin väsynyt tähän kokoaikaiseen perässä kulkemiseen.
Nyt tuli äitee töistä, pitänee lopetella.
T-P
ja huomenna on taas aatto.
Meidän rytmi alkaa palautua vihdoin entiselleen *pieni*tuuletus*
Jos Hilu linjoilla, niin kysäisisin vieläkö Lintsun unenlahjat jatkuvat? Yhdessä vaiheessahan me oltiin kohtalotovereita vähän nukkuvien tyttöjen kanssa...
Meillä nukutaan siis vieläkin lyhyitä öitä. Typy nukahtaa n. 21.30 - 22 ja heräilee kasin paikkeilla. Päiväunet parhaat omassa sängyssä ja vaihtelevat tunnista kahteen, joskus jopa yli 2h.
Yöhön kuuluu melkein sääntönä yksi-kaksi herätystä, niin viimekin yönä. Mulla on aina vaikea nukahtaa uudestaan, mutta erityisesti kolmen-neljän maissa uni vaan ei tule...
Tänä aamuna mies pitkästä aikaa keitti kahvit ja melkoisen vahvaa tököttiä aikaan saikin. Joten hereillä oon :-)
Mimmulille ja Ankkikselle onnittelut projektien etenemisestä. Vaikka välillä tilanne saattaa itkettää, niin siitä saa yllättävän paljon voimaa, kun näkee valmista tulosta :-)
Teukan työ- ja V:n hoitosuunnitelmat kuulostavat mainioilta. Kiva, että ratkaisu löytyi noinkin vaivattomasti.
Mimmun kaatuminen tuntui hurjalta omassakin kropassa :-) - hyvä, että oot vielä kasassa!
Munkin on vaikea ajatella Ynkkää pitkähiuksisena, niin " oma pää" sulla nyt on :-) Niin kiharoiden kanssa kuin ilmankin.
Aaviksen luonnonkiharat olivat ainakin Levillä just sopivassa kuosissa, joten sun sijassa en tekis niillekään mitään :-)
Omilleni olis kyllä korkea aika taas näyttää saksia ja miksei väripulloa, mutta tuntuu, ettei ole aikaa kadota kampaajalle. Tuntuu, että omat menemiset sekoittaa aina koko perheen olemisen, vaikka mies kyllä pärjää Typyn kanssa ihan mallikkaasti.
Harmi, että me " puistokaverittomat" asumme niin eri suunnilla. Olisi kiva, kun voisi kärrytellä ja keinutella porukalla.
Tänään me ei vielä ehditty ulos, mutta iltapäivällä on pakko tehdä edes pikku kierros. Eilen Typy käveli pitkät pätkät ihan itse, koska jouduttiin anopin laukkujen takia lähtemään ilman rattaita liikenteeseen.
Suurella mielenkiinnolla seuraan haalarikeskusteluja - meidän 86cm menee varmaan ensi talvenakin. Kengänkoko riippuu paljon mallista, goret taitavat olla 22, mutta pikkukengät 20 tai 21. Niihin ei kyllä olekaan tapana lisäsukkia laittaa :-)
Keittiön siistiminen kutsuu. Typy innostui tänään tyhjäämään roskakaapin vierestä roinaa... En raaskinut kieltää, kun niin innolla tutki uusia esineitä kuten kumihanskoja ja uutta tiskiharjaa.
Keilin & Typy
Voih kaikki sairastajat, erityisesti Tuttiksen lääkärikäynnit ja Väkkärän keuhkokuume:(((( mikä on vointi nyt? ja muillakin???
Meidän pienellä on korvatulehdus ja eka ab-kuuri (pitkälle päästiinkin tässä asiassa). Kuumetta kesti jouluaatonaatostan tiistai-iltaan, joten tiukassa on virus ollut. Vieläkin räkä valuu ja yskä välillä vaivaa, mutta selvästi on voiton puolella. Itse olen ollut tosi väsynyt, kun yöt oli ihan p***tä ja muutenkin stressaa. Kaikki.
Leikkig (olenko jo vastannut??): dublojen kasaaminen ja irrottelu, " piirtely" mustekynällä, " piiloleikki" ja takaa-ajot isoveljen kanssa, pallojutut, autot, nukenvaunut, vesileikit lavuaarissa. Jee.
Vaippag: pääasiassa liberon tai muumi housuvaipat 10-14 kg. ja niitä kuluu, koska ei jakseta pönttöilyä harjottaa.... laiskat ja köyhät, kun rahat menee vaippoihin:)
Olen tehnyt listan, millaista työtä halauisin tehdä, mutta se on vaikeaa, koska objektiivisuus on hankalaa näissä asioissa. Selvästi kuitenkin on työkriisi,vaikka ainakin 3 vuodeksi on töitä tiedossakin. MUUTOSTA, KIITOS.
Tervetuloa, Alli!
Tänään teen kuhaa, jos jotakuta kiinnostaa.
simam ja terveemmät poijjaat.
Johonkin tässä maailmassa sentään voi luottaa :)
Väkkärä voi jo paremmin, henki kulkee taas. Keuhkokuumeen aiheuttaja lienee virus, onneksi, koska ab:t on ikäänkuin pois kuvioista tuolla pojalla. Lääkitys on ollut avaavaa ja hoitavaa hengitettävää; samat " kamat" kuin Pyörskyllä on jatkuvana.
Yritin saada itselleni aikaa ta:lle, mutta päivystysajat oli tältä päivältä menneet. Voin joko odottaa maanantaihin, mennä klo 16 jälkeen Peijakseen tai omalla rahalla yksityiselle. Eipä oikein nappaa... Ajatus Peijakkaasta perjantai-iltana, juopottelujuhlan aattona... Jos olisikin vaan humalaisia pelättävänä, mutta muissa aineissa olevat on jo tosi, tosi pelottavia. Täytyy kahtella.
Omien harmitusten keskellä on ollut kiva lueskella täältä haalari- ja hiuspohdintoja :) Monta päivää jumissa kotona (lääkärissäkäyntejä ei lasketa) tekee minusta hyvin, hyvin ikävän ihmisen. Kaikki kiukuttaa ja harmittaa ja mikään ei huvita. Onneksi minua on siunattu kärsivällisellä ja muutenkin hyvällä puolisolla. Eilen illalla kävin ihan yksin ruokakaupassa ja että se oli kivaa! :)
Mitä kuuluu Lempparille & Pönksylle?
Remontoijille / rakentajille hurraa-huutoja! *ojentaa kunniamerkkejä*
Tepsukka, kiva kun työ- ja hoitokuviot järjestyivät!
Saamuska, oletko nähnyt Pyörskyä? Sanoi tulevansa teidän tytön luo leikkimään :)
Ruoka on valmista, menen.
En voi jättää väliin tyypillistä päiväuniaikaan pinoutumista, vaikka kiire jo onkin. Täytyy vielä meikata ja pukea ennen kampaajalle menoa. Niin, noloa, olen vielä yöpuvussa, olen nokka tohisten siivonnut koko aamun, ei edes ulos keretty, vaikka nyt olisi jo ehkä pakkasen puolesta uskaltanutkin.
Ihana kun on siistiä, ajattelin huomenna lähteä miehen mukana Seinäjoelle katsomaan aleja, Motti tulee kyllä mukaan, joten tiedossa pikaista katselua ja loppuaika hikistä taaperon perässä juoksua. Hää kun haluaa myös itse katsella;)
Lila: Voi kurjuus noita liitoskipuja, voimia kovasti ja toivotaan että viimeinen neljännes menee nopeasti ohitse. Ei mullakaan ole hajuakaan niistä häävaatteista, entiset ei todellakaan mahdu päälle:/ ja jotenkin olen huono ostamaan uusia, niitä niin vähän tarttee. Niin, muille ihmetteleville tiedoksi, että mulla ja Lilalla on muutakin yhteistä kuin samassa sairaalassa kahden päivän välein syntyneet lapsukaiset:)
Mä muuten raskaana ollessa ratkaisin juhlavaateongelman mustalla pitkällä trikoohameella, kävi millä viikolla tahansa ja käytin sit ristiäisissäkin.
Niin, olen koko ajan haaveillut tekeväni sinne jonkun päivätripin Motin kanssa miehen työpäivän aikana, mutta kunhan tässä nyt tuo pikku mies olis siinä kunnossa. Jospas niiden putkien jälkeen!
Miten voi Väkkärä?
Teukkis oli löytänyt hienon kombinaation. Onnitteluni!
Ynis: Mäkin kuuden vuoden jälkeen päädyin siihen että nyt riittää pitkät, olivat jotenkin niin työläät ja tylsät, vaikka moni kateellinen olikin. Kun vain olisin sen verran rohkea että uskaltaisin paukauttaa jonkun oikein pirteän lookin. Vaan kun en.....
Voi noita taaperoiden kaatumisia, reagointikyvyn pitäisi olla huippuluokkaa!
Allille sen verran, että minä olen kanssa sellainen tarkastelija alkuun ja joskus se on rajoite näissä sosiaalisissa kontakteissa. Minua pidetään usein ujona jne. kun ensin katselen ja teen tilanteesta omat johtopäätökseni. Sen vuoksi myös kerhoon meno oli pitkään mietinnän alla ja toki siellä on sellaista porukkaa, joita ei voisi vähempää meidän olo siellä kiinnostaa( pienen kylän " etuja" ), mutta kavereita ollaan saatu ja ehdottomasti ollaan tykätty. Kannustan siis sinuakin!
Mua jotenkin harmittaa nyt näissä sosiaalisissa kontakteissa se, että kun mahdollisuuksia on vähän, niin eräs ystävä on sellainen, joka koskaan ei ota itse yhteyttä. Sattuvat olemaan pidemmän ajan perheystäviä ja tultiin sitten miehen kanssa tulokseen, että itse asiassa aloite tulee aina meiltä. Kuitenkin tulee olo, että meidän seurasta tykkäävät...mutta....Siitä taitaa olla jo puoltoista kuukautta kun soitin päivällä kyseiselle ystävälle ja pyysin kahville, hällä ei ollut autoa ja lupasi tulla joko sillä tai seuraavalla viikolla, mitään ei ole kuulunut. Nyt on sitten vähän sellainen olo ettei taida mun seuraa kaivata. Sääli! Onkohan tämä jotenkin typerää ja lapsellista saivartelua kun sovittiin miehen kanssa että nyt odotellaan heidän yhteydenottoa vai mitä tekisitte tässä tilanteessa?
Heh, tulipas tässä taas avauduttua. Mutta täältä on niin helppo aina kysäistä, voi sitten miettiä onko itse jotenkin vaan hiukka hölmä, mutta mua vaivaa, ystävyyden pitäisi olla molemminpuoleista!
Jatu: Hih, mä taidan välistä antaa meidän elämästä tosi oudon kuvan. Tarkemmat selostukset jätän sähköpostiin ja voisin laittaa kuvia tulemaan, mutta juu, löytyy lemmuja, heppa, traktoreita,liian pieni talo, sekalainen seurakunta muita eläimiä, ihana mies ja lapsi sekä vieressä asuva anoppi;) Taidetaan olla kohtuullisen moderneja maatalousyrittäjiä...ainakin niin haluamme ajatella;)
Nyt on pakko mennä. KIva kun olette siellä!
Aavis 24v , Motti 1v3kk ja mies 31v ja se sekalainen seurakunta
Aattelin etten kirjuuttele, nautiskelen vaan teidän jutuista :)
Keilin, Lintsu nukkuu, nukkuu ja nukkuu. Tätä uutta vaihetta kestänyt jo pari kuukautta. 21.15 menee nukkumaan ja heräilee 9-10 aikaan ja päikit 1 1/2-2 tuntia. En ymmärrä ollenkaan näitä muutoksia mutta tämä vaihe sopii mammallekin.
Mulle ei kyllä ole jääny muistikuvaa että sulla Keilin ois negatiivisia kirjoituksia ja jos joskus on niin ihan aiheestakin (ottopoika, anoppi)
onnittelut anopin kotiuttamisesta.
Alli tervetuloa mukaan joukkoon ihanaan.
Mimmu onneks ei käyny pahasti portaissa, sulla käy päivät vähiin, jännää.
Teukkis hyvältä kuulostaa teidän hoito/työkuviot.
Väkkärälle ja Motille paranemista, sekä Ayapille ja Aavilselle jaksamista. Tuntuu pahalta kun koko ajan pieni sairastaa.
Kerppu onnittelut sopivista syömisistä, jo oli aikakin.
Onneksi T-P selvisitte säikähdyksellä keikauksesta, taitaa nuo pienet olla aika joustavaa tekoa.
Jee tänään ja huomenna töitä, sitten se on loppu ja palaan täysipäiväiseen äitiyteen.
Olen hehkeen näkönen turbohuuli, Lintsun pää kolahti mun suuhun ja hammas teki huuleen vekin, kiva mennä töihin sössöttämään alahuuli turvonneena ja pirun kipeenä.
Ei huvita ruoanlaitto ollenkaan, kun sai monta päivää olla tekemättä.
Simam voisin tulla teille syömään kuhaa :) mä teen spaghettia.
Hilu
Siis Keilin, aiheesta kirjoitat eikä mitään aiheestakin... en tod tarkottanu että kirjotat ilman syytä negatiivisesti (voiko vaikeammin enää sanoa)
Hilu- jolla ei ole kirjoitettu sana hallussa
Nea kiukkusi eilisen päivän hampaita. Tulis nyt kaikki kerralla, et pääsis tästä tuskasta! Illalla käväsin Nean kanssa kaverin luona kylässä, jolla ei ole lasta ja tavaraa paljon joka puolella. Oli vähän stressaavaa, kun sai koko vierailun vaan juosta tytön perässä, joka teki pahojaan.
Uuteen vuoteen tuli muutos, mennään sittenkin kylään tässä lähellä asuvan kaveripariskunnan luo, mukavaa! Mies aikoo ostaa muutaman raketin ja syödään ja jutellaan.
Mies jäi tänään kotiin sairikselle, selkä kipeä. Saatan päästä päivällä keskustassa käymään Nean unien aikaan, jospa se ulkoilupuku löytyis!
Vähän rasittavaa on kyllä toi ulkoilu, kun ei oo siellä sellasta ystävää puistossa- Vähän väkeä ja Neakaan ei viihdy. Edelleen haaveilen, et päästäis asumaan lähemmäks Jatua! :)
Tomera, Nealle sopii tavalliset maitotuotteet. Mä oon antanut gefilus-maitoa. Nea tuntuu tosiaan olevan kiinnostuneempi juttelusta, kuin kävelystä, mut saas nähdä miten käy. Lomalla lueskelin miehen vauvakirjaa, josta selvisi, et mies oli ollu 1v4kk kun oli lähteny kävelemään.
Tunteista, mä oon tosi huono näyttämään neg. tunteita/puhumaan niistä. Tosin míehen kans vähän eri juttu. Mut kotona opittu liika kiltteys jyllää.. Tosin on siinä hyvät puolensa, että mietin aina asiat, et miltä toisesta tuntuisi, enkä siis koskaan päästä karmeita asioita väärällä tavalla julki. Mut olis hyvä oppia pitämään puolensa ja puhumaan neg. asiat läpi. Elämäkin olis helpompaa...
Alli, Nean rytmi. Herää n. klo 8-9 välillä, syö, ulkoilu. Ruoka klo 12-13 välillä. Päiväunet klo 14-16, välipala. Klo 17-18 välillä päivällinen. Iltapala klo 20 ja nukkumaan klo 22 viimeistään. En pidä tästä rytmistä, kun haluisin Nean nukkumaan yöunille aikaisemmin, mut ei oo onnistunut rytmin siirto. Aiemmin meni nukkumaan 20-21 välillä ja siinä jäi paremmin omaa aikaa..
Voi kun tuntuu kurjalta kaikkien teidän puolesta, joilla sairastelua kaiken aikaa..osaisinpa auttaa! Kovasti voimia ja jaksamisia!
Mimmuli, ihanaa, et teillä rakennus hyvällä mallilla! Toivottavasti stressi hellittää! Sitten kun jaksat, olisi ihana nähdä! :)
Jatu, toivottavasti teilläkin helpottaa ja asiat lutviutuu miehenkin kanssa. Voimia väsymykseen! Kunpa typy jo paranisi! Yritetään ens viikolla nähdä! :) Tuli mieleen, et hankipa se mikki koneeseen, ni voitais skypen kautta jutskata päivät pitkät ja purkaa tuntoja!
Mut nyt lopettelen. Mies lähti vielä nukkumaan ja Neakin vielä unessa, mut eiköhän tuo kohta heräile. Mukavaa viikonloppua jokaiselle!
Enkeli1 ja Nea