=SYYStaapertajien vkonloppu=
Kommentit (51)
Illalla oli kaverit kylässä, oli kivaa! Nea söi pullaa ja jäätelöä halusi itse lusikalla syödä pikkuisen. Tuntui niin ihanalle, että saattoi pienen antaa maistaa samaa, mitä muutkin söi, kun siinä sormella osoitteli herkkuja. Oon niin kiitollinen, että allergioista on lähes tulkoon päästy eroon!Nukkumaan pääsin vasta 23 jälkeen..se on mulle myöhään! Mut ihmeellistä oli se, et seuraavan kerran avasin silmät klo 7! En muista, milloin olisin noin kauan nukkunut yhtä mittaa. No en sit enää osannut nukkua, lähdin suihkuun. Mies ja Nea jatkaa uniaan. Neakin nukahti vasta 22. Tää rytmi on jotenkin muutostilassa, päiväunille meni vasta klo 14 eilen.
Joka tapauksessa, ihanaa oli nukkua ilman heräilyjä. Ihanaa, et on viikonloppu. Ihanaa, et ollaan terveitä, ni voidaan tehdä muutakin kun löhötä kotona!
Jatu, kiitos ihanista sanoista ja jokaisesta rukouksesta! Olet niin ihana ystävä! Rukousten voima on ihmeellinen. Mies eilen sanoi mulle, että ei meinaa uskoa, että se olen minä, kun mä olen niin tyyni ja rauhallinen. En ois mäkään joitain päiviä sitten uskonut, että voisin niin levollisin mielin olla, kuin nyt. Toki suru kulkee matkassa ja ikävä ja itkut tulevat vielä monta kertaa. Mutta ihanaa on se, että en ole pakokauhuinen ja hysteerinen. Ihanaa, että olen voinut uskoa isäni Jumalan käsiin. Eniten kannan huolta äidin jaksamisesta. Meillä siskoilla on omat perheet, mutta äiti jää yksin ja asuu vielä siellä kaukana. Voi kun voisi asua lähempänä...
Mä en enää muista edellisten pinojen juttuja, mitä piti kommentoida, oon pahoillani. Oon niin hätäisesti lukenut kaiken tämän keskellä, et en oo osannut keskittyä. Päällimmäisenä mieleen on jäänyt teidän tuki, halaukset ja välittäminen, kiitos!♥
Hyvää viikonloppua toivon jokaiselle!
Enkeli1 ja Nea
Pikakuulumiset. Pääsen sittenkin sekä kuoroon että illan konserttiin :)
Mun vanhemmat tulee kohta ruokien kanssa ja anoppi hoitelee illan.Ihanaa, kun on tukijoukot lähellä :)
Yö meni olosuteisiin nähden tosi hyvin. Isommat ei yskiny eikä uneksinu ja Pekka nukkui hyvin jonnekin viiteen. Sitten itkeskeli ja pyöriskeli, mutta ihme ja kumma viimein nukahti uudestaan ja noustiin vasta kahdeksan aikoihin. Ei tunnu maha enää niin vaivaavan, mutta pitää varmaan seurata kakkaamista.
Nyt pitää lähteä vähän raivaamaan, ettei mun vanhemmilta tuu kovin paljon negatiivista kommenttia. Imuroin kyllä eilen, mutten millään jaksanut keräillä enkä tiskata.
Kukkuu. Kiva, kun osasit oikein nikeillä huhuilla. Mä kun en taho niitä millään muistaa. HUHUU, VÄKI!
Roppakaupalla jaksamisia ja mukavaa viikonloppua kaikille!
T@hti
Ihquja ovat nämä viikonlopun aamut, kun saadaan koko perhe rauhassa heräillä. Mies meni vasta myöhempään eläimet ruokkimaan. Motti usein herätessään heti kiitää katsomaan onko isi vielä kotona ja pettymys on joka kerta kova, kun ei enää ole.Tänään ei sitten mennyt(siis MOtti), vaan köllötteli vieressä ja kertoili juttujaan. Kun isi tuli katsomaan, sanoi että Mita ja oli niiiin riemuissaan:)
Motti on kyllä ollut supersöpöIhana, tekee mieli vaan koko ajan rutistella. Ja päivän paras ohjelma on kyllä toisen edesottamuksien seurailu.
Taapero76: Täytyy sanoa että kyllä se oli aika haaste ne häät 10kk ikäisen kanssa, vaikka oli hyvät hoitajatkin. Päivän tapahtumat olivat pienelle kova ihmetyksen aihe ja samalla väsyi normaalia enemmän. Kun ei vielä silloin kävellyt, joutui lähinnä olemaa sylissä ja rattaissa. Onneksi oli paljon ihania ihmisiä, jotka välillä veivät Mottia ulos nukkumaan. Ja kun ei koko ajan voinut itse toista pitää sylissä, niin jonkin verran hääpäivää varjosti huono omatunto toisesta. Illasta alkoi jo väsyä ja säikähti niin paljon kun mut ryöstettiin että koko ryöstöajan rauhoittelin Mottia:) Onneksi äitini oli ollut monet kerrat mukana Mottia nukutettaessa pienempänä, silloin Motille laulettiin tiettyä laulua ja kannettiin ympäriinsä, siis koliikki aikoina. Sillä tavalla oli sitten saanut väsyneen taistelijan nukkumaan ja me tulimme jo parin tunnin päästä ja olimme itse syöttämässä eka syötöllä. Ja kun se viimeinenkin viikko oli kauheaa hässeliä, niin Motti oli aika ihmeissään. Ehkä tosiaan isomman lapsen kanssa on hiukan helpompaa. Minä olin mielestäni hyvin omannköiseni, mutta osa on hääpäivänä niin vieraan näköisiä, että esim. kaverin kolmevuotias pelkäsi äitiään kuollakseen koko päivän ja suostui vain isänsä syliin. Tällainenkin kannattaa ottaa huomioon:)
Nyt valmistautumaan, lähdetään Vaasaan kunhan mies tulee. Eilen purkautui miehelle minun pahaoloni, joten jospas taas tästä alkaisi parempi kausi.
T@hdelle mukavaa päivää!
Kukkuulle, Ankkikselle ja Mimmulille jaksamista remotteihin, rakentamiseen ja muuttoon.
Pönkyrä-pienelle paljon unihiekkaa ja väsynelle äidille helpotusta elämään!
Ja sylillinen woimaa kaikille tasapuolisesti, nauttikaamme viikonlopusta:)
Aavis ja Motti1v1kk1pvä
Kukkelis:Vähän ennen sua täällä käväsin,mut en jaksanu kirjotella ku vaikutti et ei kukaan täällä valvo..
Puol1 on mulle vakiintunu uniaika-ei hyvä!
Eilen typyläinen nukahti vast vaille10 ja tänää nukkuki 8asti,mutta...6.55neiti halus vettä ja sit mä en saanu unta ku jäin oottelee et herää kuitenkin.Nyt väsy kamala!!!En oikein tiedä miten näitä rytmejä muokkais ku poikulaisen pitäs olla sängyssä 9mais et jaksaa nousta 8aikaa tarhaa,mut typyn pitäs valvoo pitempä et nukkus sinne 8asti...Ja kellon siirto vielä tähän!Taitaa unet olla meillä ikuisuus ongelma!
Kauppaan pitäs sielä suoria kun unohdin typylle ostaa velliä ja vaipatki aika lopuillaa..et taapero:Kyllä muutkin unohtelee nuo lasten asiat!
Pojalla oli eilen hauskat kummitusjuhlat :-) Yöllä näki kyllä painajaisia,et oliko liiankin hurjat..vai pyörikö joku muu päässä?!
Ei nyt liiku päässä mitään,kahvi ei piristäny :-/
jatu
Höh, juutuin otsikkoriviin " mikä kuvaa tätä tilaa" ? Ilmeisesti oikosulku on oikea vastaus.
Enkeli, näin sinusta jotain tosi lempeää unta:) Olet saanut hyvästellä isäsi rauhoittavalla tavalla. Se on mieletön lahja! Tekstisi toi mieleeni kahden vuoden takaiset tapahtumat, kun ystäväni kuoli, enkä osannut sanoa mitään tolkullista kuolinvuoteen äärellä - senhän ei pitänyt olla kuolinvuode. Jäi sellainen olo, että jälkeenjäävät pelkäävät kuolemaa enemmän kuin kuolemaa tekevä. Heti sairaalasta lähdettyäni teki mieli mennä takaisin ja vain istua sängyn vierellä, mutta minä tyhmä jänistin.
Mahatautia ollut meilläkin, itse sairastuin pari päivää sitten - ällöä - nyt parempi (= kahvi pysyy sisällä).
T@hti: luulen, että meidänkin pikkuherralla on jonkinasteinen mahatauti, kärttyilyä ja maha löysänä. Tällä tapauksella on myös atooppinen iho, ja selvästi nyt ilmojen kylmettyä ihokin reagoi. Mielenkiinnolla luen miten teillä ihot voivat:) Itselläni on iho ollut vuoden tosi kurjana, eikä tuleva talvi varmaan sitä paranna. Kyllästyttävää.
Toiveestako oli puhetta.Konkreettisena toiveena olisi kaupunkiloma miehen kanssa kahdestaan.
Mulla muuten myös helposti huono omatunto jos teen " ylipitkää" työpäivää. Siksi siis usein olo, että on jatkuvasti väärässä paikassa, eikä missään oikeasti läsnä.
Mentävä. Huolet pois kaikilta, sitä toivon (se ei lie yhtä mahdotonta kuin maailmanrauha, eihän?)
Ankkis, onnea uuteen kotiin, Mimmulille ja Kukkuulle remppaonnea.
simam - purkkiruualla kasvava pikkuN ja suklaalla kasvava isoveljensä
Tääl ei ole ketää..
jatu,suklaalla leveyttä kasvava äiti ;-)
Enkeli, ihana lukea, että sinulla on levollinen mieli. Kirjoitit tosi koskettavasti tapaamisestasi isäsi kanssa. Hyvä, että sait vielä tavata hänet ja rukoilla yhdessä hänen kanssaan.
Meillä päivä on mennyt mukavasti. Ulkoiltiin ja käytiin vähän ostamassa herkkuja. Nyt sitten ollaankin maha pullollaan kaikesta makeasta.
Kepalla vaan on maha sekaisin, liekö saanut vieraita bakteereja hoidosta ja nyt sitten niitä ihmetellään. Muuten on kyllä tyttö iloinen, joten ei kai se mitään sen ihmeellisempää ole. Eilisyönäkin nukuttiin monta tuntia putkeen, joten ei se ainakaan mahataútia ole.
Nyt pitää mennä, kutsu käy. Palaan, jos mies antaa luvan.
Leppis
Äänessä minä,minä,minä!!!
Antakaa nyt oikeesti jotain luettavaa!!Ynis!!Miksi et sano mitään????
jatu
Hmm.... Anteeksi poissaoloni :) Kiva että se oli noteerattu :))
Syy: tän päivänen kirppis. Ja hirmusen villi tytskä. Huh huh. Kiipee KOKOAJAN syöttötuoliin, pöydälle, hellalle (! no ei nyt sentään vielä hellan päälle mut kuitenki...) ja tekee just kaiken pahan ku silmä välttää tai sit tahalleen ku katon... ARGH!
Enkelille edelleen paljon voimia surussa! *hali*
Oon ihan pihalla, viikon tauko tais tulla. Kaikki ylimääräinen aika viikolla meni lasten vaatteiden ja tavaroiden järjestelemiseen ja hinnoittelemiseen.... " Tekemisen puutteessa" järjestettiin kaverin kanssa (neljän (10v ja siitä alle) lapsen äippä...) MLL:n nimissä lastentarvikekirppis... Nyt on hiukka väsy olo kun yöllä meni yli kahteen asti noissa hommissa ja jo seiskalta soi kello... Mut pakko oli tulla ilmoittautuun kun kerran oli kaivattukin :) En ole siis edes pinoja lukenut...
Sassan sapuska-tilanne entisellään. Tai siis sopivat entisellään. Siis nollasssa. Ihmiskokeita " Mersun malliin" ollaan täällä harjoitettu himputin huonoin tuloksin. Otin Tiiviin (?) sairaalaterveisten pohjalta sellasen radikaalin hurjan kokeilun, eli yhtenä päivänä vähän tätä, seuraavana päivänä vähän toista ja kolmantena vähän kolmatta... No, en kyllä voi suositella ainakaan kellekään :( Yö meni kolmesta maissinaksusta jo persiilleen (ja päivät kanssa...) ja reilu ruokalusikallinen quinoa-muroja sai aikaan vähempi herttaista ihottumaa. Ja muutama herkku-ranskanperuna sama juttu... Mutta kuinka tytskän silmät loistivatkaan syödessä... Sitä suurempi oli äipän suru kokeilua lopettaa... Mut tiiän senkin että jatkuva " väärä altistus" tekee myös hallaa...
No, puhdasta kauraa aattelin nyt sit seuraavaksi alkaa oikeesti altistaa. Jos se tästä. Hope so. Kunhan menis tuo karsee räkätauti ja järkky yskä. Avaavaa suihketta menee ja astmalääkkeet taas tuplattuina annoksina... :(( Ei uskalla mitään ylimäärästä pistää sotkemaan tilannetta entisestään...
No ni, allergia-vali-valia tästä tuli taas... Höh.
Mutta yritän olla selkä.
Mukavaa weekendiä kaikille!
Mitä kuuluu esim. Lempon ja Pilen pikkusille? Selviääkö jos luen viikon pinot??? Nyt en kyllä jaksa. Pakko nukkua enempi ku 4t ens yönä. Ja toivottavasti vähillä herätyksillä.
Öitä!
T. Kerpsutti ;-)
(toi oli aika hyvä, Kukkuu!)
Kertoohan joku sen meidän lapsukaisillemmekin, jooohan!
Mies on yllättäin tämän illan töissä. Venyn sitten hereillä pikkutunneille ja aamulla pitäisi herätä. Väsyttää jo etukäteen. Miksi en sitten mene nukkumaan? OIkein hyvä kysymys.
Antsan nukkumaanmeno on hivutellen siirtynyt myöhempään. Kahdeksalta nukahtaa kyllä pullolle syliin, mutta viimeistään sänkyyn laitettaessa herää ja tänäänkin meni taas kymmenen jälkeen, ennen kuin viimein nukahti. Kuolaa valuu pojalta aivan mahdottomasti. Tänään oli puolisen tuntia ilman kuola/ruokalappua ja isoveljensä jo huusi, että: " Äiti, tuolla on paita aivan märkänä"
Ihanahan tuo on, tietenkin ♥ Hymypoika ja kuitenkin niin omatahtoinen. Kun jotain haluaa, niin sen kyllä huomaa. Yöheräämiset ovat välillä hysteerisiä, poika istuu sängyssään ja itkee lohduttomasti. Mies on monena yönä herätessään kantanut huutavan pojan väliimme ja suloisesti Antsa rauhoittuu, puristaa kättä ja huokaisee syvään...Vaan miten nukutetaan kohta poika omaan sänkyynsä?
Miehen kanssa eilen illalla mukava liennytys :) Kaikki hyvin, jos vain jaksaisin olla stressaamatta tästä huushollin kaameasta epäjärjestyksestä. Tänään olimme markkinoilla melkein koko päivän, enkä saanut kaikkea vielä kuntoon. Viikon vaeltelevat tavarat mihin vain jäävät ja viikonloppuna sitten puhisen ja vien asioita paikoilleen (enkä kyllä tosiaan ole pedantti itsekään).
Lämpö tuli, lumi suli :( Saa luvan alkaa pakastamaan uudelleen viikon sisällä. Ei silti, siellä kyllä jo (ja vielä) lasketellaan ja hiihdellään, mutta puut ja tiet ovat aivan sulat.
Kauniita unia, taidan sittenkin kömpiä pehkuihin.
SaaMa
hukassa ei olla, mieron teillä kylläkin oltu :)) Perjantaina oli firman synskäjuhlat ja siellä oltiin miehen kanssa. Muvavata ohjelmaa oli (Halavatun Papat, suosittelen, jos kaipaatte vähän naurua elämäänne) ja sitten tietysti sitä tylsääkin tylsempää puhepuolta. No kaikkinensa ihan ookoo juhlat, lähdimme porukalla jatkoille. Enin osa tosin taisi mennä kotiinsa kun pikkuruisen kaupunkimme yöelämä ei ollut siltikään mikään vilkas vaikka juhlakansaa oli paikalla reilut 200. Tylsiä ihmisiä tai kovan kurin alla :D Kierreltiin paikallisia kuppiloita, joita ei kovin monta kyl olekaan. Halavatut esiintyi yhessä kuppilassa vielä yölläkin. Jonnin verran kuppia kallisteltiin, kotia kömysimme taksilla ennen kolmea. lapset oli saatu untenmaille 22-23 välillä, isomman kanssa mummi oli meinannut jo sipata tai olikin kun itse oli herännyt jo 04 aamulla töihin ja meidän termiitti ois vaan tahtonut vielä leikkiä. Muailma hieman pyörähteli nukkumaan mennessä, mutta ei onneksi ollut aamusella pahaa oloa. hieman sellaista voipuneisuutta oli aistittavaissa molemmista :) Aamulla herätys oli onneksi vasta 9.30, kun esikoinen hä' märässä kömpi viereeni ja tunnusteli ensin huuliani ja sitten nenääni ja tuumasi " Äiti, mitä sinä täällä teet?!" Kylläpä nauratti. Tokihan oli ihmeissään kun mummin viekkuun oli nukahtanut mutta tuo ihmettely tuli niin aidosti ja ihanasti. Mummihan oli jo rientänyt töihin ennen 06, meidän jälkiämme siivoamaan juhlapaikalle.
Oli mukavaa käydä ulkona, mutta se jäi vähän harmittaan ettei tanssimaan päässyt. Siinä vaiheessa kun menimme takaisin discon puolelle, siellä oli käynyt väkikato ilmeisesti toiseen paikaan, nii eipä viitsinyt melkein tyhjälle lattialle yksin läjhtee joraamaan. Harmittaa kyllä, kun sitä aina niin odottaa.
Tuossa nyt ainakin osa kuulumisia. Muutoin kuuluu stressiä ja miettmistä. Pomo ehti sen verran kertoa juhlinnan ohessa, että muutoksia työkuvioissa edessä. Rankkaa uuden opettelua ja poissa " omalta paikalta" tiedossa...vaihtoehtoja ei taida olla käytännössä, uusia ei voida palkata ja muut vaihtoehdot on kielitaidottomia. Pelottaa ja hirvittää. siihen päälle stressi minne pojat hoitoon, miten arki alkaa rullata ja sitten vielä ite on ihan pihalla muuteskin jutuista ja ihan täysin uutta juttua opiskeleen ja alkuperäislläkin on hermot tiukilla nyt. Ois vaan helppoo olla kotona, mutta joskus kai se häätyy lähtee ja pakkokin. Sanovat että elä mieti öitä, mutta se on niin helppoo sanoo. Kolme neljä' yötä oon jo valvonut tai ollut sellaisessa tilassa etti tiiä onko nukkunut vai ei, aina katsoo kelloo ja se vaan raksuttaa etiäpäin, ensin 02, sitten 3.30, jopa 5.30. Ei hajuakaan nukunko välillä vai en, aika hullu olo kieltämättä. Nytkin pitis nukkuu, mutta arvatkapa nukuttaako kun piti univelkoja nukkua päivällä pois ja nukuin poikien kaa 2,5t, heh. 16.15 herättiin, että hyvä hyvä.
Tässä omaa napaa, muuhun ei jaksa keskittyy, on niin hermo olo jotenkin kokoajan. Tältäköhän se työstressi tuntuikin *muistelee muka*?
Haleja Enkelille ja muille kauniita unia!
Tuttis
Ai niin, ja aikaista sellaista! Unohdin, että kellot on siirretty! Voi kääk.
Tuttis, kuulosti tutulta toi sun yövalvominen ja kellon kattominen. Viime yönä katoin paljon useammin vielä kelloa (useamman kerran tunnissa) enkä tiedä olinko yhtään torkahtanut välillä. Aamuyöstä sain nukuttua pari tuntia:( Tuntuu, että varsinkin sillon nukun tosi surkeasti, jos olen mennyt aikaisin nukkumaan. Miksi siis edes yrittää:(
Eilen heräsin päänsärkyisenä. Sitten oli pihatalkoot jotka piti mut pois koneelta. Kiva nähdä ihmisiä, muitakin kuin lapsia! En vaan ymmärrä miksi aina on niin kiire ruveta grillaamaan heti päivällä ja sitten jää osa hommista tekemättä. Miksi ei rauhassa tehdä kaikkea loppuun ja aloteta sitten vasta grillausta rauhassa.
No, illalla oli taas kauhea päänsärky, joten yritin mennä nukkumaan klo 22. Särki liikaa, että uni ois tullut ja lopulta vaikka särky lähti, niin yö oli kauhea, kuten jo sanoinkin. Nyt tässä päivässä on sitten vielä tunti enemmän aikaa! Mies on luvannut vanhemmilleen, että mennään syömään. Minen jaksais yhtään! Saisinkohan jäädä kotiin nukkumaan.
Jatu, tässä siis poissaoloraportti:) Nyt siirtämään kelloja...
T: Ynis
Odotus on päättynyt. Isi on poissa. Viime yönä kahdentoista aikaan viimeiset henkäykset. Sitten hiljaisuus. Aamulla heräsin. Äiti oli soittanut ja tiesin, että nyt se on tapahtunut. Äiti jutteli hiljaisena. Toivoi, että olisi jäänyt yöksi sairaalaan. Kahdeksan tuntia oli siellä päivällä istunut. Nyt on kaikki raskaat käytännön asiat ja järjestelyt edessä äidillä. Voi äiti kultaa. Olo on epätodellinen. Kaikki on kuitenkin tapahtunut niin nopeasti. En jotenkin tajua vielä koko asiaa. Pääasia, että isiin ei enää koske. Eilen vielä äiti oli joutunut riitelemään kivunlievityksestä, kun mukava hoitaja oli jäänyt lomalle ja toinen tullut tilalle. Nyt äiti saa hengähtää. Edessä on kuitenkin raskas suru.
Jumala pidä isistä huolta, kerro että rakastan.
Enkeli1 ja Nea
En tokikaan nyt vasta oussut. Riisipuuro on jo kohta hautunut valmiiksi.6.30 " vasta" noustiin. Se oli ihan hyvä saavutus kellon siirto huomioiden.
Eilen oli hyvä päivä ja ilta :) Eiköhän tästä oo taas hyvä jatkaa eteenpäin. Mun vanhemmat tuli ruokien kanssa ja oli sen ajan, kun olin kuoroharjoituksissa (pitkät harkat 2h). Mies ehti nippa nappa tulla, että päästiin illalla lähtemään. Hyvä oli konserttiosuus ja vaikuttavia puheita kuultiin myös. Lisäks tarjolla oli hyvä iltapala ja nähtiin kavereita. Kotiin tultiiin kymmenen tietämissä ja anoppi oli saanut kaikki lapset nukkumaan. Totes vaan, että muuta hän ei sitte kerennytkään. Eli iltapalajutut ym oli vielä pöydässä, mutta ei toki mua haitannut.
Simam. Kerronpa sitten vielä aiheesta. Sitä paitsi, jos jotain ei kiinnosta, niin hypätköön yli. Ite prosessoin asioita kirjoittamalla ja siksi kirjoittelen tänne pohdintojani. Tällä hetkellä olen tullut tällaiseen tulokseen. Pekalla on edelleen hyvä iho. Sitä en tiedä, onko muuten vain lievempi tapaus kuin siskonsa, vai onko se auttanu, että osasin aloitta kunnolliset rasvaukset ajoissa ja Gefilus-maidon myös. Ilmojen kylmettyä rasvausta on kuitenki joutunu lisätä, mutta kortisonia ei oo tarvittu. Pakkaspäivinä taputtelin poskiin reilusti rasvaa (pitäis imeytyä paremmin/ enemmän kuin muutoin levittämällä). Ja maha vaikuttaa paremmalta. Taidetaan syödä niin perusruokaa, että reagoi muutoksiin.
Neitillä on ranteet ja polvitaipeet " ruvella" eli vaihtelevasti ihottumaiset. Kortisoni tuntuu auttavan, muttei paranna kunnolla. Mutta en usko, että mikään rasva auttaisi, jos koko ajan söisi jotain sopimatonta. Siispä etsimme yhä sopivimpia rasvoja ja sopivaa vaihtoväliä.
Itellä ei oo atooppinen iho, mutta kovin kuivaa talvella ja kantapäät ja sormenpäät halkeilee ja vaatii rasvausta. Perunoita käsittelen vain sormikkaat kädessä.
Nyt meillä kävellään. Mutta yhä, jos asiasta hehkuttaa muille, menee konttauksen puolelle. Ite Pekka on kyllä taidosta varsin innoissaan. Ihana seurata toisen harjoittelua. Ulkona liikkuu kontaten. Mulla ei oo oikein sopivia välikausikenkiä pojalle. Lämpökumppareilla ei taida olla oikein hyvä kävellä, mutta jospa tulis pakkaset ja pikkasen lunta, ni sitte ois tosi hyvät siskon nahkakengät. Voipa olla, että oisin jotkut kengät tähän väliin hommannu, jos niitä ois täällä tarjolla.
Kivaa päivää kaikille! Jaksamisia remontteihin ja muutenkin!
NYT KAIKKI PINOUTUMAAN!
T@hti
Onneksi isäsi ei tarvitse enää kärsiä.
Siunasta, voimia ja halaus.
T@hti
Suuri osanotto:( Jaksamista! Nyt isäsi kivut on tosiaan ohi, ehkä se tuo jotain lohtua.
T: Ynis
Otan osaa :´(
Jaksamista surussanne.
Heräsin pojan huhuiluihin, ja kas: kello näytti jo 8.30, hänpä nukkui siis tunnin normaalia pidempään. Esikoinen ihmetteli tv:n ääressä, mikseivät lastenohjelmat vielä tule. Niin: kellohan olikin vasta 7.30 :) Yöllä ei ensimmäistäkään herätysta (jos ei mies sitten käynyt. Täytyy kysyä, kun herää).
Kiva kuulla, Tuttis, että pääsitte juhlimaan. Mukavalta kuulosti :) Minä " joudun" ensi perjantaina käymään työhön liittyvässä riennossaja siitä viikon päästä lähdemme mieheni kanssa molemmat pienimuotoisiin pikkujouluihin (jospa vain lastenhoito järjestyy).
Palataan arkeen, pesukone kutsuu!
Saamuska
Istun hetkeksi vielä koneelle, josko nukuttaisi paremmin. Ei siinä muuttamisessa mitään, mutta kun pitää yrittää järjestää niitä koko ajan uudestaan leviäviä tavaroita paikoilleen.
Uni oli hakusessa eilen. Ehkä tänään jo löytyy, jumppasin sen verran siivotessani työmaata ja muuttomaata.
Kukkanen on inana! Ja Poikanen! Mulla on rakkautta yliannos, kun ei voi kipata sitä tuohon mieheen, kun vain kiukutellaan omia väsymyksiämme. Lapsena ongelma oli helppo ratkaista, otettiin viivotin mukaan, niin jopa meni jäätelöt tasan. Olisikohan olemassa sellaista, kumman väsymys on suurempi -puntaria?
Nyt kyllä joutuu huhuilemaan. Mersu on ollut sikamaisen kauan poissa. Mahtoiko löytää jonkun uuden palstan itselleen (mustis...)?! Kerpsuttia ei ole näkynyt iki-iki-aikoihin. Odotus on totaalikadonnut.
Pönkyrä, nuku pitkään ja makoisasti! Mimmulille komppausta taloprojektiin. Enkelille jaksamista.
Kukkuu