*SYYSKUISTEN PERJANTAI*

Lillillä alkoi aamu jo ennen isänsä herätyskellon soittoa, puoli seitsemän aikaan. Nyt on jo puuro syöty ja päivävaatteet päällä. Mutta äitiä vähän väsyttää...



En saanutkaan vielä eilen uutta kännykkääni. Toivottavasti tänään.



Enkeli, täällä odotellaan kuulumisiasi. Ilmeisesti asiat on olosuhteisiin nähden ihan hyvin, tuosta hymystä päätellen? Tule kertomaan!



T. Ankkis

Viime kesä. Ajamme halki kauniiden maisemien. Järvi välkkyy puiden lomasta, ei tuule yhtään. Cd soittaa lasten kauneimpia hengellisiä sävelmiä. " ..poissa on ystävä kallehin. Niin kaunis on maa, niin korkea taivas, soi lintujen laulussa kukkiva kunnas ja varjoisat veet, niin varjoisat veet." Isäni kasvot tulevat mieleeni, kyyneleet pyrkii esiin. Jostain syystä laulun sanat saavat minut vain ajattelemaan isääni. Rukoilen mielessäni. Nea laulaa mukana vauvan äänellään.



Keskiviikko. Pakkaan tavaroita, vaihdan vaatteet. Juuri ennen lähtöä radiossa alkaa soida: " Niin kaunis on maa, niin korkea taivas.." Olen lähdössä isäni luo. Juna kiitää halki lumisen maiseman. Minun ajatukseni ja rukoukseni ovat isäni luona. Äiti odottaa minua asemalla niin väsyneenä ja hauraana. Matkalla sairaalaan puhelemme hiljaa. Äiti sanoo, älä säikähdä. Isi ei enää puhu kuin hiljaa, eikä siitä saa selvää.



Eristyshuoneessa on levollinen tunnelma. Vain isän hengitys läpäisee ilman. Istumme vuoteen vierellä, isä on syvässä unessa, emmekä raaski herättää. Kyyneleet virtaa pitkin poskia. Sisimmässäni väreilee Pyhän Hengen lämpö, Jumalan läheisyys. Hoitaja saapuu paikalle, lempeänä ja välittävänä, tarjoaa nenäliinaa ja kuuntelee äidin sydämen tuskaa. Jätämme isin nukkumaan.



Eilen. Lapsuuden koti on hiljainen ja oudon tuntuinen, kun isi ei ole siellä. Katselen isäni tavaroita ja mietin, miten raskaalta äidistä tuntuukaan joka päivä elää yksin yhteisessä kodissa. Puhelin soi. Sairaalasta soitetaan, tulkaa, isäni on pyytänyt. Voimat menee käsistä ja jaloista. Vapisten soitan taksin ja sanon, on kiire. Äiti itkee koko matkan. Minä olen hiljaa ja ihmeissäni. Ehditäänkö paikalle..



Isäni silmät ovat auki, katse harhailee ja olemus on tuskainen. Puhe on hädin tuskin kuultavaa ja epäselvää. Olemme isän vierelle, silitämme ja äiti sanoo, " me ollaan tässä sun vierellä" . Isä valittaa kipuaan ja pahaa oloaan, antaa käden minulle peiton alta. Isän käsi on lämpöinen, pidän siitä kiinni ja silitän ennen niin voimakkaita sormia, joilla isä näppäili kitaraa, teki töitä. " Isi, saanko rukoilla sun puolesta" , kysyn. Hätähuuto kumpuaa sydämestä Jumalan puoleen, pyydän Jeesusta ottamaan isin syliin, ottamaan tuskat pois ja koskettamaan rakkaudellaan, siunaamaan ja auttamaan meitä, joille jää niin ikävä. Äiti itkee, minä itken. Alan laulamaan " Tule Jeesus ja siunaa lastas, on tuulinen maailman tie. Kätes voimakas turvaksi anna, kun uuvin niin nosta ja kanna, ikirauhaan kerran vie.." Ääni särkyy kyyneleiden tullessa, mutta laulan silti. Laulan rakkaalle isälleni, joka puristaa hiljaa kättäni.



Isi yrittää puhua, mutta vain pienen osan ymmärrämme heikosta , hiljaisesta puheesta. " Joutaisin kuolemaan, paha olla." " Isi" , minä sanon, " kaikki aika on Jumalan käsissä. Hän kuulee kaikki rukouksesi, kaikki mitä haluat. Turvaa vain Jeesukseen. Jeesus on sanonut, että sitä, joka Hänen luokseen tulee, Hän ei ajan pois." Äiti nyyhkyttää vierellä, silittää miehensä hopeanharmaita, vahvoja hiuksia, jotka ovat kasvaneet takaisin syöpähoitojen lopettamisen jälkeen. Sydäntä puristaa katsoa äitini tuskaa rakkaansa vierellä, kyyneleitä ja ikävää, joka nyt jo on käsinkosketeltavaa. " En haluaisi jäädä yksin" , äiti itkee. Sanat on vähissä. " Me ollaan sun kanssa äiti, ja Jumala auttaa sua, kyllä sä selviät."



Soitan toiselle siskolleni, joka on töihin lähdössä. Molempia itkettää. Sisko pyytää minua rukoilemaan ääneen isälleni sen rukouksen, jonka hän aikoinaan yhdessä mummon kanssa rukoili tämän kuolinvuoteella. Hän seisoi siellä isämme kanssa. Rukoilemme isille tutun rukouksen. " Tule Jeesus lapses luo, armos siunaukses suo. Tue pientä horjuvaa, johda tietä oikeaa.." Rukouksen ääni täyttää huoneen. Tänä päivänä olen rukoillut isäni puolesta ääneen, ensimmäistä kertaa elämässäni. Rukoukset jäävät myös viimeiseksi, saattelemaan isääni rajan toiselle puolelle. Pidän isäni kättä edelleen omassani. Sydämessäni palaa Jumalan rakkauden lämpö niin voimakkaana ja lämpimänä.



Isäni on edelleen levoton, äiti pyytää lisäämään lääkitystä. Pian isäni hengitys tasaantuu, keho rentoutuu ja kipu on poissa, uni saapuu. Tuntuu hyvältä, ettei isiin koske. Olemme siinä vierellä, juttelemme ja välillä hoitaja kurkistaa, mikä on tilanne. Tarjoaisi kahviakin, mutta emme pysty juomaan. " Tuntuu epätodelliselta" , äiti sanoo, " kaikki on kuin unta" . Hetki on pysähtynyt. Siinä olemme isin vierellä. Isi on läsnä, muttei kuitenkaan. Toivomme, että tuskat loppuisivat pian, vaikka toisaalta ei haluaisi päästää irti. Ei ole kiire minnekään. Olisin halunnut istua siinä ikuisuuden, isäni vierellä, olla lohtuna ja turvana.



Haemme toisen siskoni juna-asemalta ja palaamme sairaalaan. Kolmistaan olemme isän huoneessa, katselemme isän rauhallista unta. Kipupumppu annostelee tasaisesti lääkettä. Sisko käy juttelemassa lääkärin kanssa. Lääkärin sanat pysäyttää. Hän ei ole ikinä nähnyt mitään vastaavaa, kuin isäni tilanne. Syöpä niin pahana, runnellut kehon ja tullut ulospäin. Lääkärin mukaan ei ole lääketieteellisesti mahdollista, että isäni on yhä hengissä.



Siinä isäni kuitenkin on. Miksi isi on hengissä, jos se on lääketieteellinen mahdottomuus. Mietin, niin..kaikki aika on Jumalan käsissä. Ehkä isin piti elää vielä tämä päivä, jotta Jumalan rakkaus saisi koskettaa, jotta rukoukset täyttäisivät hänenkin sydämensä. Minä en tiedä. Voin vain ihmetellä Jumalan suuruutta ja tutkimattomia teitä. Jättäytyä tämän ihmeellisen rakkauden varaan.



Aika kuluu. Millään en haluaisi lähteä isäni viereltä. On mentävä. Silitän isäni hiuksia viimeistä kertaa. Hei hei isi. Juna vie minua läpi pimeän illan yhä kauemmaksi isästäni, ikävä ja kaipaus viiltää kipeänä sydäntä. Mielessäni viipyy kuitenkin ihana rauha ja kiitollisuus Jumalaa kohtaan. Oli niin hyvä olla isäni vierellä. Uskon, että kerran saan syleillä isääni jälleen ihanassa maassa, jossa kuolema ja tuska on poissa. Isälläni on uusi ruumis, terve ja vahva. Saan juosta isäni syliin, hän on minua vastassa yhdessä Jeesuksen kanssa. Minun rakas isi.

Enkelille hali, erityisen lämmin hali. Kunpa isäsi pääsisi pian kivuistaan, vaikka se viekin pois - tai ainakin seuraavaan paikkaan. Vahva uskosi jälleen näkemiseen auttaa pahimman ikävän yli. Voit hyvällä mielellä muistella isääsi, sitä kun hän oli vielä voimissaan ja oma itsensä. Kovasti voimia...

rauhoittavaa tietää, että ehdit hyvästellä isäsi. Ja sait sydämeesi rauhan. Näin on hyvä. Halaus, rutistus ja paljon voimia sinulle!



Lila75

oikein lämmin halaus sinulle!



Sait kauniit jäähyväiset isäsi kanssa, ja rauhan sieluusi. Enkeleitä sinulle, kantamaan sinut surusi lävitse.



Ankkis

Mitä kuuluu? Kiitos hyvää. MIehen kanssa jonkin sortin honeymoon-vaihe menossa. En voi valittaa. :-)



Milloin menee hermot miestä odottaessa? Ei koskaan, sillä en joudu häntä koskaan odottamaan. Mies on tainnut olla edellisessä elämässään armeijan palveluksessa. Jos hän kertoo kellonajan milloin on kotona ja on siitä 10minuuttia myöhässä, soitan huolissani hänelle että mitä on sattunut??? Minulla taitaa olla harvinaislaatuinen mies..



Purkkiruokag; ennen Sini söi aika paljon välipalaksi hedelmäsoseita purkista, nyt jugurtit, itse syötävät hedelmät yms. ovat korvanneet purkit. Ruokana syödään itsetehtyä ruokaa, reissatessa on toisinaan purkiruot käytössä.



Ayapin toivekyselyyn; Toivon että lapseni saavat onnellisen lapsuuden. (Tämä oli kyllä Kukkuumainen G, mietin päivän päällimmäistä toivetta..)



Aavis, hmm, ympärilläsi olevien ihmisten olisi helpompi elää lähelläsi jos et koskaan kertoisi mielipidettäsi, et pahastuisi mistään ja et koskaan puolustaisi omaa kantaasi. Kuuntelisit vain kiltisti ja nyökyttelisit. Siinä nukke. Olet kuitenkin nainen. Eläköön, nuken ja naisen välinen ero!

T. toinen kuohahtelija ;-)



Tea, toisaalta työpäivän jälkeen jaksaa paremmin kotona. :-) Kyllä se siitä!



Taapero, viimeksi Sini oli 6h äitini hoidossa kun olin rauhassa kaupungilla ostoksilla. Nautin ja en miettinyt hetkeäkään mitä heille kuuluu. Töistä tulee usein soitettua kotiin että miten menee, eli tilanteet vaihtelee. Toisinaan on sydän vereslihalla kun ei ole paikalla ja toisinaan ei. Hassua.



Tarille, halaus! :`(



Nyt täytyy lähteä Seinäjoelta tytön korjattua turvaistuinta hakemaan. Taidetaan jäädä mummolaan yöksi..



Mukavaa viikonloppua kaikille!



Lila75 ja Sini

On niin hiljaista. Kiitos kaikille yhteisesti välittämisestä! En osaa kertoa, miten hyvältä se tuntuu.



Juuri äitini soitti sairaalasta. Isän lääkitystä lisätty, kipupumpun annostus nyt korkeimmalla tasolla, lisäksi saa vielä kipulaastaria ja morfiinia suoraan suoneen annettuna. Oli ollut levoton ja hereillä. Voi kunpa voisin itsekin olla vielä siellä, rakkaan isän vierellä. Onneksi äiti ja sisko ovat siellä.



Ihanaa, että ollaan terveinä nyt koko perhe. Pitkästä aikaa kavereita tulossa illalla kylään. Nyt pitäisi siivoilla ja kohta mennä laittamaan Nea unille.



Paljon olisi kommentoitavaa, mut en nyt ehdi. Kiireinen päivä tulossa. Palailen varmaan huomenna.



Enkeli1 ja Nea

aiheutti Enkelin kirjoitus, muuta en voi sanoa. Toivon vaan, ettei sinun isän tarvitsisi enää kestää kipua, sitä on kestänyt liian kauan. Kaikki nuo kertomasi sanat eristyshuone, isän väsymys, puhumattomuus, kipupumppu, morfiinilaastarit riipasee niin läheltä.



Meidän päivä alkoi tavalliseen tapaan 7.30, isi oli lähtenyt jo töihin. Kumpikaan meistä ei ollut sitä huomannut, isi lähtee aina niin hiljaa hiipien meitä herättämättä.



Kävin tänään tytön kanssa fysioterapeutin luona. Olen ollu vähän huolissani tosta kävelystä (askeltamisesta ja siitä, kun se ei kiinnosta) ja neuvolasta laittoi lähetteen, mikäli halutaan käydä. Tuli käynnin jälkeen tosi hyvä mieli, fysioterapeutti oli tosi mukava ja hän saavutti heti neidin luottamuksen. Fysioterapeutti ei ollut lainkaan huolissaan, vaan totesi neidillä olevan vain niin paljon kaikkea muuta meneillään ja hän haluaa kehitellä vielä tasapainoa. Ketterää on hänen mielestä meno ja naureskeli polvitaktiikkaa, jolla typy liikkuu. Askelluksesta ei ollut myöskään huolissaan, sanoi vain jalkaterän olevan aika kapea, jolloin ei askellus ole niin " leveällä pohjalla" .



Taidetaan tänään nukkua vaan yhdet unet,mikäli ne nyt kestäis 13-14 asti, saas nähdä miten jaksaa iltaan asti.



Leppoisaa päivänjatkoa

Eilen aamulla ajattelin sinua kokoajan.Olo oli ahdistunut ja itkuinen,päivällä alkoi helpottaa ja illalla tiesin että sinä seliviät.Suru ja ikävä on suuri,mutta Jeesus on kanssasi,antaa sinulle voimia,voimia jatkaa elämää ja voimia odottaa että näet taas isäsi Taivaan kodissa.

Rukoilen että isäsi pääsisi tuskistaan,pääsisi Isän syliin.Rukoilen että äitisi jaksaa,en voi kuivitellakaan miltä tuntuu menettää oma rakas puoliso.Rukoilen teidän kaikkien puolesta että Jeesus auttaa suuressa surussa.Siunausta ja lämmin halaus.



jatu+perhe

Tajusin, että laitoin tytön nukkumaan 12 aikaan ja ilman lounasta. En osaa ollenkaan sovittaa aikataulua yhtien unien kanssa. Siis munhan olis pitäny antaa tuhti ruoka-annos ennen päikkäreitä, voi pientä ressua. Ei kai tuo nälkään kuole, mutta täytyy nyt ottaa opiksi.



No nyt siellä kai sitten heräillään ja NÄLISSÄÄN !



HULTTIOÄITI

Enkelille: Toivotaan, että isäsi kärsimykset pian päättyisivät ja teille kaikilla kaipaavilla suunnattomasti voimaa surussanne.

Kirjoituksesi saavat silmäni myös kyyneliin ja muistuttavat siitä, että ympärillä on niin paljon kiitoksen aihetta.





Tuntuu oudolta vaihtaa aihetta, mutta teen sen kuitenkin.



Taapero76: Olen myös huono jättämään lasta hoitoon. 8kk täysimetys ja lapsi, joka söi tunnin välein, loivat pohjan ja senkin jälkeen on Motti ollut kovasti minussa kiinni ja minä vielä enemmän kiinni Motissa. Menimme naimisiin elokuussa, joten järjestelyaikaan oli Motti anopilla tai äidilläni hoidossa pari tuntia kerrallaan pariin otteeseen ja sitten äitini nukutti hääiltana, mutta itse tultiin yöksi kotiin. Sen jälkeen on Motti kerran ollut äidilläni joitakin tunteja, kun meidät vaan heitettiin pihalla ja sanottiin että välillä pitää tehdä jotain kahdestaan. Nyt parin viikon päästä mennään helsinkiin ja äitini tulee sinne Mottia päiväksi hoitamaan. Pikku hiljaa pieniä askelia, en ole ihan varma töihin menoaikataulusta, joten hiljakseen kuitenkin haluan jo opettaa erossa oloa. Mutta on se minulle vaikeaa, viimeksi pari kuukautta sitten olin 6 tuntia poissa ja autoon menin kyyneleet valuen, kun toinen pieni paapero vilkutti ikkunassa:) Joten olemme sitten yhdessä omituisia;)))



Meillä ei tänään nukuttu päikkäreitä ollenkaan, kaksi tuntia nukutin ja pieni mies keksi kaikki mahdolliset kujeet:/ Sanoin lopulta että noustaan sitten, mutta että äiti syö ja käy netissä;) rauhassa ja sinä sitten viihdytät itse itseäsi. Hyvin näyttää viihtyvän, kauhea molotus käynnissä ja kämppä ihan sekaisin: D :D :D Tosi hyvä " rangaistus" .



Käytiin tänään pikaisesti kaupungilla vyöhyketerapian yhteydessä ja totesin taas, että tätä lajia ei kyllä jaksa paljoa Motin kanssa harrastaa. Sen verran tehokkaasti protestoi, heitteli kengät ja hanskat käsistään ja veteli tavaraa hyllystä alas. Ei halunnut istua, ei kävellä vaan koko ajan olisi pitänyt kantaa. Huh sitä hien määrää!



Nyt taidamme hiipiä ulospäin ja kaupassakin olisi hyvä pistäytyä. Matkasta tulee arjen seikkailu, ajoin vahingossa tankin niin tyhjäksi etten tiedä päästäänkö tankille asti. Hajamielinen mikä hajamielinen.



Aavis ja Motti

Ei kovin realistinen toive,sängyssään protestoi suureen ääneen!!



Aamu alkoi 7.05!!Pakko kai alkaa illasta valvottamaan,koska herää nykyään tunnin aiemmin ku ennen..toi 7 tuntuu niin kauheelta!!



Oltii tänää vihdoin 1v kuvassa ja luulisin että ainaki joku hyvä kuva tulee.Itiksessä typy nukahti puoleks tunniks ja nyt ois pakko saada toisille unille!!Neiti vaan on kybällä eri mieltä..nyt heittelee tuttejaan,ei varsinainen nukkumisen merkki!! :-/



Tänää illal pojalla tarhakamun luona kummitusjuhlat.Toivottavast ois sellaset et pojan voi vaa jättää ja hakee...äiti ei nyt jaksas juhlia.



Pakko lähteä typyn luo...



jatu

Vielä tuosta hoitoon jättämisestä.Täällä myös huono jättäjä...pari konsertia,pari leffaa,yks päivä risteily ja lapset on ollu isovanhempien kanssa.Isin kanssa typy tietty on mut eihän se sillon ole hoidossa. Yötä ei ole oltu erossa,enkä tiiä illon ollaan!Poikakin oli 2,5 v ennenku yö hoiton jäi..mut sit jo 3v:nä poika ite halus lähtee mummoloihin ja nyt on reissuillansa yli viikonkin eikä ikävöi kun siskoaan :-/ Kovin on pojasta tullut yö kyläilijä vaikka alkuvuodet tiiviisti vietti äidin kanalossa.



Ens viikoks yritin miehen kans lounas+leffa treffejä,mut tais työt sotkee ne :-( Mun ois helpompi jättää typy päiväks ku illaks hoitoo.



Poika tuli kotiin,joten moi!



Jatu

Enkeli: Oli liikuttavaa, mutta lohduttavaa lukea eilisestä matkastasi. Jaksamista ja siunausta! *lämmin rutistus*



Tari: Otan osaa. Jaksamista! *rutistus*



-Mimmuli

Eiliset: http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=5467056&p=2&mpage=4&tmode…



Tuttis: Iloista juhlapäivää! Nauttikaa! =)



Tänään on miehen kanssa urakalla hoidettu taloon liittyviä asioita. Keittiösuunnitelmat alkaa olla melko selkeät. Vielä yhden tarjouksen odotan ja sitten päätän. Laattoja katsastelin eilen. Tean innoittamana yritän etsiä vessaan turkoosin väristä laattaa. Vaihtoehdot aika vähissä, mutta muutama oikean sävyinen on tullut vastaan. Turkoosi ei taida olla in, kun sen väristä ei oikein ole tarjolla. Takkakin on päätetty: Hopealoimun takka. Värimaailmatkin alkavat jonkin verran jo selkeytyä kaikkien huoneiden osalta.



Taapero: Et sinä kyllä kovin hulttiolta vaikuta. Sattuuhan sitä, nimimerkillä välipalan kotia unohtanut. ;) Ai, niin minä ja mies myös melko huonoja hoitoon jättäjiä. Nöösä kyllä ollut paljon hoidossa mummoilla ja kummeilla opiskelujeni vuoksi, mutta onhan se aina vaikeaa. Huvitteluiden vuoksi ei vielä ole jäänyt hoitoon. Kai sekin askel pitäisi joskus ottaa. *hali*



Äh, nyt jotenkin ajatus takkuaa. Olen jo monta kertaa tässä kaikkea kirjoitellut, mutta pyyhkinyt, joten hiljenen.



Jaksua kaikille!



-Mimmuli ja Nöösä, joka leikkii äitin rintaliiveillä laittaen ne olkapäänsä yli tai niskansa takaa =)

Enkeli. Sulla on kyllä osuva nikki.Osaat niin koskettavasti ja kauniisti kertoa vaikeista asioista, ajatuksista ja tunteista. Ja me muut ruutujen ääressä saadaan antaa kyynelten valua puhdistaen, hoitaen, siltoja rakentaen. Toivottavasti isäsi ei tarvi enää kärsiä pitkään.Halaus.





Taapero76. Älä huoli. Sellaista sattuu, joskus ruoka unohtuu tai vaipan vaihto ennen nukkumaan menoa. Vaikka sitten ihmettelee, että miten moisen voi unohtaa. Mutta joskus niin vain käy. Mua helpottaa syömisasioissa se,että ite tarvin ruokaa suunnilleen parin tunnin välein ja oon aina tottunu syömään pari lämmintä ateriaa päivässä eli ei tarvi miettiä vain lapsen syömisiä. Mutta rytmin muutoksissa on aina muistamista.



Voi olla, että Pekan mahavaivat johtuu " vain" mahataudista. Palattiin siis Gefilusmaitoon. Soitin neuvolaan ja sain vahvistuksen sille, että tautia on liikkeellä. Sitte pojalla on myös nuhaa ja yskää. Ihmeesti jaksaa kuitenkin touhuta. Itse oon jotenkin tosi väsynyt tämän nuhan ja rikkonaisten öitten takia.

Mietin myös keskimmäisen kohtaa. Tulin siihen tulokseen,että ollaan kahtena vuotena käytetty tyttöä just näihin aikoihin lääkärissä iho-oireitten takia. Taitaa olla niin, että kesällä tottuu niin hyvälle, kun iho voi paremmin ja sitten säikähtää, kun iho alkaakin taas reagoimaan, kun säät muuttuu ja pitää pukea enemmän (oon ymmärtäny, et on atooppiselle iholle tyypillistä).

Mutta molempia tilanteita toki yhä seurailen.



Ayap ja muut tosi allergisten äidit. Kyllä hiljaiseksi vetää.Tänäänkin jäi oikein vaivaamaan, kun en eilen muistanut Ayapille mitään sanoa. Kun väkisin jää vain miettimään,että miks sitten nuo käy ja muut ei. On teillä kyllä tosi kova huolehtiminen, kun kuitenkin muut syö muuta. Sanoitkos muuten Ayap jossain välissä, että taustalla voi olla jotain muutakin kuin allergiaa?



Mitäs muuta?Vettä sataa. Linnunmetsästysaika loppuu kohta ja sitte kuulemma helpottaa (siis miehen menot). Näkis vain.



Meillä ois ollu tänä iltana ja huomenna iltamenoa. Naapuriseurakunnassa on isompi tapahtuma ja ois ollu kiva mennä. Tämä ilta jouduttiin kuitenkin jo perumaan, mutta huomista vielä mietitään, josko kehdattais viedä puolikuntoiset lapset anopin hoitoon.Mulla ois myös kuoroharjoitukset. Pitää miettiä. Aiemmin olin tosi tarkka siitä, että hoidan pääasiassa lapset ite ja varsinkin, kun sairastavat. Mutta välillä pitää hoitaa myös itseään ja Juha Tapio musiikkeineen pitäis kyllä toimia siinä tarkoituksessa.



T-P taitaa olla häätouhuissa. Vai pääsitköhän lähtemään?



Mersu. Tulepas kertomaan kuulumisia. Ja muut myös!Mihin Kerppu katosi?



Hyvää viikonloppua kaikille!



T@hti

Enkeli, kovasti halauksia! Sulla on mahtava kyky kirjottaa asioista!



Sitten suoraan omaan napaan. Tuntuu kyllä tylyltä, mutta Enkeli itsekin joskus kaipaili niitä normaalejakin kirjoituksia:)



Minä olin Jumbossa tänään. Munhan pitää katsastaa kaikki uudet shoppailupaikat heti:) Sain kaikenlaista ostettuakin, vaikken varsinaisesti alennuksista. Isorinsessa sai farkut alennettuna ja minä laskettelusukat (!). Sain myös Stokkalla apua rintsikoinden valinnassa, mutta jäi hieman häiritsemään, että myyjä antoi vain yhdestä kohtaa niitä sovitettavaksi ja puoli valikoimaa jäi käymättä läpi. Ei myöskään tarjonnut alennettuja ja tyhmänä en niitä kysellyt enkä sitä laajempaa valikoimaakaan, vaan ostin yhdet Triumphit normaalihintaan. Oma häpeä kai, mutta myyjästä muuten oli kyllä apua ja noi tuntui hyviltä. Ne edelliset alusvaatekaupan liivit oli tosi surkea ostos! Ottaa tosi paljon päähän, kun myyjä selvästi halusi vaan myydä jotain eikä myöntänyt, ettei kannata ostaa, jos tuntuu yhtään löysältä ympärysmitta. Nyt sitten koko ajan vääntelen niitä parempaan asentoon:( Pitää kaivaa ompelukone ja ottaa sisään vähän ympäryksestä. Mutta ottaa kyllä päähän! Ne maksoi kuitenkin sen verran, että pitäis olla kunnolliset!



Viime yön nukuin huonosti ja iltapäivällä oli tukiviittomakurssi. En ois oikein jaksanut keskittyä. Taidettiin miehen kanssa haukotella kilpaa siellä.



Nyt täytyy mennä syömään välillä...



T: Ynis

Mies ilahdutti ja kotiutui tuntia aikaisemmin kuin odotin. Ihanaa. Alkoikin lattialla istuskelu jo puuduttaa. Meillä on niin, että jos on yksi vanhempi kotona, tarvitsee olla aktiivisesti läsnä (ei esim lukea lehteä vieressä) mutta jos ollaan molemmat, neiti leikkii itsekseenkin.



Kävelysaldo: 10 askelta! Saamuska, kyllähän nuo vasikatkin aika sykkyrällä siellä lehmän masussa ovat ja samantien lähtevät kävelemään ;)



Enkeli, kirjoituksesi oli koskettava mutta jotenkin niin rauhallinen. Toivottavasti käynti helpotti edes vähän luopumisen tuskaa. Voimia ja enkeleitä teidän kaikkien matkalle!



Nyt pe-illan perinteiset eli sipsejä, dippiä ja siideri. Tytsäkin simahti juuri sopivasti.



- tea -

Kerrankin näin Idolsin, kun neito nukahti jo 19.15 yöunille. Päikkärit oli 12-13 välillä ja toiset olis tarvinnu 18 aikaan, päätin sitten julmasti sinnitellä tunnin ja laittaa yöunille. Saas nähdä monelta aamu alkaa, hirvittääää.



Tea76 meillä on sama meiniki, jos yksin oon neidin kanssa, niin koko ajan on oltava hänen hommassa mukana KESKITTYNEESTI ! Lattialla on silloin paras istua olohuoneen leikkinurkassa ja muutenkin kahestaan, kun ollaan neiti roikkuu mammassa kiinni ja kaikessa tahtoo olla mukana. Kun isi tulee kotiin, neiti hääräilee kaikenmoista ihan itsekseen, hassua.



Aavis otit just puheeks sen ongelman mikä meillä on. Ollaan häitä suunnittelemassa ja lastenhoito on yksi iso pulma. Mummeja ja vaareja ei ole käytössä, kavereilla on 1-4 lasta itellään ja tietty haluttais kaverit häihin. Eikä tuommosena juhlapäivänä halua lasta vieraalle ihmisellekään laittaa hoitoon. Pohditaan epätoivoisesti järjestääkö päivähäät, siirtääkö muutamalla vuodella vai mitä tehdä. Aika hankalaa...



Poistun karkkisäkille ettei ukko syö kaikkia, moiks

Enkelille ensin täältäkin ajatuksia ja halauksia***



Kirjoittaminen auttaa usein mielen sykkyröihin ja ihan oikeisiin murheisiin ja ongelmiinkin. Välillä taas on ajatus aivan jumissa (=nyt).



Viikonloppu edessä= nyt sipsejä ja suklaatakin :) Huomenna siivousta ja kaksi päivää huutaa pesukone tauotta, selvittäen ehkä n. 2/3 siitä pyykkivuoresta, joka viikon aikana on kertynyt.



Keskimmäinen pomppii sängystään taas. Pojat nukkuvat kuin murmelit, mutta tyttötinttara hiiviskelee ahdistelemaan kyselyillään: " Äiti, miksi sie kirjoitat sinne vauvan nettisivuille?" " Keitä ne suusmammat sitten on?" . Tätyy kai taipua vielä peittelemään ja silittelemään.



Silityksiä teillekin ♥



Saamuska