Hjälp! Unikouluehdotuksia 1,5 v:lle kaivataan!
ongelmana on, ettei 1,5 vuotiaamme suostu enää nukahtamaan yksin illalla! Rauhoittuu heti makuulle kun sinne menee, mutta heti kun kääntää selän, pomppaa pystyyn ja jatkaa itkemistä. Saimme hänet opetettua nukahtamaan yksin pikkuhiljaa kauemmas siirtymällä muutamia viikkoja sitten. Riitti, kun kävi 1-2 krt laittamassa makuulle, ilman isompaa vinkumista. Nyt yhtäkkiä ainakin viikon ollut joka ilta ihan tuskaa, tunnin kestävä operaatio ja hermot on mennä... Onko kellään jotain neuvoa tai edes sympatiaa jakaa... ;)
Kommentit (2)
Tyttö 2 vuotias, ja oikeastaan aina on nukutettu. Joskus on vahingossa nukahtanu itsekseen. Sanonu äidille että mene pois ja pistäny nukkumaan.
Eilen tyttö tosi väsynyt eikä meinannu millään nukahtaa. Lopulta hermostuin. Sammutin telkkarin sanoin tytölle että öitä ja menin omaan sänkyyn toiseen huoneeseen nukkumaan. Tyttö karjui hetken (oli siis itkeny väsymystään ja kiukutellu koko nukutusyrityksen ajan), sen jälkeen nukahti itse omaan sänkyynsä.
Normaalisti meillä toinen vanhemmista makaa vieressä ja katselee telkkaria ja tyttö nukahtaa siihen. Yleensä minä (äiti) en kelpaa silloin kun reissuhommia tekevä isi on paikalla.
Iltarutiineina meilläkin iltapala, yöpuvun vaihto, hampaiden pesu ja iltasatu. Joskus tyttö pyytä että laulan tuutulaulun.
Meillä nukahtamistouhut kuulostavat vähän samantapaisilta. Välillä menee hienosti, välillä ei uni tule millään. Yleensä joudun valvomaan vieressä ja odottelemaan 1,5 v pojan kanssa yhdessä unen tuloa. Pahimmillaan menee puolitoista tuntia, parhaimmillaan seitsemän minuuttia. Parhaimmillaan poika nukahtaa hiljaa itsekseen (vaatii tosin, että minä=äiti on läsnä, isä ei yleensä käy), pahimmillaan huutoa ja kirkumista.
Yritimme välillä unikouluakin; 4-5 iltaa huutoa, mutta ei siitä mitään varsinaista apua ollut. Kun koulutus lopetettiin, niin poika rupesi nukahtamaan hieman nopeammin. No, heti kun tuli flunssaa, mummilareissua tms niin nukahtaminen oli taas vaikeaa. Rutiinit ovat valitettavasti valttia.
Niin se vaan taitaa olla (kahden nukahtamisvaikeuksista kärsineen lapsen äitinä), että ongelmia tulee ja menee ja ne muuttavat välillä muotoaan. Sama pätee kaikissa ongelmissa lasten kanssa. Tärkeintä lienee opetella sopeutumaan ja kuten sinä teet (ja minä myös :) hakemaan vertaistukea ja neuvoja. Voipi olla että olen täysi tumpelo kasvattaja ja liian hellämielinen nukuttaja kun en vaadi, että lapsen pitäisi nukahtaa itsekseen.
Tässä minun vinkit kuitenkin: tee olosi mukavaksi
- kuuntele musiikkia kuulokkeilla
- jumppaa; kuluu aika mukavammin ja hyödyllisemmin (meillä se ei poikaa häiritse, pääasia, että olen huoneessa)
- lue
- tee käsitöitä
meillä tehoaa seuraavat:
- samat iltarutiinit: meillä molemmille lapsille iltapala, iltapesu,sängyssä satu tai kaksi + pari tuutulaulua
- huone mahd. pimeäksi
- viileä hyvin tuuletettu huone auttaa myös
- nukuttaja on ihan hiljaa; korkeintaan hyssyttelen
- välillä tehoaa " tassuhoito" eli painava käsi paikallaan selän päällä
Joskus menee ranttaliksi eli hermostuu poika ja äiti. Silloin poistun huoneesta - ja jotta en heti huudon alettua ryntäisi takaisin, päätän tehdä jokin asian; esim. siivoan ruokapäydän. Kun se on tehty menen takaisin pinnasängyssä huutavan lapsen luo. Usein riittää kun otan pojan syliin, hän rauhoittuu ja laitan hänet takaisin sänkyyn. Kuulostaako kamalalta? Ainakin se välillä tuntuu siltä.
Vanhemman lapsen (tuolloin 3v tyttö) kanssa neuvottelin aikoinaan irti läsnäolostakin. Sen ikäinen ymmärtää jo paljon asioita ja sovin aina että teen jonkun asian; esim syön iltapalaa, ripustan pyykit tms. ja tulen sitten takaisin. Usein hän ehti nukahtaa :) Ja nukahtaa nyt 5-vuotiaana itsekseen. Eli ei nukuttamisesta tarvitse tehdä iäkaikkista projektia. MEillä riitti kolme vuotta. Mahtaako tuo edes lohduttaa.
Jaksamisia sinulle.