Mitkä seikat ovat vaikuttaneet/vaikuttavat lapsen nimen valintaan?

Minullahan ei ole vielä lapsia, mutta olen miettinyt seuraavia kriteereitä:



Nimen pitää olla tietenkin kaunis. Nimen pitää jotenkin soljua kauniisti, etumini, toinen nimi ja sukunimi yhdessä. Siksi minulle on tärkeämpää, että etunimi sointuu sukunimen kanssa, kuin että se sopii sisarusten nimiin. Koska tulevien lasten sukunimi on kova, niin etunimessäkin pitäisi olla r- tai l-kirjain, ne jotenkin kuulostavat hyvältä.



Tykkäisin kovasti käyttää omien isovanhempieni toisia nimiä lasten toisina niminä, mutta saa nähdä miten tämä käytännössä onnistuu. Se, onko nimi suosittu vai ei, on toissijaista, ihan sattumalta tykkään nimistä, jotka eivät ole top20:ssä. Kaksikielisyys on tärkeää, nimen pitää sopia kummankin vanhemman kieleen ja kuulostaa siinä normaalilta. Tykkäisin itse suomalaisista luontonimistä ja isovanhempien nimistä, mutta niitä ei ymmärrettäisi miehen kielessä.



En tykkää kirjaimista C ja Y, minua häiritsee myös, jos en saa nimestä nättiä lempinimeä. Esim. Raakel olisi tosi kaunis nimi, mutta Raksu kuullostaa oudolta lempinimeltä. Samoin Eliel on kaunis, mutta se on jotenkin vaikea lausua.

Nopeasti mietittynä ainakin nämä seikat vaikuttavat mun (toivottavasti jonain päivänä) tulevien lasteni nimiin:



Nimi ei ole liian suomalainen maailmalle (esim. Päivi-Kyllikki), muttei liian vieras Suomessa myöskään. Esim Chloe ja Giselle olisivat minusta todella kauniita nimiä tytölle, mutta osataanko se lausua Suomessa? (' kloui' ja lähinnä, muttei ihan ' dzizel' )



Nimi sopii sisarusten nimiin. Tykkään kovasti esim nimestä Kaarlo, mutta koska tyttöjen suosikkinimeni ovat kansainvälisempiä, tiedän jo ettei mulle tule Kaarloa.



En haluaisi antaa nimeä, jolla on selvä merkitys suomeksi. (Esim Sini, Rauha, Aava, Nuppu, Keiju, Vilja ym). Minusta nimi on nimi, eli sana joka ei tarkoita mitään muuta kuin jonkun ihmisen nimeä.



Nimen pitää tottakai näyttää kauniilta ja kuulostaa kauniilta. Esim. pidän paljon nimestä Amy. Mutta en niinkään kirjoitettuna Eimi, vaikka lausunta on aivan sama! Outoa, eikö? En myöskään voisi antaa nimiyhdistelmää, josta tulee jotain väännettynä (Vieno Huttunen), jonka alkukirjaimet ovat jotain hölmöä (Martti Oiva Kalevi Ahtisaari = MOKA) tai jonka nimien väliin tulee jotain tyhmää eeMILJOONAtan.



Nimi ei saisi olla ehdottomasti ainakaan top10:ssä eikä mielellään top50:ssäkään, mutta se ei myöskään saisi olla liian erikoinen. En haluaisi, että lapseni joutuisi vakuuttamaan ihmisille, että " kyllä se on mun nimi" . Mutten myöskään, että lapsella olisi muotinimi, ja että suurella todennäköisyydellä hänen kaveripiirissään olisi useampi saman niminen.



Mielellään käyttäisin nimiä suvusta myös, jos sopii muihin nimiin.



En pidä J-kirjaimesta joten olisin todella hämmästynyt jos lapsilleni päättäisin yhtäkkiä antaa J-alkuisen tai edes nimen, jossa on J jossain kohtaa!



Se, että nimi sopii sukunimeen ei varsinkaan tytön kohdalla ole minusta ihan hirveän oleellista, koska hän saattaa mennä naimisiin aikanaan etunimeensä sopivan sukunimen kanssa. Pojan kohdalla selvästi tärkeämpi, että etu- ja sukunimi sopivat toisiinsa.



Jos jollain sukulaisella tai kaverilla olisi jo lapsi, jolla on mulle mieluinen nimi, yrittäisin keksiä toisen nimen omalleni. Maailma on täynnä kauniita nimiä, eiköhän sitä pitäis onnistua!



Mulle ei ole merkitystä, sopiiko nimi sopii vanhempien nimeen. Sen sijaan luulisin, että lapsen täytyy " näyttää nimeltään" ja jos ei kertakaikkiaan näytä valitulta nimeltään, nii pitäisi etsiä hänen näköisensä nimi.



Kaiken huipuksi haluaisin löytää lapsilleni nimet, jotka EIVÄT väänny lempinimiksi. Siis rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja lempinimet ovat aivan ok, mutta en haluaisi antaa nimeä, josta MUUT alkavat heti kutsua yleisellä lempinimellä (Jaakko -> Jaska).





Näin tuumii abaco - ja tässähän ei ole otettu yhtään vielä lukuun mitä lasten isä on asiasta mieltä! ;o)

Tärkeimpinä tietysti, että nimi on molempien vanhempien mieleen ja sopii lapselle. Tietysti nimen pitää olla kaunis ja pojalle myös miehekäs, esim. äitini isän nimi oli Veino ja haluaisin sitä käyttää, mutta se ei ehkä kovin miehekäs ole, niin saattaa jäädä toiseksi nimeksi. Viime aikoina olen huomannut, että kovin lyhyistä nimistä en pidä. Sukunimeen sopivuus vaikuttaa jonkin verran, mutta tarkkaan en sitä ole miettinyt, esim. Sasu tai Sisu ovat liian samanlaisia kuin sukunimi. Vanhempien nimiin sopimisella ei ole merkitystä, mutta kuitenkin pojalle on mietinnässä nimi, joka on mieheni nimen kantanimi. Suvun nimiä haluan ehdottomasti käyttää ainakin jälkimmäisinä niminä, mutta myös ensimmäiseksi nimeksi saattaa tulla. Lopullisesti haluan nimen päättää vasta, kun olen lapsen nähnyt, että se sopii hänelle.



Kovin suosittua nimeä en haluaisi, mutta toisaalta mietinnässä on tosi yleisiäkin nimiä, jotka eivät ole yleisiä tänä päivänä tai lainkaan ensimmäisenä nimenä. Jälkimmäiseksi nimeksi mielelläni ottaisin uudelleen käyttöön jonkin harvinaisen nimen, jota ei ole vuosikymmeniin käytetty. Nimien pitää kuitenkin olla riittävän selkeitä ja suomenkielellä ymmärrettäviä. Nimestä ei saa tulla mieleen ikäviä asioita tai ihmisiä, esim. Risto on tämän vuoksi poissa laskuista. Lempinimiasiat eivät minulla vaikuta, koska en pidä lempinimien käytöstä.

Moi, katsotaanpas:



-Nimi näyttää kauniilta: Ei

-Nimi sopii sukunimeen: Lähinnä niin, että selvästi epäsopivat diskattiin

-Nimi sopii sisarusten nimeen: Ei ole sisaruksia

-Nimi sopii vanhempien nimeen (esim. äiti Anna ja tytär Anniina): Ei

-Suvun nimet tulevat käyttöön: Ei

-Nimi kuulostaa lausuttuna kauniilta: Kivalta kyllä, mutta ei klassisen kauniilta

-Lapsi näytti omannimiseltä (tai ei näyttänyt siltä, mitä oli alunperin kaavailtu): Ei, nimi oli päätetty jo aikaisemmin

-Nimi ei ole erikoinen / on erikoinen: kyllä, on erikoinen

-Nimi on uskonnollinen: Ei, päinvastoin - emme ole uskovaisia, joten selvästi uskonnollisten nimien kanssa olisi isompi kynnys (toisaalta kuuluvat niin olennaisena osana länsimaiseen nimistöön, etten haluaisi niitä suoralta kädeltä diskatakaan)

-Nimi sopii kaksikieliseen perheeseen: Kyllä

-Nimessä on tietty kirjain /ei ole tiettyä kirjainta (esim R, C, W): Ei

-Nimi on luontonimi, jonkun kuuluisuuden nimi, tietyn aikakauden nimi jne: Kyllä, halusin nimen jolla on jokin historiallinen tausta tai merkitys

-Nimi on jo varattu (esim. jollekin sukulaiselle, kaverille): Ei

-Nimestä saatava lempinimi: Ei



Ja muuta, jota ei tullut mieleen.

[/quote]

Nimessä on jonkinlaista luonnetta/ särmää

Nimi vain ylipäänsä tuntui kivalta

Minullakaan ei vielä ole omia lapsia, mutta nimiyhdistelmät on valmiina jo itse asiassa viidelle lapselle (3 tytölle ja 2 pojalle), vaikkei suunnitelmissa ihan niin montaa olekaan. ;)



Mutta meillä nimien valintaan vaikuttaneet/vaikuttavat seikat:

- Nimen pitää olla molempien mieleen, yhteinen päätös.

- Nimen tulee olla toki kaunis, pehmeä ja sen pitää sopia sekä pienelle lapselle, että aikuiselle kun lapsi siitä kasvaa.

- Nimen tulee sopia tulevaan sukunimeemme (toukokuussa naimisiin<3), joka on harvinainen ja ulkomaalaistaustainen.

- Kuitenkaan etunimi ei saa olla liian harvinainen tai suomalaisittain vaikeasti lausuttava tai kirjoitettava.

- Tyttöjen nimet ovat meillä kohtalaisen yleisiäkin, mutta vanhoja nimiä. Ollut yleisimmillään 1900-luvun alussa ja loppupuolella uudelleen. Pojan nimet hieman harvinaisempia.

- En halua että saman nimisiä on kuitenkaan joka toinen lapsi, joten ei vuoden suosituinta nimeä kuitenkaan.

- En halua, että nimi on liian pitkä (esim. etunimeksi Aleksandraa tms, vaikka muuten nimestä kovasti tykkään, ja sitä ollaan mietitty yhden tytön kolmanneksi nimeksi).

- Tytöille meillä on tulossa kolme nimeä, pojille tällä hetkellä kaksi. Kun sen aika on, mietitään tarkemmin, ehkä tahtoisin kaikille lapsille kolme nimeä.

- Suvussa kiertävät nimet jatkuu toisena nimenä.



Eipä meillä kai muuta. Nyt on vaan ongelma, kun se tytön nimi jonka päätin ensimmäiselle tytölleni jo viisivuotiaana, on serkkuni nuorimmalla, joka syntyi viime vuonna. :( Tosin se ei välttämättä estä meitä antamasta nimeä, koska emme ole serkun kanssa tekemisissä juuri lainkaan (tyyliin häät ja hautajaiset..)

Meillä on ainakin toistaiseksi yksi lapsi,hänellä on kolme nimeä. Ensimmäinen nimi oli kummankin vanhemman mielestä kiva nimi, kolmas on äitini ja minun toinen nimi, siksi se annettiin tytölllekin, ja toiseksi nimeksi annettiin näiden kahden väliin hyvin sopiva nimi.



Minulle on tärkeää, että nimi kuulostaa korvaani kauniilta. Että etunimi yksinään on kaunis sana, esim, en pidä nimistä joissa on paljon O-kirjaimia, tai alkavat O:lla, koska ne kuulostavat minusta jotenkin rumilta. Sekin on tärkeää, että kaikki nimet sopivat hyvin yhteen, eivätkä kuulosta eriparisilta. Nimen pitää sopia tietysti yhteen myös sukunimen kanssa, ja myös niin, ettei niistä saa väännettyä mitään, tyyliin Olli Kuusinen.



Tytöllä ei siis vielä ole sisaruksia, mutta jos heitä tulee, niin en näe kovin tärkeänä sitä, että lasten nimet sopisivat hyvin yhteen. Kaikkien ei tarvitse alkaa samalla kirjaimella, ja voisin hyvin antaa vaikka kahdelle samalla kirjaimella alkavan nimen ja yhdelle jollain muulla alkavan. Missään nimessä en halua antaa sisaruksille nimeä, jotka eroavat toisistaan vain yhdellä kirjaimella tai ovat muuten liian samanlaisia.



Vanhempien nimeen sopivuus ei ole tärkeää, mutta annoimme " vahingossa" tytölle nimen, jonka saa tavallaan yhdisteltyä meidän nimistä. Tämä ei tosiaankaan ollut tarkoitus. Huomattiin se vasta, kun oltiin jo nimi päätetty, mutta ei se meitä haitannutkaan, joten emme ruvenneet tämän takia nimeä uusiksi miettimään.



Tytöllä tosiaan on yksi suvussa kulkeva nimi, ja jos meille joskus tulee poika, hänellekin tulee ainakin yksi nimi suvusta. Jos useamman lapsen saamme, olisi kiva antaa kaikille jokin suvussa kulkeva nimi.



Minä en oikeen osaa ajatella vauvasta, että minkänimiseltä hän näyttää, ja nimet olikin mietitty ennen syntymää melko lailla valmiiksi.



Minä tykkään vähän harvinaisemmista nimistä, mutta miehen mielestä nimen pitää löytyä almanakasta. Tyttömme etunimi ei ole suosituimpien joukossa, muttei kovin harvinainen eikä erikoinen, nimipäivän on tosin saanut vasta pari vuotta sitten. Mitään ihmeväännöksiä, esim. Yasmiina, en halua lapsilleni antaa, mutta en valitse nimeä sen perusteella, että se on suosittu. Olen jo aika kyllästynyt nimiin Eetu, Veeti, Helmi jne, kun niitä tuntuu olevan melkein joka lapsella.



Uskonnollisuus ei vaikuta nimen valintaan. Eikä tarvitse sopia kaksikieliseen perheeseen, koska ollaan molemmat suomenkielisiä.



Näitä kirjaimia en halua lapsen nimeen C (poikkeuksena nimi Jessica, jonka voisin antaa toiseksi tai kolmanneksi nimeksi), G, E, Q, W., X, Y (poikkeuksena Jyri, jota voisin harkita pojalle vaikka toiseksi nimeksi), Å, Ä (poikkeuksena Säde), Ö. Mitään kirjainta ei ole pakko olla nimessä.



Kuuluisuuden nimiä en halua lapsilleni antaa, luontonimen voisin antaa, mutta ei ole pakko olla sellainen. Eikä tarvitse olla miltään tietyltä aikakaudelta.



Emme anna lapsillemme nimiä, jotka ovat esim. heidän serkuillaan tai kavereidemme lapsilla. Lapsen pikkuserkuilla jo olevan nimen voisin antaa, jos nimi on tosi kiva.



Lempinimeä nimestä ei tarvitse saada. Pikemminkin päinvastoin, en mielellään antaisi etunimeksi pitkää nimeä, koska se melko varmasti lyhenisi joksikin.

Yhdysnimeä en myöskään omalle lapselleni haluaisi antaa, ne eivät jotenkin ole minun juttuni. Mutta muuten yhdysnimissä ei ole kyllä mitään vikaa, ihailen usein kekseliäitä ja kauniita yhdysnimiä. Poikkeuksen tekevät ehkä jotkut vakiintuneet yhteenkirjoitetut, kuten esim. Mailis tai Eveliina.

-Nimi näyttää kauniilta = Halusin, että nimi näyttää kauniilta niin kirjoitettuna kuin sanottuna, halusin lyhyen nimen, koska sukunimi on pitkä ja vaikea sanoa, (hyvin harvinainen ja erikoisia kirjainyhdistelmiä, vaikka ei sisällä vierasperäisiä kirjaimia.)



Tytölläni ei ole vielä sisarruksia ja hänen isänsä kanssa niitä tuskin teen eli samat kriteerit eivät tule pitämään paikkaansa kun seuraaville lapsille nimiä mietin. kaksosille haluaisin samantyyppiset nimet, mutta ei mitään Aku ja Iines-paria.



Etunimen päätimme yhdessä se kuulosti kauniilta, kolmas nimi on suvussa äidin puolella kulkeva ja keskimmäinen nimi oli isän lemppari ja sopi hyvin siihen väliin. Etunimi oli päätetty raskausaikana.



Emme ajatelleet nimen yleisyyttä/harvinaisuutta --> vähän tietysti harmittaa kun nimi olikin niin yleinen. Uskontoa emme ajatelleet. Emmekä kaksikielisyyttä. Tykkään, että nimessä olisi joku kaunis kirjain kuten D, R, S, K, M ja L ovat suosikkejani, mutta eivät silti vaikuttaneet nimeen.



Jos joskus saan pojan hänen nimensä on valitettavasti varattu sukulaiselle ja joudun keksimään uuden nimen. Halusin nimen joka sopii vauvasta mummuun ja kaikillle ikäluokille. En mummunimeä tai vauvanimeä!

Meillä lapset: Patrik, Miska, Luukas ja tyttö (Rebekka tai Kiira)



-Nimi näyttää kauniilta Emme välitä kirjoiusasusta, mutta halusimme, että nimi sointuu nätisti huudettaessa ja, että nimissä on särmää.



-Nimi sopii sukunimeen Nimet eivät kauhean hyvin edes sovi, mutta jotenkuten, emme halunnuut kuitenkaan mitään Patricia Nieminen yhdistelmää tehdä.



-Nimi sopii sisarusten nimeen Halusimme kaikille reippaat nimet, jotka alkavat kaikki konsonantilla. Poikien toiset nimet ovat merkitysnimiä! Itse olisin halunnut kaikille laosille konsonanttiin päättyvän nimen, mutta isä halusi Miskan ja tytölle emme sellaista olisi edes löytänyt.



-Nimi sopii vanhempien nimeen Toiset nimet, jotenkin.



-Suvun nimet tulevat käyttöön Tosiissa nimissä joo.



-Lapsi näytti omannimiseltä En ole osannut ajatella vauvasta kenen näköinen on. Tosin kaikkien nimet ovat vaihtuneet jonkinverran sairaalapapereista. Meidän tytöllä siellä oli Fanni Saaga Sofia, mutta ei todellakaan tule nimeksi, töksähtää liikaa ja Fanni ei ole enää suosikki. Sairaalakirjoihin ollaan yleensä vaan arvottu joku nimi.



-Nimi ei ole erikoinen / on erikoinen Ei välä, ei saa olla uniikki, mutta mielummin ei kuuluisi top 10.



-Nimessä on tietty kirjain /ei ole tiettyä kirjainta (esim R, C, W) Kaikilla lapsilla on K.



-Nimi on jo varattu (esim. jollekin sukulaiselle, kaverille) Näiti nimiä on paljon, Justus on yksi sellainen. Jo Patrik olisi ollut Justus jos ei kummipoikani olisi Justus. Riku on sellainen myös josta olisimme tykänneet. Tytölle yksi suosikki oli Tosca/Toska, mutta valjeni vaimo on Tosca --> niin harvinainen, että edes toiseksi nimeksi ei kelpaa.



Halusimme selkeät nimet, joista saisi paljon hellittely-nimeä, mutta etunimi olisi kaunis ilman vääntelyä. Olemme tyytyväisiä... Kunhan neiti saa nimen!