Yöllä kömpiminen vanhempien väliin nukkumaan....
Ongelmanamme on siis että, 1v5kk ikäinen taaperomme kömpii joka yö omasta jatkettavasta sängystään meidän vanh. väliin nukkumaan. Yritän nostaa hänet aina takaisin omaan sänkyyn ,mutta pian hän on taas välissämme. Illalla nukahtaa kyllä aina minun kanssani omaan sänkyyn, mutta isä saattaa nukuttaa viereenkin, vaikka olen kieltänyt. Mitä siis tehdä, jotta yöt ei olisi yhtä rumbaa? Pinnasänkyyn en enää takaisin siirrä, koska se on liian pieni. Auttaisiko omaan huoneeseen siirtäminen( nukkuu nyt siis meidän vanh. makuuhuoneessa) ? Vai pitääkö vaan ahkerasti siirtää omaan sänkyynsä ja odotella et aikanaan oppii siinä koko yön nukkumaan. Neuvoja, vinkkejä, miten teillä muilla on nämä nukkumisasiat?
Kommentit (14)
Meillä alkoi tyttö tulla meidän väliin samassa iässä. Aluksi vietiin aina takaisin omaan sänkyynsä, mutta ei se siitä loppunut. Lopulta päätimme, että antaa jäädä meidän väliin, saamme nukkua kaikki paremmin. Havahdumme hetkeksi kun tyttö kiipeää viereen, mutta sen jälkeen nukumme koko yön rauhassa kaikki sen sijaan, että heräisimme tunnin välein koko yön ja kuskaisimme likkaa omaan sänkyynsä. Tyttö on nyt vajaa 3-vuotias ja vieläkin tulee siis joka yö meidän sänkyyn ja saa mun puolestani tullakin. Ne on lapset loppuviimeksi niin vähän aikaa pieniä ja haluavat viereen, että sallimme sen heille. Ei tätä montaa vuotta kuitenkaan kestä ja jos siitä on heille lohtua, niin mikäs tämän helpompi keino lohdutella, itse saa vielä nukkuakin.
Ainoa haittapuoli on se, että kuopus alkaa kohta olla siinä iässä, että haluaa varmaan myös kohtapuoleen tulla meidän sänkyyn. Sitten pitää laittaa järjestys uusiksi kun katsotaan alkaako tytöt nukkua vierekkäin rauhassa vai tuleeko kinaa ja miten me mahdutaan kaikki samaan sänkyyn.
Ollaan oltu molemmat niin väsyneitä, että poika on saanut jäädä nukkumaan meidän väliin. Näin hän nukkuu aamulla jopa parikin tuntia normaalia pidempään!
En oikein osaa sanoa, että pitäisikö hänet opettaa takaisin omaan sänkyyn nukkumaan. Jos sitä ei tee nyt heti niin varmasti on jatkossa hankalampaa.. Eipä tainnut olla paljon apua :o)
Jännä juttu kuitenkin, että tämän ikäiset taaperot haluaa yhtäkkiä vanhempien viereen nukkumaan!
Onko teillä lapsen sänky kiinni vanhempien sängyssä ? Se voisi tuoda tarvittavaa läheisyyttä ilman, että aikuisen tarvitsee kunnolla herätä.
Ja taisit mainita, että illalla nukahtaa äidin kanssa omaan sänkyyn. Mitäs jos opettelis nukahtamaan itsekseen omaan sänkyyn ? Ehkäpä ei silloin heräis kaipaamaan äitiä ihan viereen, vaan riittäis että olisi samassa huoneessa.
Ovat itselläni vielä sen verran hyvin muistissa, etten aio kieltää kaksivuotiastani nyt enkä vasta tulemasta viereen yöllä. Omat pahimmat painajaiset ajoittuivat ehkä jaksoihin, jolloin vanhempien välit olivat todella kireät (eivät kuitenkaan eronneet). Sellaista meillä ei ole onneksi meneillään, mutta lapsen unet ovat paljon voimakkaampia - ainakaan itse en enää koskaan pääse lähellekään samoja ahdistus- ja pelkolukemia kuin lapsena. Onneksi.
Joka tapauksessa: muistan, miten ihanaa oli päästä äidin turviin, kun pelotti niin pidusti. En halua kieltää omaltani samaa huojennusta etenkään, kun omat uneni eivät yleensä kärsi kuin sen hetken kun tenava kömpii viereen. Saas nähdä, miten selvitään kun lapsia on kaksi, tarvitaanko kolmas runkopatja riviin...
Joku kyseli että onko lapsemme sänky meidän sängyn vieressä, niin vastus on että on. Toi tarrajuttu kuullosti kivalle, mutta niinkuin itsekin arvelit niin luulen että lapsemme on siihen vielä liian pieni. Lohduttavaa kuulla että muillakin sama " ongelma" , taitaa siis kuulua ikään. Pitänee yrittää sitä omaa huonettakin, vaikka hieman arveluttaa että missä se taaperomme sitten harhailee kaiket yöt, osaako tulla edes meidän huoneeseen? Tietysti sitä voisi laitttaa sitten oman huoneen oven kiinni, mutta sekin tuntuu jotenkin ahdistavalta. Mutta katsotaan nyt sitten!
Esikoinen nukkuu 99% omassa sängyssä lasten makuuhuoneessa, mutta nyt kun kuopus on alkanut yövaeltelun, juoksevat kuka minnekin pitkin yötä...
Olemme antaneet lasten tulla, esikoinenkin tuli aikansa ja lopetti sitten.
Kuopuksella taitaa olla nyt sama " yöeroahdistusvaihe" , jonka oletan loppuvan ... lähimmän vuoden kuluessa ;)
Aikansa kutakin. Välillä saadaan kuitenkin nukkua hyvinkin, niin jaksetaan nämä yöjuoksuyöt. Se on semmoinen ruletti, ettei illalla tiedä mistä sängystä ja kenen vierestä itsensä aamulla löytää :)
Ja itse lamppasin patjani kanssa vanhempien huoneeseen vielä ekaluokkalaisena. Ilmankos minulla ei enää olekaan pikkusisarusta...
Hei. Meillä esikoinen on neljä vuotta ja tulee melkein joka yö meidän väliin nukkumaan kun näkee painajaisunia. Selvästi herkkä erilaisille asioille - jo Pikku Kakkosen ohjelmat voivat olla liian jännittäviä. Yritän katsoa jännät kohdat yhdessä ja yöllä saa aina tulla viereen kun pelottaa.
Nuorempi on 1,5 vuotta ja lastensänky on meidän sängyssä kiinni. Nukutan lapset yhdessä ja kun nuorempi nukkuu, siirretään omaan sänkyyn. Nukkuu siellä tyytyväisenä. Ei yleensä halua tulla yöllä viereen ellei ole kipeä. Voi vain yöllä varmistaa, että vanhemmat ovat paikalla. Joskus laittaa pään meidän sänkyyn ja nukkuu vähän aikaa niin mutta siirtyy sitten takaisin väljemmille vesille omaan sänkyyn.
Myöhemmin aion kokeilla lasten nukkumista yhdessä jos silloin vähän vähemmän olisi yövierailuja. Ei kuitenkaan vielä kun isompi lapsi ei uskalla jäädä yksin kotiin edes siksi hetkeksi kun vien roskat ulos.
Minusta on vallan suloista ja ihanaa kun pieni poika kömpii meidän väliin, nukkuva lapsi on suloinen ja suon mielelläni meille kaikille sen läheisyyden ja turvallisuudentunteen. Jos alkaisin häntä siirtämään, myös heräisin itse niin etten saisi pitkään aikaan nukuttua. Nukun oikein hyvin kun koko perhe on lähekkäin... Tietysti yhden kanssa on vielä helppo sanoa. Kuitenkin monissa muissakin asioissa teen niin kuin milloinkin parhaalta tuntuu, en viitsi välittää kaikista säännöistä, joilla pienenpieniä ihmisiä pitäisi koulia itsenäisiksi, esimerkiksi syötin lasta itse joidenkin mielestä aivan liian pitkään (1v8kk) vaikka hänen olisi pitänyt syödä itse. Minusta lapsi saa olla lapsi ja äidin ja isän hellittävä niin pitkään kuin hän sitä kaipaa. Silti on asioita, joissa en jousta, kuten turvallisuuskysymykset.
Joskus viisi-kuusivuotiaana lopetti sen.
Se hanttiin paneminen oli turhaa puuhaa ja nukuin itsekin paremmin, kun en yrittänytkään puuttua vaan käänsin kylkeä.
Jos lapsia on useampia niin tilanne on tietysti toinen. On keksittävä konstit tai hankittava hehtaarisänky.
mutta siitä luovuttiin, koska kuopus saattoi tulla 3-4 kertaa yössä takaisin. Helpompi on antaa kuopuksen (3,5 v) nukkua vanhempien välissä. Kaikki nukkuvat paremmin. Kuopus ei tule läheskään joka yö, mutta joskus saattaa olla parin viikon jakso, että tulee joka yö väliin. Esikoinen (6,5 v) tulee enää hyvin harvoin väliin.
Itse en ole kokenut viereentuloa ongelmaksi, paitsi ehkä joskus kun on vieressä ollut levoton potkija tai sitten sängyssä seitsemän nukkujaa (meillä 5 lasta ja sänky 240cm.) :).
Olen kuitenkin huomannut että ajan kanssa asia helpottuu ja vanhempi lapsi ei enää välttämättä tule kuin harvoin pelon iskiessä viereen. Meillä on periaatteena ollut yli 2-vuotiailla lapsilla että omaan sänkyyn nukahdetaan (sängyt ovat lasten omassa yhteisessä huoneessa) ja yöllä saa tulla viereen jos pelottaa. Nuorimmat 1,5-vuotiaat kaksoset saavat vielä nukkua äidin ja isän vieressä tai jatkettavassa sängyssä sänkymme vieressä. Emme pidä mitään erityisiä koulutuksia enää tarpeellisina koska kokemuksestaa tiedämme että aikanaan kukin kuitenkin alkaa nukkua suurimman osan öistä rauhassa omassa sängyssään.
Nykyään saammekin usein nukkua melko rauhassa. Isommat lapset, 3,5v kaksospojat ja 5v esikoinen vierailevat öisin vieressä aika harvoin :).
Esikoinen ei koskaan ole tullut viereen, nyt 6 v. Ei vaan osannut nukkua jos joskus yrottikin vaan meni itse takaisin omaan sänkyyn muutaman minuutin kuluttua.
Kuopus, nyt 4 v on melkein vuoden tullut lähes joka yö vanhempien väliin. Ei auta maarittelut eikä mitkään, ei myöskään suostu nukahtamaan omaan sänkyyn (vaikka sisko samassa huoneess yläpedissä) vaan menee nukahtamaan jo vanhempien sänkyyn (yksin, kannetaan sitten omaan sänkyyn nukkumaan). Ei kiinnosta tarrat tms, kokeiltu on. Siispä, antaa lapsen tulla, jos potkii ja häiritsee meidän vanhempien unta, meistä jompikumpi siirtyy suosiolla nukkumaan lapsen alasänkyyn (aikuisten kokoa) ja nukutaan kaikki hyvin. Luulenjpa niinkuin muutama muukin, ettei tätä enää montaa vuotta kestä, uni muuttuu raskaammaksi ja lapsi alkaa nukkua omassa sängyssä.
meilläkin lapset vaeltaa joskus öisin meidän viereen.meillä lapset on iältään 5, 4, 2 ja 2kk ja välillä sängyssä on tosi ahdasta jos kaikki nukkuu vieressä ja joskus menee monta viikkoa et kukaan ei kömmi samaan sänkyyn.meillä ovat saaneet nukkua vieressä silloin kun ovat halunneet ja kyllä kuitenkin suurimman osan ajastaan nukkuvat omissa sängyissään.
omaa huonetta. Kun sieltä tulee viereen, laita oma patja teidän huoneen lattialle ja kerro lapsellesi että siihen voi tulla nukkumaan mutta ei äidin ja isin sänkyyn. Tai voihan sitä kokeilla kannustukseksi esim. tarrojen liimaamista aamulla johonkin vihkoon tms. omassa sängyssä nukutun yön jälkeen tai jotain muuta mistä lapsi tykkää. Toisaalta 1,5 vuotias on vielä sen verran pieni että ei ehkä tule yöllä mieleen mitkään kannustavat tarrat tms. kun pelottaa ja haluttaa äidin viereen.. Kyllä tuo varmasti loppuu ajan kanssa, kannattais ehkä kuitenkin kokeilla pikkuhiljaa sitä omaa huonetta. Tsemppiä! :)