Tutista luopuminen
Päätimme luopua tutista, kun se alkoi käydä suorastaan liian tärkeäksi vaikka ikää karttuu. Poika nyt lähes 2,5v. Kolmas ilta meneillään ja äidin sydäntä särkee, kun itkee tutteja hysteerisenä ja kyselee missä minun tutit? Keksimme tarinan, että jäivät hevosen suuhun viikonloppuna, ja nyt poika toistelee sitä onnettomana. Käytti tutteja enää päikkäreillä ja öisin, mutta sitäkin intensiivisemmin. Tiedän, ettei nyt saa antaa periksi, mutta kauanko tämä hysteria jatkuu ja kuinka itse kestän...
Kommentit (8)
Meillä poika 2,4v. antoi pyynnöstämme tutit oraville kolme viikkoa sitten. Kysyi tänään viimeksi saisiko tyttyä, mutta tyytyi taas kun muistutin, että oraville. Iltanukutus kestää tunnin, päikkärit hiukan vähemmän, mutta hermoja koettelee, kun poika ei rauhoitu millään. Olemme yrittäneet antaa harsoa tai nalleja, mutta mikään ei ole sama. Nukahtamisvaikeudet alkoivat tutista luopumisen jälkeen,vaikka tähän asti nukkunut todella hyvin. Nyt kadun, että tutti otettiin pois, sillä kun on vauva talossa ja poika ei meinaa nukahtaa, hermoja koettelee...
ehkei tämä kestä kauaa kuitenkaan, toivoa ainakin sopii! Siis vaikka ollaankin vähän myöhässä tutista luopumisesta.
Tutista luopuminen on yksilöllistä.. Meillä luovutettiin tutit Orava-vauvoille noin 2,5v ikäisenä ja kaipaili sitä tuttia pari kuukautta!! Olin kyllä sinnikäs itsekkin etten heikkoina hetkinä antanut sitä tuttia takaisin. Yöt meni hyvin, ja päikkäritkin mutta aina kun suuttui tai sattui jotain niin muu ei olisi kelvannut lohdutkseksi kuin tutti. Ihmettelin kyllä suuresti kun sain vinkkejä, että eka viikko on hankalaa ja sitten se kysely loppuu..ei loppunut ja vielä puoli vuotta sen jälkeenkin kysyi (tässä siis aika vasta) että mihinkä ne minun tutit vietiin? ..ja muistipa vastauksen siihen itse ;)
Mutta nyt kun ollaan siitä irti päästy kunnolla jo aikoja sitten niin helpompaa on ollut ilman tuttia vaikka kiukuttelut ovatkin voimakkampia kohtauksia..siis uhmaikää.. Rauhoittuminen on ollut lapsella vaikeampaa ja tiedän myös että se kuuluu tähän ikäänkin. Mutta yöunia ei enää hairitse tutin tippuminen, tai hukkaan meneminen ja muutenkin se on ollut paljon parempi juttu ettei tuttia kuitenkaan enää ole!
Tsemppiä teille! Kohta huomaat tämänkin ajan menneen kohtalaisen helposti ohi kuitenkin!
2 vuotiaana.Puhuimme jo hyvissä ajoin etukäteeen että tutit annetaan joulupukille ,joka vie ne tonttu vauvoille.
Tyttö kirjoitti joulupukille mitä haluaisi tilalle kun antaa tutit pois ja me vanhemmat sitten hommasimme sen lelun.
Meillä tyttö myöskin piti tutteja vain päikkäreillä ja yöunilla.
Tuteista luopuminen kävi kyllä yllättävän helposti,parina iltana kyseli tuttia,mutta puheet tutista loppui kun muistelimme että kenelles ne tutit annettiin.
Meidän neiti luopui tutista 2-vuotiaana ja sai fillarin tilalle. Hän polleana toisteli " isot tytöt ei syö tuttia, isot tytöt ajaa fillarilla" . Ei kysellyt oikeastaaan kertaakaan tutin perään. Parina iltana nukahtaminen oli vaikeampaa.
Mitä jos palkitsette pikkuisen jollain? Hän saa vaikka itse valita uuden pehmolelun tms. Hän on kuitenkin jo niin iso, että ymmärtää.
Jätimme reilu viikko sitten tytön kanssa kaikki tutit ulos kuistille hiiriäidille, jonka hiirivauvat kaipasivat kovasti tuttia. Ja kuvitelkaapas, että aamulla löysimme hiiriäidin jättämän suklaajoulukalenterin ;). Nyt kun illalla tyttö huokailee tutin perään, muistutan hiirivauvoista ja siitä, että aamullapa odottaa seuraavan luukun suklaapala. Kyllä tepsii!! Meillä ei olla syöty karkkia aiemmin, mutta nyt tässä tilanteessa ja joulu kun on, niin on saanut sen suklaan aamiaisen jälkeen.
Kun suklaakalenteri on syöty, niin sitten on varmaan jo tuttikin unohdettu. Tsemppiä muillekin!
Hei,
Anna ksylitol-pastilli tai -tabletti. Ei vaaraksi hampaille ja sitä voi imeskellä. Toimii lapsilla, jotka eivät ole juuri karkkia saaneet. Jos lapsi on jo päässyt suklaan makuun niin sitten on vaikeampaa.
meillä kesti. Se tietenkin auttoi kun tuttu otettiin 1v pois, poika nyt 2v6k.