Lapselle lähes sama nimi kuin serkulla jo on? Mitä mieltä olette?

Tuossa on kyse vähän liian läheisestä sukulaisesta ja olishan se aika epäkäytännöllistäkin, kun menis serkukset sekaisin. Ja tuossahan on sekin vielä, että helposti alettais puhua sitten Iso-Iidasta ja Pikku-Idasta... ei niin kivaa Iso-Iidalle :D



Olisko mahdollista, jos laittaisit tuon Idan vaikka keskimmäiseksi nimeksi ja keksisit jonkun toisen etunimen? Tai entä yhdistelmänimi? Se ei ehkä olisi niin paha. Esim. Ida-Sofia, Ida-Maria, Ida-Julia, Ida-Lotta, Ida-Mari tms.



Ja ainakin kannattaisi ensin kysyä sen toisen Iidan vanhemmilta, että mitä mieltä asiasta ovat ihan vaan mahdollisten riitojen ja mielipahojen välttämiseksi :)

Maailma on nimiä pullollaan! Sama nimi on varmasti ikävä juttu serkun vanhemmista, muutkin ajattelevat teidän matkineen ja olleen mielikuvituksettomia ja todennäköisesti myös lapset tulevat iän myötä kokemaan sen hankalana jos ovat vähänkin tekemisissä toistensa kanssa.



Kaikkia nimiä nyt vain ei voi lapselleen antaa, milloin siksi että se jo on jollakulla, milloin siksi että se ei sovi sukunimen kanssa tms. Siihen on vain sopeuduttava ja ajan myötä se annettu nimi rupeaa taatusti kuulostamaan oikealta.



Eli ei kun kalenterit, nimikirjat ja netti käyttöön ja alatte etsiä uutta nimeä. Voihan nimi muistuttaa Idaa, esim. Ada tai Iita tai sitten olla ihan eri tyyppinen.

Maailma on kauniita nimiä puyllollaan, joten valkkaisin jonkun muun..en minä siitä pahastuisi, jos siskoni tms. nimeäisi lapsensa liki samalla nimellä mitä minun lapseni, mutta itse en kyllä haluaisi lapselleni noin samanmoista nimeä kuin serkulla :o)!

Ja on se ollut vähän ongelmallista..



Mulla siis on sama nimi kuin äidin serkun tytöllä. (ei siis ihan ekaserkulla, mutta äiti ja serkkunsa ovat kuitenkin läheisiä, kasvaneet lähes sisaruksina, joten ollaan mekin läheisiä serkuksia) Ollaan vieläpä samanikäisiä tän serkkuni kanssa, se on mua puol vuotta vanhempi.



En oikeastaan ymmärrä miksi piti antaa sama nimi, kun mun nimi ei ees ollu minkään erityisemmän perusteen mukaan valittu, ihan vaan kalenterista poimittu. Niin en ymmärrä miksei sieltä sitten jotain muuta nimeä voinut poimia. En ole ikinä sen tarkemmin kyllä asiasta kysellyt, enkä tiedä mitä mieltä äitin serkku oli ollut kun mä sain saman nimen.



Lapsena vietettiin kuitenkin kaikki kesät yhdessä serkun kanssa, olihan se ongelmallista kun molemmilla sama nimi. piti sitten kaveriporukassa keksiä aina meille lempinimet, että tietää kumpaa tarkoitetaan. Eli oli vähän hölmö juttu.

Itse en antaisi samaa nimeä kuin kellään sukulaisella tai tutulla jonka kanssa ollaan (paljon) tekemisissä.

Varmaan löydätte jonkun muunkin nimen?



Ja ihan lonkalta sitten käyn niitä ehdottelemaan, eli

Aada

Aida

Alva

Oona

Oosa

Alma

Aava

Eevi

Iitu

Äitisi serkun tyttö on sinun pikkuserkkusi. =)



Minäkään en missään nimessä laittaisi samaa nimeä kuin lapsen serkulla. Edes meidän vanhempien serkkujen nimiä ei kelpuutettu kun mietittiin nimeä pojalle, vaikka ovat yleisiä nimiä (Henrik, Kristian) emmekä ole heidän kanssaan kovinkaan paljoa tekemisissä.



Eikö sinusta tunnu että Iida-nimi on " varattu" ? Minulla on ainakin vaikea antaa nimeä lapselle jonka miellän jonkun tietyn tutun ihmisen nimeksi. " Tutut" voivat olla hyvänpäiväntuttuja kymmenen vuoden takaa, mutta silti ne ovat juuri sen ihmisen " näköisiä" . Puhumattakaan lasten omasta serkusta!

Kun nimi kerta lausutaan samalla tavalla, ei minusta auta asiaa, että kirjoitusasu on hiukan eri eli sama nimi on minusta silti kyseessä. Varsinkin jos lapsille tulee sama sukunimi, en laittaisi, mutta en kyllä muutenkaan. Lapselle itselleenkään ei varmaan ole kivaa, jos sukulaiset puhuvat sitten aina Pikku-Idasta ym. Ja kyllä minua ainakin harmittaisi jos oma veljeni antaisi lapselleen saman tai lähes saman nimeen. Vähintäänkin olisi kohteliasta kysyä serkun vanhempien mielipidettä ja kaikista fiksuinta koittaa vielä löytää joku toinen mieluinen nimi.

itse ainakin olen niin läheisissä väleissä ja paljon tekemisisissä serkkujeni kanssa, että olisi todella hankalaa jos olisi jonkun kanssa sama nimi. ja onhan se myös muulle suvulle vaikeaa kun ei tiedä kenestä puhutaan. ja jos/kun ida ja iida samalla lailla lausutaan niin eikös se silloin ole oikeastaan sama nimi? itse en myöskään voisi olla loukkaantumatta, vaikka yrittäisin, jos joku lähipiiristä laittaisi lapselleen saman nimen kuin omallani.

Minä olen vähän eri mieltä kuin muut kirjoittajat. Mielestäni saman nimen kuin serkulla voi antaa, jos lapsi " siltä nimeltä" näyttää ja jos muita yhtä ihania ei tule mieleen. Asiaa tietenkin auttaa, jos serkun kanssa ei ole tekemisissä ihan päivittäin.



Itselläni on minua pari vuotta nuorempi serkku, jolla on sama nimi kuin minulla. Muuten minulla ei ole juuri ikäisiäni kaimoja, joten samannimisenä serkun kanssa oli yksinkertaisesti hauskaa olla. Kaikki sekaannukset vain naurattivat meitä.



Tätini oli kysynyt vanhemmiltani, pahastuvatko he, jos nimeävät lapsensa samalla nimellä kuin minä olen. Äitini oli oikein hölmistynyt ja vastannut, ettei tietenkään.



Mielestäni siis nimiä ei voi " varata" eikä toisilta " varastaa" . Toisaalta käytännön asiat kannattaa ottaa huomioon ja muistaa sekin, että hyviä nimiä on paljon. Ehkäpä kuitenkin omalle lapselleni en antaisi samaa nimeä kuin serkulla ihan siksi, että uskon mielikuvitukseni riittävän toisenkin sopivan nimen löytämiseen.

Mielestäni voit hyvin laittaa saman nimen kuin lapsen serkulla on. Muut kuin kutsumanimi ovat erit kuitenkin. Sehän on serkkutytön vanhemmille vain imartelevaa - osoitus siitä, että he ovat valinneet sunkin mielestä upean nimen lapselleen! Omasta suvustani tulee heti mieleen yhdet serkukset, jotka ovat Pettereitä kumpikin. En ollenkaan ymmärrä puhetta nimien " varastamisesta" tms, eihän ne ole kenenkään omia! Samoin en tajua niitä mielipiteitä, että " muuten kiva nimi, mutta niin yleinen nykyään" Häh? Jos nimi on kaunis ja paras mitä keksitään, niin mitä väliä, että muutkin ovat sitä mieltä? Lapsillehan se on vaan iloinen asia, kun tapaavat samannimisen kaverin. Ja minua ainakin imartelee joka kerta, kun ilmenee, että joku tutun tutun puolituttu on keksinyt antaa lapselleen nimeksi minun tai lapseni nimen... :)

käytännössä samaa nimeä, kuin lapsen serkulla on. Itsekin olen joutunut rajaamaan tukun kauniita nimiä pois mietintälistoiltamme, koska ovat oleet sukulaisella tai muulla läheisellä tutulla käytössä. Nimiä ei voi omistaa, mutta kyllä minusta lähisuvun nimet on varattu ja voi voi, jos siellä olisi se oma suosikki ollutkin. Meillä esim. lapset ovat Laura, Lassi, Leo ja Julia, mutta arvaa vaan olisinko halunnut neloselle Lotta nimen, mutta kun oli miehen veljenpojan lapsella käytössä, niin en edes ajatullut sen laittamista, vaikkei sen läheisemmästä sukulaisesta ollut kyse. Joten oli etsittävä toinen nimi, eikä mieleistä edes lopulta löytynyt haluamastani kirjaimesta (L), mutta siltikin Lotta oli varattu, niin oli. Sellaista se elämä joskus on =).

Maailmassa on ihania nimiä valtavasti:



Ilona

Venla

Inari

Isabella

Inkeri

Irina

Irene

jos isomummu tmv olis I(i)da, saattaisin ehkä harkita, mutta en muuten.



Iisa?

Mihin perustat mielipiteesi että " Lapsillehan se on vaan iloinen asia, kun tapaavat samannimisen kaverin" ? Montaako lasta olet haastatellut väitteesi tueksi ja minkä ikäisiä he olivat?



Itselläni on henkilökohtaista kokemusta asiasta ihan lapsen näkökulmasta. Omaan nimittäin etunimen, joka oli ikäluokassani niitä yleisimpiä. Samasta pihapiiristä löytyi kaksi samannimistä ja samaten kouluaikana meitä oli aina luokallani kolme samannimistä. Harrastuksissa oli 1-2 kaimaa, rippikoulussa kaksi. Ja minusta se oli KAMALAA!



Koko lapsuuteni kärsin nimestäni nimenomaan se yleisyyden takia ja olin kateellinen veljelleni jolla oli harvinainen etunimi. Halusin vaihtaa kutsumanimekseni toisen tai kolmannen etunimeni, mutta vanhempani eivät siihen suostuneet. Inhosin sitä, että pelkkä etunimi ei koskaan riittänyt missään vaan aina piti laittaa sukunimi mukaan - ja koulussa oli aina se sukunimen eka kirjain nimen perässä. Puhelimessa piti aina esitellä itsensä sekä etu- että sukunimellä vaikka olisi kuinka tutulle ihmiselle soittanut jne....



Nyt vanhemmiten tilanne on vähän helpottanut koska olen enemmän tekemisissä eri ikäisten ihmisten kanssa eikä nimeni ole siis tässä joukossa enää ihan niin yleinen. Siltikään en nimestäni tykkää, haluaisin olla enemmän persoonallinen, haluaisin että voisin käyttää pelkkää etunimeä ja silti ihmiset tietäisivät kenestä puhutaan.



Samoista syistä olen valinnut lapsilleni harvinaiset nimet: en halua että he kokevat samoja ongelmia nimiensä kanssa. En voisi kuvitellakaan laittavani lapsilleni kalenterinimeä tai ikäluokassaan suosittua nimeä, olkoon kuinka kiva tahansa! Ja ihan tästä samasta syystä en pidä hyväksyttävänä sitä että tuttava laittaisi lapselleen saman nimen kuin minun lapsellani on: se olisi mielestäni väärin lasta kohtaan (sekä omaani että tuttavan lasta).

Sukulaiset voivat alkaa kutsua lastanne etunimen lisaksi toisella nimella (esim. Ida Maria) sekaannuksien valttamiseksi. Nuoruudessa tietty yksilollisyys on tosi tarkeaa ja silloin lasta varmasti harmittaa kun nimi on sama kuin serkullaan.

Meidän lapsemme serkku sai juuri yhtä kirjainta vaille saman nimen kuin lapsemme 3kk sitten. Sukunimi on sama. Minä tykkäsin huonoa ja sanoin mielipiteeni vanhemmille. Asumme siis 2km päässä toisistamme ja lapset menee tos.näk samaan päiväkotiin. Itse koitin miettiä lapselle persoonallista nimeä ja nyt nämä antoivat melkein saman nimen. No seuraus oli mielipiteestäni että käskivät mun mennä hoitoon ja jättää heidät rauhaan. Ovat miehen sukulaisia. Minäpä siis jätän heidät rauhaan enkä kyllä haluaisikaan enää olla heidän kanssaan missään tekemisissä tuon kommenttinsa jälkeen. No big lost..