Mitä tästä sitten ajatella kun taapero ei halua hoidosta kotiin?
Meillä kävi perjantaina niin että tyttö 1v4kk ei olisi halunnut lähteä pph:lta kotiin. Hoitaja veti häntä pulkassa ja naureskeli kyllä äitille kun tulin paikalle mutta kun sanoin että täytyy lähteä kotiin ja otin syliin tuli itku!
On melkein alusta lähtien jäänyt sinne hyvin mutta on tähän saakka tullut silti nauraen syliin kun haen. Kerran viime viikolla pudisti päätään ettei halua lähteä kotiin muttei sentään itkua tullut. Nyt on mulla ihan sydän syrjällään mitä tässä väärin on tehnyt kun lapsi ei halua kotiin ja mustasukkaisuus kuristaa mieltä.. ;-) Tiedän kyllä että tähänkin viestiin tulee moralisoivia ja pahaa mieltä aiheuttavia vastauksia mutta jos joku vaikka oikeasti osaisi kertoa mistä on kysymys? Ja onko muille käynyt näin? Näinkin pienen kanssa? Ymmärtäisin sen vielä vähän isomman kanssa jos on juuri hyvä leikki kesken mutta mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi ajatella? Auttakaa ystävät hyvät.
Kommentit (9)
Ja unohda mustasukkaisuus. Äiti ja koti on ihan yhtä rakas kuin ennenkin. Oliko niin, että lapsesi on juuri aloittanut hoidon? Tuo on yksi keino protestoida muutosta vastaan varsinkin jos lapsi aistii pahan olosi. On samalla myös keino osoittaa äidille omaa tahtoa. Uhmaikäkin lähestyy. Eli ihan normaalia käytöstä, menee ohi eikä todellakaan tarkoita mitään sen kummempaa! Älä ole huolissasi vaan todellakin ole onnellinen, että lapsellasi on hyvä hoitopaikka!!!
Helpotti jo vähän lukea nämä vastaukset; hyvähän se on että lapsi viihtyy hoidossa. Hän on nyt ollut hoidossa reilu kaksi kuukautta ja taitaa tosiaan olla niin, että on nyt todella kotiutunut sinne. Parempi siis vaan koittaa kääntää surullinen mieli tyytyväiseksi tytön hyvästä hoitompaikasta!
Itsellänikään ei ole kokemusta vielä tuosta, mutta se, mikä tuli mieleen on, että lapsi ei varmaan osaa ajatella niin kokonaisvaltaisesti kuin me aikuiset, vaan hän ajattelee, että on sillä hetkellä tekemässä jotain kivaa, jota ei halua keskeyttää. Ei hän varmaan ajattele, että ei halua ylipäätään lähteä kanssasi, olla kotona tms.
Ymmärrän mustasukkaisuutesi, itsekin varmaan reagoisin niin, mutta sen hälvennyttyä kannattaa vaan loppujen lopuksi olla iloinen, että lapsesi viihtyy hyvin hoidossa!
Meillä tas erona se, että isän kanssa (joka hakee useammin) lähtee kyllä pienen leikkihetken jälkeen mutta kun minä haen eikä isä tulekaan niin alkaa kiukuttelu että haluaa leikkä vielä.
En ole ottanut sitä niin vakavasti vaan ajatellut asiaa niin että leikit kesken ja hauskanpito kavereiden kanssa. Eli ei malta lähteä kotiin.
Poika yksityisellä pph:lla ja 2,5 vuotias.
En olisi huolissani.
Meillä kaverin lapsilla nuoremmalla (tyttö) oli noin 2v pintaan muutamana yönä kun heräsi kotona (nukkui ja nukkuu edelleen huonosti), niin huusi haluavansa hoitotädin! Äiti tietenkin oli hieman mustasukkainen ja uskon ettei tuntunut kovin mukavalta.
aina silloin, kun on ollut liian pitkä päivä hoidossa, eli silloin osoittaa tavallaan mieltään ja pahaa oloaan äidille, kun on ollut liian kova ikävä.
Harvemmin ne lapset haluavat hoitopaikkaan oikeasti jäädä, vaan useimmiten hakuvaiheen kiukuttelut ovat juuri ikävän purkamista, vaikka ulkopuolinen saattaisi luulla, että lapsi haluaa jäädä hoitopaikkaan.
Olen lastentarhanopettaja, ryhmässä 1-3 vuotiaita ja melkein kaikki heistä järjestävät jonkinmoisen kohtauksen vanhemmille, kun tulevat hakemaan :)
Odottavat kyllä kovasti, että heitä haetaan, mutta sitten tekevät itsensä heti tosi vaikeiksi, kun vanhemmat näkyvillä.
Äidille ja isille on vaan niin mukava ja turvallinen kiukutella.
Ota tiukkaan syliin ja näytä, että tykkäät, vaikka lapsi kuinka kiukuttelisi!
Ei syytä huoleen. Mulla ei tosin ole kokemusta juuri tuon ikäisen lapseen kotiin hakemisesta, mutta luulen vaan, että taaperosi on alkanut viihtymään pph:ssa. Nyt on erilaista olla ulkona, kun on lunta, pulkka otettu käyttöön jne. Ehkä hän oikeasti oilsi halunnut olla vielä hetken pph:ssa ulkoilun mukavuuden takia.
Oma lapseni oli 2v2kk kun vein hänet pk:iin. Kun hän ekan kerran, n. 2kk hoidossa oltuaan, ilmoitti, ettei haluaisi lähteä kotiin kesken ulkoilun, tuumasin että no nyt se on tapahtunut, nyt hän on " kotiutunut" . Toki hämmennyin ensin, mutta se meni pian ohi.
Yritin olla hyvä äiti sillälailla, että hain lapseni mahd. pian töistä päästyäni, eli n. klo 15. Nyt olen ymmärtänyt, että saan mukaani paljon iloisemman lapsen, kun haen hänet vasta klo 15.30-16.00. Olen ehtinyt itsekin hieman hengähtämään, juomaan ehkä kupillisen kahvia, käymään ruokakaupassa yms. Illalla on enemmän yhteistä aikaa.
Pää pystyyn! Vaikka lapsesi ei haluaisi lähteä kotiin, se ei tarkoita, etteikö koti olisi PARAS PAIKKA! Hyvää jatkoa sulle.