Lue keskustelun säännöt.
Miehen haluttomuus raastaa sydäntä ja riipii sielua
23.06.2008 |
...sitä on jatkunut suurin osa suhteestamme. Syy miksi en ole lähtenyt on se, että rakastan häntä yli kaiken...
Aluksi kaikki oli ihanasti, ensimmäinen vuosi. Sitten hän masentui eikä seksi kiinnostanut - ei kuulemma missään vaiheessa ollut minusta kiinni vaikka olen eri tavoilla sitä kysynyt, itkenyt ja huutanut, laihduttanut ja laittautunut nätiksi, yrittänyt jutella kiltisti, huolestuneena kysynyt ja yrittänyt antaa olla.
Masennuksesta selvittyään seksi on jäänyt. Kävimme kerran seksuaaliterapiassa ja sen jälkeen asiat oli vähän paremmin - kunnes taas innostus laantui. Tunnen itseni niin yksinäiseksi ja katkeraksi... Vaikka hän kovasti on yrittänyt, ei hän vieläkään ole osannut selittää minulle, tuskin itselleenkään, mistä on kysymys. Kovin on korkea kynnys lähteä kanssani petipuuhiin vaikka ilmeisesti haluaisikin. Vähän on yrittänyt viestittää, että "pelkää että en tykkää ja että hän ei sitten tykkää". Luulenpa, että hän enemmän pelkää ettei itse tykkää. Olen yrittänyt sanoa, etten kaipaa mitään adonista ja superoria vaan läheisyyttä ja yhteisiä kokeiluja. En tiedä auttaako jos mies ei itse tuohon usko.
Rumba on siis ollut seuraavanlainen: Kyseenalaistaminen, loukkaantuminen, itkeminen & lohduttomuus, reipastuminen, tilanteeseen tottuminen, toivon heittäminen... Ja nyt ehkä taas toivon kipinä. Olemme nimittäin tehneet "jumppaohjelman". Kerran viikossa on pakko treenata, vaikka olisi sunnuntai-ilta ja kumpaakin väsyttäisi eikä yhtään huvittaisi, se on vaan hoidettava pois alta. Kyllähän se urheilunkin uudestaan aloittaminen pitkän tauon jälkeen on kankeaa ja vaivalloista.
Minulla on toiveissa lapsi. Mieskin on nyt sitä mieltä että lapsi olisi tervetullut. Kai se tarkoittaa sitä, että hän on valmis myös sitä tekemään... Eihän ne lapset postimyynnistä tule.
Onko yhtään kohtalotoveria?
Kommentit (11)
jos mies on se haluton osapuoli, niin mitään ongelmaa tuskin tulee. Lapsen synnyttyä nainen on yleensä se haluton osapuoli. Sitten molemmat haluttomia -> ei ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli minä olin haluton. Masennusta minulla ei kyllä ole todettu, mutta stressiä yms. oli. Oikeasti en vieläkään tiedä mistä haluttomuus johtui, mutta ei vaan huvittanut ja aina väsytti.
Mieheni kuitenkin jaksoi yrittää ja suostuinkin vähintään joka toinen viikko yleensä n. kerran viikossa mukaan touhuihin vaikka ei oikein huvittanut ja yleensä mieheni saikin minut jossain vaiheessa innostumaan. Nyt jostain ihmeen syystä olen taas innostunut hommiin ja haluaisinkin melkein joka tai joka toinen päivä. Melkein kaksi vuotta haluttomuuttani kesti, mutta nyt suunta on taas nousussa.
Meillä on myös ollut jo vuoden lapsi toiveissa ja minun osaltani on ollut raskautumisen kanssa ongelmia, joka ehkä myös lisäsi haluttomuuttani, koska ajattelin, että mitä hyötyä seksistä on kun ei me kuitenkaan onnistuta. Nyt sitten torstaina pitäisi selvitä olenko raskaana. Jos olen niin luulen että tämä uusi seksi-innostus johtuu siitä, mutta toivotaan että sitä jatkuu. :)
Onnea teille lapsiprojektiin ja toivotaan että haluttomuus menee ohi joko ominavuin tai ammattiavulla, mutta luovuttaa ei saa. Jatkakaa harjoituksia! :)
Meilläkin. 9v yhdessä eikä koskaan seksielämä ole ollut vilkasta, miehestä johtuu eniten. Olen yrittänyt eri lähestymistapoja mutta aina päätän etten enää yritä mitään, kun vaan tulee paha mieli itselle ja loukkaannun kun koskaan juuri ei tule vastakaikua. Ei jaksa, muka. En tiedä tuleeko tilanne tämän miehen kanssa koskaan muuttumaan parempaan tässä asiassa.
sillä jos olisi, muitakin merkkejä olisi ilmassa. Sen verran monta homotuttavaa minulla on.
Kiitos kannustuksista, niiltä jotka ovat kannustaneet. Kai tämä tästä. Tällä viikolla olemme treenanneet jo kerran eikä viikko vielä ole ohi. Olen tyytyväinen. Muille samassa tilanteessa oleville tarjoan ymmärrykseni ja olkapääni.
Jossain vaiheessa pari vuotta sitten olin niin loppu että mietin jo pois muuttamista. Kumma juttu, mutta kuulkaas seksi ei olekaan koko juttu, vaikka onkin niin suuri osa parisuhdetta että seksiongelmat ahdistaa ihmisen hulluuden partaalle saakka. En voinut lähteä, sillä mieheni on maailman ihanin. Hauska, huomaavainen, hellä, keskusteleva, älykäs, yksinkertaisesti korvaamaton minulle. Ei sellaista voi jättää, ei se ratkaise mitään. Mieluummin jään ja yritän löytää ratkaisuja ongelmaan vaikka se kestäisi hautaan saakka.
Eikä se kestä hautaan saakka, siitä olen nyt vakuuttunut. Ehkä hän vaan on hidas sisäistämään tiettyjä asioita.
Suosittelen erilaisia keskustelunavauksia. Kai se lopussa palkitaan. En tiedä kuinka monta kirjettä olen kirjoittanut, kuinka monessa "kulta, nyt keskustellaan ilman että mä alan vollottaa"-yrityksessä olen epäonnistunut, montako ehdotusta mennä uudestaan terapiaan hän on tyrmännyt.
Hyvää kesää.
AP
ja siksi ehkä masennuskin tuli.
Normaalia miestä panettaa ja miehet haluaa naista.
Kerroit ettei miehesi ole ollut koskaan kovin aktiivinen ja tämä saa epäilemään että homo se on, ei ole ehkä ollut miehen kanssa mutta mieli tekisi.
Monelle on edelleen kova paikka tunnustaa todellinen seksuaalinen suuntautumisensa ja se johtuu ympäristön, suvun yms. asettamista odotuksista ja paineista.
On uskontoja joissa ei homoutta suvaita ollenkaan ja jos kuulut tällaiseen tai miehen lähisuku kuuluu on ilmeisen selvää ettei hän homouttaan uskalla näyttää tai tunnustaa ei ehkä edes itselleen.
Tämän viestin toivon tavoittavan ap:n sekä muut haluttoman miehen kanssa olevat ja elävät. Herätkää todellisuuteen, jos mies ei ole tähän mennessä osoittanut kiinnostusta ei se siitä muutu.
Tunnen muutamia uskovia joiden kohdalla homotutka piippaa ja lujaa mutta ovat kuitenkin naisen kanssa ja tiedän kyllä miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on mies kanssa haluton. Ongelma ei ole homous, sen tiedän. Alussa mietin että synnytys saattoi olla hänelle shokki. Sitten sain puristettua hänestä, että hän epäilee että lapsi ei ole hänen, meillä oli "karikkoja" juuri alullepanon aikaan.
Kolme viikkoa sitten kesäkuun alussa mies sanoi, että hän haluaa lapsesta DNA-testin. Suutin, raivostuin. Edelleen ollaan yhdessä ja arjen asiat luistavat hyvin, mutta kesäkuun alun riidan jälkeen emme edes ole nukkuneet samassa huoneessa.
Tässä on nyt pattitilanne enkä tiedä miten se ratkaistaisiin, pelkään jäädä yksin, DNA-testiä en halua, koska on pieni mahdollisuus että lapsi ei olekaan mieheni...
..nimittäin lapsi aistii jos isä/äiti ei usko tämän olevan omansa! Terapeutti Seppo Jokinen on laajalti tästä kirjoittanut ja ikävä kyllä homma on niin, että jos mies ei voi olla täysin varma onko lapsi hänen, hän ei myöskään täysin rakasta lasta ja lapsi sen aistii, paljon paljon paremmin kuin uskoisi. Olet hieman itsekäs, jos et suo tätä mahdollisuutta miehelle sekä lapselle. Selviät, vaikka ero tulisikin tämän vuoksi, siitä olen varma :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse raskaana ja meillä oli pahoja ongelmia suhteessamme, ennenkuin tulin raskaaksi. Aionkin teettää DNA-testin lapsen synnyttyä ihan vain sen takia, että asia saadaan pois päiväjärjestyksestä ja epäilys pois miehen mielestä, eikä sitä tarvitse enää koskaan ottaa esiin.
Olemme onneksi avoliitossa, joten lastenvalvojahan joka tapauksessa tarjoaa mahdollisuutta testiin.
koko tarinaamme.
Jos luit alkuperäisen postaukseni, siinä ainakin mainitsin, että ensimmäisenä vuonna meillä oli ihanaa. Jos nyt vielä tarkennan, niin aktiivinen seksielämä, läheistä ja kaunista. Väitän, ettei miehen haluttomuus automaattisesti ole merkki homoudesta. On aika ikävää jos monet (miehet - oletan että olet mies) ajattelevat näin, sillä se lisää vielä entisestään paineita sellaisten (hetero...)miesten kohdalla, jotka potevat haluttomuutta, tätä usein naisten ongelmaksi oletettua asiaa. Masentua voi niin monesta muustakin syystä kuin oman seksuaalisuuden peittämisestä, kuten ehkä voit ymmärtää.
Ei, tilanteeseen ei liity uskontoa, tarkennettakoon nyt vielä sekin. Emme kumpikaan kuulu (eikä perheemme) edes luterilaiseen kirkkoon.
Kuten kerroin edellisessä postauksessani, tilanne voi muuttua ja onkin muuttunut alkuperäisestä.
Kyllä minä parhaiten mieheni tunnen. Kiitos nyt kuitenkin vaivannäöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta lapsesta sen verran, että se tuskin seksielämää vilkastuttaa. Monilla ihan päinvastoin. Tarkoitan vain sanoa, että vuosien päästä tilanne voi olla melko hankala, jos seksisuhde on kovin tulehtunut jo valmiiksi ja sitten se jätetään joksikin aikaa sivuun yövalvomisten ja muiden seikkojen vuoksi.