Kaksiosaisen kohdun leikkaus vs. pistokset
Moi kaikille! En kauhean usein tälle palstalle kirjottele, joten kerron vähän taustaa... olemme yrittäneet saada esikoista alulle nyt 5 ja puoli vuotta, tuloksetta. Tutkimukset on tehty, ja muuta vikaa ei ole löydetty kuin lievä endo (laparoskopia tehty keväällä -06 ja sen jälkeen ei oo ollu häiritseviä oireita), sekä mun kohdun rakenne, eli mulla on kaksi kohtua, molemmissa oma kohdunsuu, ja yksi munasarja kumpaakin kohtua kohti. Todennäköisesti tuo kohdun kaksiosaisuus on syynä lapsettomuuteen, endo voi toki vaikeuttaa myös. Hormonitoiminta täysin normaali.
Kävin tänään gynellä, keskusteltiin mitä voitais nyt tehdä raskautumisen auttamiseksi. Emme ole valmiita rankempiin hoitoihin, mutta oli ajattelut että voisi kokeilla gonadotropiini-pistoksia, eli ovulaation stimulointia. Lääkäri toi kuitenkin esiin pari pointtia... Näytin hänelle lämpökäyräni, ja gyneni on vakuuttunut että mulla ei ole ovulaatio-ongelmia, olen tosin itsekin, ovistestiin tulee plussa, menkat on todella säännölliset, lämmöt nousee (gyne sanoi ettei ole pitkään aikaan nähnyt niin täydellisiä lämpökäyriä) jne. Sen sijaan pistoksiin liittyy riskejä, joten hän miettii olisiko viisaampaa leikata kohdun väliseinämä.
Eli nyt olisi kaksi vaihtoehtoa:
- ovulaation stimulointi, jonka riskit: kaksosraskaus, joka olisi mun tuplakohduilla aika riskialtis, toinen riski endon takia kohdunulkoinen raskaus. Toisaalta voisi saada aikaan myös onnistuneen raskauden, kuten myös onnistuneen kaksosraskauden (musta ois ihanaa saada kaksoset..)
- kohdun väliseinän leikkaaminen, jonka riskit: ei ole varmaa onko hyöty suurempi kuin haitta, kun leikkauksessa tulisi kohtuun myös arpikudosta. Mun kohdussa on paksu seinämä, leikkaus olisi iso leikkaus. Jos raskaus alkais leikkauksen jälkeen, olisi kuitenkin sikiöllä paremmat oltavat loppuun asti.
Mä oon nyt ihan öö aapisen laidalla, en tosiaan tiedä kumpi kannattaisi valita. Lähinnä kaipaan mielipiteitä ja kokemuksia, jos jollakin olisi kokemuksia tuosta kohdun väliseinämän leikkauksesta, olisin hurjan kiitollinen kuulla niitä, oli ne sitten minkälaisia vain. Muutenkin mielipiteet kiinnostaa... Meillä on toki varattuna aika lapsettomuuteen erikoistuneelle gynelle, mutta olisi varmaan hyvä yrittää jo miettiä omaa mielipidettä asian suhteen ennen sitä...
Voimia itse kullekin!
Majita
Kommentit (4)
Ei ole kokemusta tuollaisesta leikkauksesta, mutta tartuin heti tuohon kohdunulkoisen raskauden riskiin endon vuoksi.
Itselläni on ollut kohdunulkoinen raskaus ja se oli kyllä niin infernaalinen kokemus, että sen vuoksi hetken jo mietin, että uskallanko enää koskaan edes yrittää raskautta. Siksi minun on helppo sanoa, että oman kokemukseni perusteella suosittelisin kaikille mitä hoitoa vain, ettei tähän tilanteeseen joutuisi. En kuitenkaan tietenkään voi käydä neuvomaan, mikä kenellekin on sitten se paras ratkaisu. Toivotaan, että löytyisi sellaisia, joilla on kokemusta tuosta leikkauksesta!
Tosi vaikea tilanne kyllä sulla, joten tsemppiä päätösten tekoon ja muutenkin jaksuja!
Killa
Oli iloinen yllätys tulla koneelle ja huomata että ihmiset ovat vastanneet... :)
MaijaX (minäkin muuten olen Maija!), mulla on siis ihan samanlainen " kohtusysteemi" kuin sulla, mulla oli myös emättimessä väliseinä, se leikattiin hyvin onnistuneesti.
Mun gyne sanoi mulle, että normaalisti sitä kohdun väliseinää ei leikattaisi. Mutta nyt kun meillä on takana jo 5 ja puoli vuotta yritystä, ja endokin on niin lievä että sen ei pitäisi paljoa vaikuttaa raskautumiseen, on syytä miettiä kaikkia vaihtoehtoja... mun kohdut ovat kooltaan pieniä. Olen jo tässä eilisiltana asiaa paljon miettinyt, ja erityisesti sitä, että jos raskaus lähtee alulle kahden kohdun kanssa, mahdollisesti vielä kaksosten kanssa (25-30 % todennäköisyys stimuloidessa), on koko raskausajan pelko persuuksissa että kestääkö kohtu, onko vauvalla tilaa vai tuleeko se ulos ennenaikaisesti, keskenmenot on riski koko raskauden ajan jne... olen kuullut tapauksia joissa raskaus on jouduttu keskeyttämään toisella kolmanneksella syystä että kohdulla ei ollut enää yhtään venymisvaraa. Riskinä ois siis lapsen menettämisen lisäksi kohdun repeäminen, tosin mulla on niin hyvä gyne että hän todennäköisesti tahtoisi seurata raskauttani hyvin huolellisesti.
Killa, kiitos myös sinulle kommentistasi. Ja pahoittelut siitä mitä olet joutunut kestämään. :( Olen itsekin tuota miettinyt, että onko mitään järkeä ottaa sitä riskiä. Varsinkin kun kyseessä on hoito joka auttaa ovulointia, ja mulla ei ovulointiongelmaa ole.
Mä alan kallistua sen leikkauksen puolelle, ja miehenikin tuntuu ajattelevan että se on parempi vaihtoehto... mutta onhan tässä vielä mietittävää. Joka tapauksessa, jos päädymme leikkaukseen, luotan gyneeni täysin... hän on se, joka leikkaa, hän on minut ja kaksi kertaa leikannut, ja omaa suht paljon tietoutta tästä kaksikohtuisuudesta (mikä on aika onnenpotku, monet gynet ei asiasta paljoa tiedä). Kun me ei olla vielä tän 5 ja puolen vuoden aikana tultu raskaaksi, onko tässä mitään menetettävää...
asiaanliittyviä kokemuksia, tai muuten ajatuksia...
Itselläni on hiukan samanlainen tilanne kuin sinulla: lääkärit luulivat, että kohdussani on väliseinä, kunnes laparoskopiassa nähtiin, että kyseessä onkin kaksi täysin erillistä kohtua :O
Kun välisenän olemassaoloon vielä uskottiin, lääkärini (Hki NKL) oli sitä mieltä, että sitä ei kannata alkaa leikata pois. Pointtina oli se, että kohtuontelot olivat suunnilleen normaalin kohdun kokoisia, ehkä hiemen pienempiä. Siksi lääkärin mukaan kiinnittyminen toiselle puolelle olisi ollut hyvin todennäköistä ja välisenä olisi joustanut kohdun seinämän tapaan sikiön kasvaessa. Kun kysyin leikkauksen hyödyistä, häne ei keksinyt sellaisia. Arpikudoksen syntyminen päinvastoin voisi vaikeuttaa raskautumista entisestään. Näin siis minulla, ja onteloiden koko on kai aika ratkaiseva tekijä. Jos ne ovat sinulla suhteellisen suuret (ts. vastaavat ns. normaalin kohdun kokoa), raskauden alkamisen ja loppuun viemisen ei pitäisi väliseinän kanssakaan olla ongelma.
Itse en siis kuitenkaan päätynyt minnekään leikattavaksi, sillä kohtuja on tosiaan kaksi, ne ovat täysin erillään toisistaan. Kumpankin on oma sisäänkäynti ja molemmille on oma munasarja. ikävä kyllä emme ole muista syistä johtuen plussanneet ja olemmekin menossa joulukuun alussa ekaan IVFään.
Olin muuten itsekin ns. rankempia hoitoja vastaan, mutta hoitotietä kulkiessa ajatukset ovat kummasti muuttuneet... :)
Tsemppiä pohdinnoillesi, pikaista plussautumista!
t: Maija