**Se on TORSTI, SYYSläiset**

Saamuska, älä aliarvioi aikuisten hulinoita:) Kyllä ne aikuiset osaa joskus olla pahempia kuin lapset! Joskus oli juttua lehdessä kesäfestareista. Ei liity ihan lapsiin, mutta siinä haastateltiin työntekijöitä paikkakunnilla jotka kohtaavat sekä nuorten, että aikuisten festariporukoita. Kaikki haastatellut oli sitä mieltä, että nuoret osaa käyttäytyä paljon paremmin kuin aikuiset. Esimerkkinä Seinäjoki jossa Provinssirock sekä Tangomarkkinat. Rock-yleisö sai siis enemmän kiitosta kuin tangoväki!



Pikkurinsessa vuotaa edelleen vihreää räkää, mutta nukkui yön paremmin.



Viikonloppuna pitäis kokeilla yökyläilyä mun vahemmilla. Siis lapset keskenään. Taitaa stressata meidän äitiäkin jonkin verran. Mutta jos tää kerta sujuu, niin sitten on taas helpompaa. Kun ei pikkurinsessa ois ainakaan enempää kipeänä ja kaikki mene pilalle sen takia. Äiti kyllä sanoi tulevansa helmikuussa tänne meille mielummin hoitamaan lapsia pariksi yöksi, kun on tarvetta, mutta on se silti kiva, jos voi joskus viedä yöski kylään ja olla itse miehen kanssa vaikka vaan kotona rauhassa ja tehdä asioita.



Nyt hermostuu pieni nuhanenä...



T: Ynis

Pikkaisen muistuttaa nämä päivät toisiaan. Herätään, syödään, ulkoillaan, nukutaan, isi tulee, syödään, mennään nukkumaan.



Me olemme muuttaneet. Levinreissun jälkeen tulimme omaan kotiin. Tuntui kodilta. Maalla on erilaista. Täällä on pimeää, hiljaista ja tähdet näkyvät taivaalla.



Aistit ovat saaneet harjoitusta. On kylmä, jos ei pue kunnolla. Lämmin tuntuu mukavalta. Eteisessä ei ole vielä sähköjä, siellä ei näe mitään. Siis mitään. Olohuoneessa on kaksi lamppua ja siellä on valoisaa. Vesi maistuu hyvältä, kun sitä ei voi määrättömästi juoda, sillä muualta kannetun veden tulee riittää kaikkeen ruuanlaittoon. Jos vesi loppuu, pitää odottaa, että mies tulee kotiin auton kanssa. Kävellen pääsee kävelemään. Kaupalle on tavoittamattoman pitkä matka.



Levillä oli kivaa. Lepoa, lomaa ja seuraa. Poikanen kiteytti: kivaa, kun on paljon kavereita ja leluja. Leluja oli mökissämme kaksi. Niitä oli siis paljon. Kavereita taas oli enemmän. Poikaselle kelpasivat kavereiksi kaikki puhumaan kykenevät, iästä viis. Vauvat tai siis taaperot menivät jonon jatkona. En osannut äidilleni kertoa, mitä vauvat tekivät, koko ajan niillä oli jotain puuhaa.



Minulla ei ollut rankkaa. Oli sen verran tiukkaa ennen reissua että matka tuntui todella lomalta.



En myöskään yllättynyt. Ihmiset olivat - ihmisiä. Ei kuten kahvilatapaamisissa, paraatiminuuksia. Väsyneinä kireitä, aamuisin unisia. Kiinnostavaa seuraa iltakeskusteluissa, hiljaisia, kun omien lasten asiat huolestuttivat. Toisena päivänä iloisia, toisena ei. Kokonaisia, kiinnostavia ihmisiä.



Viimeiseksi G peliin:



Hiljaisia pinoja selittämään.

Miten määrittelet itsesi suhteessa työelämään (opiskelu on työtä)?



Minä olen 30%:sti töissä muille, 70% kotiäiti.



Kukkuu, Kukkanen 1v 1kk, Poikanen 5v 8kk

Isolla S:llä koska anoppi tulee iltapäivällä!!

PAlaan ajalla paremmalla...



jatu,nyt 99%siivoja 1%lapsenhoitaja ;-)

Kaikki lumet on sulaneet! Nyyh, tylsää... Piha on taas niin musta ja harmaa sekä likainen, ja olo ihan samanlainen. ei jaksaisi mitään ja joka paikkaa kolottaa ja särkee! Vali-vali päivä siis, mikään ei huvita! Kaiketi tämä on vaan väsymystä. Ei saa koskaan levähtää, tai siltä ainakin tuntuu. Eilenkään en jaksanut kirjoitella mitään, kun väsytti eikä ollut mitään kirjoittamisen arvoista. Eipä sen puoleen, että nytkään olisi, mutta kasvatetaan pinoa vähän.



Kukkuu heitti taas pahan Geen kehiin. Väsyneillä aivoilla ei jaksa ajatella.... Tällä hetkellä kun en oo töissä, minusta tuntuu että olen 70 % äiti ja 30 % kotiorja! Kamalaa!



T:n nenä vuotaa edelleen, kunnon sammakonsääret valuu nytkin nenästä, mutta otappa nenäliina tai paperi käteen, niin pakoon ja kovaa. Nenän niistäminen ei kuulu lempihommiin tällä hetkellä. Tällä hetkellä kiinnostaa purkaa laatikoista kaikki tavarat lattialle, levitellä lelut ilman että leikkii niillä, kiusata koiria vetämällä karvoista, kiukutella ja kitistä ilman mitään syytä, ja paskoa housuun silloin kun äiti istuu koneella... joten on taas mentävä.



Palaillaan!



Tänään niin harmaana ja apaattisena Mimmu kera rakkaiden riiviöiden

Mulla ei ole siivouspäivää, ei tänään eikä huomenna. Kun ei ole vapaata lattiapintaa siivottavana. Mutta meidän makuuhuoneessa pitäisi kasata tavarat ja huonekalut keskelle huonetta, koska viikonloppuna ohjelmassa on tapetointia. Tapetoinnin jälkeen vuorossa on lattioitten laitto makuuhuoneeseen ja sitten voi koota vaatekaapit *tuuletuksia*!



Kiva kuulla sinustakin Kukkuu, että olette kotiutuneet. Onnea uuteen kotiin, vielä kerran!



Sylikaupalla ♥ONNEA♥ kaikille plussanneille. Plussasäteitä myös Tean ja Äitikuun ja Frodon suuntaan, lähtee nyt ----------------+++++++------> Yhtään ei tekisi mieli liittyä joukkoon, huh, ei enää tällä iällä ja kunnolla. Näissä kolmessa on ihan riittävästi meikäläisen hermoille (ettehän huomaa, että yritän tässä vakuuttaa pääasiassa itselleni etten TODELLAKAAN haluaisi uutta vauvaa).



Lillillä on uusi lempiharrastus: talouspaperin, vessapaperin ym. silppuaminen. Ja sitä silppua löytyy joka puolelta. Mistä lie vaikutteita saanut ;-).



Kaivelin eilen " liian isojen vaatteiden" -laatikoita siinä toivossa, että Lillille lötyisi villasukkia ja terällisiä pyjamia. No, pyjamia löytyi ja yksi pari sukkiakin, mutta löytyi myös kaapillinen muita, nyt sopivankokoisia vaatteita. Pitihän ne ottaa esille ja sulloa hoitopöydän laatikoihin, niin kuin ei siellä jo ennestään olisi ahdasta :-/.



Eilen jumpassa Lilli vihdoin keräsi rohkeutensa ja uskalsi kontata tunnelin läpi :-) Ja se oli sitten niin hauskaa että sieltä piti kontata kerta toisensa jälkeen, innosta hihkuen♥ On se suloinen. Myöhemmin illalla Lilli konttaili kotona ja onnistui löytämään lasinsirun (mistä lie sekin ilmestynyt) polveensa. Niisk, vaavini ensimmäinen " oikea" haava, piti ihan laastaroida. Loppuilta treenattiin sitten kävelyä ja mentiin karhunkäyntiä.



Eilen Lilli löysi myös omenankuoria ja maistoi niitä. Ja varasti veljensä lautaselta ei-maidottoman pinaattiletun palasen. Nyt on maha sekaisin, pesaisin juuri koostumukseltaan ja hajultaan mykistävän kakkasatsin pois.



Siispä mykistyn.

Ankkis ja [color=red]♥Lilli♥

Sillä, joka keksi laittaa tietokoneen virtanappiin houkuttelevan, hohtavan sinisen valon, ei varmaankaan ole (pieniä) lapsia.



Eilisistä: kiitos kiitoksista :) Ankkiksen titteli tuli kyllä hiukka väärään osoitteeseen.

Olisittepa eilen olleet kärpäsenä katossa kun melkein-murkkujen kanssa keskusteltiin meidän perheen säännöistä ja siitä, mitä KAIKKI MUUT saavat / tekevät... Loppui äiteeltä eväät. Voihan epätoivo, nyt sentään vielä vähän muistan, millaista oli olla teini; millaista on olla murkkujen äiti sitten, kun itsellä alkaa tukka harmaantua??? Nythän olen vasta 23v :D



Kukkuu, saanko imeä itseeni viisauttasi? Se varmasti auttaisi selviämään karikoista, joita äiti-lapsisuhteissa väkisinkin on.



Ensimmäinen ajatus Kukkuun G:in liittyen oli, että olen 100% äiti. Ei minulla ole muuta elämää, en opiskele tai käy töissä. Sitten ajattelin, että 80%:sti teen kotitöitä. Voiko olla yhteensä 180%? Ei, sanoisi matikan ope. Sitäpaitsi 20% minusta ei mitenkään riitä lapsille, eli tätä täytyy miettiä lisää...

Nii on ilma kuin mielikin, mulla ihan samanlaiset fiilikset kuin mimmu.k.lla.

Järkyttävän saamaton olo,eteinen täynnä hiekkaa,ja ottaa pattiin,poju tekee poskihampaita ja kaiken kukkuraksi kauppamatkalla vähän tönäisin prisman pihalla sellasta betoni-estettä,kun oli niin järkyn pimeetä.auton sivuun,onneks ihan alas tuli maalivauriota ja kyllä peltikin vähän meni lommolle. mies arvioi että korjauskustannukset 300-500 e, voi P,mistä nekin rahat?? Tlous kun on sellanen ettei kestäis nyt yhtään mitään ylimääräistä.

Eilisen episodin johdosta mies ei ollut kovin innostunut ajatuksesta, että lähtisin Helsinkiin pikkujouluihin : (, mun niin tekis mieli nähdä osa teistä livenä!! meillä kun on ollut ongelmia miehen kakkosauton kanssa,ikiihanan kadetin,jonka mies ostanut 10 v sitten ihan itse omilla rahoilla,se on ollut miehen työautona,mutta just päätettiin että pitää päästä siitä eroon ja eiköhän siihen tullut taas jotain onngelmaa,niin mies oli viemässä sitä eilen korjuulle kun mä kolhin täällä toista autoa.ymmärrettävästi oli hieman stressaantunut,mutta ei kyllä mulle motkottanut muuta kuin että maksat sitten korjaukset.



Kukkuun maalaiselämä kuulostaa idylliseltä,mä haaveilisin maallaasumisesta,mutta silloin pitäisi olla sukua tai jotain ystäväpiiriä kohtuullisen lähellä. nyt kun ollaan muuttamassa sinne jyväskylään keväällä,niin päätettiin lopulta asuntoon josta kohtuullinen matka keskustaan,vaikka vähän kauempana ois ollut asunnot halvempia ja oisin kaivannut lähemmäksi järveä,no kaikkea ei voi saada.sillä ajatuksella että kun kauheasti ei ole siellä sosiaalista piiriä,niin on helpompaa ehkä olla lähempänä palveluja yms.



G: nyt kotiäiti 70% ja työelämää ihan konkreettisesti 30%,ensi kevät hirvittää jaksanko nnäin,nyt on ollut jotenkin väsyttävää kotona,täytyy myöntää. vielä kun muutto on vasta toukokuulla,niin ei pääse suunnittelemaan sitäkään oikein vielä. Uusi asuntokin mietityttää,haluttais päästä jo katteleen,mitä sille pitäsi tehdä.(sehän on vanha,ja ainakin pintarempaa sit tarvii tehdä)

Ja toisaalta kun on henkisesti täältä lähdössä pois,ei oikein jaksa innostua esim.lähipiirissä luomaan isompia kontakteja vaikkapa puuistossa tapaamiin äiteihin,jotenkin tuntuu etten jaksa edes jouluvaloja laittaa.



äh,tulisipa edes lumi maahan,jos se toisi puhtia hieman tälle äidille.



Vilhosta sen verran,että useamman päivän kiinteitä ei ole mennyt,nyt aattelin että annan suosiolla pelkkää maitoa enkä edes tarjoile,ainakin muutaman aterian yli näin,se on niin turhauttavaa keitellä perunoita ja muita sörsseleitä,kun ei kelpaa. eiköhän ne ruokahalut palaa taas kun saa hamppelit tehtyä.



tiiviija pikku-V

Mullakin loppui Ayapin tapaan prosentit kesken Kukkuun gallupia pohtiessani. Olen kyllä 100% äiti, töissä typy on mielessäni ainakin taustalla koko ajan. Ja kotona olen aktiivisesti läsnä lapselle sen ajan kun illasta nähdään (n. 15.30-21). Toisaalta työajan käytän tehokkaammin kuin ennen - johtunee pitkälti siitä, että haluan mahdollisimman nopeasti kotiin. Meillähän ei ole työaikaa, joten kotiin pääsee kun päivän työt on tehty. Yleensä päivät on n. 7,5h, pe on vain 6 h. Mutta ei oo yhtään sellainen olo että revittäis jotenkin kahtia. Kotitöitäkin oon tehnyt nyt vähemmällä ketutuksella, kun se ei tavallaan ole päätyö. Mies tosin hoitaa kotihommat paremmin kuin minä, aika on keittiö siivottu ja pyykit viikattuna. Mulle jää siivous ja ruokatalous.



Mies on nyt siinä samassa mahataudissa jossa minä olin reilu viikko sitten. Huonovointisena makailee sohvalla. Eilen meidän äiti oli kuin taivaan lahjana kylässä ja hoiti Venlaa koko päivän. Olivat käyneet avoimella ja Stockan jouluikkunaa katselemassa. venla on ollut niin reipas ISO tyttö nyt kun alkoi kävellä. Pitkän harjoittelun jälkeen kävelee nyt kuin vanha tekijä, myös ulkona syyskengissä. Goretex-saappaat on liikaa, niissä ei ilman tukea kävele.



Ankkikselle paljon voimia remonttipuuhiin ja varsinkin tuohon " vaatekasaelämään" . Se on tosiaan raskasta ihan ilman lapsiakin. Kiitokset myös hedelmöityssäteistä. Täytyy sanoa, että oon liian malttamaton - jos nyt menkat taas alkaa niin reaktio ei varmaan enää oo pelkkä " höh" . Vaikka hormonikierukan poiston jälkeen voi ihan hyvin jonkin aikaa kestää. Ei tässä kuussa ollu mitään merkkiä ovulaatiosta, joten en kauheen toiveikas oo. Mieskään ei oo ihan puputuulella tuossa mahataudissaan ollut :/



Kukkuun poppoolle onnea uuteen kotiin! Kuulostaa ihanalta, maaseudun rauha.



Tiivii, mistä kaupunginosasta uusi asuntonne on? Mun suosikki ois Lohikoski/Taulumäki jos Jkl muutettais. Toistaiseksi ei tosiaan olla muuttamassa. Ystäväni pääsee ensi viikolla muutamaan uuteen okt:oon (Mustalammella), tammikuussa mennään kahdehtimaan sitä ihanuutta.



Nyt lounastauko (täähän ei oo taukoa tämä netissä toikkuminen :D). Atrian kalapaistosta ruokana. Eläköön einesteollisuus!



- tea -

Jotenkin ollut hankala aamu tänään. Jo siksi, että se alkoi tunnin aiemmin kuin kahten aiempana aamuna, eli kello 7. Ja väsymys sitten on kiukuttanut Onskaa. Yön nukkui hyvin, ei siis herännyt kertaakaan. Mutta sitten jostain syystä heräs aikaisin. Sitten puuro ei oikein maistunut. Ei tietysti ihme, kun tein kaurapuuroa ja se menee väkisin semmoseksi liisteriksi vaikka tein löysää. Ekan kerran sai siis pelkkää kauraa nyt kaurakokeilun aikana.



Vettäkin satoi kaatamalla, kun ajattelin, että oltais menyt linja-autolla käymään kaupungilla. Sitten kaveri onneksi soitti ja käytiin kahvilla. Nyt Onni jo nukkuu, taas onneksi nukahti itse vaikka melkoinen tolskaus sieltä kuului:)



Välillä mietityttää tuo Onnin herkkyys. Tosin tänään oli väsynyt ja hampaat varmaan vähän kiukuttaa. Ja kaverin pari kk vanhempi poika on n. 2-vuotiaan kokoinen, siis tosi iso reiluksi vuosikkaaksi. Ja otteet sen mukaiset. Mutta välillä tuntuu, ettei mitään tarvi kenenkään tehdä, kun Onni alkaa jo itkeen. Itkee niin helposti, jos siltä viedään kädestä esim. pallo tai kuten tänään, ei tarvinut välttämättä kuin isomman lapsen silittää päästä, tuli itku. Plääh. No, pitää yrittää jaksaa. Yleensä kai en reagoikaan näin turhautuneesti tähän asiaan mutta kun aamu on muutenkin ollut itkua ja hammasten kiristystä (kirjaimellisestikin) niin sitten sitä alkaa miettiin, että eikö tuo itku ikinä lopu.



Nyt menen kyllä sohvaperunaksi. Jos vähän torkkuis niin jaksaa illalla salille.



T-P

G:Minä taidan olla ihan 100% kotiäiti.Työelämään ei ole edes sitä linkkiä,että työpaikka olisi olemassa..Mitään keikkatöitä en edes harkitse.



Tuo Kukkuun idylli kuulostaa samalta kun mistä meidän entinen muskariope aina puhu..ei katuvaloja,ei naapureita,hiljasta,ei kauppoja.Moni sano et voi ku ihanaa,mut mua moinen ahdistais-En varmaasn pystys asumaan sellasessa.Onneks olemme erilaisia ja voimme etsiä sen oma unelma kotimme :-) Mun unelma rivari Helsingissä pienellä pihalla,ei vaan taida näillä tuloilla toteutua koskaan.Minä haluan kävellen olla ainakin jonkun kokosessa kaupassa ;-)



Tsemppiä Kukkuu ja Ankkis sinne kaiken keskelle!!!



Nyt typyltä tulee " unelmatuoksut" vaipasta,jotenka pesulle!!



jatu

Oli sairaan hyviä mokkaruutuja tarjolla.. Nam! Kerhosta käytiin kirkossa tutustumassa. Sini tykkäsi kovasti alttarin rapuista ja urkujen kuuntelusta, vielä hauskempaa oli kun sai itse niitä soittaa. :-D Äidin silmään osui aivan ihanan sävyinen ovien karmimaali. Värikartta kait seuraavaksi mukaan.. ;-) Eli reissu oli oikein antoisa molemmille.



Kukkuun G vaatii vielä pohdintaa..



Ankkis ja Kukkuu, onnea uuteen kotiin! On unohtunut toivottaa..



Miehen värisokeus saa poskihampaat kiristymään toisinaan. Oli pessyt pyykkiä poissaollessamme. Ihan kiva sinällään. Vielä kun tuo oppisi että punaiset, valkoiset ja mustat pestään eri koneellisissa. En ymmärrä miten olen kyennyt kouluttaa pari koiraa hyville tavoille mutten ole saanut kahdeksassa vuodessa tuon yhden luupään kaaliin pesukoneella pesun alkeita.. Kiitos että sain avautua! Ei enää sapeta niin paljon.



Sini täytyi hakea pois päikkäreiltä. Nukahti vartiksi autoon, taisi olla päikkärit siinä. :-/ Hankalaa kirjoittaa Sini sylissä. Luovutan.



Lila75

JOnkun asteista harmautta oli ilmassa täälläkin tänään, mutta selätin sen jo tekemällä kaikenlaista. Suosittelen, toiminnasta tulee parempi mieli:) Kaksi vuotta sitten olin kovinkin tyytymätön ilman mukaan, mutta ensimmäinen kesä maatalouden parissa opetti kovalla kädellä:D



Toivon toki lunta ja pakkasta minäkin!



Ja kaupunkiasunto olisi kiva, kaipuu kaupunkiin vaivaa minua aina tähän vuodenaikaan, kun on pimeää ja hiljaista. Kukkuun viesti sai siis minut vain huokaisemaan syvään;)



Lapsukainen on kovin kovin kipiä, huolettaa. Ei syö ja vain nukkuu, hereillä tahtoo olla sylissä. Motti on kuitenkin reipas sairastaja, toisin kuin äitinsä. Olemme huomanneet kumpikin, että ulkoilu on meille tärkeää, sen paikkaaminen muulla toiminnalla on haastavaa. Eilen väsättiin jalanpohjataideteosta, miehen ilme oli näkemisen arvoinen kun ilmoitin että tämä tulee seinälle:D



G: Tämä on vaikeaa, myös minulle 100% on liian vähän. 5% minussa opiskelee, mutta ongelma tulee sitten kun mielestäni olen äiti 100% ja kodin siivousfirman edustaja ainakin 70%. Niih....Samalla kun siivoan olen äiti joka keksii lapselle viihdykettä, eilen Motti kantoi sukat minulle pikku sankossa ja laitoimme ne yhdessä kuivumaan:)



Saamuskalle jaksamista työelämään, hurjalle kuulostaa 800 henkilön tilaus!



Mies paralle pitäisi keksiä jotain piristystä, se on vähän väsy töistään. Eilen oikein ärähti mulle ja sitä sattuu tooodeeella harvoin. Meinaa multa keinot loppua, kun se on saanut omaa aikaa harrastusten parissa, laatuaikaa ihan riittävästi ja hyvää ruokaakin olen tehnyt joka päivä. Seuraavaksi pitää varmaan soittaa sen pomolle ja sanoa että laittaa sen pakkolomalle.



Nyt kurvaan sormet vääränä väsäämään ikiprojektiani eli kiitoskortteja kera joulukorttien. Ovat vieraat jo tainneet koko häät unohtaa;)



Aavis ja Motti

T-P,älä välitä,meillä V kiljuu ja puree jos turhautuu tai jotain otetan kädestä,että on siinäkin kestämistä ja hampaiden pureskelemista itsellä.



Tea,ostettiin asunto Jyskästä,ei katsottu alkujaa ollenkaan sieltä,kun tykkäisin että järvi olisi lähellä ja sehän on Jyväskylässä lähellä lähes joka paikassa paitsi Jyskässä,jossa moottoritie menee välissä : /

Kaeltiin rivareita ristikivestä,nenäiniemestä ja palokasta,mutta melkoiset on hinnat Jyväskylässäkin. tuo löydettiin sattumalta,vanha talo,mutta isot rempat on tehty kuten putket,katto,sähköt,sauna 90-luvulla ja on oma kiva piha.

Saa nähdä miten viihdytään,päätös piti tehdä niin nopeasti,eipä me montaa viikonloppua ehditty asuntoja käydä kattelemassa. Vähän arveluttaa onko tuolla alueella lapsiperheitä,onneksi Vilhon kummi osti vasta asunnon puolen kmpäästä ja on ambulanssikuski,niin tuntee kyllä aluleet,missä on levotonta jne. Mutta oon kyllä nyt jälkeenpäin miettinyt että oisko kuitenkin kannattanut mennä vuokralle jakatsella asunto rauhassa,mutta eipä sekään oikein houkutellut.no,todennäköiseti tuon asunnon ei tarvitseolla vielä se lopullinen. Se vaan stressaa,että koska mulla on pienoisia epäilyksiä,niin haluisin päästä muutamaan aikaisemmin ja nähdä miten asiat lähtee rullaamaan,miten tuollaviihdytään ja sit kun muutetaan mä meen todenäköisesti töihin,kun aateltiin ettei kannata täältä alkaa hoitopaikkaa etsiin kun tulossa muutto ja hoitopaikan vaihdos keväällä.



Mä olen lapsena asunut etu-palokassa ja heinälammella,JKl onkyllä mun kotikaupunki : ) Ootko sä asunut itse Jyväskylässä vaionko sulla siellä sukulaisia?



Nyt menee pojulla hermo,palaan



tiivii

Täällä on harvinainen hetki. O nukkuu ja minä roikun koneella samalla syöden, enkä aijo siivota tai tehdä mitään muutakaan ns. järkevää! Ihanaa!! Ip:llä menemme O:n kanssa jumppaan ja illan vietämme pitkästä aikaa perheen keskeistä laatuaikaa kun kukaan ei ole menossa minnekään. Kyllä tästä arjesta taas nauttii niin kovasti kun oli vähän aikaa tosi paha olla (en kyllä suosittele ketään kokeilemaan).



KukkuunG: Yritän aina olla 100% sitä mitä sillä hetkellä teen. Kotona 100%:sti äiti ja töissä 100%:sti työasioiden parissa. Ikävä kyllä se ei ole mahdollista ja siitä tulee välillä huonommuuden tunteita. Tällä hetkellä olen kai 80% kotiäiti ja 20% jää työlle. Vaikean pistit Kukkuu!



Nyt ei kyllä irtoa mitään järkevää tekstiä. Täytyy käydä lukemassa sähköpostit ennen kuin pikku mies herää.



@iti80 ja O 1v 2kk

Ayap on taas puhunut kauniisti ja viisaasti äitinrakkaudesta. Kiitos!



Tervetuloa Ankkis ja Kukkuu pinoihin! Onnea muuttamisesta. Jaksua viimeisiin silauksiin. Olette olleet paljon mielessä.



Pupuenergiaa ja plussaonnea kaikille yrittäjille!



@iti: Helpottavaa, että voit paremmin. Hali!



Tutittomuus jatkuu mukavasti. Yöt sujuu paremmin kuin aiemmin (jos ei aamuntunteja lasketa). Tässä yhtenä yönäkin oli vain yksi pieni herääminen. Niin siis klo 6-8 aamulla on kuitenkin vielä kriittistä aikaa ja tutti-ikävä iskee ja uni on levotonta. Samalla tyylillä meni silloin yösyöttöjen kanssa, joten eiköhän aamutkin rauhoitu pikku hiljaa.



Kukkuulla ajatuksia herättävä kyssäri. Oikeastaan olen 100% äiti, mutta kuitenkin työn etsiminen ja siihen liittyvät pohdinnat erilaisine tunteineen vie rauhallisina minun omina pysähtymisen hetkinä työn prosenttiosuutta yli puolen välin. Nöösä ja äitiys on kuitenkin aina näissäkin pohdinnoissa mielessä, joten se ei saavuta täyttä sataa prosenttia vaan ehkä 60-70%. Rakentaminenkin vie iltapäivisin ja viikonloppuisin huomiota, mutta olemme aina koko perheen voimin rakennuksella ja äitiys lapsesta huolehtimisineen näkyy sielläkin enemmän kuin työ. Rakennuksella olen äiti lähes koko ajan enemmän kuin työntekijä paitsi Nöösän päikkärien aikaan. No, tulipa mutkikas vastaus, jossa ei oikein ole päätä eikä häntää. Lyhyesti sanoen Nöösän ollessa hereillä yritän olla 100% äiti (eipä aina ole ihan näin ideaalia) ja muulloin äitiyden osuus pienenee.



Jaksua kaikille! =)



-Mimmuli ja Nöösä

yliarvioin työpanokseni,eihän se ole konkreettisesti kuin 20% korkeintaan.pyrin kanssa oleman 100% sitä mitä teen,töitä olen se verra vähän tehyt etten siellä kotiasioita mieti,luulen et jos prosentit ois toisin tulis mietittyä pojun pärjäämistä. kotona olenko 100%:sti äiti, no kyllä varmasti niin paljon että se on riittävästi......



selätimme harmautta käymällä suihkussa ja kotihommilla,projekti yksinäiset sukat, kaikki parittomat roskiin,toivottavasti toiset parit ei lymyä miehen laatikoissa.

voisko enää kamalampaa ilmaa olla... tosi masentavaa, ulkona on niin pimeää ja harmaata koko ajan. *huoh* Eli samat fiilikset täälläkin kuin monen muunkin mietteissä... Tulis jos se lumi!!



Tiivii, meillä tuttuja, mm. kummipoika J-kylässä, missä käydään aina joskus kylässä. Voidaan joskus tulla teitä moikkaan kun ollaan siellä käymässä. Tuun sit vaikka kertoon tutuilta kuulumisia...



Kukkuun maalaisidylli kuulosti NIIN ihanalle. Mä haluisin kovasti asua maalla, mutta sitten taas toisaalta tulisin varmaan ihan hulluksi ilman säännöllistä pääsyä jumpalle yms. eli sen asumuksen pitäis ainakin olla suht lähellä kaupunkia ja sit muitakin sukulaisia lähellä, jotta sais esism. lapsenvahtia joskus.



Meilläkin pitäis siivota, mutta mulla saamaton olo. Hiekkaa ja kuraa sisällä, levut ja muutkin tavarat pitkin lattioita.... ei jaksa. Ellei lunta sada ennen joulua mä en varmaan jaksa tehdä edes jouluruokia tai siivota, olkoon tällainen koko kämppä. Se lumi ja valoisuus tekee vaan ihmeitä ihmismielelle...



kalluppiin, olen 100% kotiäiti. Ajatuksissa usein kyllä 90% muualla, remontissa, netissä, yms, mutta kuitenkin aina pojan kanssa. Nyt vielä miehellä kamala työputki päällä, se on tän ja ens viikon kokoajan töissä ja poissa kotoa, aamu 6-ilta 9:iin + viikonloput päälle.... Mä sitten " yh-äitinä" koitan jotenkin pysyä kasassa, koti on jo repsahtanut mutta henkinen minä vielä sinnittelee jotenkuten, vaikka esim eilen illalla kyllä vähän jo itkettikin...:(



---Kiitos kovasti, nuo pupuenergian toivotukset tulee tarpeeseen.... Jännää, maanantaina pitäis menkat alkaa taas..... (ja jostain syystä oon ihan varma että niin ne tekeekin)



Meillä pojalla yskä. Sit se on oppinut pussaamaan ja päästää sellasen pussausäänen samalla. Söpöä. Ja halaa nykyään tosi paljon, ihanaa kun itellä on mieli maassa niin pieni tulee ja halaa kunnolla ja silittää äidin hiuksiä....eihän sitä sitten enää voi olla masentunut ;)



Mäkin haluaisin nähdä teitä, hassua kun melkein kun tuntis teidät vaikka en oikeesti tunnekaan. Mutta onneksi olette uskollisesti siellä tietokoneen sisässä aina kun koneelle tulen ja näytön avaan. Kiitos.



nyt kahvia. Huomenna yritän vierottaa itseni netistä ja mennä asioille. Tuun viimestään alkuviikosta kertomaan saadaanko me leijonanpentu vai ei....



tsau



äk

Aavis, luuletko että sinusta olisi vielä kaupunkiasujaksi? Pystyisitkö kuvitella itsesi kerrostalon asukiksi vielä? Miehen kanssa viikonloppuna Tampereella käydessä tuota asiaa pohdittiin, ei kyllä vaatinut paljoa pohdintaa..Pimeys ja hiljaisuus ei haittaa. Ainahan on kynttilänvaloa! Ja joutsenet valaisee uiskentelullaan tosiharmaankin päivän. Kaupungit on kyllä ihan kivoja paikkoja käydä, nimenomaan käydä. ;-)



Hmm, sitä kynttilänvaloakin sinne kuumeilijoillekin ettei mene homma ihan veren maku suussa touhuamiseksi! Peukuttaen,



Lila75

Olo on ollut aika vetämätön, enkä oo jaksanut kirjoittaa. Ohjelmaakin on ollut ja kaiken näköistä. Nyt minäkin vietän Nean päiväuniajan tekemättä mitään järkevää. Olen syönyt jäätelöä, suklaata ja ollut netissä! :) Siivottua tuli jo tiistaina, joten nyt ei tarvinnut!



Ihanaa, et huomenna sitten osan kanssa nähdään, odotan kovasti! Ilma on niin masentavan harmaa, että ymmärrän teitä, joita masentaa. Kyllä muhunkin vaikuttaa tää harmaus. Olo ollut suruinen, mutta helpotti kuitenkin kun hautajaiset on ohi. Ihana oli täältä lukea, että olitte mua ajatelleet lauantaina! Hautajaiset meni siinä mielessä hyvin, että sain pidettyä puheen haudalla ja muistotilaisuudessa, sekä lauloin ja säestin kitaralla. Mun siskotkin pitivät oman puheet muistotilaisuudessa. Päivä oli raskas, mutta onneksi se on nyt ohi. Haudalla oli ihan epätodellinen olo. Katselin kuin jonkun vieraan ihmisen arkkua olisi laskettu hautaan, ei jotenkin pystynyt ymmärtämään koko tilannetta. Vieläkin välillä totuus oikein jysähtää mieleen; mulla ei enää ole isää.. Joulun tulo ei tunnu yhtään iloiselta, pikemminkin surulliselta ja turhalta kaikki lahjahössötykset. En edes saa mitään aikaiseksi. Pitäis Nean kuvista tilata se kalenteri lahjaksi isovanhemmille ja joulukortteja varten ottaa joku kuva Neasta ja sit vielä lahjaostokset. Onneksi tulee vähän veronpalautuksia tähän kurjaan rahatilanteeseen..



G:Sama ku Jatulla, 100% kotiäiti, ei oo työtä odottamassa, enkä tällä hetkellä töihin edes halua. Väsyttää ihan ajatuskin siitä, et pitäs mennä ihmisten ongelmia setvimään.



Neaakin kiukuttaa hampaiden tulo. Muuten on ollut oikein ihana ja iloinen ja vierastuskin taisi mennä ohi. Neakin halailee kovasti ja koko ajan oppii uusia juttuja ja sanoja, kaikkea matkii perässä. Kävelemään ei varmaan vielä aikoihin lähde, sen verran huteraa on askeltaminen kun molemmista käsistä taluttaa. Yöt menneet paremmin. Mä olen vaan unihäiriöinen, moensti 5 jälkeen en saa enää unta :(



Ollaan siirtymässä nokkamukista tavalliseen, aika hienosti jo tyttö juo itse. Tosin välillä kun äidin silmä välttää, löytyy mukista leivänpaloja ja muita ylläreitä. Sitten kun vielä saatais se maito ruokajuomaksi ja tuttipullo veks. No kaikki ajallaan. Tutti saa vielä olla. En jaksa tässä vaiheessa mitään unikouluja. Päivisin ei Nea oo aikoihin tuttia syönyt, mitä nyt tuolla rattaissa matkustaessa jos alkaa kirkumaan.



ONNEA Kukkuun ja Ankkiksen koteihin ja voimia kaikkeen hässäkkään mitä muuttoon liittyy. Minäkin haluaisin muuttaa, mielellään Jatun naapuriin rivitaloon, jossa oma piha! :) Sellainen kun löytyis! Mäkään en ihan maalle halua. Vanhempieni kakkoskoti ihan maalla ja siellä ihan talvella pilkkopimeää, eikä palveluja lähellä ja mä pelkään siellä pimeällä!!! Vaikka omakotitalo ois ihana, se ei sais olla ihan korvessa, kun muuten olisin ihan paniikissa ja tulisin hulluksi jos ei olis kavereita nopeesti tavoitettavissa.



Nea varmaan kohta heräilee. Illalla mennään tytön kanssa kaverin luo kyläilemään, et mies saa omaa aikaa olla vaan kotona. Huomenna neuvola, kiva tietää, onko kuin paljon tullut pituutta lisää Nealle, kun pöksyt tuntuu jäävän lyhkäsiksi. Mulla oli muutes eilen kokeilussa kestovaipat. Pari kaveria lainas sellasia taskuvaippoja, ihan käteviltä tuntuivat. Nyt vaan pitäs perehtyä asiaan ja hankkia omaan käyttöön.



Mut nyt pyykkejä laittamaan. Paljon voimia väsähtäneille ja sairasteleville! Huomenna nähdään, kivaaaaaaaaaa! =)



Enkeli1 ja Nea

Mä en ole 100% mitään. Tuntuu (erityisesti tänään kun päivä voisi olla parempikin) kuin seilaisin kahden todellisuuden välillä. Yritän hoitaa opiskeluja siinä sivussa, mutta väistämättä sieltä siirtynyt stressikärpänen tavoittaa äitiminua liian usein. Jos stressikärpänen pysyy poissa, tulee esiin huono-omatunto kärpänen. Huonoa omaatuntoahan sitten podetaan akselilla äitiminä, kylmäjalaiskavaimokeminä, ikuinen opiskelijaminä sekä siivousta boikotoiva kaatopaikkaminä.



Palaan kun olen paremmalla tuulella :)

hk