Mää en jaksa! (nukutusasiaa)
Tää menee ihan mahottomaksi. Pojan nukutussessiot kestää päivällä vähintään 1,5 tuntia ja illalla saman verran. hirvee huuto ja raivoaminen alkaa ku vie sänkyyn. tai itseasiassa se alkaa tasan sillä hetkellä, ku ite jo luulee, että nyt se nukkuu.
Poitsu juo unimaidon, pyytää tutin, ja on 5 minuuttia hiljaa - sen jälkeen alkaa ensin kilkatus ja kalkatus joka muutaman minuutin päästä yltyy huudoksi, joka ei tasan lopu, ellei nuorimies pääse pois omasta sängystä. Yleensä poika on niin väsynyt, että menee ite sänkyyn köllötteleen sillä aikaa, ku laitan sen maidon. Ja kun sen 19726 kertaa on laittanu pojan makuulleen ja sanonu hyvää yötä nyt nukutaan, niin silmät menee 10 sekunniksi kiinni, ennen ku se huuto taas alkaa.
Oikeesti äsken meni hermot niin totaalisesti, että ei todellakaan oo painokelposta tekstiä mitä lapselle huusin (***tanan kakara nyt turpa kii ja pää tyynyyn- tyylistä) - ja nyt on paska olo siitä. Onneks mies tuli kävelyltä ja meni nukuttaan - mulla on niin hermo pinnassa, että en kyllä pysty. Eikä tässä olossa paljo auta, että ukko on siitä asti, ku tuli kotiin syyllistäny mua kaikesta - ei oo tiskejä laitettu eikä oo siivottu ja Blaa Blaa.
Niin, ja mulla ku sattu tälle viikkoa pari jumpan tuurauskeikkaa, joka tarkottaa, että oon joka ilta pari tuntia pois kotoa, niin se on herralle nyt elämää suurempi juttu. Ei auta, että sanon, etät se on mun työ. Nyt on rahat sen verran ollu tiukilla, että joka lisäeuro tulee tarpeeseen. Mutta mää kuulemma oon joka ilta jossain menossa...Minusta on mies väärä henkilö valittaan ku en oo " koskaan" kotona, kun itse tekee vähintään 10 tuntisia päiviä PUOLIpäiväsen palkalla! (no ok, osa ajasta menee kouluhommiin, mutta silti). Ja minä oon ne ajat pojan kanssa kotona. En odota, että isäntä tekis työpäivän jälkeen vielä kotihommatkin, mutta voisi vähän edes auttaa - laittamalla vaikka tiskit koneeseen tai kiikuttamalla likapyykkinsä pyykkikoriin.
Huoh - tulipa purkaus, mutta nyt on todella kurja olla.
Eggis kera tenavan 1v9kk ja " rusinan" rv 12
Kommentit (6)
Mä olen ihan viimesilläni raskaana ja pinna tosi tiukalla esikoisen kanssa ja valittavasti tulee huudettua joskus. Välillä on oikein ihania päiviä ja joskus kaikki ottaa aivoon kipujen ja/tai väsymyksen takia.
Hyvä ois jos saisit hoitoapua lapselle ? Pystykö viemään lasta hoitoon pariksi päiväksi esim isovanhemmille ? Mun on ainakin pakko viedä esikoinen hoitoon, että saan taas hermot ladattua. Nukutushommat on tosi ryydyttäviä. Mä olenkin ottanut nyt sen tyylin, että lapsi saa nukkua päikkärit mun kanssa isossa sängyssä. En jaksa enää taistella. Välillä nukkuu ja välillä jo päiväunet jää pois, ikää 3 v.
Meillä auttoi ns. tassuhoito käsittämättömän nopeasti uniongelmiin (tai kop kop, pitää koputtaa puuta, ainakin tähän asti auttanut...). Etsi hakukoneella hakusanalla tassuhoito verkosta, akuutti-ohjelman sivuilla oli juttu, jossa oli ohjeet. Niitä noudattamalla sain vähän yli vuoden ikäisen taaperon oppimaan muutamassa yössä uudet unitavat. Raskasta oli muutama päivä, mutta kyllä kannatti! Toivottavasti auttaa!
Joten et ole ainut...olen lukenut monesti täältä,että lapset saa niin aikasin nukkumaan, kun vain vie ja itekseen nukahtaa ja sitten nukkuu koko yön ja oon ollu niin kade...no..meillä on niin, että jos yritän sisälle nukuttaa, saa nukuttaa päikkäreille 1- 1, 5h....oon nyt ajatellu, että pakko opettaa sisälle nukkumaan, ennen kunnon pakkaset tulee..hänellä on kyllä untuvapussi lämmin ulkona...eli tytär 1, 5 vuoden...loppujen lopuksi nukahtaa AINA viereen..ei koskaan omaan sänkyyn..nostan hänet sitten omaan sänkyynsä...ulkona nukahtaa hetimiten ja nukkuu jopa 3 h...sisällä 1- 1,5 h...jos laitan omaan sänkyyn ponnahtaa heti ylös ja alkaa huutaa enkä voi jättää omaan sänkyyn yksin...olen sitäkin koittanut, mutta pinnat niin matalat, että voi tippua..vanha perintösänky...olisi pitänyt ostaa korkeampilaitainen aikanaan..pohjaa ei saa enempää tiputettua, kuin jo on...huutaa kun palosireeni..olen koittanut jättää omaan sänkyyn pullon kanssa tai ilman...no sitten yöunet...nukutetaan 1- 1, 5 h...alotetaan puol 9 tai 9 maissa...en ole töissä..mieheni on kyllä...no sitten se alkaa, kun menee itse nukkumaan herää alkuyöstä kolme-neljä kertaa...nousee ylös, joskus huutaa kovastikin ja sillon ei auta kun maitopullo...aamuyöstä sama homma,,,nostetaan sitten viereen, kun ei suostu nukkumaan omassa enää...siinä nukkuu sitten mutta niin leveästi, että joskus joudun lähteä toiseen huoneeseen..monesti mieheni menee, koska ei jaksa muuten töihin...minulla todettiin fibromyalgia juuri, ja voi olla, että sen takia kivut pahentuneet, kun en ole 1,5 vuoteen nukkunut kunnolla..mutta ei auta,,,vaikka nukun toisessa huoneessa, olen niin herkkäuninen, että herään jokaiseen inahdukseen...ollaan koitettu myös sitä, että lapsen sänky siirretty omaan huoneeseensa..no siinä sitten sukkuloidaan huoneiden väliä...paljon raskaampaa...en tiedä koska helpottaa...tiedän yhden, joka on vielä 7 vuotiaanakin tullut öisin viereen...
Samaa joku aika sitten valittelin täällä yhtä väsyksissä. Kaikki vaan paheni ja paheni, osin oli joku viikko että sujui hyvinkin mutta sitten taas vielä pahempaa. Vauvammekin syntyi ja sitten oli kaikista pahin aika nukuttamisissa ekat 2-4vk... mutta yks kaks, nyt lapsemme nukahtaa ihan hienosti! Himpun vajaa 2-vuotiaana tuli nyt joku ihme muutos kun jo kolme viikkao ainakin putkeen on mennyt hyvin!
Yksi tapa vois olla että " luovuttaa" . Ei nukuta esim. päiväunia tai mikä nyt vaan tuntuu toimivan, meillä se toimii kohtalaisesti, jos ei sitten illalla olla menty mihinkään. Lapsemme itse menee nykyään päikkäreille sen kuin ehdottaa uniaikaan, että mitäs jos päikkäreille mentäisi, ja laittaa lapsen sänkyyn. Sinne jää, eikä tarvii edes nukutusta ja se, mitä miellä oli show pahimmillaan, en oo täälläkään pahemmasta juuri lukenut... ja itsekseen ratkesi! :)
Ei muuta siis lohdukkeeksi, kuin että se kuuluu ikään ja siihen ei auta kuin aika. Ja paljon hermoja vaan tarvitaan ne muutamat kuukaudet ja viikot kun on pahinta.
Mäkin olen motna kertaa kimmastunut asiasta kun toinen vaan naputtaa kotiin tultuaan joka asiasta, mitä ei oo tehty jne, ja itse ei sitten vie niitä likapyykkejään edes pyykkikoriin tai astioita koneeseen tai tee mitään kotitöitä edes avuksi vaikka pyytelisi, ja odottaa vaan että olis lämmin ruoka lautasella odottamassa heti kun ovesta astuu, ja vielä aamupalakin aamulla valmiina pöydässä... ei vetele sellainen meillä. Mitä enempi sitä itse apua ja unta ja jaksamista ja omaa aikaakin kaipaisi, sitä enempi tuo meidän mies tuntuu taantuvan neanderthalilaiseksi ja sysää ja syyllistää kotitöistä ja nukutuksestakin jopa. ;) Oikeasti ei ole niin paha, mutta väsymys jne taannuttaa ja pistää puhumaan ja vaatimaan mitä sattuu ainaskin meillä.
Mutta kyllä se siitä ihan oikeasti helpottaa, ja keskustelua vaan kehiin, ja jaksamista, vuorottelua! Pahin aika minusta on lapsillamme ollut ekat 4kk (koliikki) ja sitten just tuo alkava uhma ja nukutusvaihe 1.5v - 2v... ja se heijastuu sitten perheeseen ja parisuhteeseenkin ja niihin kotitöihin meillä...
Ihan sama juttu, lopulta vaihdettiinkin pinnasänky takas, kun en enää jaksanut tapella tosta nukkumisesta. No joskus se on edessä, mut nyt on pakko itsekin vähän latautua. Pinnasängyssä on se hyvä puoli ettei lapsi pääse sieltä pois; pari ekaa iltaa meni huutaessa, ja aina sorruttiin ottamaan tyttö pois sängystä, mikä tiesi seuraavana iltana vielä kovempaa huutoa. Yhtenä iltana sitten huusi niin kauan että nukahti, minkä jälkeen nukkumaanmenot on onnistuneet ihan hyvin. Tsemppiä jaksamiselle, meillä oli isännän kanssa myös vähän ankeaa tuossa taannoin, mutta jos koittaisitte saada vaikka vähän yhteistä aikaa kodin ulkopuolella, missä ei ole kotitöitä ja lapsen nukuttamista... Meillä tosiaan auttoi se kun otettiin vanha sänky takaisin ja saatiin itsekin nukkua.