en jaksa tätä
yritystä jo 15 kiertoa, 3 kertaa haamun saanut ja menkat perään eikä muuta. Alkaa usko ja toivo jo loppua..kertokaa te yhtä kauan tai pidempäänkin lasta yrittäneet että miten te olette saaneet ajatukset pois tästä ainaisesta toivomisesta ja pettymyksestä?? Hoitoihin en vielä halua, ehkä puolen vuoden päästä...Haluaisin niin kovasti nauttia tästä hetkestä ja niistä asiosta joita mulla elämässä jo on, mutta joka ikinen päivä, melkein joka ikinen sekunti mietin ja odotan ja uskon!!! Mutta yhtä varmasti joka ikinen kuukausi saan pettyä ja pahasti! En jaksiasi oikeasti tällaista enää!
Kommentit (3)
tiedän mitä käyt läpi. Olemme mieheni kanssa yrittäneet jo 7 vuotta (muistaakseni ku oon varmaan mennyt laskuissa jo sekaisin) saada esikoista ja nuihin vuosiin mahtuu lukemattomia keskenmenoja. Kaikki tutkimukset on tehty ja kummassakaan ei mitään vikaa ja nyt meillä on eka inssi ollut ja toiveikkaina odotamme jospa se oisi nyt meidän vuoro. Ei ole ollut helppoa katsoa vierestä kun kaverit ovat saaneet jo 2 tai kolme lasta sinä aikana kun olemme yrittäneet sitä ekaa. Mutta onneksi minulla on ihana aviomies jonka kanssa olen jaksanut mennä joka kuukausi vain toiveikkaina eteenpäin. Aina on masentanut kun kuukautiset ova alkaneet mutta onneksi minulla on hyvä ystävä ja aviomies joiden kanssa voin puhua tästä asiasta vaikka kuinka kipeää tekis. Eli mulla on auttanut jaksamaan eteenpäin harrastukset, hyvä ystävä ja ihana aviomies. Nykyään en enää ajattele joka kuukausi tätä lapsentekoa joten elämäkin on vähän helpompaa mutta jotain kuitenkin puuttuu... vauva. Toivon sinulle paljon jaksamista ja luovuttaa ei saa =)
Vaikka tuntuu, ettet halua vielä hoitoihin ryhtyä niin kannattaa mennä tutkimuksiin ihan ensisijassa!!! Ne voivat viedä aikaa vaikka kuinka ja paljon ja voin taata, että kun olet saanut alkuun tämän jutun niin varmasti oma mielesikin siitä kohonee kun huomaat että asiat etenee... Tiedän sen joka kuukautisen epätoivon tunteen, mutta mielenrauhan sain vasta kun otin ensimmäiset yhteydenotot tutkimuksiin. Paljon voimia sinulle, toivon että onni sieltä vielä tulee..=)
Minulla on takana lapsen yrittämistä nyt 1,5 vuotta ja ollaan lähdössä nyt hoitojen avustuksella yrittämään kovemmin. Tuskasi kuulostaa tutulta. Luulen, että moni jakaa kokemuksesi, mutta ei osaa vastata miten saisi ajatukset pois yrittämisestä ja sen mukana tulevista toiveista/pettymyksistä. Nämä pinot, joissa ihmiset kirjoittavat, ovat monelle, kuten itsellenikin erittäin tärkeitä juuri siksi, että niitä pettymyksiä ja innostuksia on muutkin jakamassa.
Suosittelen, ettet ainakaan jää neljän seinän sisälle pohtimaan liikaa asioita, vaan lähde harrastuksiin, tapaa ystäviä ja yritä saada ajatukset pois ainakin välillä. Asioita on myös hyvä jakaa jonkin/joidenkin ihmisten kanssa.
Me päädyttiin vuoden yrittämisen jälkeen lähteä selvittämään tutkimuksilla, että löytyykö jotakin vikaa sille, ettei olla onnistuttu lasta saamaan. Hyvä, kun lähdettiin ja syykin löytyi. Syyn löytyminen helpotti ainakin omaa olotilaa.
Mikä sinulla on tilanne? Kerroit, ettet halua lähteä mihinkään hoitoihin ym.
Tuisku