Vauvan vaunukammo

Siis alkaako vauva raivoamaan vaunuissa, jos laitat hänet sinne hyväntuulisenakin? Entä nukkuuko vauva pitkiä päiväunia esimerkiksi sängyssä?



Jos vauva ei raivoa hyväntuulisena vaunuissa, niin mulle tulee mieleen se, että laitat vauvaa nukkumaan vähän liian myöhään ja raivoaa sitten väsymystään.



Oma vauvani vastasyntyneenä ja saattaa vieläkin itkeä ja kitistä nukkumaan mennessä jos ajoitus on mennyt pieleen. Silloin meillä ainakin paras keino on se, että vauva vaunuihin ja vaunut liikkeelle mahdollisimman nopsaan ja omat juttelut ja hyssyttelyt minimiin. Meillä siis ainakin vauva protestoisi myös sitäkin, että äiti nyt yrittäisi laulaa jotain, mutta kun väsy on niin kova, niin ei jaksa kuunnella.



Meillä on myöskin koko vauva-ajan ollut tuota ongelmaa, että unilta herää helposti juuri univaiheesta toiseen siirtymisen kanssa. Se alkoi helpottaa vasta noin 7.5-8 kk iässä. Unien määrä tippui ensin kolmeen ja nyt ollaan menty vajaa kuukausi kaksilla. Myöskin ruoan määrä on vaikuttanut. Tein yleensä aikaisemmin niin, että yritin pitää vaunut liikkeessä sen 40-50 minuutin pätkän, jolloin yleensä nukkui sitten 1.5 h. Jonkin verran unilelu vaunuissa auttoi ehkä myös. Edelleenkin siis saattaa havahtua, mutta osaa nyt paremmin nukahtaa itsekseen. Meillä on tuhoisaa katsekontakti tuossa havahtumisvaiheessa. Jos hän sattui näkemään vanhemman kasvot, niin sitten unta ei enää tullut. Mä siis teen joko niin, että heijaan voimakkaasti vaunuja tai sitten työnnän vaunuja hiekkatiellä. Yllättäen myöskin kaupungilla ja junassa yleensaä nukkuu tuon havahtumisvaiheen ohitse, ilmeisesti melu ja kohina auttaa.



Jos taas vauva raivoaa vaunuja hyväntuulisenakin, niin sitten mä kyllä kokeilisin "siedätyshoitoa", että kokeilisit pitää ilman nukkumistarkoitusta aina lyhyitä hetkiä. Ja sitten jotkut vauvat ilmeisesti nukahtavat vaan aina itkun kautta. Taistelevat sitä väsymystä vastaan.



Tietty voi sitten ajatella, että pyrkii käyttämään vaunuja nukuttamistarkoituksessa mahdollisimman vähän, mutta kyllä mä yrittäisin ensin kaikki keinot. Meillä ainakin menisi elämä vähän turhan hankalaksi, jos ei vaunuja voisi käyttää pienelle.



Ja onhan sulla perusasiat kunnossa, vaunuissa ei ole liian kuuma/kylmä eikä lapsi mene nälkäisenä tai märällä vaipalla nukkumaan?

Homma helpottui 5kk iässä kun sai ottaa kopan pois ja laittaa istuinosaa lievästi koholle. Vauva sitten pääsi katselemaan sieltä vaunuista samalla kun käveltiin ulkona. Nukahti sitten katsellessaan maisemia. Koppa-aikaan meillä oli kans aina kauhea huuto ja raivo. Jos lähdin ikinä vaunuilla mihinkään, niin lopputulos oli aina se, että kannoin vauvan kotiin.



Ehkä kannattaa pitää pieni tauko vaunuttelussa. Ostat vaikka ergon tai kantoliinan tms. Ulkoilutat vauvaa sylissä kantamalla. Muutaman viikon päästä tilanne saattaakin olla toinen.



Itse en välttämättä suosittelisi väkisin vaunuihin laittamista.



Syökö vauva tuttia? Jos ei syö, niin voipi tosiaan taistella tuota nukahtamista vastaan. Onko nukahtaminen samanlaista myös sänkyyn?



Turvakaukalossa huutaa tämä meidän toinen lapsi. Ei kertakaikkiaan viihdy siinä ja ihan muutamia kertoja on nukahtanut autoon. En oikein voi lähteä mihinkään pidemmälle matkalle vauvan kanssa kun huuto siitä vaan tulee. Odotan että tilanne helpottaa sitten kun saapi siirtää isompaan istuimeen kasvot menosuuntaan.



Tytteli-83 ja tytöt 2,5v ja 5kk

Kuulostaapa tutulle myös meillä, kun tyttö oli samanikäinen. Hän itki aina kun laski vaunuun ja ei rauhoittunut vaikka kuinka heijasi tms. Ja herättyään ei viihtynyt myöskään yhtään vaan sama itku alkoi, vaikka liikenteessä oltiin. Myöskään lelut vaunussa ei auttanut juurikaan viihtymiseen tässä vaiheessa.



Yleensä nukutinkin syliin tai kantorepun hankittuani siihen josta sitten siirsin nukkuvana vaunuun. Tuo kantoreppu varsinkin osoittautui tosi hyväksi, siihen nukahti alta aikayksikön, josta helposti siirto onnistui. Sen avulla pääsi helpommin myös ulkona liikenteeseen. En raaskinut huudattaa tyttöä vaunussa, vaan ajattelin sen vain saamaan enemmän kammoa vaunuja kohtaan aikaan. Pidin aika ajoin taukoa vaunuttelussa ja melkeinpä ihan yhtäkkiä kuukausi sitten n. 5 kk:n iässä hoksasikin ettei olekaan niin paha paikka ja nukahtaa sinne yleensä ilman hirmuista huutoa ja sylittelyrumbaa. Tai ainakin rauhoittuu vaunussa, vaikka hieman nukkumaan meno harmittaisikin. Minäkin nostin hieman vaunun ratasosan selkänojaa, joten vauva näkee sieltä enemmän ympärilleen tai katselee vaunuleluaan ja nukahtaa helpommin.



Joten uskoisin että ikä tekee tehtävänsä tässä asiassa. Vaikka kyllä se silloin itsestäkin epätoivoselta tuntui, kun kuvitteli että kyllähän kaikki vauvat vaunuissa viihtyy ja tehdään mukavia, pitkiä vaunulenkkejä...



Tsemppiä teille, toivottavasti pian pienokainen hoksaisi vaunujen olevan mainio paikka matkustaa ja nukkua!



Weera ja Aino vajaa 6 kk

Meillä on 3kk ikäinen vauva, joka on alusta asti "vihannut" vaunuja (samoin auton turvakaukaloa). Jo vaunuihin laitettaessa alkaa raivopäinen huuto, vaikka tiedän varmasti vauvan olevan todella väsynyt. Yleensä uni tuleekin vaunukävelyn alkumetreillä, mutta unta ei riitä kuin tasan 40 minuutiksi ja sitten pikkuinen herää ja alkaa taas sydäntäsärkevä huuto. Ei auta, vaikka ottaisi välillä syliin ja hyssyttelisi, vaihtaisi asentoa yms. Eli se niistä pitkistä vaunulenkeistä...

Samasta syystä meillä vauvat ovat olleet kantoliinalapsia heti syntymästään :)

Esikoisen kanssa vielä ("kun kaikki muutkin") yritin vaunutella, mutta kun homma meni aina huutamiseksi, tein sitten niin, että kun vauva heräsi vaunuissa huutamaan, nostin hänet kantoliinaan unta jatkamaan. Vaunukävely jatkui tyhjiä vaunuja lykkien, ja vauva jatkoi uniaan liinassa :) Tätä jatkoin puoli vuotta, kunnes tuli kuuma kesä. Jäivät vaunut varastoon, ja vauvan päiväunet siirtyivät sisälle perhepetiin. Nukutin rinnalle tai liinaan, josta kippasin tyypin sängylle. Kun havahtui, kävin imettämässä uudelleen uneen. Hän tosin siirtyi yksiin päikkäreihin puolivuotiaana, joten ei tarvinnut montaa kertaa päivässä nukuttaa.

Kakkosen kanssa en edes kokeillut vaunuja. Ne oli esikoisen käytössä rattaina. Oli bongannut ne varastosta 1,5-vuotiaana ja ihastunut niihin täysin :) Rataskyyti kyllä kelpasi ;) Kakkonen matkusti liinassa, kunnes lähti 8,5-kuisena kävelemään. Tämäkin tykästyi rattaisiin reilun vuoden ikäisenä ja istui kyydissä ellei jaksanut kävellä.

Kolmas oli myöskin liinavauva ihan syntymästään, mutta ekana kesänä (vauva 7-9kk) välillä kippasin hänet liinasta vaunuihin nukkumaan, kun olin isompien lasten kanssa pihalla. Nyt 2-vuotiaana rataskyyti on pop, ellei itse halua kävellä. Tulee kyllä liinaankin tarvittaessa (ts. jos en halua ottaa rattaita mukaan - ja aika harvoin haluan).

Esikoinen siis alkoi nukkua päikkärit sisällä puolivuotiaana. Kaksi seuraavaa nukkuivat niitä aika pitkään ulkona liinassa, kun vanhempien lasten kanssa ulkoilin päivittäin. Saivat siis raitista ilmaakin siinä samalla :)

Itse tykkäsin kantoliinasta ihan jo siksi, että vauva nukahti siihen helposti ja nukkui pidempään kuin muuten olisi nukkunut. Esikoisen kanssa piti tietysti keksiä sitten jotain tekemistä, kun ei sitä viitsinyt ihan tyhjän panttina seisoskellakaan, kun toinen uinui liinakyydissä. Usein imuroin tai ripustin pyykkiä kuivumaan :) Keinutuolissa sain ihan kivan istuma-asennon, ja siinä keinutellessa tuli luettua useampikin romaani. Myös netissä surffaaminen onnistui, jos muisti vain vähän itseään keinutella ;) Kahden seuraavan lapsen kanssa ei tarvinnut samalla tavalla keksiä ajanvietettä, kun yleensä todella olin pihalla vanhempien lasten kanssa sen aikaa, kun vauva nukkui liinassa (takin alla talvisin).

Ei siis sen kummempia vinkkejä siihen, miten totuttaa vauva vaunuihin. Sori :)