LoMakuisten lasten 2-vuotissynttärit lähestyvät!
Tervehdys kaikille!
Lokakuu on jo alkanut, joten uusi pino lienee paikallaan, vaikkei edellinenkään niin kauhean täynnä ollut. Olipa mukava lukea Kanelisokerin ja Raputytön kuulumisia edellisen pinon lopulla, kiva kun kerroitte kaikenlaista omasta arjesta. Onnitteluja pikku-Ainon pikkusiskolle kauniista nimestä!
Vaikuttaa siltä että nämä meidän LoMakuiset lapset ovat aikamoisia humoristeja, kuten Aino ja Manteli, sillä meilläkin on neiti milloin 'pelle' tai 'apina' ja keksii kaikenlaisia hölmöyksiä. Viime aikoina hän on ollut usein sitä mieltä että äitikin on 'hatsu' (hassu) ja täytyyhän se myöntää.. keksii kaikenlaista hpösötystä. Vaikka on äiti myös välillä kenkkukin. Tänäänkin tapeltiin päiväunista...
Niin, päiväunista.. miten teillä nykyään nukutaan päiväunia? Meillä ei nimittäin enää nukuta välttämättä ollenkaan päikkäreitä, tänäänkin jäivät kokonaan väliin. Joka päivä kyllä yritetään, mennään neidin huoneeseen, pimennetään huone, luetaan kirja ja otetaan nukke ja muut kaverit mukaan, ja äiti vielä viereen rauhoittelemaan, mutta uni ei vain tule.. yleensä sitten reilun puolen tunnin nukuttelun jälkeen annan periksi. Tilanne on melko sama nukutti sitten heti lounaan jälkeen vai vasta myöhemmin... Harmillista, itse nukkuisin tosi mielelläni välillä päiväunet.. ja neitikin kyllä tarvitsisi unet, on sitten illalla aika tööt ja ylikierroksilla. Mutta en halua nukuttaa häntä myöskään kovin myöhäisille päikkäreille, ettei päivärytmi mene sekaisin, ja että ehditään vielä iltapäivälläkin ulos. Hoitopäivinä neiti kyllä nukkuu päiväunet, vaikka pistää kyllä hanttiin välillä sielläkin.
Onko joku jo ehtinyt käydä 2-vuotisneuvolassa? Meillä se on luvassa kuun lopulla. Ja onko joku jo viettänyt synttäreitäkin? Meillä ne ovat tiedossa vasta myöhemmin.
kyselee Sirita ja neiti s. 24.10.
Kommentit (30)
Moi pitkästä aikaa!
Kiva lukea teidän kuulumisianne, vaikkei tänne kovin moni enää kirjoittelekaan. Mutta mukavaa kuulla edes joistakin ja tietää miten eri jutuissa edistytään :-)
Meillä nukutaan vielä päiväunet joka päivä, ja hyvin käykin nukkumaan. Kesto vaihtelee tunnista kahteen ja puoleen. Yleensä kun menee kahden tunnin yli, ruvetaan pikkuhiljaa herättelemään, muuten tulee illalla hankaluuksia. Rytmi on nykyisin ihanan säännöllinen!
Vauvajuttuja taitaa olla vielä vähän liikaakin: iltamaito ja yötutti käytössä, pottailu sujuu vaihtelevalla menestyksellä jne. Ajateltiin, että kun kaksi vuotta tulee täyteen, otetaan projektiksi niistä asioista luopuminen yksi kerrallaan.
Joel on edelleen hyväntuulinen ja rauhallinen poika, todellinen hurmuri. Onpa ihmeellistä lukea muista samanikäisistä, kuinka hienosti ovat jo juttuja oppineet; Joel ei puhu vieläkään mitään, mutta saa itsensä silti hyvin ymmärretyksi. Mutta on taitava poika kiipeilemään ja muutenkin liikkumaan, että meillä näinpäin.
Synttäreistä: Joel on syntynyt marraskuun lopussa eli vielä niihin on aikaa. Me pidetään vielä tänä vuonna vain pienet synttärit, kutsutaan vain lähiperhe eli mummot, mun veli ja miehen sisko puolisoineen sekä kummit. Lastenkutsut saa vielä odottaa, luulen että niitä pääsee järjestelemään ihan riittävästi. Tarjoilusta en ota mitään paineita - valmis kakku jne. Mukavaa yhdessäoloa siis, ilman että olen itse ihan poikki järjestelyistä!
Meillähän Joel on vieläkin kotihoidossa: isä, äiti tai mummu hoitaa. Saadaan kikkailtua hommat vielä niin, että toimii hienosti! Välillä mietityttää, pitäisikö olla enemmän ikäistensä kanssa ja mukana hulinoissa, mutta käydäänhän mekin puistossa lähes päivittäin, muskarissa jne.
Mukavaa syksyä kaikille!!
Anyara
Terve taas kaikille! Ihanaa Halloween aikaa aletaan viettää nyt lokakuussa, tykkään hirveästi näistä pimeistä illoista ja 'pelottavasta' tunnelmasta, kun ilmat muuttuu viileiksi ja tuuli ulisee ikkunan takana :x
Meillä Jade uhmailee, uhmailee, ja uhmailee, mutta välillä jaksaa myös nauraa raikuvasti, katselee videoita ja on sosiaalinen tapaus. Päiväunet nukkuu vielä, sekä kotona että päiväkodissa, ja huomataan kyllä, että kun ei kunnolla nuku päivällä, tulee todella hankala ilta. Muutenkin kaikki perheemme jäsenet tykkäävät nukkua! Meillä pidetään melko tarkasta rytmiä samana kuin päiväkodissa, että ei tulisi ongelmia iltanukkumisen kanssa, sillä ollaan tyytyväisiä tämän hetkiseen nukkumameno aikaan (noin kello19)
Meilläkin synttärit on vasta marraskuun ihan lopussa, eli aikaa on vielä monenlaiseen hässäkkään! Äidillä vaan jo syyhyy sormet ostamaan lahjoja!!
Neuvolaa en ole edes vielä varannut, täytyy tehdä se vasta kuun lopulla, meillä varausajat ovat vain kuukausi kerrallaan.
Kaikille oikein 'kammottavia' lokakuunpäiviä toivottelee Pootykat :D
OIKEIN ihana lukea uusia kuulumisia :-) Hiukan on tosiaan pinot hiljenneet, mutta sellainen taitaa olla tämä kiertokulku täällä.
Meillä synttärit on marraskuun alussa. Pitäisi alkaa "suunnitella"... On vain asunnonmyynti käynnissä eikä tietoa, milloin tulee lähtö ja mistä löytää uuden kodin =:-O Matalalla profiililla mennään, kuten aina. Olen sen verran onneton keittiöihme ja vielä laiska sekä lyhyet hermot omaava... että eipä paljon naurata, kun kuitenkin haluaisi kaiken onnistuvan. Hiukan porrastetaan vieraiden tulemista, jotta ei ihan älytön hässäkkä olisi.
Täälläkin on Pupu varustettu huumorintajulla, vaikkei selvästikään niin mahtavalla kuin vaikka Aino! Enkä kehtaa väittää neidin olevan kovin musikaalinen, vaikka niin kovasti äippä toivoisikin. Ihan taitaa olla normilapsi ja heilua musiikin tahtiin sattumanvaraisesti. Empatiaa on Pupulla ollut jo niin pienestä kuin sen vain on kyennyt jotenkin näyttämään. Ja kyllä se vain on suloista, kun sisarukset toisistaan huolehtivat (jos joskus kaikelta tappelemiselta joutavat) :-) Milloin pieni auttaa isompaa tai toisinpäin, milloin puhalletaan ja halataan itkevää... nyt illalla viimeksi keskimmäinen "otti kainaloon" suojelevaan otteeseen isoveljensä, jota hiukan (yllättäen) yksi lasten dvd-pelotti.
Pupulla on nyt äärimmäisen selvästi kohonnut uhmakohtausriski, jota ei oikeastaan voi välttää, vaan se iskee todella milloin vain. Ja VOIMALLA =:-O Onneksi tuosta vielä irtoaa niitä hymyjä ja hassuttelua, muuten kyllä tämän äipän hermot ei kelpaisi enää edes kierrätykseen.
Meillä nukutaan yhä päikkärit, kotona ja tarhassa. Mutta kakkonen jätti jo samassa iässä päikkärit pois. Tosin nyt, kun on tarhassa, nukkuu taas, mikä on ihan hyvä. Tuttua tuo tasapainoilu unenmäärän, iltakiukun ja yöunien kanssa...
Puhetta tulee Pupulta reippaasti. Sellaisia 4-5 sanan lauseita ja kohtuullisen selvänä jopa usein kieliopiltaan. Tottahan äippä ymmärtää puhetta paremmin kuin muut. Tosin hassuinta minusta oli, kun kesällä totesin tarhassa, että Pupu on alkanut puhumaan oikein kunnolla, niin he ihmettelivät, että "Niinkö?!?" Jeps, sitten loman jälkeen hekin havaitsivat, että "Pupu muuten on alkanut puhumaan"... jooo... Sitten se potallakäynti ja kuivana oleminen... nostattaapi melkoisen kiukun, mutta tällä erää olen joutunut nostamaan kädet pystyyn tarhan edessä, jotten joutuisi lapsineni "kiusatuksi" (nämä "kullanmuruni" kun eivät muutenkaan ole mitään hiljaisia enkeleitä...). Tarhassa kun neiti "ei ole kuiva, ei kerro hätäänsä eikä siis ole vielä valmis kuivaksi"!!! Kotona, tai yleensäkin muualla kuin tarhassa, on oltu kuivia jo siitä asti, kun Pupu oli 1v8kk. Tarkoittaen, ettei vaippaa ole päivällä tai yöllä, että neiti menee itse potalle/pöntölle, että neiti kertoo hätänsä muillekin kuin minulle, että neiti pystyy pidättämään, jos ei päästä potalle "heti"... No, tarhaan siis pitää kuskata vaippoja ja minä kihisen kiukusta...
Mitähän muita taitoja meillä on... en oikein osaa nimetä, kun menee niin veljien perässä kuin juna, enkä vieläkään tiedä, mitä lapsen pitäisi milloinkin "osata". Kamala äiti olen, kun en opeta lapsiani yhteiskunnan vaatimalla tavalla neroiksi :-(
Täällä ollaan taas kovassa kuumeessa. Ihme, että viimeisestä varsinaisesta korvatulehduksesta on nyt muutama kuukausi! Pari kovaa kuumeilua on ollut ja annettu jo lääkkeet valmiiksi, muttei olla tarvittu. Huomenna varmaan taas kiikutan Pupun lääkäriin tarkistettavaksi. Onneksi putkitusaika on jo tiedossa (kun vaan ei tule takapakkia)! Ehkä pitäisi kysyä, napsaavatko vielä kitarisatkin pois... vaikkei olekaan mikään automaattinen toimenpide... olisi vaan niitä bakteerialustoja vähemmän, kun sieltä nielusta kuitenkin korviin menee...
Napsinpa vielä pyykit kuivumaan ennen kuin kömmin petiin (jos nyt edes saa nukkua)!
Ihania syystuulia!
TalviSalama kera nukkuvan vauhtitrion
Eksyinpä minäkin tänne pitkästä aikaa. Kiva kun te muut jaksatte pitää pinoa pystyssä, on aina niin mukava käydä lukemassa juttujanne kun tuntuu lapsilla olevan aina samat metkut meneillään.
Meilläkin asustaa pikkuinen humoristi, meidän pelle peloton. Isosiskon kanssa poju keksii aina kaikkea hassua,ettei paljon voi pokerinaamalla seurata noiden touhuja. Isompi osaa yllyttää ja pikku mies tekee ihan mitä vaan hassua. Äiti ei aina vaan ole ihan samalla aaltopituudella näitten vesselien kanssa, kun keksiivät monesti silloin pelleillä kun olis jonnekin kiire lähteä tms.
Sisarusrakkautta olen minäkin täällä ihastellut. Meillä on lapsilla 2,5v ikäeroa ja tuntuu olevan just passeli ikäero. Leikkiivät hienosti yhdessä, välillä halitaan ja pussaillaan, lohdutetaan toista ja isompi monesti auttaa pienempää, söpöä. Osaavat kyllä saada äidin pinnan kiristymään viimeiseen pisteeseen tappelemallakin, mutta melkoisen rauhaisaa eloa on tällä hetkellä.
Pojullakin uhmaa löytyy, tosin nyt ollaan aikahyvin pystytty välttämään suuret kohtaukset ennakoimalla tilanteita. Kauppareissut ovat kaikista pahimpia, poju kun haluaisi niin kovasti kaikkea eikä voi aina saada haluamaansa. Useasti poistutaankin kaupasta melkoisen huudon kera, poju on melkoisen vaikea tyynnyteltävä, eikä suostu kuuntelemaan tai neuvottelemaan yhtään jos jotain haluaa. Vahvatahtoinen, mistä lie perinyt.....
Meilläkin poju puhua pälpättää taukoamatta, vieraammat eivät vaan ihan kaikesta saa selvää kun monesti jää kirjain sieltä ja toinen täältä puuttumaan. Kuivaksioppiminen on meillä vielä alkutekijöissään, potalla käydään mutta ilman tulosta. Poju ei vaan ole vielä valmis vaipoista eroon, taidetaan olla tässä hiukan muita jäljessä, mutta eipä kai vielä mikään kiire ole. Jokainen oppii ajallaaan.
Synttärijärjestelyt on vielä ihan alkuvaiheessa. Vieraita kai tulee n. 20 henkeä, ihan vaan lähimmät ihmiset ; mummot ja papat, kummit, serkut vanhempineen sekä muutama perhetuttu. En minäkään ole kovin taitava keittiössä, meinasin kuitenkin jonkinlaisen kakun saada aikaiseksi, muuten saa kelvata kaupan valmiit piparit ja pikku suolaiset. Pojun lahjakin on vielä ostamatta, mutta onhan tässä vielä toista viikkoa aikaa.....
Hyvää syksyn jatkoa kaikille LoMakuisille!
Terveisin,
Kasper-06, poju 18.10
Eli hei vaan kaikille tosi pitkästä aikaa :) En tiedä muistaako meitä kukaan, mutta olen nimim. _Piparminttu_ tänne kirjotellut aiemmin mutta jostain syystä sivujen uudistuttua ei tunnus enää koskaan lähtenyt toimimaan ja tarvi avata tämä uusi...
No mutta siltä varalta, että joku sattuisi meidät muistamaan niin kerron vähän kuulumisia koska en ole täällä käynyt varmaan ainakaan puoleen vuoteen. Eli meillä marraskuun lopussa -06 syntynyt poika, meidän ainoa lapsi siis. Olen kotona vielä hoitovapaalla ja hyvin olen viihtynyt. Nyt on hiljattain uhmaikää alettu vähän näyttämään ja muutenkin kun on tosi voimakastahtoinen poika, niin välillä ollaan vähän napit vastakkain ;) Mutta poika on tosi aurinkoinen ja hyväntuulinen tapaus, on syönyt jo tosi kauan itse ja mukista juo kanssa, meillä ei ole tuttia eikä tuttipulloa ollutkaan käytössä.
Päikkäreitä poitsu nukkuu 1,5-2h päivässä edelleen ihan hienosti ja aamuisinkin tätä nykyä nukkuu ilahduttavasti n.7.30 asti :)
Pottaharjoittelua yritellään, mutta se etenee vaihtelevasti koska välillä poika on tosi innostunut ja välillä ei... eli vielä mitään rutiinia siihen ei ole. Muiden muksujen kanssa käydään kovasti leikkimässä puistossa sekä tietysti kavereiden muksujen kanssa kyläillään, käydään muskarissa jne.
Olen täällä välillä käynyt lukemassa kuulumisia ja tosi kivaa, että täällä on aktiivisia tyyppejä edelleenkin jotka jaksavat, ehtivät ja muistavat kirjoitella :)
No mutta, toivottavasti joku edes muisti meidän joskus olleen mukana marraskuisten porukassa varsinkin :) Tosi kivaa syksynjatkoa teille kaikille ja yritän osallistua jatkossa paremmin keskusteluun että tulisi vastailtua muiden kysymyksiinkin!
PiparMinttu79 (_Piparminttu_) ja poitsu 11/2006
En ole hetkeen käynyt täällä ja oli sivut niin muuttuneet, että en löytänyt kohtaa mistä voisin kirjoittaa pinoon, ainoastaan "vastaa viestiin"-kohdan. Jelpatkaa eksynyttä!!
Elämä heitti todella kiireiseksi keväällä ja oli pakko luopua kaikesta hauskasta ja mukavasta, että kykeni hoitamaan velvollisuutensa tuolla työelämässä ja hoitamaan kodin ja lapsen. Mutta nyt uskaltauduin ottamaan omaa aikaa, koska paineet rupeaa pikkuhiljaa väistymään...
Eli ihan alkuperäisiä lokakuisia olen ja en ole ehtinyt lukemaan mitään kuulumisia piiiiiitkään aikaan, mutta tuttuja täällä vielä pyörii, vilkutus kaikille vanhoille tutuille!
Ihanaa, että saa taas vertaistukea tähän uhmisikään, joka ei taida olla meillä yhtään sen helpompaa kuin muillakaan! Virtapiiri on hyvin voimakastahtoinen ja osaa heittäytyä varsinaiseksi marttyyriksi aika ajoin. Ja jos äiti komentaa, niin isälle mennään itkemään ja päinvastoin. Onneksi itkut kestää mielestäni vähän aikaa ja on vielä melko helposti vietävissä.
Päiväunista oli puhe eli meillä nukutaan vielä parin tunnin päikkärit pihalla ja mielellään sinne menee ja nukahtaa samantien. Illalla kahdeksan yhdeksän välillä yöunille ja aamulla nukkuisi pidempään, mutta hoitoon pitää herätä aikaisin. Olen yrittänyt porrastetusti aikaistaa nukkumaan menoa ja vähän jo onnistunutkin, mutta tuntuu että vielä kun saisi aikaisemmaksi, niin olisi aamulla helpompaa vääntäytyä hoitoon.
Synttärit myös lähestyvät ja meillekin vain kummit, mummit ja paapat sekä enot ja sedät puolisoineen ja lapsineen. Ensi viikolla on syysloma ja tarkoitus olisi Virtapiirin kanssa leipoa kaikennäköistä. Yleensä en ole kummoinen keittiöihminen, mutta Neiti tykkää niin lujaa touhata, että hyvä mieli saadaan kummatkin siitä sotkusta(oli tosi uskottavasti sanottu...!)
Huh, nyt yritän edes kerran viikossa nipistää itselleni aikaa täällä käymiseen, etten aivan putoa kelkasta. Meillä on menossa edelleen hurja remontti ja se syö tätä olemisen mahdollisuutta totaalisesti, toivottavasti tämä elämän ruuhka-aika tästä jossain vaiheessa helpottuu...
Millaisia lahjoja olette toivoneet lapsillenne? Itse olen tuskissani yrittänyt miettiä jotain järkevää, sillä tällä hetkellä kaikki ylimääräinen tavara näkyy ja pinna kiristyy, mutta askartelusta meillä nautitaan ja Duplot ovat kovassa käytössä.
Nyt nauttimaan vielä illan "rauhallisista" tunneista ja valmistautumaan iltatoimiin!
Ihanaa, että teidät täältä vielä löysin, vielä kun hoksaisin miten saisin viestini normaalisti, enkä vastausviestinä... ?:|
Mukavaa loppuviikkoa kaikille
vaimonalku, virtapiiri 19.10 sekä aika iso masuvauva jo
Heh, tämähän näkyykin täällä ihan oikein... :D
Aivan mahtavaa kun pitkän tauon jälkeen kävin täällä kurkkaamassa, niin olikin hirmu paljon viestejä, vaikka keneltä!! Ihanaa!! Tosi mukava kuulla kuulumisianne! Ihan omilta itseltään kuulostavat nuo LoMakuiset lapset, ihan mahtavilta tyypeiltä kaikki, Joelista Virtapiiriin ja Pupusta ties kehen.
Olin juuri miettinyt että pitäisikö koko pino ajaa alas viimeistään vuoden loppuun mennessä, jos täällä ei koskaan enää ehdi kukaan muu juuri kirjoitella.. Varmaan tässä on jokin luonnollinen kaari eikä tarvitse pitää mitään pinoa väkisin yllä, mutta silti on jotenkin niin kiva kun sitten joku tuttu nimmari käy täällä kirjoittamassa..
Mitä mieltä olette? Jos vaikka nyt lopetetaan 'hallitusti' ja sovitaan esim. että palataan joskus sitten 'luokkakokoukseen' eli aina esim. syksyisin synttäreiden aikaan käydään vielä jotain kirjoittamassa LoMaKuisiin.. vai olisiko se huono vaihtoehto? Ottakaa kantaa!! Tietty ihan kiva jos joku jaksaa pitää pinoa yllä mutta luulen että itselläni tulee työkiireitä olemaan sen verran etten enää ehdi sillä tavalla kuin tähän asti.
Ensimmäiseksi Vaimonalulle onnea uuden vauvan odotukseen, ihanaa kun näitä vauvauutisiakin kuulee!!
Ja muillekin kuuluu enimmäkseen hyvää, paitsi että uhmaillaan - mutta sehän kuuluu asiaan - ja myös korvatulehduksia ja kuumeita on... ikävää! Meilläkin ollaan parhaillaan pienessä flunssassa, ja lisäksi neidillä on ollut jo pitempään vatsan toiminnassa ongelmia, ei vain toimi säännöllisesti! Tänään mennäänkin siihen liittyen lääkäriin.
Pottailuista moni kirjoitteli ja mietti onko oma lapsi jotenkin jälkijunassa jos ei pottailu vielä suju. No ainakin meillä sama homma on kanssa vielä ihan hakusessa. Kyllä pottaan aina välillä jotain jo tuleekin, mutta aina neiti ei suostu menemään potalle ollenkaan. Makaa vaan lattialla ja ilmoittaa että 'vaippa' kun yritän suostutella potalle. En ole ottanut asiassa vielä mitään suurta ryhtiliikettä vaan olen ajatellut että ehkä se pikkuhiljaa etenee.. tosin voisi ehkä kokeilla tarroilla lahjomista, se kuulemma on monella taaperolla ollut sopiva kannustin
pottailuun..
Puhuminenkin etenee niin omaa tahtiaan kaikilla. Meillä on nyt tosiaan ollut oikea kehitysbuumi sillä puolella, lauseita muodostuu jo joka päivä ja uusia sanoja tulee myös päivittäin. välillä ihan hämmästyn mitä kaikkia sanoja neiti jo tietää. Mutta vielä on pitkä matka edessäkin päin. Mutta minusta on ollut hauskaa kun voi jo vähän jutella neidin kanssa, kun toinen vastaileekin ja keksii hauskoja juttuja. Tosin nykyään tuo 'äiti - kenkku' on alkanut kaikua myös päivittäin..
Päiväunet kuulostavat useimmilla sujuvan vielä hienosti. Tietysti tuo meidän neiti on niiden poisjättämisen 'pioneeri' *huokaus*. Mutta onneksi ne vielä sentään joskus nukutaan, jos vain jaksan sitkeästi sitä vaatia..
Kirjoittamisiin, mukavaa päivää itse kullekin, ja
hauskoja synttäreitä! Meillä ne ovat luvassa parin viikon päästä.
Tulossa on nyt alkuun ainakin mummit ja kummit, sitten ehkä
vielä toiset lähinnä äidin ystäville jotka ovat paljon antaneet meille
lasten tarvikkeita yms.
t. Sirita ja neiti
... jotenkin en osaa nyt tähän uhrata ajatuksia. Pitäisi kurkkia muita pinoja, miten siellä tämä hiipuminen on mennyt. Luulen, että nämä uudelleen vauvautuneet pinoutuvat enemmän vauvapinoissa. Luonnollistahan se on, että kun on töissä ja lapset kasvavat, niin tavallaan on vähemmän aikaa täällä pinoutua. Toisaalta taas, joka iässä on omat asiansa, joista voi olla kiva vaihtaa kuulumisia saman ikäisten kanssa. Tiedä sitten... Kommentteja siis kanssasisaret :-)
Olen Pupun kanssa yhä kotona. Korvatulehdus oli (taas) ja sai siihen antibiootin, mutta...kun aina vaan kuumetta. Tänään uudelleen lääkäriin. Toivottavasti itsellä on vielä työpaikka, kun sinne pääsen... :-O
Muutenkin alkaa olla kiivaat ajat. Todennäköisesti asuntomme on vihdoin mennyt kaupan, ensi viikolla se tosin vasta allekirjoitetaan. Nyt kuitenkin on pitänyt käynnistää asunnon etsiminen itselle ja lapsille. Eipä tahdo löytyä mitään, kun aikataulu muuton suhteen on tiukka... ensi kuussa jo... Tähän väliin pitäisi ehtiä pitää neidin synttärit ja sitten minimoida todella vähiin tavarat, jotta jonnekin mahtuu sulloutumaan... Pläääh... jos olisi rahaa, niin ei kait olisi ongelma, mutta kun ei pysty ostamaan uutta asuntoa niin tässä sitten roikutaan jonkun epätoivoa lähetelevän optimismin turvin. Ja lasten isä tietenkin jaksaa muistuttaa, kuinka minä olen tämän eron halunnut, niin kuuluu kärsiäkin, kun kerran hänen ja lasten elämän tuhoa... Niinpä, eihän sitä pahemmin sovi sanoa ääneen, että eroaa, mutta ei ole tullut petetyksi, jätetyksi tai hakatuksi, jolloin ymmärrystä ei tipu... sitä vain on "liian itsekäs" ja "luovuttaa liian helposti"... Kukaanha ei ole kuullut parisuhteen henkisestä väkivallasta, parisuhteen loppuunpalamisesta, parisuhteen pahasta epätasapainosta... tai siitä, että olisi kiva olla onnellinen edes hiukan ja suoda lapsilleen kutakuinkin tasapainoinen elämä ja tulevaisuus...
SORI, turhaa vuodatusta. Nyt sinne lääkäriin ja asuntoa etsimään toivoen samalla, että on työ, jonka palkalla se asuminen kustannetaan...
TalviSalama lähellä epätoivoa...
Hei TalviSalama!
Halusin vain sanoa ettei ole mitään turhaa vuodatusta täällä kertoa elämän käänteistä. Olet tosi arjen sankari kun yrität järjestää itsellesi ja lapsillesi parempaa uutta elämää. Halauksia täältä, ja onnea!! Toivon että löydät sopivan asunnon nopeasti, työtä on, ja pääsette jatkamaan omaa hyvää elämää. Olet varmasti oikeassa että aina ymmärrystä ei eronneelle heru, vaikka ihmiset eivät tiedä mitä teidän yhteiselämännne on ollut. Kuvauksistasi päätellen miehesi eli omaa elämäänsä välittämättä mitään sinun toiveistasi ja perheen hyvinvoinnista, silloin hänen on turha puhua siitä miten sinä olet tuhonnut teidän yhteiselämänne.
Joten älä anna turhien puheiden masentaa vaan jatka rohkeasti omalla tielläsi. Onhan se raskasta mutta kunhan saatte perusasiat järjestykseen, tiedät varmasti lopulta tehneesi oikean ratkaisun. Toivottavasti lähipiiristäsi löytyy myös sellaisia ihmisiä jotka tukevat sinua. Me täällä ainakin!
Tsemppiä!
t. Sirita
Hei!
Onpas täällä ollut taas alkuinnostuksen jälkeen kovin hiljaista.. Itsekään en ole ehtinyt pahemmin kirjoitella, ei ole jaksanut eikä ehtinyt. Meillä on ollut flunssaa ja sitä on jatkunut ja jatkunut. Nyt olen enää lähinnä itse kipeänä. Olo on aika vetämätön mutta kuumetta ei ole. Virus jyllää.
Siitä huolimatta olen nyt lopulta saanut suunniteltua synttärien vieton ja lähetettyä kutsutkin. Loppujen lopuksi meillä juhlitaan kolmessa vaiheessa: ensin ens viikonloppuna kummit ja mummit, viikolla arkipäivänä lähialueen kaverit, ja vielä seuraavana viikonloppuna muutamia ystäviä jotka ovat erityisen paljon muistaneet neitiä ja antaneet kaikenlaista kierrätystavaraa yms. Ja ovat tietysti muutenkin mukavia.
Innostuin eilen etsimään netistä tarjoiluideoita, ja kaikenlaista ihan mukavaa ja aika helpon tuntuisia reseptejä löytyi, ja tänään kaupunkireissulla jo ostelin Tiimarista hiukan rekvisiittaa. En mitään kovin ihmeitä mutta Nalle Puh-juttuja. En halua liikaa nyt jo alkaa revittää prinsessa-linjalta kun luulen että sitä vaaleanpunaista hörsötystä saadaan sitten vuosien varrella kestää ihan liiankin kanssa....
Mies vähän ihmettelee miten voi joku intoilla lapsen synttäreistä mutta oikeasti se tuntuu nyt ihan mukavalta, kun järjestää ja laittaa ja tulee vieraita. Olen tosi sosiaalinen ihminen mutta mies on vähemmän, ja usein tuntuu että hän ei aina jaksaisi vieraita. Mutta nyt on niin hyvä syy ettei hänkään voi kieltää... ;-)
Neiti itsekin alkaa olla aika innostunut, olemme heilutelleet hänelle kahta 'pupunkorvaa' eli kahta sormea ja kertoneet mitä se tarkoittaa.
Tulkaapa ihmiset ihmeessä kertomaan miten teillä on juhlat sujuneet ja jos
olette käyneet neuvolassa, kertokaa mitä mittoja oli!!
t. Sirita ja neiti 24.10.
Tässä hieman meidän juhlista.
Meillä oli hieman päälle 20 henkeä juhlimassa. Aika lailla puolet aikuisia ja puolet lapsia. Kivasti sujui kaikki. Nakkicroissantit olivat taattu hitti ruokapuolella. Kivoja lahjoja poika sai. Paljon palapelejä, koska on tykästynyt niihin valtavasti ja osaa hyvin tehdäkin. Legojuttuja tuli jonkin verran. Kiva lahja oli myös keraaminen Mauri Kunnas aiheinen lautanen, muki ja aterimet. Nyt poika ei tahdoa muusta kuin siitä mukista juodakaan. :) Vaatteita tuli jonkin verran ja kirjoja. Helpottunut olin siitä, ettei tullut lisää siihen leluvuoreen, jota tuntuu ennestäänkin olevan, vaikka lelujen määrää on lähes aina rajoitettu.
Neuvolassa käytiin. Mitat oli hyvin "keskivertoa": 87cm ja 12,5kg, päänympärys 50,2cm. Erityisesti jäi mieleen neuvolan tädin kommentti siitä, että poika on ikäisekseen hyvin kehittynyt. Lähinnä tarkoitti kai tuota puhumista, kun puhuu täysin selkeitä lauseita ja on täysin ujostelematta vieraankin tädin kanssa.
Influenssarokotteista oli puhetta ja pitää käydä "omansa" hakemassa marraskuun alussa. Onneksi tänä vuonna riittää yksi kerta, kun viime vuonna joutui kaksi ottamaan.
Terkuin
Meilläkin on juhlat vietetty ja kyllä oli Virtapiirillä hauskaa! Meillä käy tällä hetkellä niin harvoin vieraita, kun tuo remontti rajoittaa meidän vieraanvaraisuutta, että nyt oli Neiti intona kaikista tutuista ihmisistä!!
Hauskinta oli kun yritimme saada neidin puhaltamaan kakun päältä kynttilää, mutta eipä hoksannut mitä kaikki toljotteli vieressä. Onneksi serkkutyttöjen avustuksella hommat hoitui. Taattu ruokapöydän hitti oli kylmät kanatortillat, ne riittivät juuri ja juuri.
Lahjaksi tuli legoja, vaatteita, askartelutavaroita sekä jotain muita leluja. Meillä tykätään ihan hirveästi leikata ja liimata, mutta äiti meinaa pihistellä omissa askartelutarvikkeissaan, joten ihan kiva että sai omiakin... =)
Itselläni alkoi tänään sairasloma, kun on tullut öisin valvottua jo pidemmän aikaa ja nyt rupeaa näkymään tuossa työnteossa ja siinä, että ei meinaa pysyä ratin takana hereillä.Mutta eipä tässä nyt enää olisi ollutkaan kuin vajaa kaksi viikkoa töitäkään, että ihan hyvillä mielin jään kotiin. Virtapiiri jatkaa vielä toistaiseksi hoidossa, sillä hommaa on ennen vauvan syntymää vielä paljon ja jos olen tämän synnytyksen jälkeen yhtä huonossa kunnossa kuin edellisestä, niin en kykene kuin makaamaan pari kuukautta. Meinasin irtisanoa neidin marraskuussa pois hoidosta, mutta selvisi että jos tarvitsee hoitopaikan uudelleen, niin lähin paikka on 25km päässä ja jos en pysty sängystä nousemaan, niin on aika hankala viedä. Joten on nyt hoitopaikka varalla jouluun asti, että katsotaan ja toivotaan että tämä olisi helpompi synnytys.
Meillä on neuvola ja hammaslääkäri vasta tuossa marraskuun puolella ja ihan jo odottelen, että mitä siellä sanotaan, kun on kuitenkin jo niin pitkä aika edellisestä neuvolasta. Hammaslääkäriä jännittää enemmän äiti, että minkälaisen kohtauksen neiti siellä järjestää tai sitten on kuin enkeli, sitä kun ei koskaan tiedä...
Mukavia synttäreitä lopuillekkin juhlijoille!
-vaimonalku ja virtapiiri 19.10-
Nostan hattua Vaimonalulle, kun jaksat remontin, työn, taaperon ja raskauden keskellä vielä touhuta synttärit! Ja että jaksat ottaa uuden vauvan vastaan, vaikka edelinen synnytyksesti ja toipumisesi oli vaikea; ja näin pian =) Positiivinen asenne auttaa kyllä! Hienoa =)
Itse olen melkoinen pessimisti. Tai realisti, joka oikeammin on naamioitua pessimismiä... =P Kova on yritys muuttaa asennettaan, jotta lapset eivät kasvaisi aivan toivottomiksi.
Meillä juhlitaan synttäreitä viikon päästä. En oikein tiedä, mitä tarjoaisin, kun en oli jauhopeukalo tai muutenkaan mikään keittiöihme. Jotain helppoa ja nopeaa, kun ei oikein ole aikaa paneutua hommaan "täysillä". Muutto tulossa tähäm samaan saumaan ja tavaroita on iyhyet illat yritetty inventoida. Muutan lasten kanssa huomattavasti pienempään, joten tilaa ei ole turhalle. Kuitenkin sitä on jotenkin vaikea heittää pois tavallaan ihan käyttökelpoista tavaraa ja vaatetta, Mutta toisaalta ei ole ollut energiaa ravata kirpputorillekaan viemässä. Koti alkaa näyttää pahvilaatikoilta vuoratulta, joten ei varmaan ole kovinkaan hienoa vieraille... Pelkään, että saan taas kerran huonon äidin leiman, jos en tee kaikkea tarjottavaa alusta saakka ja siivoa kotia kiiltäväksi =/
Pupu sai nyt putket korviin! Toivon, että loppuisi sairastelu tähän. Tai siis ainakin se pahin kärki taittuisi. Töitä pitää alkaa kantaa kotiin tai viettää siellä joku viikonloppu, että saa kaikki liukumamiinukset korjattua. Ei vaan lähimpään kuukauteen ole aikaa viikonloppuisin töihin mennä... No, ehkä tässä laman kourissa saan kuitenkin työpaikkani pitää, vaikka jatkuvasti sekin stressaa, että jos työpaikkakin menee...
Synttärilahjatoiveita kyseltiin Pupuplle, mutta enpä osannut mitään antaa. Periaatteessa kun ei kovin kalliita toiveita voi köyhälle suvulle esittää. Ja Pupu ei vielä osaa tarkkaan itse kertoa ykköstoivettaan =) Leluja kuitenkin tässä muutossa tulee rajusti vähennettyä; kuten kaikkea muutakin. Pupu rakastaa piirtämistä (saksia en vielä ole antanut, joten taitaa olla siinä melkoisesti jälkijunassa ikäisiään), palapelejä, ruoanlaittoleikkejä ja tanssimista. Puhuu mielestäni hyvin (ei kuitenkaan ole siinä mikään edelläkävijä), on kuiva (paitsi siis tarhassa, josta edelleen olen kiukkuinen...), melkoinen esiintyjä ja humoristi =) Suloinen pakkaus vomakkaalla temperamentilla. Avulias, empaattinen, raivostuttavan määrätietoinen toisinaan.
Jatkan taas kaaoksen selvittelyä ja noiden villikkojen jälkien siivoamista. Vaikka ovatkin niin rasittavia toisinaan (etenkin työpäivän jälkeen), niin suren tolkuttomasti sitä, että eron (ja ikäni) vuoksi lapsilukuni jää tähän kolmeen... =(
TalviSalama kera vauhtitrion
!http://www.vauva.fi:80/perhe/perheshowimage?id=0a71326a-a265-11dd-b411-…!
Hei!
Kiva kuulla teidän synttärikuulumisia. Mukavat ovat juhlat varmasti olleet. Sama huoli itselläni kuin onnimannilla, että tavaravuoret vain lisääntyvät. Mutta olen yrittänyt kanavoida lahjoja sellaisiin juttuihin joita neidillä ei ole ennestään ja kirjoihin ja hyötykäyttöesineisiin.
Vaimonalku on tosiaan ollut ihmeen jaksavainen raskauden loppumetreillä, nyt sitten lepäämään että jaksaa vastaanottaa uuden lapsen! Onnea sinne rutkasti!
Talvisalaman Pupu on suloinen tapaus, kuvastakin päätellen! On teillä melkoinen puristus menossa, ja sinä joudut nyt kyllä jaksamaan ihan enemmän kuin yhdeltä ihmiseltä voisi odottaa. VOIMIA!!!!
Kannattaa varmasti miettiä mitä synttärijärjestelyjä nyt jaksat tehdä kaiken muun keskellä, eiköhän se yhdessäolo ole tärkeintä eikä hienot tarjoilut.
Meillä on nyt pidetty kahdet kekkerit, ja äiti on kyllä melko poikki, vaikka kivaa on kyllä ollut myös. Mutta varsinkin suku-kummi-synttärit viikonloppuna venyivät koko päivän mittaisiksi, ja siinä meni oma aika melko lailla keittiön puolella. Seurustelu jäi aika vähiin. Ja kun oli vielä talviaikaan siirtyminen, niin neiti-pienikin alkoi väsyä jo aikaisin illalla..
Tarjosin keittoa pitkämatkalaisille, ja kahvipöydässä oli perinteistä: kakkua, pullaa, keksejä, karjalanpiirakoita ja suolainen piiras. Lahjoja neiti sai mm. erilaisia duploja -tosi hyvä juttu sillä niitä on ollut liian vähän - pari kirjaa, kivan kuutiopalapelin (palapelit on hauskoja nyt), ja jotain vaatetta sekä nuken hoitotarvikkeita.
Kaverisynttärit menivät sitten tämän ison juhlan jatkoina päivää myöhemmin, ei tarvinnut juuri uutta tarjottavaa laittaa mutta leivottiin sentään pikkuleipiä yhdessä neidin kanssa, tosin hän keskittyi enemmän taikinan syömiseen! :-)
Oli aika hulinaa, mutta kesto oli paljon lyhyempi joten äiti ja neiti jaksoivat paremmin. pari kertaa päivänsankari kyllä ilmoitti menevänsä nukkumaan. Saatiin hänet sitten kuitenkin hereillä pidettyä.. :-) Onginta herätti suurta innostusta, vaikka saalis oli melko vaatimaton. Innokkaimmat tulivat jo pari kertaa verhon taaksekin katsomaan mistä ne 'kalat' nousevat.. On nää kyllä aika hassuja pieniä!
Talviaika on kyllä vihoviimeinen keksintö, meillä herättiin tänäkin aamuna puoli kuudelta ja siinä oli vitsit aika vähissä..
Hauskoja synttäreitä edelleen kaikille!
t. Sirita
Meillä vietetään ensi viikolla 2v synttäreitä! Pitäisi vaan yrittää siivota kovasti ja alkaa pikkuhiljaa leipomaan pakkaseen...kun vain saisi kipinän...menee varmaan ihan viimeiseen mahdolliseen hetkeen taas valmistelujen kanssa... :(
Suosittelen 2v päiviään viettäville neitokaisille lahjaksi Maisan Koti-kirjaa. Sen ääressä meillä on vietetty paljon kivoja hetkiä ja äitikin saa olla hetken rauhassa. Se on siis sellainen näyttämökirja, josta saa tehtyä nukkekodin kun kääntää kannet ja solmii ne yhteen. Mukana tulee kotikrääsää ja Panda, josta meidän Aino on ihan sulaa vahaa...Ollaan menty jo niin pitkälle, että kaikki maailman krokotiilit on "Kekejä" ja norsut on "Nipoja"...ja Aino laulaa: " Meizi, Meizi, Meizi Meizi maus...!" Panda on vaan "panda" :) Ihanaa kun edes yhdellä eläimellä on oikea nimi, ettei tarvitse oikoa vääriä käsityksiä...
Talvisalama: Ikävä lukea erostasi. Ei kait ero ole koskaan helppo, kummallekaan osapuolelle, ei jättäjälle eikä jätetylle, ei ystäville eikä sukulaisille... niin, että kaikenlaiset reaktiot ovat varmaan ihan "sallittuja". Olet kyllä tosi rohkea. Tsemppiä sinulle! Älä välitä vaikka ex-miehesi sinua syyllistäisi. Ajan myötä hänkin ehkä oppii ymmärtämään mikä teillä meni pieleen...Huonosta suhteesta pitää voida lähteä, jollei mitään muuta keinoa ole. Pahinta mitä lasten kannalta voisi tehdä, on jäädä suhteeseen, jossa kaikki kanssakäyminen on pelkkää riitelyä. Tätä mieltä olen siis minä.
Meillä ei enää nukuta päikkäreitä :( Pakko se kait on myöntää, että meidän vauvasta on tullut jo iso...onneksi on tuo 5kk ikäinen pikkuinen, joka pitää vielä pitkään pienimmän tittelistä kiinni :)
Aino leikkii isoveljen kanssa legoilla. Ihan selvästi löytyy jo ryhmässä leikkimisen alkeita...Toisella korvalla kuuntelen kun neiti leikkii: "Iik, Nipa päästä minut täältä pois...ääk ääk..oiii kivaa!...Ruokaa, ruokaa, tuokaa tänne...Nipa...ah (rakastava huokaus)..." (Dubloissa on mukana norsu) :D
Äh, nyt siellä jo kutsu kuuluu...pitää mennä katsomaan mikä meidän pienellä on hätänä...
Kanelisokeri
Täällä mamma on vedellyt päikkäreitä siihen malliin, että taitaa olla tuo univelka jo kuitattu! Hyvä näin.
Talvisalama on kyllä aivan uskomaton nainen! Kaikella kunnioituksella!! Jaksat rankan arjen ja vielä synttärit siihen päälle. Muista välillä hengähtää ja ottaa aikaa itsellesikin.
Muillakin on juhlia vietetty ja mukavia kemuja on ollut. Seuraavaksi sitten jouluhässäkät (itse olen jo hommannut kaikki lahjat!). Me ehkä olemme tänä vuonna kotona ja pyydetään sukulaisia meille. Ei jaksaisi sitä monen paikan välillä ravaamista ja kun on sitten pienikin mukana. En kyllä ruokia laita, saavat muut tuoda mukanaan. Olen oppinut ottamaan jo vähän iisimmin ja välttämään paineita, mitä tuntuu että itse asettaa itselleen kaikista eniten. Mites muiden joulusuunnitelmat?
Neitokainen on varmaan ruvennut tajuamaan, että ei ole pian enää perheen vauva. Haluaa usein syliin ja halimaan jne. Toki uhmakin on tullut jälleen rajummaksi, mutta on kuitenkin vielä joskus vedetettävissä. Rakas ja ihana tapaus kuitenkin.
Miten teillä muilla sujuu pottailu? Pupu on siis jo kuiva, paitsi siellä kurjassa päivähoidossa, mikä on mielestäni aivan uskomatonta. Meillä tehdään aamupissat ok, sekä kakka, kun osaa vaan oikeaan aikaan viedä. Ei haluaisi millään mennä potalle, mutta kun sinne jollain livulla saa, niin istuu kyllä mielellään. Tarra- palkintokin on otettu käyttöön, mutta sillä ei ole mitään merkitystä mihinkään suuntaan. (postissa saapuneet lelukirjat ovat muuten vallan mainiota pottalukemista!!)
Nyt lähden hakemaan Virtapiiriä hoidosta ja valmistaudutaan viikonlopun viettoon, jonka iskä taitaa taas viettää tuolla yläkerran hommissa, mutta ehkäpä malttaa rauhoittua sitten sunnuntaiksi!
Ihanaa viikonloppua kaikille!
-vaimonalku ja virtapiiri 19.10-
Uskomatonta miten pitkällä tämä marraskuukin jo on!! Kylmältä on tuntunut viime päivinä, ja talvihaalari on otettu käyttöön. Uusia talvipopojakin on jo kerran kokeiltu!
Kiva oli kuulla Kanelisokerin ja vaimonalun terveisiä. Jotenkin lohduttavaa kuulla että jonkun muunkin Lomakuinen on jo jättänyt päiväunet pois.. Uskomatonta että jollain on jo joululahjat hankittuna!! Mutta tietysti on niin, ettet pääse vähään aikaan tässä shoppailemaan, kun uusi vauva syntyy. Hienoa että olet ennakoinut noin! Ja muutenkin kuulosti siltä että sinulla on jouluvalmisteluissa järki kädessä.
Synttäreitä edelleen vietetään. Meillä neiti on ihmetellyt että 'juhlat loppu?'!! :-)
Niitähän oli kolmet viikon sisällä.. ihan hauskaa mutta oli kyllä omat voimat vähän koetuksella, kun olin vielä puolikuntoinen niitä järjestellessä. Kivaa kyllä oli myös. Ehkä sitä ensi vuoteen mennessä taas unohtaa miten rasittavaa se oli, ja muistaa vain nuo hauskat jutut. Isommat lapset leikittivät pikkuneitiä, ja hän oli niin onnessaan. Ja lahjoja saatiin, kivoja juttuja. Mukavaa sekin että saatiin kierrätyksessä mm. palapelejä ja jotain vaatteita, ei kaikkea tarvitse saada uutena. Samanarvoisia ne ovat käyttöarvoltaan tytöllekin.
Meillä ei ole hirveästi vielä mietitty joulua, mutta varmaan ollaan omassa kodissa, viime vuonna oltiin mummolassa. Yleensä joulupäivänä on sitten käyneet mummi ja pappa. Kaipaisin hiukan lisääkin väkeä joulunviettoon, mutta kun minullakaan ei ole sisaruksia, ja miehen veljen väki on aika omassa rauhassaan viihtyvää väkeä, niin luultavasti mennään omalla pienellä porukalla.
Tulee sentään jotain sukulaisia ulkomailta vierailemaan jossain vaiheessa joulunpyhiä.
Odotan nyt jännityksellä saadaanko me anoppi vähitellen asumaan tänne meitä lähemmäs, hän asuu nimittäin nyt yli viiden tunnin ajomatkan päässä ja on käynyt tosi harvoin kylässäkään. Ja me vielä harvemmin sielläpäin. On pitkään houkuteltu häntä muuttamaan tänne lähemmäs lapsia ja lapsenlapsia, ja nyt ilmeisesti on ajatus kypsynyt.. minusta se olisi ihan hyvä, kun hän on jo aika vanha ja on sairauksia. jos jotain sattuu, niin noin kaukana asuvan tilannetta ei pysty oikein mitenkään seuraamaan saati auttamaan.
Ai niin, käytiin neuvolassakin: neiti on 12 kg ja n.83,5 cm. Ei mikään jättiläinen vaan vähän miinuskäyrällä, mutta terve ja hyvin kehittynyt noin yleisesti ottaen. Oli muuten mukava käynti, kun oli vakihoitajalla kokeneen tuntuinen sijainen, joka jopa kyseli kaikenlaista vakiojuttujen ulkopuolelta. Tuli sellainen olo että siellä ollaan vähän kiinnostuneitakin!! Minkäs kokoisia muut LoMaKuiset ovat?
Mukavaa marraskuun jatkoa, pysytellään lämpimänä!
t. Sirita
Kiva, että Sirita jaksat aina huhuilla lokakuisia!
Päiväunet jäävät meilläkin valitettavan usein välistä. Ei auta mikään. Meillä ne kyllä jäävät myös tarhassa, ei siis nuku sielläkään. En kuitenkaan ole kamalasti harmitellut asiaa. Oikeasti olen tyytyväinen. Meidän tuleva 2v nukkuu niin taivaallisen hyvin yönsä ihan aina - kipeänäkin! Se on mahtava asia. Vetelee siis unia usein 20-8 ja nukahtaa itsekseen jne. Verrattuna meidän isompaan, joka nukkuu siis yönsä lyhyemmin (herää aina kuudelta) ja levottomammin ja nukkuu vieläkin päiväunet. Heh, aika harvassa perheessä isompi nukkuu ja pienempi ei. Mutta siis kun on yksi huono yönukkuja niin osaa arvostaa hyvää yönukkujaa, vaikka päiväunien kustannuksella. Meillä poika kuitenkin pannaan aina sänkyyn päiväuniaikaan ja on siellä ainakin 1,5 tuntia. Harvemmin kuitenkin nukahtaa. Pääasia, että on kuitenkin tuo pakollinen lepo. Itse en päiväunia enää niinkään kaipaa, joten tilanne ei tunnu pahalta.
Meillä on neuvola vasta 22.10. Voin tulla kertomaan sitten kuulumisia. Synttärit ovat parin viikon kuluttua. Innolla odotan taas sitä ihanankamalaa juhlahässäkkää.
Me olemme pysyneet loistavan terveinä ja muutenkin kaikki skulaa. Tarhailu sujuu ja poika on aivan ihana. Ihmettelen, kun ei yhtään kiukkua hoitopäivien jälkeen vaan on yleensä tosi aurinkoinen ja hymyilevä. Suukottelee ja halii äitiä vaan. Kova on myös hassuttelemaan. Se, mikä on ollut ihana seurata on empatian kehittyminen. Meillä isompi alkoi yksi päivä itkemään jostain ja pienempi ryntäsi halaamaan ja sanoi: "Rauhoitu nyt, rauhoity nyt. Minä silitän". Ja sitten halasi ja silitteli isompaa. Sisarusrakkaus on jotenkin liikuttavaa katseltavaa.
Mutta lokakuun alkua! Ja synttäreiden odottelua!