G: Yksi, kaksi vai kolme etunimeä? Perustele :-)!

ja/tai perheen perinteiden. Musta esim. yhdysnimi pärjää usein hyvin yksinkin. Kaksi etunimeä on aika standardimalli, myös kolme yleistynyt.



Minä, kun rakastan nimiä ja lapsia kuitenkin voin/haluan vain rajallisen määrän, olen omilleni pannut kolme molemmille. Useampi kaunis nipussa. ;) Eikä tarvitse kummankaan ihmetellä, miksi toisella on yksi nimi enemmän.

Minä olen vaan tällanen perinteistä tykkäävä ihminen ja muutenkin meidän suvussa on ollut tapana käyttää kahta nimeä, joista ensimmäinen on kutsumanimi ja toinennimi tulee suvusta!

Yleisesti sanoisin, että nimien lukumäärä riippuu ennen kaikkea nimistä. Jotkut nimet kaipaavat seurakseen kolmatta, aika usein kaksi nimeä kuulostaa kivalta. Yksi etunimi kuulostaa monesti aika orvolta, mutta eihän toiset nimet sinänsä ole välttämättömiä. Itse en malttaisi vain yhtä nimeä antaa, kun on niiiiiin paljon ihania nimiä, joita haluaisi lapsilleen antaa.



Ja sitten omien lasten nimistä.

Esikoisella kaksi nimeä. Molemmat ovat pitkiä ja sointuvat mukavasti yhteen. Toinen nimi on ns. perintönimi ja sen halusimme ehdottomasti toiseksi nimeksi, vaikka etunimeen olisi mukavasti sointunut myös kaksi lyhyempää nimeä. Kolmaskin nimi noiden väliin oli ehdolla, mutta sitten nimestä olisi tullut todella pitkä, joten päädyimme kahteen.



Kakkosella on kolme nimeä. Etunimi on pitkähkö, sitten lyhyt 2. nimi, joka myös perintönimi, jonka ehdottomasti halusimme antaa. Nimi olisi ollut todella töksähtävän kuuloinen, ellei perään olisi laitettu kolmatta nimeä. Sekin loytyi suvusta ja nimestä tuli näin kauniisti sointuva.



Kolmannella on kolme nimeä. Tässäkin kaavana pitkä-lyhyt-pitkä. Nimestä tuli aika pitkä kokonaisuus (pidempi kuin sisaruksilla), mutta olin niin suuren nimi-innostuksen vallassa, että sain miehen ylipuhuttua kolmeen. Toiset nimet tulevat kolmosellakin suvusta ja halusin antaa kahden tärkeän ihmisen nimet tyttärellemme, kun en tiedä, vieläkö pääsen joskus tyttöä nimeämään. Nimiä kyllä olisi vaikka miten. =)



Eli meillä lapsilla nimiä 2,3 ja 3. Mahdolliselle seuraavalle nimiä tulisi joko 2 tai 3, riippuen nimistä. Tytölle ehkä 2 pitkää, pojalle luultavasti 3, koska haluaisin toiseksi nimeksi sellaisen nimen, joka vaatisi kolmannen peräänsä...

Maailma on ihania nimiä täynnä ja koska halusin 3.nimen suvusta jokaiselle niin oli mukvaa, että sai käyttää 2 muutakin ihanaa nimeä vielä lasta nimetessä ;o) ja näin nimestä tuli myös ehkä hitusen sointuvampi!!

Samoin ajattelen kuin Körömölli: maailmassa on niin paljon ihania nimiä, että onpa onni, että saamme antaa 3 nimeä per lapsi! ;o)



Vanhemmillani on molemmilla 3 nimeä ja suurimmalla osalla muista sukulaisistani myös, joten olen aluperin tottunut siihen, että " yleensä" tarkoittaa että ihmisillä on 3 nimeä. Isän puolen sukulaisilla kaikilla on tosiaan kolme nimeä, ja meillä on suvussa tapana, että kolmas nimi on " isänsätytär" tai " isänsäpoika" . Tämä on minusta kiva tapa ja aion säilyttää sen ehdottomasti itsekin, jos vaan tulevien lasteni isä on suomalainen.



Isäni sisaruksilla kaava on lyhyt/lyhyehkö nimi + pitkähkö nimi + isäntytär/poika. Täällä nimet-palstalla vasta olen tutustunut pitkä lyhyt pitkä- kaavaan, joka tuntuu olevan kyllä aika suosittu :o)



Tunnen yhden suomalaisperheen, jossa lapsilla on kullakin vain yksi nimi. He ovat asuneet tyttöjen varhaislapsuuden ajan ulkomailla, jossa maan tapa oli vain yksi nimi. Minun olisi vaikea (mahdoton?) löytää sitä yhtä oikeaa nimeä!

Jostain kumman syystä minusta pojalle sopii yleensä paremmin kolme nimeä ja tytölle kaksi.

Jos on yhdysnimi, minusta se on hyvä sellaisenaan.

Tosin riippuu monesta asiasta...molemmat on hyvä, kaksi tai kolme, miten nyt sopii ja haluaa.

Toinen nimi on minusta hyvä olla lyhyt jos on kolme nimeä ja siitä en tykkää, jos toka sekä kolmas nimi on pitkiä molemmat..puhumattakaan siitä jos kaikki kolme nimeä on pitkiä.

Alunperin oli tarkoitus antaa vain kaksi esikoiselle, mutta sitten löytyi suvusta vanha ihana nimi, jonka halusimme yhdeksi nimeksi. Mutta nimi onkin sellainen että olisi toisena nimenä töksähtänyt pahasti, joten kolme nimeä kuulostaa jopa hyvältä :-)



Kuopus sai sitten automaattisesti kolme nimeä...onpahan yksi riidan aihe vähemmän, kun ollaan oltu tasapuolisia.



Muutoinkin nimet ovat sitten tulleet samalla " kaavalla" . Eli ensimmäinen nimi on uusi... toinen on vanha suvunnimi ja kolmas on sitten samalla kirjaimella alkava kuin äidin toinen nimi....

Meillä kolme lasta, joilla jokaisella vain yksi etunimi. Miehellänikin on vain yksi, muttei lasten " yksinimisyys" siitä oikeastaan johtunut, vaan siitä, ettei molempia miellyttäviä nimiä todellakaan ollut tarjolla! Ja nyt neljättä lasta on turha suunnitella, sillä hänestä tulisi varmaankin nimetön..

Itselläni on kolme nimeä, ja halusin aina antaa lapsilleni vain kaksi nimeä. Mielestäni ne luovat napakamman yhtälön ja palvelevat paremmin toisiaan.



Mutta mutta, sitten saimme esikoisemme ja oli alusta alkaen päivänselvää, että haluamme valita hänelle etunimen lisäksi yhden nimen molemmista suvuista (isoisomummojen nimet). Joten kolme nimeä tuli tytölle, ja sama tahti jatkunee sitten seuraavilla, kun komeilla suvun nimillä haluamme edetä.



Huonosti kävi siis teini-iän unelmien, mutta toisaalta niin ovat kaikki teini-iän nimetkin painuneet unholaan. Hyvästi Eero Juhana - ja Oula Kristian -nimiset kaksospojat sekä pikkusiskonsa Marja Vanessa! :)



Coe rv 5+4

Jotenkin vain tuntuu, että kolme nimeä on liian pitkä rimpsu. Olemme lapsia nimetessä harkinneet jopa sitä vaihtoehtoa, että heillä olisi vain yksi etunimi, mutta olemme päätyneet kahteen nimeen, sillä toinen etunimi tavallaan tarkentaa, kenestä on kyse. Sitä paitsi hyviä nimiä on niin paljon, että on vaikea valita vain yksi ;) Lisäksi toinen nimi saa olla hieman erikoisempi, ensimmäiseksi etunimeksi emme ole halunneet mitään yltiöharvinaista, vaikka erikoisista nimistä pidämmekin.

mutta kaksi tai kolme - riippuu nimistä.



Vähän hassua musta oli, kun jotkut kysyivät aivan todella ällistyneinä, miksi antaa lapselle niin monta kuin kolme etunimeä :D Kahden " pitäisi riittää" .



Jos nimet ovat kovin pitkiä, esim kolmitavuisia, niin silloin kahden etunimen ja yhden sukunimen yhdistelmä on napakampi. Jos nimet ovat kahden nimen yhdistelmiä (Annaliisa), niin melko runsaasti on silloin nimiä, jos kaikki kolme ovat samaa tyyliä.



Mutta onhan kolmekin nimeä aika vähän, jos vertaa siihen, mitä jossain muualla päin maailmaa on :)

kuten edellä jo todettiin " maailmassa on liikaa ihania nimiä" ;)

Kolme nimeä on tullut muotiin vasta nyt myöhemmin, valehtelenko kovasti, jos sanon, että 1900-luvulla. Alkujaankaan kahden nimen käyttö oli hienomman väen tapa. Minusta on kiva olla " erilainen" ja käyttää vanhoja kalkkeutuneita perinteitä:) Vaikka taitavat mennä aika tasan nuo kaksi-kolme nimet! Yhden olisin pikkukakkoselle halunnut, mutta miehen mielestä " lapsella täytyy olla kaksi nimeä" . Tuli kuin anopin suusta! Hih. Asia ei ole kuitenkaan niin tärkeä. Tiedän ihmisiä, joilla on vain yksi nimi. Kuulun jopa itse niihin, mutta nimeni on kylläkin yhdys-sellainen. En ole asiasta kärsinyt, vaan ollut jopa ylpeä, vaikka eräs opettaja peruskoulussa väittikin minulla olevan kaksi nimeä...